Kaipaan neuvoja

Suomi24 on juuri oikea paikka kysyä ohjeita elämän pikkuasioihin.

Erotkaa ilman muuta! Eroaminen hyvä juttu ja seuraavan kumppanin kanssa on parempi olla ja lapsista ei kannata välittää - lapset sopeutuvat vaikka keskitysleirille.

Alottaja hyvä, älä tule tuommoista kysymään tänne palstoille, varsinkin jos olet masentunut. Suurin osa porukasta on katkeroituneita ikipoikamiehiä tai suhteesta pois potkittuja katkeroituneita miehiä. Oikeasti itse arvostaisimme tosi korkealle eronneiden miesten kommentit, jossa ottaisivat vastuun eroon johtaneista syistä ja antaisivat alottajalle neuvoja miten suhdettaan voisi ehkä jatkaa tai miten tehdä hyvä ero.

Erotkaa, parempi nyt , koska miten pitempi olette yhdessä , sitä vaikeampi tulee, itse kävin sen läpi:(((

Yhden hyvän vinkin annan eli kannattaa erota mielummin silloin, kun lapset ovat vielä pienempiä. Moni toitottaa muuta, mutta tosiasia on, että murrosikäisten nuorten elämä on muutoinkin niin sekavassa tilassa, että ero lisää sitä. Nuoremmat lapset tottuu helpommin eroon ja kannattaa muistaa, että sinnitteleminen huonossa suhteessa on äärettömän rankkaa. Ero lasten kotona ollessa on myös helpompaa siinä mielessä, että yksinäisyyden tunne kertautuu, jos eroat kun lapset muuttavat kotoa, kun ei lapsetkaan pyöri enää kotona. Voimia sulle ap eroon. Apua kantsii liiton pelastamiseen hakea, mutta kannattaa myös muistaa, että ihmiset muuttuu tosi harvoin.

Erotkaa vaan, mutta älkää pakottako lapsia matkalaukkuelämään, vaan muutelkaa itse.

Jo on pienet ongelmat. Kirjoitat että yksi ongelmista on, että et tee aloitetta seksiin. Mitä jos aloittaisit tekemään niitä aloitteita... Miehenä tiedän kuinka paljon syö miestä, jos aina pitää itse aloittaa "vongata" seksiä.

Kirjoitat tuntevasi yksinäisyyttä suhteessa. Miehelläsi kavereita. Olisit iloinen että on kavereita ja jotain elämää avioliiton ulkopuolella. Onko sinulla ystäviä? Muuta elämä kuin koti ja perhe. Jos sinne kotiin ei tuo uusi ajatuksia elämää ei se parisuhde kukoista. Jaettavaa vain niin pieniäympyröitä. Kotoilu ja korona vielä panee mielet koville meillä kaikilla. Jaksa vielä hetki ja alat sitten toteuttamaan aktiivista elämää. Tuohon hellyyden kaipuuseen voit vaikuttaa itsekkin. Kosketa toista, mene lähelle, lyökää vaikka ylävitosia mennen tullen.

Moikka. Minullakin on avioero edessä, ja olen pohtinut noita samoja asioita, että meneekö meillä tarpeeksi huonosti että kannattaa erota. Lapset myös kuvioissa joten en haluaisi tehdä huonoja päätöksiä. Suurimpana pohjalla painaa se että olen uskovainen ja ajattelen että naimisiin mennään vain kerran, eikä erota saa pienistä syistä. Olen vielä nuori enkä haluais elää yksin loppuelämää. Mutta mieheni on alistava ja tosi törkeä kun sille päälle sattuu. Hankalia asioita, elämä on lyhyt mutta mitä jos sen lyhyen ajan "kärsimällä" voitat jotain paljon suurempaa. Senkin olen ymmärtänyt ettei tuolla ole yhtään täydellistä ihmistä, seuraavan kanssa on toiset ongelmat. Yksin voi olla helpointa jos kestää yksinoloa.

Voisitteko viettää kahdenkeskistä lomaa. Edes hotelli yö, jossa keskitytte toisiinne. Rauhallinen aamu yhdessä.
Mikset voi tehdä aloitetta? Joskus voi parisuhteessa huomioida toista. Se on ehkä teillä molemmilla hukassa. Ehditte harkita asiaa vielä. Yhteinen elo lasten kanssa ei mene hukkaan, jos ongelmat on noin pieniä.

Ei tarvi käydä missään! Jos ei menee hyvin, sitten ei! :( Rahan ja ajan tuhlausta!