Opetellaan

Me emme riitele. Jos meillä on ongelma, yritämme ratkaista sen, meille parhaalla tavalla.
Rakkaani ei koskaan syytä tai alennu loukkaavaan tai alhaiseen kielenkäyttöön.
Mulla on siinä ollut opettelemista. Mitkään vanhat konstit ei päde.
Oman mielipiteen päättämiseen saa aikaa tarvittaessa.

Jos pahoitamme mielemme, keskustellaan sitten kun keskusteluun pystytään järkevästi ja rakentavasti. Näitä voi käydä, noin kerran vuodessa.

Kun saa 100 hyvää asiaa, yksi vaikeampi, hoituu helposti molempien mielen mukaan.
Vaikeistakin asioista on mielenkiintoista keskustella, koska molemmat haluavat ymmärtää myös toisen kannan. Jos ei ymmärrä, keskustellaan lisää.

Rakkaani on poikkeuksellisen taitava keskustelija.
Yleensä saan myös kaiken haluamani, jos se suinkin on mahdollista. Joten vastavuoroisesti, yleensä suostun myös hänen tahtoonsa.

Meillä on myös perinteiset roolit parisuhteessa. Hän haluaa olla kodinhengetär, hyvä äiti ja vaimo. Hän taas odottaa muiden arvostavan sitä. Huonoa käytöstä me emme hyväksy. Joo taas mulle ollut opittavaa.

Tärkeää on se, että jokainen tuntee olevansa rakastettu. Jokainen myös huolehtii jokaisen hyvinvoinnista. Myös se teini-ikäinen poika.

Meillä kaikilla on hyvä olla, jokainen meistä tietää ja tuntee sen. Jokainen haluaa sen myös pysyvän sellaisena.

Jos ootte koko ajan eri mieltä asioista, eikä niistä voi keskustella normaalilla volyymillä ja äänensävyssä, muuta muualle.
Etsi itsellesi sellanen kumppani jonka kanssa ei tarttee riidellä eikä pelätä koko aika saavansa nyrkistä.

Olet tainnut raahata täysin ventovieraan ihmisen asumaan kotiisi. Tai tunkenut itsesi täysin ventovieraan kotiin.
No oli kummin päin tahaansa, olet mennyt perä edellä puuhun.

Ainoa älykäs teko nyt on : poistua kuvioista.
Toivottavasti opit tuosta sen verran että tulevaisuudessa käytät yläpäätäsi alapään sijasta VALITESSASI ystäviä ja asuinkumppaneita!

Itselleni riitely tarkoittaa tunnekuohussa tapahtuvaa, toista ymmärtämätöntä ja usein korotetulla äänellä puhumista.

En koe riiteleväni, kun annan pahimman tunnekuohun mennä ohi ennen kun avaan suuni, ja mietin mitä sanon. Puhun rauhallisesti, rakentavasti ja ystävällisesti sekä yritän selvittää ja ymmärtää myös kumppanini näkökulman asiaan. Mielestäni aikuisten ihmisten pitäisi pystyä hallitsemaan itsensä niin, että ei toimi impulsiivisesti tunteiden vallassa, vaan osaa ajatella myös toista, ja ymmärtää, että huutaminen ja riehuminen ei ole rakentavaa.

Onko muilla semmosta puolisoa, joka lähtee teille tietymättömille päiväkausiksi.
Nyt 4 vrk ollut poissa.