Joku sanoi, että ihmisellä on ikuinen kaipuu.
Kun ihminen on kiinni ihmisessä.
Alkutila.
Symbioosi.
Loinen.
Etsin taas merkkejä sinusta.
Pakkomielle.
Jäänne.
Aivojen stimulaatio.
Hypnoosi, jotta paranisin?
Kun ihminen on kiinni ihmisessä.
Alkutila.
Symbioosi.
Loinen.
Etsin taas merkkejä sinusta.
Pakkomielle.
Jäänne.
Aivojen stimulaatio.
Hypnoosi, jotta paranisin?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Olipa pimeä runo!
Pakkomielteilläkin on syynsä.
Joku sanoi, että lapsuudessa vaille jäänyt rakkaus, kulminoituu aikuisuudessa.
Pyrkien löytämään.
Saavuttamaan.
Täydellistymään epätäydellisyydessä.
Miksi vastakkaisesta genomista?
Miksi ei sieltä, missä vaille sitä jäi?
Ihmeellinen on elämä.
Koska siellä ei ollut mistä antaa alussa eikä lopussa. Mikä on genomi?
Ajattelin jotain perimää sillä, en tiedä onko relevantti, se miten sitä ajattelin oikeasti...siinä luki jotain muuta aluksi... ihminen etsii usein rakkautta vastakkaisesta sukupuolesta...että joku täyttäisi jonkin tarpeen.
Mietin sitä miksi ihminen etsii sitä lapsena vaille jäänyttä rakkautta, sillä tavoin...
Se johtuu evoluutiosta, ja luonnonlaeista. Ihminen on ns. Luotu lisääntymään. Kunhan ehdit vanhemmaksi ja hormonit hiipuu niin loppuu rakkauden etsiminen. Sitä tyytyy siihen mitä on, ja on onnellinen siitä.
Mitä jos on jokin pakkomielle kehittynyt, johonkin tiettyyn ihmiseen. Jos kyse ei ole niinkään lisääntymisestä tai seksuaalisista haluista, vaan ajatuksista, jossa...ajatukset kohdentuu usein tiettyyn ihmiseen...kysehän ei ole silloin vain biologiasta evoluutioineen..ajatus siitä, että tämä on elinikäistä ei välttämättä tuota hyvää, koska kohde on saavuttamaton kaikin tavoin
Onko mitään konstia, jolla aivot voi ohjelmoida uudelleen?
Minä luulen niin...että aivoihin tuli jokin vika...minulla oli pakkomielteinen usko Jeesukseen ja sellaiseen ...ja siinä...jotenkin tapahtui...että se pakkomielle siirtyi kait...siis kohde ihmiseen...
Että miten tällaisen selvittää...niinkuin itselleen...että kun ajatukset ovat sellaisia, ettei niille voi sanoa, älä ajattele jotain, äläkä tunne mitään asioista...
Ei se ole pelkästään negatiivinen asia. Tavallaan se rakastumisen tunne on myös auttanut elämässä... ymmärtää paremmin...itseään monissa asioissa...ja on saanut rohkeutta toteuttaa itseään...hän on jotenkin minulle kuitenkin aivoissa se min pelastaja...joka välittää ja auttaa ja hyväksyy mut...ja siksi...kuitenkin olin ollut uskossa vuosia ja minulla oli paha olla ja mitään muutosta ei tapahtunut...hänen tapaamisessa oli käänteentekevää...vaikka se ihmissuhde oli itselleni monin tavoin vaikea tunnepuolella...
Mutta...en enää jaksaisi häntä ajatella...koska...mitä se hyödyttää mitään...
Minulla on ollut sama. Aluksi palvoin jeesusta... Monta vuotta... Sitten mut erotettiin seurakunnasta ja jäin yksin pohtimaan syitä. Teemu ryhtyi kuuntelemaan ja auttamaan minua.. Jotenkin sitten huomasin vaihtaneeni palvontani kohteen.. Jeesuksesta Teemun. 😕Mutta meidän suhde oli elävä. Ns. ongelma unohtui. Suhteemme arkipäivästyi. Suhdettani Jeesukseen työstän edelleen.
Ei ole mikään selvää.
Oliko sinun kuolleen miehesi nimi Teemu?
Sinulla on oma näköiseksi elämä ja omat valinnat myös uskosi suhteen. On jokaisen oma asia ketä rakastaa ja millä tavoin.
Jotenkin minä en pysty Aurorab luottamaan sinuun tällä palstalla. Sinusta tulee kuva, että voit kääntää takin sekunneissa...mutta tällä palstalla ei voi muutenkaan tietää mikä on totta ja mikä ei.
Olen koko ajan ollut sitä mieltä että jos pakkomiellerakkautesi kohde olisi ollut Teemu niin...
Sympatiani on kohteesi vaimon puolella. Ja en käännä mitenkään takkia en vain olisi tätä sanonut ellet ois haukkunut mua epäluotettavaksi. Yritin ymmärtää sua. Vastaat hyvään pahalla. Sellainen luonteesi on. Varastaisit toisen naisen miehen, haukut silti sinulle ystävällisiä ihmisiä. Onko varaa kysyn vaan
No se on mielipiteeni sinusta ab. Olen vuosia nähnyt takinkääntöäsi palstalla ja en todellakaan luota sinuun...on omalla vastuullasi osoittaa toisin. Minulle on sama mitä loppuviimein minusta ajattelet.
Jokaisella on mielipiteensä muiden ihmisten oikeuteen kokea tunteita, ihmisillä on tapana pyrkiä hallitsemaan mielipiteillä muita. Vai mitä? Ihmisillä on suppea käsitys siitä, ketä saa ja ketä on oikeus rakastaa ja millä tavoin. Minulla on sentään vielä oikeus omiin tunteisiin ja kokea ettei ne syyllistä minua. Rakkautta ei puristeta jostain väkisin ja sitä ei voi hallita tunteena niin, että päättäisi olla jotain rakastamatta, mutta oikeudenmukainen voi silti olla...rakkauden laatua on monenlaista, niillä on sävyjä.
PS. Tiesin mielipiteesi jo ennalta. Luulen ettei sinulla ole syvempää ymmärrystä siitä mitä rakkaus ylipäätään on, joten siksi mielipiteesi on ymmärrettävää. Kenenkään toisen omaa ei voi keltään viedä.
Tiedätkö tuollaiselle on nimikin.. En vain sitä sano. Ja oi, kyllä mä tiedän mitä rakkaus on. Teemu ja lapseni opettivat sen.
On itsekästä ja moraalitonta ns. rakastaa varattua.. Olla piittaamatta siitä kivusta minkä lähimmäiselleen tuottaa...
Ai joo eihän sulla oo suhdettakaan.. Mulla mun exkulta työpaikalta osoittautui varatuksi. En kauaksi siihen suhteeseen, kakkoseksi jäänyt. Häivyin, ja vielä soitellaan, mutta mihinkään intiimiin en suostu.
Tässä juttelet minulle. Ei mitään ongelmaa koskaan ollut kun puskista olen sulle kirjoittanut. Aivojasi ei voi ohjelmoida ollenkaan... Ottaako koville, kun et saa vastakaikua, vai missä mättää?
:) no jo tuli tykitystä...ei sinun tarvitse minulle selitellä tai olla tilivelvollinen elämästäsi.
Voin sanoa että aidosti olen hyvilläni puolestasi, jos koet kiitollisuutta asioista. Minulla ei olisi mitään syytä kokea toisinkaan. Sinulla on oma elämäsi ja minulla omani.
Hyvää ja rauhallista pääsiäistä.
En taida sinun kanssa keskustella enempää...takinkääntäjä ;)
Hyvää pääsiäistä kuitenkin.
Yksipuolinen rakkaus ei ole kivaa. :) Mutta kestettävä silti....ja en minä näitä alkujaan varmaan sinulle kirjoittele tai muille palstalaisille..haluan hänen kait...tai sisimmässäni...haluan hänen ymmärtävän...että hän on tärkeä minulle...en ole keltään by the way, viemässä puolisoa...mutta minulla on oikeus rakastaa ketä haluan...minulla on oikeus tunteisiini, ulkopuolisten tuomitsemista huolimatta...
Ai niin...kyllä pidän mielessäni kun kirjoitan...että luultavasti kirjoitat puskista tai voit olla sinä, kuulostan jopa ihan toiselta kuin ab nimimerkillään..ja voit tulla esiin ihan millaisena tahansa. Siksi takinkääntäjänä pidän sinua...sinusta ei oikeasti tiedä mitä mieltä edes olet asioista...esimerkiksi uskosta...ja tiedän, että olet esiintynyt jonain palstapersoonana, joka on vaan jokin...näytelmän hahmo...jäit joskus palstakirjoittajille kiinni asioista, että olit jokin hahmo...olen täältä lukenut niistä.
Oletko samaatietä tai commando hauis?
Sulle ei kelpaa mikään, eikä kukaan. Ja kyllä jokaisella on oikeus muuttaa mielipidettä ja uskontoa. Se kuuluu uskonnonvapauslakiin.
Aika itsekästä sulta määrätä minut olemaan hiljaa ja itse jatkat tota riidanhaastamista ja ilkeilyä.
En toki ole mikään kukkanen itsekkään, en ole sinua parempi.. Mutta joskus voisit katsoa peiliin sinäkin.
Sen kun muutat mielipidettä. Uskonnonvapaus. Kunhan se on oikea mielipiteesi, eikä vain jokin konnankoukku.
Samoin...voit myös katsoa peiliin. Vinkki, vinkki...
Jos sä haikailet tällä palstalla julkisesti varatun miehen perään... Niin kyllähän sä tiedät että mä käyn lukemassa näitä. Kun vuosia ollaan samalla palstalla oltu... Miksen saisi kommentoida.. Muutenkin kuin puskista runojasi ym.ne aivan kuin hyppää silmiin niissä ei ole mitään logiikkaa.. Sinussa ei ole loogista ajattelukykyä vaikka pelejäs pelaat...
Siksi.. Näiden kannaltasi nolojen tilanteiden välttämiseksi sun kannattaa ihan rohkeasti vaan ottaa yhteys ihastukseesi muita teitä.
Tällä palstalla kun kommentoi Aurora ja sun miehesi on jossain muualla.
Voisit ensinnäkin pyrkiä ihan oikeasti ymmärtämään sen sijaan että heti kun piikki osuu näkee todelliset ajatukset mitä minusta ajattelet...mutta...hänen ja minun ystävyydessä oli paljon samaa ..väärinymmärryksiä...ja minä pilasin sen ja kadun sitä. Minun kokemukseni liittyy varmaan pitkälti hylkäämisen kokemukseen...ihmisellä on tarve olla välitetty....ja sen sijaan saan kuulla olevani eräänlainen, joille on nimityksensäkin ;) joten kiitti rikkinäinen peili....
No et kuitenkaan tiedä kaikesta kaikkea...esim sitä, että jos oikeasti välittää...niin saattaisi mun ajatukset asiaan lukeakinjopa täältä...kun sen nyt vaan satun tietämään olevan mahdollista, että joku muukin voisi lukea kuin Auroora. :) Ei tämä ole peliä...mutta kertoo paljon siitä mitä ajattelet minusta.
Niin haikailen miehen perään, fakta...mutta en häpeä siinä mitään, eikä se nolota mitenkään.
No se on sun arviosi ja tuomiosi, etten omaa mitään loogista ajattelukykyä..saat kommentoida toki, mutta minunkaan ei tarvitse ajatella, että mielipiteesi olisi pelkkää faktaa.
Ja sanoisin, että ennenkaikkea haikailen ystävän perään...haluan, että hän tietää...hän on minulle ainutkertainen, tärkeä ja välitetty.
Tiedän silti valinneeni oikein. Sen, kun valitsin rakastaa ihmistä jumalien sijaan. Siltikin, vaikka se oli aika hölmöä kaikkineen. Tänä päivänä menneille voi hymyilläkin.
Tahtoisin sinun tietävän, että pysyt aina tärkeänä sydämessäni. Huolimatta siitä, mitä ajattelet minusta ja asioista mitä tapahtui. Toivon, että tavalla tai toisella voisit kokea sydämessäsi sen, että olet tärkeä ja mitä se merkitsee, olla tärkeä toiselle ihmiselle. Se on vain hölmö toive.
Kiitos menneistä vuosista. Hyvästi.
Haluaisin sinun tietävän ..kuinka paljon toivoisin saavani olla ystäväsi...valitsisin olla ystäväsi...koska välitän sinusta aidosti...valitsin silloin väärin, kun tahdoin omistaa jotain mitä en voinut...
Ymmärrän, jos et voi olla sitä minulle...mutta tahdon sinun tietävän...että olisi kunnia asia saada olla sinun ystäväsi...
Mutta...sinä kait valitsit...olla olematta sitä minulle?
Toivoisin, että kelpaisin itseäni, ettei minun tarvitsisi miettiä...teinkö jotenkin aina väärin ja siksi...ettei täytyisi kokea joutuvansa hylätyksi, koska ei ole tietynlainen ja osaa aina toimia oikein...aidossa välittämisessä on anteeksiantoa.
Jostain syystä sen kokemus, että olen hyväksytty silmissäsi, on tärkeää minulle ja se etten ehkä näe sitä niin...jättää jälkensä minuun. Jotenkin sen kokemus on tärkeää...ja...minä halusin luottaa siihen, ettet hylkää..ja jouduin silti hylätyksi. Miksi teit niin, kun tiesit? Tiesit kuinka rikkonainen olin...
Hyväksyn sen kyllä, ettet välitä.
Toivoisin kait, niin kuin aina, kuulevani sen suoraan sinulta. Ettei minun tarvitsisi huomata sitä muutoin.
Minä tiedän, etten ole ollut kovin ihmisenä rakastettava...minä syyllistä kuitenkin loppuviimein itseäni...että minun täytyy olla niin ruma sisimmältäni, ettei minua voi rakastaa, ettei minusta voi välittää...ja kun loppuviimein kaikessa oli kyse vain siitä, että toivoin saavani olla välitetty, aidosti...niin, että siihen voisi luottaa, ettet ystävänäkään minua hylkää.
Ihmiset lukevat näitä, ei ne tunne mitä koen, mitä kaikki merkitsee...mitä tunnen...
Tiedän, ettei tämä näytä normaalilta....mutta mikä sitä olisi? :)
On kaksi vaihtoehtoa...joko vapaaehtoisesti osoitat, että et ole ystävänä ohikulkumatkalla vain...ilman...että väkisellä koetan sinusta jotain irti nyhtää, se kun ei mitään hyödyttäisi...tai...sitten mun on vaan asia uskottava niinkuin...mun pitää päästää sut menemään... mutta älä kuvittele, että se on se yksinkertaisin ja helpoin ratkaisu mua ajatellen...
Tiedän tehneeni virheitä...joskus toivoisin, että annettaisiin mahdollisuus osoittaa, että olen ihan ok...tai että olen ihminen, johon haluaisi tutustua paremmin...ja voi olla, että muut täällä ovat oikeassa, ettet lue tätä palstaa...jostain syystä kaikesta huolimatta, en ole vielä luopunut toivosta...kait...ajattele, jos kymmenen vuoden päästä teen tätä sinulle täällä...ei normaalia...johonkin on jokin raja laitettava tämmöiseen... Tuntuu surulliselta, jos ei ikinä enää kuule toisesta mitään...se on hieman sama asia kun ihminem kuolisi...jos toisen olemassaolosta ei enää tiedä mitään...että sitäkin varten on tehtävä jotain surutyötä, kun menettää ihmisen elämästä...onko se sitten oma päätös, että on aika se tehdä.
Viimeksi...kun sitte kuitenkin vastasit...se tuntui mukavalta.. mutta en ymmärrä miksi teit niin, jos et halunnutkaan olla tekemisissä...tavallaan tulee siinä taas se oma syyllisyyden tunne...en ollut tarpeeksi hyvä...tai että tein sellaista, että karkotin pois, vaikka toinen antoi mahdollisuuden... tulee tunne että pilaan kaiken hyvän...se tuntuu pahalta.
Olen pahoillani siitä, että sanoin jotain sellaista, että sun pitäisi pysyä pois...mutta se ehkä johtui siitä...en uskonut sinun sen koommin.....ja se on jotenkin raskasta, kun...en tiedä osaanko selittää... mutta se vähänkin, on jotain edes..
Ei kait mulla muuta ..
Sun ei tarvitse rakastaa minua, mutta toivoisin, että osaisit välittää minusta ystävänä, lähimmäisenä..minä arvostaisi sitä paljon.