Ei sitten kannata

Anonyymi kirjoitti:

heti ruveta "uusista kertomaan", kun siihen ei kertakaikkiaan ole nyt jaksamista. Sänkyjutut eivät ole tärkeitä, ilman niitäkin pärjää. Aika näyttää muuttuuko mieli kun vointi paranee. Mutta vointi ei parane, jos ns. kertominen ei lopu. Koska kaikenlainen sellainen tuntuu vaatimukselta, sellaisessa tilanteessa missä on kauan voinut huonosti. Mitä kauemmin se on jatkunut sitä enemmän se on ahdistanut. Eli kaikenlainen kertominen on ollut täysin turhaa ja aiheuttanut aivan päinvastaisen reaktion kuin mitä sen on arveltu saavan aikaan. Rehellisesti sanottuna se ei tule koskaan toimimaan niin että siitä olisi jotain hyötyä. Sitä ihmetellyt, että miksi se ei ole loppunut vaikka tästä on kerrottu vuosien ajan. Se on oikeasti jotenkin "naurettavaa" nähdä arjen aherruksessakin se tarkoituksellinen tiettyjen sanojen käyttö ja se rekvisiitta mitä on käytetty mutta samalla se aiheuttaa suurta henkistä kipua, koska se tuntuu väärältä tavalta puuttua yksityisasioihin. Henkinen kipu ei lopu ilman totaalista kertomattomuutta ja niin kauan kuin se aiheuttaa henkistä kipua, ei ole jaksamista ruveta tutustumaan keneenkään. "Teidän" toiminta saa aikaan erityispiirteisen ihmisen lukkoon menemisen niin kauan kuin se jatkuu. Elämänhalu ja elämänilo ovat olleet kauan vähissä sen kaiken tapahtuneen takia. Eikä siihen tule muutosta jos sama "homma" jatkuu. Sydän kärsii stressistä ja muu elimistö ja siksi kertomisen on ihan pakko loppua, ennen kuin psyyke rikkoutuu lopullisesti tai elimistö hajoaa lopullisesti! Ei heru empatiaa kenellekään joka kaiken aikoinaan aloitti, koska kärsimystä on ollut niin paljon ettei sellaista toivoisi pahimmalle vihamiehellekään. Se ei vaan tule koskaan toimimaan tietynlaiselle erityispiirteiselle!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä