https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007897363.html
Kivoja rakkaustarinoita ja ihmisten onnesta on mukava lueskella. Se antaa hetken positiivisen tunteen, jopa toivoa. Mutta ei niin hyvää, etteikö jotain pahaakin. Tietenkin! Mukavat ja positiiviset tarinat voivat jäädä realismin alle hyvinkin nopeasti, koska elämä ei ole enää kovinkaan mukavaa, ja syitä voimme vain ihmetellä ja harmitella, joskus isollakin V:llä. Tiedämme jo tähän mennessä, mitä on tapahtunut, mihin ollaan menty, ja osaamme myös päätellä mihin ollaan menossa. Me voimme päätellä median roolia ja motiiveja linkin mukaisissa toistuvissa uutisoinneissa, sen liittyminen rasisminvastaiseen kampanjointiin, sekä voimme päätellä sellaisten poliittisia kytköksiä, ja myös sen, millainen rooli poliitikoilla on rasismissa ja antirasismissa, sekä miten kansalaiset ovat siinä sekä mukana että kohteena.
Mukavien tarinoiden voima ja uskottavuus voi kadota nopeasti myös siinä tapauksessa, kun palautetaan mieliin ne monet tarinat, jotka eivät päättyneetkään hyvin. Olemme lukeneet tarinoita hyväuskoisista naisista, järjestetyistä avioliitoista ja vastaavista tapahtumista. Sellaiset tarinat saavat aikaan yleistä epäilyä, ei vain tarinan toista päähenkilöä kohtaan, vaan myös niitä kohtaan, jotka ovat lupailleet rakkautta ja onnea, jos vain teemme niin kuin he haluavat. Ikävät tarinat, turhat lupaukset, sekä jyrkkenevät vaatimukset ovat se päätekijä, mikä johtaa epämukaviin vastustamisiin, kritiikkin, sekä ääripäässä jopa vihaan. Nyt tähän ollaan puuttumassa. Saisimme enää puhua vain kivoista asioista.
Onko poliittisen aineksen, viranomaisten, oikeusistuimien jne. linja nyt sitten oikea? Haluammeko siis täyttää median, omat päämme ja maamme mukavilla ja positiivisilla tarinoilla ja samalla sulkea silmämme sen nurjalta puolelta, ja vain siksi, että siellä kytee politiikoiden yms. mukaan viha? Ei, se ei ole oikea linja. Kansan vaientaminen, sekä reaalielämän sensurointi on sula mahdottomuus. Aina joku puhuu asioista niiden oikeilla nimillä, ja koska näin, tuleeko se johtamaan estämisen kovenemiseen? Kuin Neuvostoliitossa ja Venäjällä, sekä Pohjois-Koreassa?
Tällaisten tapahtumien ja linjavetojen kohdalla emme voi vedota poliitikoiden yms. päättäjien tyhmyyteen ja sokeuteen, koska he eivät ole sitä. He ovat älykkäitä, tietävät mitä tekevät. Ja se tässä onkin se pelottava asia. Tässä ajetaan voimasuhteiden uutta jakoa. Jokainen voi päätellä mihin se johtaa demokratian, moraalin ja etiikan suhteen. Toiset meistä tulee valitsemaan hiljaisen hyväksynnän ja orjan roolin, ja taas toiset eivät. Ja ne, jotka eivät, joutuvat kohteeksi. Kuin toisinajattelijat Neuvostoliitossa.
Näinkin se maailma muuttuu, eikä se ole ihmisarvoa, yhdenvertaisuutta, vapautta jne. kunnioittavaa. Se on vallan keskittymää, keskusjohtoisuutta, demokratian katoamista. Tällaisesta meillä on monta ikävää tarinaa ihmiskunnan historian ajalta. Ikävä asia näissä on vain se, että näistä puhutaan vasta jälkeenpäin, ja myös manataan, miksi olimme sokeita ja tyhmiä, mutta koskaan ei opita. Emme osaa toimia itsenäisesti, demokraattisesti, älykkäästi, emmekä halua uskoa, että mitään pahaa voi tapahtua.... kaikkihan on aina "salaliittoteoriaa", tai "turhien pelkojen lietsontaa". Ja juuri siksi hinta on aina kova.
Kivoja rakkaustarinoita ja ihmisten onnesta on mukava lueskella. Se antaa hetken positiivisen tunteen, jopa toivoa. Mutta ei niin hyvää, etteikö jotain pahaakin. Tietenkin! Mukavat ja positiiviset tarinat voivat jäädä realismin alle hyvinkin nopeasti, koska elämä ei ole enää kovinkaan mukavaa, ja syitä voimme vain ihmetellä ja harmitella, joskus isollakin V:llä. Tiedämme jo tähän mennessä, mitä on tapahtunut, mihin ollaan menty, ja osaamme myös päätellä mihin ollaan menossa. Me voimme päätellä median roolia ja motiiveja linkin mukaisissa toistuvissa uutisoinneissa, sen liittyminen rasisminvastaiseen kampanjointiin, sekä voimme päätellä sellaisten poliittisia kytköksiä, ja myös sen, millainen rooli poliitikoilla on rasismissa ja antirasismissa, sekä miten kansalaiset ovat siinä sekä mukana että kohteena.
Mukavien tarinoiden voima ja uskottavuus voi kadota nopeasti myös siinä tapauksessa, kun palautetaan mieliin ne monet tarinat, jotka eivät päättyneetkään hyvin. Olemme lukeneet tarinoita hyväuskoisista naisista, järjestetyistä avioliitoista ja vastaavista tapahtumista. Sellaiset tarinat saavat aikaan yleistä epäilyä, ei vain tarinan toista päähenkilöä kohtaan, vaan myös niitä kohtaan, jotka ovat lupailleet rakkautta ja onnea, jos vain teemme niin kuin he haluavat. Ikävät tarinat, turhat lupaukset, sekä jyrkkenevät vaatimukset ovat se päätekijä, mikä johtaa epämukaviin vastustamisiin, kritiikkin, sekä ääripäässä jopa vihaan. Nyt tähän ollaan puuttumassa. Saisimme enää puhua vain kivoista asioista.
Onko poliittisen aineksen, viranomaisten, oikeusistuimien jne. linja nyt sitten oikea? Haluammeko siis täyttää median, omat päämme ja maamme mukavilla ja positiivisilla tarinoilla ja samalla sulkea silmämme sen nurjalta puolelta, ja vain siksi, että siellä kytee politiikoiden yms. mukaan viha? Ei, se ei ole oikea linja. Kansan vaientaminen, sekä reaalielämän sensurointi on sula mahdottomuus. Aina joku puhuu asioista niiden oikeilla nimillä, ja koska näin, tuleeko se johtamaan estämisen kovenemiseen? Kuin Neuvostoliitossa ja Venäjällä, sekä Pohjois-Koreassa?
Tällaisten tapahtumien ja linjavetojen kohdalla emme voi vedota poliitikoiden yms. päättäjien tyhmyyteen ja sokeuteen, koska he eivät ole sitä. He ovat älykkäitä, tietävät mitä tekevät. Ja se tässä onkin se pelottava asia. Tässä ajetaan voimasuhteiden uutta jakoa. Jokainen voi päätellä mihin se johtaa demokratian, moraalin ja etiikan suhteen. Toiset meistä tulee valitsemaan hiljaisen hyväksynnän ja orjan roolin, ja taas toiset eivät. Ja ne, jotka eivät, joutuvat kohteeksi. Kuin toisinajattelijat Neuvostoliitossa.
Näinkin se maailma muuttuu, eikä se ole ihmisarvoa, yhdenvertaisuutta, vapautta jne. kunnioittavaa. Se on vallan keskittymää, keskusjohtoisuutta, demokratian katoamista. Tällaisesta meillä on monta ikävää tarinaa ihmiskunnan historian ajalta. Ikävä asia näissä on vain se, että näistä puhutaan vasta jälkeenpäin, ja myös manataan, miksi olimme sokeita ja tyhmiä, mutta koskaan ei opita. Emme osaa toimia itsenäisesti, demokraattisesti, älykkäästi, emmekä halua uskoa, että mitään pahaa voi tapahtua.... kaikkihan on aina "salaliittoteoriaa", tai "turhien pelkojen lietsontaa". Ja juuri siksi hinta on aina kova.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.