Mä seurustelin miehen kanssa, joka oli alussa oikein ihana ja tasapainoisen tuntuinen. Kertoi, ettei siedä ryyppääviä tai pettäviä muijia ja oli varma, että petän sitä.
Vietin lähes joka hetken sen kanssa sen mieliksi eikä se mua haitannut, tosin mies oli älyttömän mustis pienistäkin asioista. Mihinkään ei voinut mua päästää yksin. Viikonloppuisin sen ollessa töissä se oli täysin varma, että mulla oli joku toinen.
En itse koskaan kytännyt.
Miehellä oli työ, jossa se sai naisten ihailua. En suivaantunut poskipusuistakaan, koska ajattelin sen olevan normaalia ja yritin suhtautua siihen normaalisti. Kuka välittää jostain yhdestä poskipususta jos välittää toisesta?
Mies masentui. Yritin pahalla ja hyvällä saada puhumaan, yritin olla hiljaa ja kaikkea, mies sai vain lisää syitä alistaa mua ja käyttäytyä sovinistisesti. Mä olin aina se, jolta ei kysytty mitään. Mä en päässyt koskaan edes tutustumaan sen kavereihin pahemmin. Äijä keskeytti mut aina kun sanoin jotain "no niin lähehän jo!" tai jotain tuollaista.
Purin hammasta ja olin kärsivällinen.
Mitä hittoa mä oikeasti tein suhteessa väärin?! Mä sain tietää että mies oli useastikin pettänyt mua. Oliko se siitä, että yritin auttaa tai puhua? Mitä helvettiä tapahtu?!
Mitä mä olen tehnyt väärin? Antanut miehelle rakkautta ja kiltteyttä joka ei sitten ollutkaan hyvästä? Olisko mun pitänyt olla kimppuun käyvä friidu joka pettää joka jätkän kanssa kun tilaisuus iskee?
En tajua enää oikeesti.
Vietin lähes joka hetken sen kanssa sen mieliksi eikä se mua haitannut, tosin mies oli älyttömän mustis pienistäkin asioista. Mihinkään ei voinut mua päästää yksin. Viikonloppuisin sen ollessa töissä se oli täysin varma, että mulla oli joku toinen.
En itse koskaan kytännyt.
Miehellä oli työ, jossa se sai naisten ihailua. En suivaantunut poskipusuistakaan, koska ajattelin sen olevan normaalia ja yritin suhtautua siihen normaalisti. Kuka välittää jostain yhdestä poskipususta jos välittää toisesta?
Mies masentui. Yritin pahalla ja hyvällä saada puhumaan, yritin olla hiljaa ja kaikkea, mies sai vain lisää syitä alistaa mua ja käyttäytyä sovinistisesti. Mä olin aina se, jolta ei kysytty mitään. Mä en päässyt koskaan edes tutustumaan sen kavereihin pahemmin. Äijä keskeytti mut aina kun sanoin jotain "no niin lähehän jo!" tai jotain tuollaista.
Purin hammasta ja olin kärsivällinen.
Mitä hittoa mä oikeasti tein suhteessa väärin?! Mä sain tietää että mies oli useastikin pettänyt mua. Oliko se siitä, että yritin auttaa tai puhua? Mitä helvettiä tapahtu?!
Mitä mä olen tehnyt väärin? Antanut miehelle rakkautta ja kiltteyttä joka ei sitten ollutkaan hyvästä? Olisko mun pitänyt olla kimppuun käyvä friidu joka pettää joka jätkän kanssa kun tilaisuus iskee?
En tajua enää oikeesti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen kuullut sanonnan et se joka epäilee enemmän et toinen pettää niin pettää silloin ite. Ja valitettavasti mun kohdalla pitänyt paikkaansa. Mustasukkasia ku pirut olivat ja ite kehtasivat hyppiä vieraissa. Jätä tollaset ihan omaan arvoonsa eli unohda tyystin.
Ethän sä mitään tehny väärin, kaveri on vain pikkusielu ja heikolla itsetunnolla varustettu mulkvisti. Näitähän riittää.... :)
Mä oon tosiaan alkanut jo miettiä, että oonko mä aina se syyllinen siihen että mies pettää... pitää vain seuraavaksi ottaa joku tosikarju, joka ei lyö tai petä. Naurettavaa hyppiä vieraissa. Ei minkäänlaista miehiyttä, sanon minä!
On se kumma, että alistajatyypit saa vielä jälkeenkinpäin olon, että mitä minä tein väärin.
Sinä et tehnyt mitään väärin, ei alistaja, mustis, pettäjämiehen (narsisti/psykopaatti)kanssa voi tehdä väärin. Vaikka olisit ollut aivan toisenlainen, ei olisi auttanut.
Ei tuollainen arvosta rakkautta, tuskin tietää mitä se merkitsee, saati että tuntisi itse.
Ole onnellinen, että pääsit eroon ennen paria lasta ja täysin alistettuna hiirenä huoneen nurkassa.
Niin, tuollaisessa suhteessa teit mitä tahansa olet miehen silmissä syyllinen. Vaikka et petä, olet aina epäilty ja jos sitten petät, mies vajoaa itsesääliin ja sanoo "-mitäs minä sanoin, kaikki naiset on tuollaisia". Ainut mitä ehkä teit väärin oli se, että siedit miestä niinkin pitkään, mutta ehkäpä jatkossa osaat nähdä heti, millainen mies on. Niinpä et enään "sorru" samanlaiseen tapaukseen.