Töihin pääsy, etenkin miesvaltaisille aloille on ujolla, epäsosiaalisella, hitaalla kämmääjällä todella epätodennäköistä.
Siksipä töihin haku on tyssännyt kokonaan ja tässä on tullut mietittyä aika synkkääkin kohtaloa. Työnantajat kun eivät tahdo minunlaistani ihmissaastaa työllistää. Enkä edes ole kovin iäkäskään (40 ikävuoteen on vielä matkaa)
Olen se hiljainen epävarma hissukka, jolta ei kysytä mitään ja joka ei ketään kiinnosta.
Kavereita ei ole.
Psykologilla ravaaminen on ajantuhlausta ja ei ihmisten selkään taputtelustakaan ole hirveämmin apua ollut.
Halusin tuoda julki, ettei kaikille ole suotu mahdollisuutta menestyä ja elättää itseään työllä vaikka haluaisi. Entisaikoina tähän oli mahdollisuus.
Siksipä töihin haku on tyssännyt kokonaan ja tässä on tullut mietittyä aika synkkääkin kohtaloa. Työnantajat kun eivät tahdo minunlaistani ihmissaastaa työllistää. Enkä edes ole kovin iäkäskään (40 ikävuoteen on vielä matkaa)
Olen se hiljainen epävarma hissukka, jolta ei kysytä mitään ja joka ei ketään kiinnosta.
Kavereita ei ole.
Psykologilla ravaaminen on ajantuhlausta ja ei ihmisten selkään taputtelustakaan ole hirveämmin apua ollut.
Halusin tuoda julki, ettei kaikille ole suotu mahdollisuutta menestyä ja elättää itseään työllä vaikka haluaisi. Entisaikoina tähän oli mahdollisuus.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä kai perusduunari-hommiin pääsee ihan melkein kuka vain jos palkkapyyntö on kohtuullinen. Katseleppa esim metallialalta jotain perusduunia, varastotöitä, särmääjän, koneistajan hommaa niin ihan varmasti tärppää. Kova pula tekijöistä tänä päivänä koska homma on yleensä yksitoikkoista ja huonopalkkaista. Vakituista hommaa ei välttämättä löydykkään mutta aina on kysyntää keikkalaisille ja tuuraajille.
Rohkeasti vaan hakemaan töitä, kyllä se vielä onnistuu. Itsekin olin epävarma ujo. Sain kuitenkin työpaikan johon panostin täysillä ja saan hyvää palautetta työyhteisöstä ja asiakkailta.
sitä omaa rohkeuttansa voi ja kannattaa kehittää. Tunnen ujoja estyneitä, jotka nuorena parikymppisinä eivät uskaltaneet nousta pois bussista jos käytävän puoleisessa penkissä istuu toinen ihminen. Ei ollut rohkeutta painaa katonrajan pysäytysnappia ja sanoa vierustoverille :"Anteeksi, minun on noustava pois tällä pysäkillä" .Bussi jatkaa vain matkaansa ties minne. Huhheijaati . Heistäkin kehittyi maailmalla reissaavia omatoimisia liikemiehiä. Rohkeus kasvaa vain kun uskaltaa kohdata pelkonsa mahdollisimman usein. Kun pyydetään pitämään esitelmä niin olet se joka ensimmäisenä pitää esitelmän. Vaikka sisällä kuristaa ja ahdistaa etkä ymmärrä asiasta yhtään mitään niin käsi ylös. "minä voin hoitaa tämän jutun"
Työnantajat haluavat asiantuntemusta. Sitä saat opiskelemalla. Pystyt varmasti parempaan kunhan vain panostat opiskeluun niin paljon kuin pystyt.
Valitse joku itseäsi kiinnostava ala(HUOM! Opiskele alaa jossa on töitä tarjolla) ja aloita sen opiskelu. Netistä/kirjastosta löytyy ilmaista opiskelumateriaalia lähes alalta kuin alalta millä pääsee hyvin alkuun.
Opiskele niin paljon kuin keho kestää. Haasta itsesi äläkä luovuta heti jos alkaa kolottamaan, pidä taukoa vasta sitten kun olet opiskellut itsesi väsyksiin.
Jos et ymmärrä jotain asiaa niin toista saman asian opiskelua vaikka 3 tuntia kunnes ymmärrät.
Kiitos vastauksista.
Pidän myös itseäni tyhmänä. Oikeasti. En ymmärrä asioita heti, vaan viiveellä ja plussana surkea keskittymiskyky. Olen se hiljaa oleva hylkiö josta todennäköisesti ajatellaan ettei tuon päässä liiku mitään, ja näinhän se on... Ja kun jotain kysytään, etenkin suuren yleisön edessä, vastaus on hyvin epäselvää kangertelua.
Yleiset keskustelunaiheet kahvitauolla passaan enkä uskalla ottaa kantaa mihinkään, kun typerät mielipiteeni lytätään heti alkuunsa. Sanon vaan että: joo tai sitten en mitään. Oikeastaan sulkeudun jo tauolle tullessani muista.
En usko itseeni.
Sen seuraelämä ja työkokemukset ovat päähäni iskostaneet. Kaikkia vähänkin tyhmempiä tai "erilaisempia" haukutaan selän takana. Siksi on parempi olla suulukittuna ja pitää katse maassa. Niin monta kertaa olen verbalisesti turpaani saanut ja kuunnellut ivaa muista.
Muisti on surkea. Unohtelen asioita ja tekemisissäni ei ole aina logiikkaa, häseltämistä.
Edellisen työpaikkani tuoma kokemus, paskapuheet, paskatehtävät, potkut ja sen jälkeen monet kymmenet tuloksettomat työpaikkahakemukset, ovat lytänneet minut niin sulkeutuneeksi ja itseäni väheksyväksi tyypiksi, että olen oikeasti alkanut epäillä omaa älykkyyttäni ja jaksamista työelämään, että suorastaan pelottaa, millaiseksi aasiksi ja kiusan kohteeksi jälleen joutuu.
Ps.
On tietysti aloja joihin voisi päästä suht. helposti, kuten siivous. Mutta ei.... Tehnyt olen sitäkin. Ei napannut pidemmän päälle.
-Ap
Itse olen sairaalloisen ujo ollut aina ja monella muullakin tavalla estynyt. Hain sitten yksinäisiin puuhiin, kuten siivoamaan kukonlaulun aikaan itsekseni, kun en mihinkään uskaltanut muuhun. Mitään en ihmisryhmissä osannut ja lopulta hylkäsin opiskelemani ammatinikin., kun en alalla selvinnyt.
Sitten tulin uskoon. Jeesus on sen jälkeen koulinut ja pönkittänyt arkaa luonnettani. Seurakunnassa olin erilaisissa vapaaehtoistöissä keittiöpuuhissa ja muussa. Sitten sain pienen osa-aikatyön. Lopulta löysin itseni yleisön edestä julkisesti puhumasta! Nyt muitakin töitä tarjoillaan jo niin, etten kaikkeen edes haluaisi mennä.
Siunausta sinullekin. Toivottavasti löydät Jeesuksen elämääsi, joka voi sinuakin auttaa.
Tämmöisiä ihmisiä he molemmat haluavat, sekä siivousliikkeet että uskonyhteisöt; epävarmoja, alistuvia, helposti kusetettavia, hyväksikäytettäviä ja manipuloitavia.
Uskon synnyttää Jumala, eikä mikään seurakunta. Ja uskoontulon lopputulos oli kasvaminen ulos sairaalloisesta ujoudesta ym.
Mitäs vikaa siinä muka on, että muuttuu edukseen?
Kirjoitustaitosi ja itseilmaisususi on ainakin hyvää. Mieti näitä.
Kun elää tätä ainutkertaista elämää,kerää rohkeutta kokeilla uudestaan. Aloittamalla alusta. Pienin askelin.