Miten päästä yli shokkierosta?

Tulin kuukausi sitten aivan yllättäen jätetyksi pitkästä suhteesta, 1 yhteinen lapsi ja omat isommat ja isäpuoleen kiintyneet lapset mukana kuvioissa.

Mies ei eroon varsinaisesti kertonut syytä, ensimmäisiin viikkoihin ei kertonut mitään, eikä edes moikkaa sanonut isommille lapsille. Myöhemmin sanoi vain kokeneensa jo pitkään että haluaa erota. Ei koskaan sanonut tätä tai mitään muutakaan ääneen, vältteli kaikkia konflikteja noin yleensäkin ja mielummin aina huijaili jos uumoili että olisin eri mieltä asiasta. Vielä eroa edeltävänä iltana kyselin onko kaikki ok (mies ollut etäinen ja kiukkuinen) ja mies vakuutteli että on, ja pohti että ehkä tarvitsisimme enemmään kahdenkeskistä aikaa. Enkä siis ole mikään väkivaltainen tms. että ei nyt sillä tavalla pitäisi olla mitään vaaraa suoraan puhumisesta, saatan kyllä sanoa mielipiteeni aika suoraan ja ilmeisesti siksi olen paha ja pelottava.

Olin itsekin aika ajoin miettinyt että miehen kanssa elämä tuntuu raskaalta, erityisesti siis avoimen keskusteluyhteyden puuttumisen vuoksi. Kuitenkin ajattelin että monesta on jo selvitty ja ehkä tässäkin asiassa vielä opitaan ja löydetään onni. En halunnut luovuttaa lasten ja yhteisen kodin vuoksi, enkä siksikään että miehessäni oli monia puolia joista pidin ja jota rakastin. Nyt olen ollut shokissa ja aivan loppu. Mies lähti ilman mitään varoitusta, jäin lasten ja kodin myynnin kanssa yksin, lisäksi tottakai arki pyöritettävänä ja omissa hommissakin kovat paineet... En tiedä miten jaksan. Miehellä oli jo uusi koti valmiina ja nyt ymmärrän että taloudellisestikin on valmistellut tätä, minä olen kustantanut ruoat ja juoksevat menot koska hänellä rahat menivät omiin "harrastuksiin", joita nyt realisoi tuhansien voitolla... Olen lukenut shokkierosta ja olo on nyt sellainen, että liekkö koskaan pääsen yli. Tuntuu siltä että olen maailman huonoin nainen, miksi muuten ihminen jonka kanssa olen elänyt vuosia tekisi minulle näin? Kuvittelin olleeni hänen tukeenaan, aina olen tsempannut ja kuunnellut jos hänellä murheita töissä tms. ja aina olen pitänyt kodita ja lapsista huolta... Voisiko joku yllättäen eron ottanut avata hiukan, miksi toinen tekee näin?