Niin kun tuolla baareissa kiertelee ja katselee naisia niin kukaan ei oikein hetkauta ja sitten jos meneekin juttelemaan jollekin niin kaikki on loppujen lopuksi aika samanlaisia.
Miten siis voisi aloittaa uuden suhteen kun ei edes ihastu tai sitten sitä pitäis katella sitä yhtä tyyppiä pidemmän aikaa, mut mites sen teet kun ei ole tota treffailukulttuuria ja treffeille pääsee ainoastaan yleensä jos toinen osapuoli on jo ihastunut. tietysti voi kusettaa ja seurustella ja sitten jättää, mut mun viimeiset 10 vuotta on ollut just tota naista ja sit seuraava ja seuraava, mut enää ei vaan jaksa.
Mielummin oon yksin ja teen mitä haluan, mut joskus ois tietysti juttukaveri ja kahvinkeittäjä ;) ihan kiva. mä oon kuullut että jotkut(varsinkin naiset)saattaa alkaa seurustelemaan pelkästään järkisyistä vaik ei ois mitään tunteita ees pelissä, no mäkin voisin tietysti alkaa seurustelemaan vaan seksin takia, mut ei siinäkään ny oo mitään järkee.
Siis toi nappaamis juttu ei liity paljoakaan ulkonäköön et joku mallin näköinen kiinnostaisi enemmän tai vähemmän kun joku toinen.
Mä haluan takasin teiniksi kun kaikki oli uutta ja niin perkeleen hienoa, elämä edessä ja tukka takana, et semmosta.................
Miten siis voisi aloittaa uuden suhteen kun ei edes ihastu tai sitten sitä pitäis katella sitä yhtä tyyppiä pidemmän aikaa, mut mites sen teet kun ei ole tota treffailukulttuuria ja treffeille pääsee ainoastaan yleensä jos toinen osapuoli on jo ihastunut. tietysti voi kusettaa ja seurustella ja sitten jättää, mut mun viimeiset 10 vuotta on ollut just tota naista ja sit seuraava ja seuraava, mut enää ei vaan jaksa.
Mielummin oon yksin ja teen mitä haluan, mut joskus ois tietysti juttukaveri ja kahvinkeittäjä ;) ihan kiva. mä oon kuullut että jotkut(varsinkin naiset)saattaa alkaa seurustelemaan pelkästään järkisyistä vaik ei ois mitään tunteita ees pelissä, no mäkin voisin tietysti alkaa seurustelemaan vaan seksin takia, mut ei siinäkään ny oo mitään järkee.
Siis toi nappaamis juttu ei liity paljoakaan ulkonäköön et joku mallin näköinen kiinnostaisi enemmän tai vähemmän kun joku toinen.
Mä haluan takasin teiniksi kun kaikki oli uutta ja niin perkeleen hienoa, elämä edessä ja tukka takana, et semmosta.................
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselläni on sama ongelma. Juuri tässä taannoin mietin menneisyyttäni ja sitä milloin olen viimeksi oikesasti ihastunut ja sitten seurustellut. Niin..siitä on aikaa. Ongelmani on etten kiinnostu kenestäkään tai, jos vaikka sattuisi sellainen ihme tapahtumaan, että kiinnostun, niin en ihastu. Ja silloin ei mikään tunnu miltään ja on aivan sama lopettaa koko touhu.
Itselläni on seurustelua edeltänyt vaihe, jolloin tapilen, mutta tunteita ei vielä ole. Kiinnyn vasta ajan kuluessa. En kuitenkaan ole aloittanut seurustelua järkisyistä, vaan kiintymisen kautta alan rakastamaan.
Viimeisin tilanne oli sellainen, että tapailin epäsäännöllisen säännöllisesti erästä miestä lähes vuoden ja sitten minua alkoi kiinnostaa, kun aistin, että hän ei halua enää tavata. Eli ei mitään järkeä.
Totuus siis on, että olen ihastunut silloin joskus teininä..ja voi kuinka se oli mukavaa.
Jooh, tiedän tunteen. Meni tuossa noin pari vuotta sitten pitkä suhde poikki, ja sen jälkeen säännöllisiä seksisuhteita eri naisiin, joitakin tapaillu vähän pidempään joitakin vähemmän, joitakin vain yhden illan.
Mut vaikea se on suhdetta jatkaa kun toisen näkeminen kiinnostaa suurinpiirtein yhtä paljon kuin maidon ostaminen kaupasta. Kyllä mä pitkään mietin sitä kuinka helvetissä tästä nyt pystyy jatkamaan enään eteenpäin ja löytämään mitään erilaista mikä sytyttäis. En siitä ikinä hirveitä paineita ottanut, mutta kyllähän se mielessä pyöri hyvinkin paljon.
Noh, perjantaina törmäsin sitten tuollaiseen naiseen joka vei jalat alta ihan täysin. Tätä tunnetta mä olen odottanut nämä kaks vuotta. Tätä tunnetta, että mielessä ei pyöri kuin yksi nainen ja sen takia ei voi keskittyä mihinkään kunnolla. Noh, tästä on pitkä matka mihinkään vakavampaan, mutta jo pelkästään tämän tunteen tunteminen seitsämän vuoden tauon jälkeen on ihan vitun hienoa. kannatti odottaa, eikä alkaa järkisyistä seurusteleen.
jos mietitään kunnon tunteidenpaloa niin vosiin sanoa että olin viimeksi ihastunut 17-vuotiaana kun kaikki oli suhteellisen uutta. Tämän jälkeen olen kyllä rakastanut, mutta se rakkaus nimenomaan kehittyy ajan myötä, kiintymyksen yms kautta. Olen silti ikuinen romantikko. Tiedän että tuskin koen samanlaista olotilaa enää kuin nuorempana, mutta odotan silti sitä tunnetta joka totaalisesti pistää jalat veteliksi. Tämä ongelma nykyään varmaan on, että suhteita kaatuu ja kukaan ei kelpaa..odotetaan sellaista mitä ei välttämättä voi tapahtua enää, kaikki muuttuu ajan myötä. Mutta niin, kyllä minäkin ajattelen että onko se sitten oikein seurustella sillä ajatuksella, että ajan myötä kiintyy ja rakastaa syvästi. Olen liian usein saanut huomata että elämä ei ole elokuvaa, valitettavasti. Tätä menoa joudun kyllä olemaan aina yksin.
Silloin teinivuosina ihastuminen tuntui niiin mahtavalta koska se oli uusi juttu. Sitä ihastui siis tavallaan siihen ihastumisen tunteeseen. Oli ihanaa ajatella vain yhtä ihmistä, ikävöidä häntä, katella sylikkäin leffaa omassa huoneessa. Se oli uutta, ihanaa, ihastuttavaa.
Mutta tavallaan sillä, että kuka se ensirakkaus oli, niiin ei ollut väliä. Siis tarkoitan, että toisen kanssa tuli varmasti osittain oltua myös vain siksi, että oli ihanaa olla jonkun kanssa. Ihastuminen oli niiin uusi ja hieno juttu ettei sitä niiiin paljon välittäny siitä, että oliko toinen unelmakumppani. Sitä katseli sydänlasien läpi.
Mutta nyt kun on tuon jo kokenut, niin asiassa ei ole enää uutuudenviehätystä. Nyt mukaan tulevat myöskin järkisyyt, jotka pilaavat omat tunnesyyt. Sitä pakosti vertailee toista exiin, miettii voisiko asua toisen kanssa yhdessä, sopiiko luonteet, taustat, ajatusmaailmat, sosiaalinen verkostu, tulevaisuuden toiveet yms. yksiin. Haluaako toisen kanssa lasta jne. Noita kun alkaa miettimään edes alitajuisasti, niin ei siinä ihastumisen tunne saa tarpeeksi valtaa.
Oikeastaan olen nelisen vuotta ollut ihastunut yhteen kirjeystävääni, ihan hullua.
Nyt viimeksi perjantaina.
On typerää kahlita mielikuvitus ja haaveilu. Pitää etsiä positiivisia asioita ja antaa mennä painollaan.
Harmi kun ei välttämättä jaksais panostaa siihen ihastumiseen sen enempää...