Olen nyt vuosia kärsinyt ongelma-anoppini piikittelystä ja aina vaan pahenee. Kerrompa miten kaikki menee:
Nain vuosia taanne hänen aikamiespojan (joo, joo, olisi jo siinä kohtaa pitänyt arvata että hankaluuksia tiedossa). Muutimme asumaan mieheni toiveen mukaan kahden kilometrin päähän juuri leskeksi jääneestä anopista. No, anoppi alkoi ravaamaan luonamme joka päivä aamusta iltaan ja huseeraamaan kuin kotonaan. Siinä sivussa minua komenneltiin kuin piikaa. Verhojakin vaihdettiin ikkunaan jos minun sinne ripustamat eivät miellyttäneet. Toki huomautin asiasta sekä anopille että miehelleni, mutta minähän se väärässä olin (tietty).
Suurin riita välillemme on noussut siitä suuresta "vääryydestä", että mieheni on mielestäni osallistuttava myös kotiaskareisiin. Tästä anoppini ei pidä lainkaan ja onkin katsonut asiakseen komentaa minua lopettamaan moinen vaatiminen heti. Aivan kuin hänen sanansa ei siinä yksin riittäisi, han kuskasi kolme siskoaan kuorossa sitä meille toitottamaan...
MITÄ TEEN??
Nain vuosia taanne hänen aikamiespojan (joo, joo, olisi jo siinä kohtaa pitänyt arvata että hankaluuksia tiedossa). Muutimme asumaan mieheni toiveen mukaan kahden kilometrin päähän juuri leskeksi jääneestä anopista. No, anoppi alkoi ravaamaan luonamme joka päivä aamusta iltaan ja huseeraamaan kuin kotonaan. Siinä sivussa minua komenneltiin kuin piikaa. Verhojakin vaihdettiin ikkunaan jos minun sinne ripustamat eivät miellyttäneet. Toki huomautin asiasta sekä anopille että miehelleni, mutta minähän se väärässä olin (tietty).
Suurin riita välillemme on noussut siitä suuresta "vääryydestä", että mieheni on mielestäni osallistuttava myös kotiaskareisiin. Tästä anoppini ei pidä lainkaan ja onkin katsonut asiakseen komentaa minua lopettamaan moinen vaatiminen heti. Aivan kuin hänen sanansa ei siinä yksin riittäisi, han kuskasi kolme siskoaan kuorossa sitä meille toitottamaan...
MITÄ TEEN??
Vastaukset 17
Vanhimmat
kertoa hänelle kaunistelematta että pitäisi huolta omista asioistaa. Sinä valitset itse verhosi OMAAN KOTIISI, se miten teillä toimitaan kotitöiden suhteen EI KUULU anopille tippaakaan.
Ole tiukka muuten homma karkaa käsistä. Miehesi ei heti aluksi välttämättä ihastu, mutta pidemmänpäälle kaikki helpottuu. Miehesikin huomaa kuinka paljon helpompaa elämä on kun ei tarvitse kuunnella äidin nalkutusta.
ota aivan ensimmäiseksi tunteesi ja tuntemuksesi puheeksi miehesi kanssa. Kumman kanssa miehesi haluaa olla naimisissa sinun vai äitinsä ??
Ihan ensimmäiseksi kannattaa ottaa asia esille miehesi kanssa, purat hänelle tunteesi ja tuntosi asiasta... Jos hän sinua aidosti rakastaa niin hän kuuntelee huolesi ja murheesi, kaiken sen mikä mieltäsi painaa. Ennenkaikkea anoppisi toiminnallaan osoittaa että et ole hänen mielestään hänen poikansa arvoinen etkä ansaitse hänen kunnioitustaan. Toisen ihmisen kotiin "tunkeutuminen" ilman että kutsutaan on vähintäänkin epäkohteliasta. Laitat miehesi valinnan eteen eli kumman kanssa haluaa olla naimisissa ? sinun vai äitinsä.
Olin joskus aikanaan lähes samassa tilantessa kanssasi... vaadin mieheltä valintaa ja "uhkaustani" korostaakseni lähdin pariksi yöksi ystävättäreni luokse. Kohdallani kävi onnellisesti, mieheni oppi kuuntelemaan minua ja anoppi löysi paikkansa elämässämme.
..iske vihkiraamattu miehen kouraan...siellä sanotaan, että MIES erotkoon isästään ja äidistään ja tulkoon yhdeksi...jne. Ei missään laissa ole sanottu, että anoppi kuuluu, siihen TAHDON sanaan!! Minä olen itse anoppi...ja sen verran on , vielä älyä, etten sotkeudu, sen enempää tyttärieni kuin poikanikaan huusholliin..Mulla oli anoppi, samassa taloudessa ja se oli semmonen korkeakoulu, että jokainen hoitakoon oman pesänsä, miten parhaaksi katsoo...en aio jatkaa perinteitä!!..ja luoja suokoon, etten vanhetessani ala höperehtiä muuta!!!
mä haluan tulla samanlaiseksi anopiksi aikoinani kuin sinäkin! =) Ethän silti koe jääneesi mistään paitsikaan? Eli saat esim. olla lastenlastesi elämässä mukana vaikka et tungekaan nokkaasi jokaiseen lapsiesi ja heidänm puolisoiden ja lapsien asiaan? Just tuollaiseksi minäkin haluan kasvaa!
ongelmana on anoppi, mutta osasyy on sen munattoman miehen!
Sinun miehesi ei kuulu mitenkään käsiteltävään asiaan.
se on helpompaa, kuin olla tunkemassa nenäänsä joka asiaan..lapsenlapsia saan hellitellä ja hemmotella niin paljon kuin haluan ja kun ostan heille herkkuja, annan ne lasten äidille ja hän antaa ne silloin kun passaa.Minulle soittaa miniä ja vävyt, ihan vapaehtosesti ja käyvätkin joskus ihan itekseen...ja meillä on kaikilla, yhdessä ja erikseen hauskaa. Minua kutsutaan anopiksi, mutta naurulla ja lämmöllä. Ei tähän kasva, riittää kun on oma hupsu ihtensä.
Minunkin anoppini kävi samanlaisen "korkeakoulun" kuin sinäkin, mutta ei mennyt oppi perille, vaan siirtää aivan saman kohtelun minuun kun aikoinaan sai omalta anopiltaan. Lisäksi hausasti tai oikeastaan vähemmän hauskasti huomaa, että kun hän ruotii omaa avioliittoaan (miehensä jo kuollut) kertoo hän "aivan hirveistä loukkaukista", joita miehensä hänelle teki: no, oma mieheni on hyvinkin monessa tällaisessa asiassa tullut isäänsä ja jos minä niistä mieleni pahoitan, olenkin hirveä miniä, tiukkapipo ja vaadin mieheltäni liikoja! Eli anoppini ilmeisesti on vähän normaalia tyhmempi, kun ei ole kokemuksistaan viisastunut saati tasapuolinen! Uskomattomalta tuntuu, mutta vuosien saatossa olen tähän päätynyt, että anopissani on KAIKKI klassisen anopin viat, ei vain yhtä tai edes muutamia, huokaus...
Ja lapsenlapsista. Jos joskus saamme lapsia, niin voin jo suoralta kädeltä sanoa, että anoppini tulee jäämään niille hyvin kaukaiseksi, ei sen takia että tahtoisin niin, vaan siihen mennessä hän hyökkäämällä miniäänsä vastaan lienee jo karkoittanut poikansakin kauemmaksi itsestään. Eli eipä anoppiparkani tajua sitäkään, että poikansa omiminen itselleen ja mustasukkainen kiinnipitäminen ja minua kohti hyökkääminen eivät suinkaan loppupelissä välttämättä koidu anopin onneksi, mikäli onneen kuuluu läheinen suhde poikaansa ja lapsenlapsiinsa...
Sama ongelma oli meillä, että anoppi puuttui ihan kiertelemättä suoraan meidän perhe-elämäämme. Aikani yritin muikerrella asiat tolalleen, mtta kuppi meni lopulta nurin kun en saanut sanomaa vihjailuilla perille. Ei siinä auttanut kun alkaa pitää tiukasti omista näkemyksistä kiinni ja sanoa täysin suoraan kiertelemättä, että enköhän itse päätä omista asioistani. Järkyttyihän hän aluksi ja monta kertaa senkin jälkeen, mutta pysyypähän nyt kutsumatta poissa meidän kodistamme. Puhelinterroria harjoittaa jonkun verran, mutta en ala puhumaan hänelle mitään. En kerro meidän asioista hänelle yhtään mitään (tiukka linja!) niin eihän hänellä ole sitten mihin puuttuakaan.
Sinä ja miehesi olette täysin oikeutettuja omaan perhe-elämäänne, anopin ei kuulu määrätä teillä. Ulos vaan kaikki tunkeilijat ja luu kurkkuun.
Kyllähän sain kuulla miten ilkeä olin ollut anopille, mutta sanoinpahan siihen etten ollut yhtään ilkeämpi sanoissani kuin anoppi ensin minulle. En hauku enkä mene henkilökohtaisuuksiin vaan sanonpahan vain, että se ja se asia on meidän oma asiamme ja me hoidamme sen itse. Ei tarvitse pelätä sitä loukkaantuuko anoppi, hänhän on loukannut sinua itse. Jos siitä anoppi loukkaantuu kun haluatte elää oman elämänne mukaisesti niin omapahan on sitten asiansa.
Kiitos kaikille ihanille ihmisille jotka jaksoivat vastata. Oli tavallaan kiva kuulla, että ei ole tilanteessa yksin vaan maailmalla on muitakin kohtalonsisaria.
Täytyy olla jatkossa kovempi ja tehdä selväksi mitä tahtoo. Onneksi välit mieheni kanssa ovat muuten mitä parhaimmat eli sen puoleen menee hyvin.
Aurinkoista ja pirteää kevättä kaikille vastanneille.
Olemme mieheni kanssa kihloissa ja hän on perheensä esikoinen. Anoppi ei vieläkään, usean vuoden jälkeen käsitä että poika pärjää ihan hyvin, ei kuole nälkään ja pystyy kyllä hankkimaan esim.vaatteita itse/minun kanssani.
Miehelläni oli tässä hiljattain syntymäpäivä, ja kutsuimme lähisukulaisia kahville. Tein ison täytekakun (joka onnistui loistavasti) ja leivoin muutakin hyvää, leipominen kun kuuluu vahvuuksiini. No tämä anoppi tuli sitten keittiöön kysymään, että tarvitsenko apua. Olin jo kattanut pöydän ym., eli sanoin etten enää, kiitos vain.
Kun vieraat istuivat pöytään, alkoikin anoppini tyrkyttää: Juu, ottakaa ny kaakkua ja piirakkaa, kyllä niis kova työ olikin leipoa mutta hyvää tuli,ja näin siis kaikki luulivat anopin tehneen kaiken työn. Yritin kyllä korjata asiaa, mutta anoppi paukautti että "juu kyllä sinäkin vielä joskus opit". Lopuksi hän vielä esitteli uuden asuntomme vieraille kuin omansa, aukoi kaappien ovet ja kertoili mitä niissä on,toimitti kuinka kova työ oli muutossamme ja kun vieraat lähtivät, sanoi että kiva kun pääsitte käymään, tulkaa toistekin.
Muille sukulaisille jäi siis käsitys, että anoppi oli järjestänyt kaiken muuttopäivästä lähtien,("koska minä en osaa mitään")vaikka todellisuudessa olemme tehneet kaiken itse, (mikä on mielestäni itsestäänselvyys). Minä loukkaannuin syvästi ja myös mieheni meni ihan sanattomaksi. (mutta eipä saanut taaskaan sanottua äidilleen mitään) Minun on aika vaikea yksin vakuuttaa koko sukua, että kyllä tämä mieheni äiti nyt valehtelee. Nyt anoppi ihmettelee, että mikä miniään on mennyt. Mikähän?
taitaa olla paras kutsua jatkossa anoppi erikseen ja muu suku ilman anoppia - niskakarvat pystyssä luin tätä... :(
juuri, sitä koulutusta, jota minä olen saanut...vaikka mitä olisin tehnyt, se mitätöitiin. Minulla on se onneton tuuri,että mies oli äitnsä ainoa poika, monen tytön jälkeen, kalkkiviivoilla maailman onneksi saatu...nuorimmainen, jota vielä yli viiskymppisenä, siskot kutsuu; pojaksi. Joskus viimesen kiukun keskellä, kysyn mieheltä, kun äitään kehuu, että puriko sulle ruuankin valmiiksi.
Kutsu uudelleen ainakin joku keskeinen suvun henkilö kylään. Ei anoppia mukaan.
Ole se hyvä emäntä, jollainen osaat ollakin. Kestitse hyvin äläkä mainitse anoppia ollenkaan.
Paras tapa antaa suvun itse huomata, että anopinviestitys ei olekaan ihan kohdallaan.
anopille ja siskoilleen ja keitä heille kunnon kahvit ja kerro lyhyesti ja ytimekkäästi pitäväsi jatkossa huolen huushollistanne vain ja ainoastaan yksin miehesi kanssa. :)
Olen ollut mieheni kanssa 10 vuotta ja suhteessamme on ollut ylä- ja alamäkiä. Niinkuin kai kaikilla..
Nyt suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut anoppi, joka lähettelee miehelleni päivittäin viestejä, joissa vaatii miestäni lopettamaan suhteemme. Mieheni on todella kyllästynyt viesteihin eikä koskaan vastaa niihin. Hän ei kuitenkaan ole saanut sanottua, että anoppi lopettaisi painostamisen. Otin härkää sarvista ja lähetin anoppille viestin, jossa pyysin lopettamaan asioihimme sekaantumisen. Siitäkös anoppi veti herneen nenään ja sen jälkeen olen saanut jos jonkinlaista viestiä. Anoppi on lähtenyt kotoa toisen miehen perään silloin kun mieheni on ollut pieni poika. Mieheni ja hänen äitinsä välit ovat olleet kohtalaiset, välillä he ovat enemmän ja välillä vähemmän tekemisissä. Aluksi olin hyvissä väleissä anoppini kanssa, mutta hyvin nopeasti paljastui, että nainen on kylmäkiskoinen ja laskelmoiva ihminen. Hän on tekemisissä kanssamme vain silloin kun itse hyötyy siitä jotenkin. Pari vuotta sitten otimme kunnolla yhteen ja sen jälkeen olen lakannut olemasta anoppini kanssa tekemisissä. Meillä on mieheni kanssa oma elämä, me emme kaipaa välttämättä anopin seuraa. Mielestäni anoppi voisi katsoa itseään peiliin - hän oli pois silloin kun mieheni lapsena olisi äitiä tarvinnut. Anoppi on kuitenkin nyt päättänyt alkaa leikkiä äitiä ja vaatii kaikkien alkamaan leikkiä perhettä hänen kanssaan. Sanoisin vaan, että alkaa olla vähän myöhäistä..!!