Uskottomuudesta selviäminen ja luottamuksen palauttaminen parisuhteeseen on mahdollista, mutta vaikeaa.
Uskottomuus voi rikkoa vahvimmankin liiton, mutta rakkaudessa anteeksianto avaa uusia mahdollisuuksia ja voi myös tehdä suhteesta vahvemman. Kysymyksenä onkin, tulisiko uskottomuus joskus hyväksyä – ja jos tulisi, niin missä tilanteessa?
Avioliitto on vanha keksintö, mutta niin on uskottomuuskin. Pitkään miehet saivat pettää vähin tai olemattomin seurauksin – tätä tukivat biologiset ja evoluutioteoriat, jotka esittivät miehellä olevan tarve olla useampien naisten kanssa. Modernissa ja kehittyneessä yhteiskunnassa uskottomuus kuitenkin tuomitaan, sillä tervettä perhettä pidetään yhteisön perustavana tekijänä.
Uskottomuuden käsittely ja tilanteeseen sopeutuminen ei ole helppoa, ja usein tuloksena onkin suhteen päättyminen. Jos molemmilla osapuolilla on kuitenkin halua jatkaa yhdessä, suhteen ei aina tarvitse loppua pettämiseen. Tässä on kyse kumppaneiden ajattelutavoista, ja eräät asenteet ovat edellytyksiä sovinnolle.
Onko uskottomuus asia, josta voidaan päästä yli?
Voiko??
Luottamus on jokaisen ihmissuhteen perusta. Se vie aikaa ja vaivannäköä luoda, ja silti se voi särkyä sekunneissa.
On normaalia, että ihminen kokee asian selvittyä torjuntaa, shokin, vihaa, masennusta, epätoivoa ja hämmennystä. Ensitunteiden jälkeen hän saattaa alkaa pohtia, tulisiko suhde pelastaa ja pettäminen jättää taakse, vai olisiko parempi heittää hanskat tiskiin.
Jotta voitaisiin antaa parisuhteelle toinen mahdollisuus uskottomuuden jälkeen, tulee ennen kaikkea miettiä seuraavia asioita:
°Rakkaus
°Katumus
Rakkautesi kumppaniasi kohtaan ja hänen rakkautensa sinua kohtaan ovat avainasioita, kuten on myös hänen vilpitön pahoillaan olonsa sen jälkeen, kun hän on loukannut sinua ja suhdettanne. Nämä kaikki ovat välttämättömiä asioita, jotta tilanteesta päästäisiin eteenpäin.
Jos olette päättäneet pelastaa suhteenne, ottakaa avuksi seuraavat neuvot:
Puhukaa toisillenne
Viestintä on avainasia terveessä suhteessa. Istukaa siis rauhassa alas ja puhukaa. Analysoikaa ja puhukaa siitä, mikä meni pieleen rakastavassa siteessä, kun kumppanisi (tai sinä) muodosti yhteyden kolmanteen osapuoleen. Älä anna tunteiden ottaa itsestäsi valtaa.
Viettäkää aikaa erillänne
Sitoumuksesta tauon ottaminen voi olla juuri oikea asia, kun mietitään, tulisiko avioliitto pelastaa. Viettäkää siis aikaa erillänne, jotta voisitte arvioida uudelleen, missä suhteen syvemmät ongelmat sijaitsevat.
Tehkää muutoksia
Olet itkenyt silmät päästäsi ja ilmaissut, mitä tunnet. Olet kertonut, mitä ajattelet kumppanisi käytöksestä, mutta onko nyt aika “parantua” ja mennä eteenpäin? Riippuen syistä, miksi toinen petti, yrittäkää tehdä muutoksia, joita suhteenne tarvitsee.
Uskottomuus voi rikkoa vahvimmankin liiton, mutta rakkaudessa anteeksianto avaa uusia mahdollisuuksia ja voi myös tehdä suhteesta vahvemman. Kysymyksenä onkin, tulisiko uskottomuus joskus hyväksyä – ja jos tulisi, niin missä tilanteessa?
Avioliitto on vanha keksintö, mutta niin on uskottomuuskin. Pitkään miehet saivat pettää vähin tai olemattomin seurauksin – tätä tukivat biologiset ja evoluutioteoriat, jotka esittivät miehellä olevan tarve olla useampien naisten kanssa. Modernissa ja kehittyneessä yhteiskunnassa uskottomuus kuitenkin tuomitaan, sillä tervettä perhettä pidetään yhteisön perustavana tekijänä.
Uskottomuuden käsittely ja tilanteeseen sopeutuminen ei ole helppoa, ja usein tuloksena onkin suhteen päättyminen. Jos molemmilla osapuolilla on kuitenkin halua jatkaa yhdessä, suhteen ei aina tarvitse loppua pettämiseen. Tässä on kyse kumppaneiden ajattelutavoista, ja eräät asenteet ovat edellytyksiä sovinnolle.
Onko uskottomuus asia, josta voidaan päästä yli?
Voiko??
Luottamus on jokaisen ihmissuhteen perusta. Se vie aikaa ja vaivannäköä luoda, ja silti se voi särkyä sekunneissa.
On normaalia, että ihminen kokee asian selvittyä torjuntaa, shokin, vihaa, masennusta, epätoivoa ja hämmennystä. Ensitunteiden jälkeen hän saattaa alkaa pohtia, tulisiko suhde pelastaa ja pettäminen jättää taakse, vai olisiko parempi heittää hanskat tiskiin.
Jotta voitaisiin antaa parisuhteelle toinen mahdollisuus uskottomuuden jälkeen, tulee ennen kaikkea miettiä seuraavia asioita:
°Rakkaus
°Katumus
Rakkautesi kumppaniasi kohtaan ja hänen rakkautensa sinua kohtaan ovat avainasioita, kuten on myös hänen vilpitön pahoillaan olonsa sen jälkeen, kun hän on loukannut sinua ja suhdettanne. Nämä kaikki ovat välttämättömiä asioita, jotta tilanteesta päästäisiin eteenpäin.
Jos olette päättäneet pelastaa suhteenne, ottakaa avuksi seuraavat neuvot:
Puhukaa toisillenne
Viestintä on avainasia terveessä suhteessa. Istukaa siis rauhassa alas ja puhukaa. Analysoikaa ja puhukaa siitä, mikä meni pieleen rakastavassa siteessä, kun kumppanisi (tai sinä) muodosti yhteyden kolmanteen osapuoleen. Älä anna tunteiden ottaa itsestäsi valtaa.
Viettäkää aikaa erillänne
Sitoumuksesta tauon ottaminen voi olla juuri oikea asia, kun mietitään, tulisiko avioliitto pelastaa. Viettäkää siis aikaa erillänne, jotta voisitte arvioida uudelleen, missä suhteen syvemmät ongelmat sijaitsevat.
Tehkää muutoksia
Olet itkenyt silmät päästäsi ja ilmaissut, mitä tunnet. Olet kertonut, mitä ajattelet kumppanisi käytöksestä, mutta onko nyt aika “parantua” ja mennä eteenpäin? Riippuen syistä, miksi toinen petti, yrittäkää tehdä muutoksia, joita suhteenne tarvitsee.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jatkuu...
Menkää pariterapiaan
Jos kaikesta huolimatta – kun olette yrittäneet kaikkia edellä mainittuja neuvoja – et pääse yli vihasta, käykää pariterapiassa. Etsikää ammattilainen, joka pystyy auttamaan pelastamaan suhteenne.
Mikä aiheuttaa uskottomuutta?
Mikä???
Vaikka jokaisessa tilanteessa onkin omat piirteensä, seuraavat ovat tavallisia syitä pettämiseen:
Sydänsurut: Tunne, että rakkaus on jättänyt suhteen. Ei enää koeta sitä seksuaalista ja romanttista kiihkoa, jota alun viikkoina, kuukausina tai vuosina oli. Ihminen saattaa tällöin ryhtyä etsimään muita vaihtoehtoja.
Epävarmuus: Toinen tuntee itsensä kumppaniaan huonommaksi. Uskottomuus on tapa varmistua omasta arvosta “markkinoilla” ja parantaa itsetuntoa.
Tylsyys: Vaikka parisuhde olisi yleisesti ottaen tyydyttävä, jossakin vaiheessa ihminen saattaa kyllästyä ja yrittää jotakin erilaista.
Onko uskottomuudessa jotakin positiivista?
Onko???
Joskus (vaikka tämä voikin olla vaikea uskoa) uskottomuudella on hyväkin puolensa. Se saattaa olla mahdollisuus tutustua toiseen uudelleen ja uudistaa suhdetta. Kaaoksen ansiosta jotkut parit löytävät uuden alun suhteelleen ja saavat sellaisen syvällisen, rehellisen ja avoimen viestinnän, jota ei ole ollut vuosikymmeniin.
Kun ihminen on menettämässä jonkun tärkeän henkilön, tilanne saa arvioimaan kyseistä suhdetta uudelleen. Lisäksi jotkut parit, jotka ovat olleet seksuaalisesti innottomia, saavat tällaisen shokin jälkeen takaisin intohimon liekin. Menetyksen pelko voi vahvistaa seksuaalista halua.
Syrjähypyt voivat siis olla kahden tasoisia: ensin tulevat petos ja loukkaaminen, mutta sitten saattavat tulla kasvu ja oman itsen parempi tunteminen. On siis joskus aivan mahdollista pelastaa parisuhde uskottomuuden jälkeen ja jatkaa paremmalla tavalla kuin ennen.
Muista kuitenkin, että toipumisen kannalta on välttämätöntä, että molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita ja halukkaita tekemään suhteen eteen töitä.
Mitä mieltä sinä olet; tulisiko uskottomuus joskus hyväksyä, vai onko suhde tällöin ehdottomasti menetetty?
https://askelterveyteen.com/tulisiko-uskottomuus-joskus-hyvaksya/
Ajatuksia?
Uskottomuutta ei "tapahdu", ellei ihminen itse päätä olla uskoton.
Minun suhteeni päättyy, jos jompi kumpi on uskoton. Olemme sopineet asian niin.
Tässä tilanteessa en näe mitään syytä sille, että uskottomuutta pitäisi antaa anteeksi.
Joku muu voi ajatella eri tavoin ja hänellä on siihen oikeus.
Tärkeä lisäys: ajatus seksistä jonkun muun kuin oman rakkaan kanssa aiheuttaa valtavaa vastenmielisyyttä.
Tulisiko uskottomuus joskus hyväksyä?
No, sen mahdollisuus että joskus joku pettää tulisi hyväksyä. Mutta se pitääkö uskottomuus hyväksyä on jokaisen oma arvo ja asia. Miten sen arvottaa ja ajattelee.
Jos puoliso nyt paljastuisi pettämisestä, niin voi olla että en reakoisi mitenkään tai toteisin vaan, no nytpä erotaan sitten. Tällä hetkellä ei paljon liikuttaisi. Ei edes loukkaisi.
En mene sanomaan, että uskottomuutta tulisi koskaan hyväksyä. Jokainen tietää itse parhaiten omat tunteensa ja jokaisen tulee toimia omien tunteidensa mukaisesti. Ketään ei voi vaatia hyväksyä eikä anteeksiantamaan uskottomuutta. Itse kyllä pystyisin sen tietyin ehdoin anteeksiantamaan ja jopa hyväksymään.
Hyvin henkilö- ja tapauskohtainenkin asia.
Itse en kannata analysointia yhdessä, vaan erikseen. Uskottomuuden kanssa voi kenties halutessaan elää, mutta jokainen sana, jonka uskoton kumppani sanoo tuo vain lisää haavoja suhteeseen, josta tietty seuraa että joudutaan yhä loitommaksi toisista. Samoin saattaa mennä toisinkin päin, petetty sanoo jotain millä kävelee uskottoman tunteiden yli eikä suhde sillä parane.
"Olet itkenyt silmät päästäsi ja ilmaissut, mitä tunnet. Olet kertonut, mitä ajattelet kumppanisi käytöksestä, mutta onko nyt aika “parantua” ja mennä eteenpäin?"
Tuostakin sanoisin samaa kuin edellä. Olisi hyvä ymmärtää, ettei puhuminen aina auta, vaan pikemminkin mutkistaa asioita, sekoittaa molempien tai toisen tunteita entisestään. Etenkin jos uskotonta alkaa vaivata voimakas ja pitkään jatkuva syyllisyys, jota toinen ruokkii päivittäin, parisuhteesta ei tule enää mitään.
Riippuu tietysti uskottomuuden laadusta, mitä on tapahtunut, kuinka usein ym. niin aina uskottomuudessa ei ole kysymys parisuhteen ongelmista, vaan ihan tavallisesta elämästä vaan.
- Sheena
Sanoisin, että asiasta kannattaa kyllä puhua. Ainakin jos toiveissa on päästä yhdessä sen ylitse. Vähimmillään se keskustelu on sitä, että molemmat osapuolet toteavat, ettei aiheesta tarvitse puhua.
Siitä olen kuitenkin samaa mieltä, että aiheesta ei kannata suuremmin keskutella, ennenku isoimmat tunnekuohut ovat ohitse. Puhua kannattaa vastasta, kun pystyy puhumaan asiallisesti, rauhallisesti, syyttämättä, uhriutumatta ja syyllistymättä. Silloinkaan aiheeseen ei kannata jäädä vellomaan ja vatvomaan. Muuten siitä keskustelusta on enemmän haittaa, kun hyötyä.
No en mä varmaan vaan pystyis? 🤔
Sen verran itseäni tunnen, että paluuta ei olisi, vaikka haluaisin. Jotain silloin särkyy minun puolelta, että sitä ei saa takaisin. 🤔
Sen verta itsestäni välitän ja toisesta, että eri teille jatkuis matka. 😊
En henkilökohtaisesti keksi yhtäkään tilannetta, jossa itse hyväksyisin puolisoni uskottomuuden. Selityksistä riippumatta uskottomuus johtaisi automaattisesti eroon, sillä luottamus ei palautuisi koskaan ennalleen.
Tämä kuitenkin vain oma mielipide. Jos joku muu haluaa ennemmin jatkaa suhdetta kuin erota pettämisen jälkeen, ei minulla ole syytä moista tuomita tai paheksua. Ihan jokaisen henkilökohtainen asia hyväksyykö uskottomuutta vai ei.
Sama täällä.
Uskottomuus on samaa vakavuustasoa lyömisen kanssa: se voisi tapahtua vain kerran, ja sen jälkeen suhde olisi ohi.
Joku voi olla eri mieltä ja saa vapaasti olla.
Liisa 41v korkeastikoulutettu vastaa kyllä jos ei löydä yhtä varakasta miestä niin kannattaa uskottomuuden antaa anteeksi ja siksikin kun oikeasti toista rakastaa raha tuo aidon rakkauden
Juuri näin. Mikäli uskoton osapuoli pystyy tarjoamaan vähintään mukavan elintason, uskottomuus muuttuu paljon helpommin hyväksyttäväksi. Myös suurinumeroinen kärsimyskorvaus per hairahdus auttaa hyväksynnän saavuttamisessa. Oih valastuin näiden timanttien loisteessa, sinä tuhma uskoton puolisoni!
Sänkyyn menemisessä kulkee raja. Kaiken muun pystyn vielä jotenkin käsittelemään.
-palstahessu
Myös rakastumisen toiseen? Yhteiset ajanvietot ja kuhertelut, kunhan ei panna?
Itse en ikinä antais noita mainitsemiani anteeksi. Yhden illan hairahduksen ja kännipanon taas voisin ehkä joissain olosuhteissa antaakin anteeksi.
”Myös rakastumisen toiseen? Yhteiset ajanvietot ja kuhertelut, kunhan ei panna?”
Tarkoitin yhden illan juttua. Pahoitteluni epäselvyydestä.
-palstahessu
ok. Ei tietenkään tarvitse pyytää anteeksi. Minähän se utelias olin. 😉
Olen varmaan outo, kun en ole oikeen koskaan ymmärtänyt mikä juuri sänkyyn menemisessä on niin erilaista ku muussa pettämisessä. Itselle se on ihan tilanneriippuvaista, että antaisinko yhtään mitään anteeksi, vai antaisinko kaiken anteeksi. En vaan jotenkin osaa ajatella. että vain juuri yksi osa olisi erityisen väärin ja kaikki muu ok. No mutta näitä nyt on joutunut joskus miettimään, kun on elänyt kuukausi tolkulla etäsuhteessa, ilman mitään mahdollisuutta nähdä toista. On tullut pohdittua, että miten näihin itse reagoisi.
Monelle tuntuu se fyysinen puoli olevan kipukynnys, vaikka itse kun asiaa ajattelen ehkä kuitenkin pitäisi olla enemmän huolissaan, jos joku muu pääsee tunteisiin. Koska siinä alkaa olla jo suurempi riski, että mitään ei ole pian tehtävissä.
Fyysinen pettäminen voi jäädä kertaan pariin, mutta tunteet ottaa jalansijaa kaikesta ja kaikelta. Voi olla vaikeaa enää löytää takaisin kotiin, kun on päässyt käymään tunnetiloissa missä olo on taivaallinen.
Palstahessu on pahimmalla tavalla uskoton eli henkisesti. On siinä puolisolla oltavat kun toinen on rakastunut ja käy lääppimässä kohteen kanssa. Kuka puoliso uskoo ettei siinä seksiäkin sitten olisi.
Lapsekasta ajattelua.
Aika pitkälle samoin ajattelen itsekin. Henkinen puoli olisi itsellenikin hankalampi käsitellä kuin pelkkä fyysinen pettäminen. Sehän tarkottaa, että siinä välissä on ihastumisen mentävä aukko ja miksi ei rakastumisenkin mentävä.
Aloituksessa oli yleistys et miehillä olisi tarve uskottomuuteen.
Ei ole kaikilla vaikka sitä kuinka yritetään väittää.
Yhden naisen miehiä on vielä.
On paljonkin. Suurin osa miehistä ei ole uskottomia puolisolleen.
Tässä asiassa, kuten niin monessa muussakin, pieni mutta äänekäs vähemmistö nousee useammin tapetille. Siitä sitten seuraa mielikuva että tämän vähemmistön toiminta olisi jotenkin yleinen tapa.
Hyvä jos löytyy vielä puolisoonsa sitoutuneita miehiä. Kateeks käy.
Jos kyse on ilman tunteita, lyhytaikaisesta tapahtuneesta pettämisestä, sen pystyn antamaan anteeksi, mikäli puoliso antaa mahdollisuuden myös minulle vastaavaan.
En jaksa lukea koko lässytystä, mut mitäs jossei vaan välitä?
Varmaan pettäjä suuttuu vielä rankemmin, kun ei päässyt mihinkään jännään dramaattiseen tavoitteeseen paitsi harrasti paskaa seksiä jonkun tautisen vieraan kanssa ja siten teki itestään vielä entistäkin halvemman ihmisen.
Siitäkl pitäisi puolison vielä oikein itku silmässä välittää? Tai peräti taistella oikeuksistaan?
Ite korkeintaan nauraisin ja kyllä tulisi rankasti turpaan jos taudin saisin ämmältä. Survoisin naaman uuteen uskoon ja tyhjentäisin pankkitilin kerralla omalle puolelleni ja eikun kenkää perseelle huoralle.