Eilen ennen auringonlaskua huomasin hotellin pihatiellä naisen, joka ei tuntunut pääsevät sulavesilätäkön yli. Hän seisoi neuvottomana lammikon reunalla ja tuntui mittailevan matkaa sen yli, tai sitten veden syvyyttä. Kieltämättä lätäköllä oli mittaa sekä oikealle että vasemmalle, puhumattakaan matkasta eteenpäin. Pulmatilanteeseen yllättäin joutunut naaraseläin tuntui arvelen, että loikatessa mahdollisimman pitkälle, sän saattaisi liukastua ja kaatua, sillä vesi saattoi lillua jään päällä ja olla näin petollinen uskalikolle.
Minusta näytti siltä että nainen oli ollut kävelylenkillä, sillä hänellä oli yllään ulkoiluasu ja tukevalta tuntuvat vaelluskengät, joiden vedenpitävyydestä hänellä ei ollut varmaa tietoa. Tämän vuoksi aina korostan ihmisille varustehankinnoissa, että tuli olla selvillä niiden rajoituksista. Oli tiedettävä mihin mikäkin kapine kykeni ja millaisissa olosuhteissa. Jos tästä säännöstä poikkeaa, syntyy ongelmia. Ongelmat ikään kuin ovat jo olemassa, mutta et ole vielä osunut niiden tielle.
Hän riisui aurinkolasinsa, ja huomasin hänen olevan varsin pelittävä misu - vaikkakin jo nelissäkymmenissä, terveysintoilija ja kasvisyöjä olivat termeinä kuin kirjoitettu hänen otsaansa valokirjaimilla. Lisäksi ongelmatilannepotilas harrasti taatusti etätöitä, sillä jokaisen mökin oli valloittanut joku it-alan semiguru tai Yoda. Metsät vilisivät bittejä ja ohjelmanpätkiä ja jotkut uskaltautuivat jopa grillaamaan kasvisnakkeja nuotiolla järvenrannassa pienhiukkasten ympäröimänä päivän kerrospukeutumisvalinnan tuoksahtaessa illalla savulta. Sitten saunottaisiin, syötäisiin ja lopulta katseltaisiin televisiosta hupiohjelmaa ja juotaisiin punaviiniä ja keskusteltaisiin viruksista ja politiikasta.
Kukahan hän oli, mietin.
Tulisiko minun kantaa hänet lätäkön yli?
(naurua)
Minusta näytti siltä että nainen oli ollut kävelylenkillä, sillä hänellä oli yllään ulkoiluasu ja tukevalta tuntuvat vaelluskengät, joiden vedenpitävyydestä hänellä ei ollut varmaa tietoa. Tämän vuoksi aina korostan ihmisille varustehankinnoissa, että tuli olla selvillä niiden rajoituksista. Oli tiedettävä mihin mikäkin kapine kykeni ja millaisissa olosuhteissa. Jos tästä säännöstä poikkeaa, syntyy ongelmia. Ongelmat ikään kuin ovat jo olemassa, mutta et ole vielä osunut niiden tielle.
Hän riisui aurinkolasinsa, ja huomasin hänen olevan varsin pelittävä misu - vaikkakin jo nelissäkymmenissä, terveysintoilija ja kasvisyöjä olivat termeinä kuin kirjoitettu hänen otsaansa valokirjaimilla. Lisäksi ongelmatilannepotilas harrasti taatusti etätöitä, sillä jokaisen mökin oli valloittanut joku it-alan semiguru tai Yoda. Metsät vilisivät bittejä ja ohjelmanpätkiä ja jotkut uskaltautuivat jopa grillaamaan kasvisnakkeja nuotiolla järvenrannassa pienhiukkasten ympäröimänä päivän kerrospukeutumisvalinnan tuoksahtaessa illalla savulta. Sitten saunottaisiin, syötäisiin ja lopulta katseltaisiin televisiosta hupiohjelmaa ja juotaisiin punaviiniä ja keskusteltaisiin viruksista ja politiikasta.
Kukahan hän oli, mietin.
Tulisiko minun kantaa hänet lätäkön yli?
(naurua)
Vastaukset 35
Vanhimmat
Eikös herrasmies heitä takkinsa lätäkön päälle..
Mjaa-a
Tuo kävi mielessä, mutta tuntui liian klassiselta vaihtoehdolta, joten ehdotinensin eukonkantoa, mutta sitten päästin luontopolkujen kuningattaren talon läpi toiselle puolelle, jotta neidon matka jatkuisi kivuttomasti kohti erilaisia maallisia miellyttävyyksi.
(hihitystä)
Kumma juttu
Vaikka nyt en tullut kysäisseeksi hänen nimeään, niin hän tuntui olevan Saara. En toisinaan oikein ymmärrä itseäni. Pala palalta kokosin Saaralle Saaran elämän, intuitiivisesti. Hommasin hänelle jopa uudet kahvikupit. Ja palan halusta tulla verranneeksi omaa kuppivalintaani hänen omiin valintoihinsa.
Saara oli taatusti sinkku.
(hihitystä)
Ei ollu sitten Kalle Tappisen Saara.
En tiedä kuka on Kalle Tappinen, tai hänen puolisonsa. Saatan kuulua toiseen genreen tai olla muuten vain sivistymätön moukka. Lisäksi en ymmärrä sitä miksi ei heti kärkeen kukaan tule kysyneeksi toisen tuntemattoman nimeä tähän törmätessä. Eikö sillä ole mitään merkitystä kuka kukin on ja miksi tämä on nimetty.
Ongelmani syvyyttä lisää se että Saara saattaa olla todellisuudessa esmes Rebekka tai Viivi. Viivi siksi että harva nelikybänen on nimetty Viiviksi.
Ihmiset ovat niin monimutkaisia, että Lintsille kipuaminen on ajan ja rahan hukkaa.
(naurua & hihitystä)
Mjoo
Viivi Avellán on kyllä syntynyt 1977.
Sehän oli eilen.
(reps)
Tätä mä olen harrastanut teinistä asti ihmisiä katsellessani turuilla ja toreilla😊
Eikö olekin raivostuttavaa?
Kuvittele että kävelet asemanhallin läpi ja väsäät pika-analyyseja vastaantulijoista - ikään kuin pakonomaisesti.
(naurua)
"Mutt' saapui uusi aamu
Ja kalpeena kuin haamu
Nyt hotellissa yksin istuu Kalle Tappinen
Hän kepulisti jaksoi
Ne viulut maksoi
Kas poissa oli lompakko ja myöskin tyttönen
"Oi caramba, kallis samba"
Noituu Tappinen ja itseksensä tuumii:
"Kyllä varmaan Saaran armaan
Kanssa Säkkijärven polkka oisi tullut halvemmaks'."
Aa!
Minusta tuollaisen rilluttelun seuraukset ovat olleet Tappiselle ihan kohdallaan.
Voi Saara parka.
(hirn)
Olisit mennyt neuvomaan mitä reunaa pitkin kävelemällä pääsee toiselle puolelle.
Ai säkin olet siellä tietyssä kohteessa, jossa ollaan ilmotuksen mukaan ”etätöissä”, mutta parinvaihtoviikot siellä on koronasta viis. Metsä vaan raikaa kun mökkien ovet käy!
Kyllä tänne on eksynyt ihan perusperheitäkin. Esmes mun piti huhuilla eilen jäällä lompsivalle family typelle, että voisiko joku ystävällisesti tulla etukautta avaamaan saunarakennuksen oven, sillä terassin oven paukautti tuuli takalukkoon.
(hirn)
Jätä se pullein ovistoppariksi niin ongelmaa ei ole.
Mjaa
En harrasta tuollaista. Olen luonteeltani selektiivinen humanisti.
Luin kerran kirjan, jossa tiettyjen ihmisten toimenkuvana oli olla puiston penkkeinä.
Se oli eräällä tavalla hauskaa.
(hahaha)
En minäkään ole koskaan käynyt vastarannalla.
Nainen oli selvästikin saksalainen nainen sillä saksalainen filosofia pohtii asioita - kuten nyt vaikkapa sulamisvesilätäkköä - juurikin tuolla tavalla. Englantilainen nainen olisi hurauttanut neljän hevosen vetämällä kurpitsavaunulla lätäkön yli sillä lätäkön tuolla puolen on aivan selvästi jotakin tuntematonta ja salattua. Ei sitä lätäkköä muuten olisi juuri siihen kohtaan ilmaantunut kuin estämään tuntemattoman tunnetuksi tulemista.
S...na suon yli niin, että heilahtaa!
Lkyllä pitää olla vähän erähenkeä siinä ja heittäytyä mahalleen suoraan lätäkköön ja alkaa vain kauhomaan raivokkaasti eteenpäin.
Olisin hetkessä täyttänyt packcraftin ja hypännyt maastopukuun: joukkoja johdetaan edestä!
Viimeiset rantautumismetrit olisin raahautunut käsivoimin hieman ehkä naskaleilla avittaen, irvistäen ja tehden jaloilla muutamia raivokkaita moottoripotkuja kuivan maan ollessa enää senttien päässä. Siitä edelleen kierien kädet rinnan päällä ristissä. Hotellin ovella huutaisin selvittiin j liste siitä ttu tultiin näittekö tehkää torvet perässä, ja sitten stiletoissa klubille.
Normaali nainen, avuton kaikissa tilanteissa ellei ole neuvonantajia ympärillä.
Vertaa. Ministerit.
Hirn ja reps.
Jaa että urheilullinen ihminen ei muka tarvittaessa jaksa kiertää lätäkköä?
Vai oliko hän urheilullinen vain sinuun verrattuna?
Niin
Ehkä sana lampi kuvaisi paremmin tuota mainitsemaani lätäkköä kuin lätäkkö. Nyt on taas niin, että tämä lampi (lätäkkö) on umpijäässä.
Eli mitä tästä episodista opimme? Opimme sen, että kannattaa odottaa, ei kierrellä.
(naurua)
Luonto käsitteenä on kuin mitä tahansa. Luonto ei katso kelloa, vaan aikaa. Aika taas ei katso mitään, sillä sen ei tarvitse, sillä sillä ei ole kelloa, eikä sitä ole.
Eli siis geneettisestä näkökulmasta katsoen lätäkkömirri oli täysin oikeassa epäillessään tulemaa.
(hirn)
Noi vesialueiden nimeämiset on hauskoja ja niistä tuntuu olevan vähän eri käsitykset eri ihmisillä.
Missä kulkee lätäkön ja lammen ero? Entä räme? Järvi? Meri?
Kun katsoo vesialueiden nimeämistä ruotsiksi, Suomen järvet ovat yleensä ruotsiksi "träsk", joka on suomeksi lähinnä "räme". Tuusulanjärvi esmes on ruotsinkielisten mielestä lähinnä jonkinlainen rämeikkö, vaikka musta se on eika iso järvi.
Itämeri taas on ruotsiksi järvi, eli "sjö". Vasta valtameri on heille meri eli "hav". Silti merimies on "järvimies", "sjöman", vaikka se seglaileekin "i havet". (Jännä on sekin, miksi merihevonen on "sjöhäst" eli järvihevonen, vaikkei niitä taida olla muualla kuin valtamerissä. Senhän pitäis siis olla "havhäst", mutta milloinkas kielet olisivat loogisia olleet).
Kun olin lapsi, mutsi luki paikallisesta valtalehdestä (Salon Seudun Sanomat) ilmoituksen, jossa kemiöläinen nuori neiti haluaisi muuttaa muutamaksi viikoksi suomenkieliseen perheeseen oppiakseen suomea. Kemiöhän on hyvin vahvasti ruotsinkielinen saari aivan Salon vieressä, ja Salossa taas kukaan ei puhu (eikä pahemmin ymmärräkään) ruotsia. Ainakaan siihen aikaan. Tuskin nykyään sen enempää.
Ihan mukava tyttöhän se Stina oli (no mä olin vähän turhan pieni ajattelemaan häntä "sillä tavalla"), mut muistan kun hän sitten piirsi meille kartan miten heidän luokseen pääsee kylään.
Yhtä risteystä hän yritti selittää huonolla suomella, että siinä on "pieni vesi". Pääteltiin, että kyseessä on varmaankin jonkinlainen lampi. Kun sitten koko perheen kanssa käytiin heillä kylässä, niin se "pieni vesi" oli sellainen pari metriä halkaisijaltaan oleva, melko pyöreä ja hyvin syvän näköinen... vaikkaisin että se oli ihan lähde. Olihan se pieni vesi.
Sori kunhan höpöttelen.
Mut jollei tiedä miten syvä jokin paikka on, niin on parempi olla akkiseltään menemättä.
Jollei tiiä onko alusta liukas, on fiksua olla hyppäämättä.
Ei toi nainen ihan niin typerältä ton kirjoituksen perusteella vaikuttanu ku ne änkyräukot, jotka vaan menee jäille "kun tästä eilenkin pääs ihan hyvin kävelemään".
Mjoo
Olenko jo maininnut, että tästä näkee hyvin järvelle (järvi tarkoittaa Suomen kielessä hieman suurempaa vesialuetta kuin lampi tai lätäkkö)?
Moottorikelkkoja
Kun jääkansi on vahva, ja sitten sen päälle valuu auringon paistamaa vettä, ja heti perään tulee pakkasyö, niin kelkka on muutakin kuin vedettävää.
(naurua)
Aattelin, et kun eilen toi jää kantoi hyvin, niin kai tänäänkin. Huomenna ajattelen samoin. Ja jo mittumaarina kävelen vetten päällä.
...kuten vanha tekijä.
Ok
Kävele Minttumaariana, sillä siinä on ideaa.
Mä vedän tässä vähän pitkäksi, sillä korimallit ovat issue.
(hirn)
https://www.youtube.com/watch?v=vOL40lrhE6U
Tänään
No mä siinä tulin siihen ramppiin ihan kuin ennen, ja heti kun olin päässyt rajoitusalueelle ja saanut vakkarin päälle, niin joku vitun X1 Bemarikuski veti satasen rajoituksilla ensin ohi, ja sitten ryhtyi kasaamaan paskaa mun tuulilasiin.
Totuus on se että saksalaisilla autoilla ajelevat eivät pidä muita kanssaliikuskelijoita juuri minään (Pahinta ovat Ferrari, Lamborghini ja Bugatti).
Kun joku vitun klossi sylkee päälle kuraa mopoautollaan, niin ei ole kuin yksi tyyli.
(hihitystä)
Mulla oli joskus aikoinaan Audi 80. Diggasin siitä älyttömästi: se oli kaunis ulkoa ja sisältä (minua lukuunottamatta, mä olin vaan tyylikäs), ja sitä oli hyvä ajaa. Pienellä koneella se oli, joten ei sillä nopeesti kiihdytelty, mut pidin siitä.
Musta se oli ihan herrasmiespunkkarin auto.
Tänään nainen käveli pyörätiellä ja keskellä oli suuri vesilammikko.
Nainen alkoi huojumaan vesilammikon reunaa kohden ja suunnitteli ohittavansa lammikon mutaisen ruohikon kautta.
Lähestyin lammikkoa ja katsoin, kun naisen korkokengän kannat painuivat mutaain ja nainen alkoin horjua ja teki leveää haara-asentoa etsien tasapainoa.
En jaksanut katsella naisen hoipertelua, vaan ajoin maastopyörällä keskeltä lätäkköä niin, että vesi aaltoili ja roiskui naisen päälle.
Kuului naisen voivottavaa ulinaa oioioiiiioooooooiiiiiiii, kun naisen jalat kastuivat ja naisen hienot korkokengät olivat mutaiset ja märät.
Vieläkö ihmettelet miksi olet sinkku?
Täh, ei tämä liity sinkkuuteen millään tavalla. Ei sinkkuus olisi siihen loppunut, jos olisin kiertänyt naisen ja vesipotin ja nainen säilynyt kuivana, ei ,ei.