Aihe

Pilatus PC-24

Anonyymi

Liam Neeson oli jo hyvän aikaa syventynyt käsikseeni, ja vaikutti istuimellaan intellektuellilta - sillä Liamilla oli keskittynyt olemus ja asento, jossa oikean käden etusormen kärki kosketti kevyesti ohimoa. Käsikirjoitus lepäsi ristittyillä reisillä avoimena. Käsialanäytteeni.

Katselin ulos koneen ikkunasta - enkä voinut välttyä ajatukselta, jossa kaikki pitivät Tubessa vessanpöntönrenkaan läpi kätselemisesta kohti sinistä seinää. Matkustusrajoitukset eivät koskeneet maailmankuulua näyttelijää. Hän oli oman todellisuutensa herra; kiertoilmauksena: todellisuutemme.

Käsittääksemme lensimme varsin kovaa vauhtia, mutta matkustusmelu oli olematonta. Matkustin taivaalla yleensä turistiluokassa, jossa kaikki tönivät toisiaan, jonottivat samaan vessaan ja söivät samaa ruokaa erilaisella ruokahalulla. Ahneimmat halusivat syödä jopa toisten tähteet, mutta eivät sitten tarjonneet edes viiniä, jos sellainen oli omalta osalta jo ehtynyt. Liamin lentoemännän nimi oli Liu, ja hän oli kuin varjo paikalla ennen ajatusta valosta. En ehtinyt edes ajatella mitään, kun ajattelun tulos oli jo hänen tarjottimellaan.

Liam käänsi sivua.

Kirjoitin käsikirjoituksen taksissa. Mustekynällä. Aikaa siihen meni n. 20 minuuttia. Olin täysin varma, että minä hetkenä hyvänsä maailmantähti ja seikkailuelokuvien hyperstara kyllästyisi lukemaansa ja lopulta heittäisi käsiksen ikkunasta ulos. Katsahdin jälleen ikkunaan: siihen oli muodostunut pieniä jääkiteitä. Ulkona oli varmaan kylmä.

Viimeisen sivun kohdalla herra Liam Niison sai niin järjettömän naurukohtauksen, että ihokarvani nousivat pystyyn. Hetken kauhun tunteen jälkeen tunsin voittaneeni. Olin ylittänyt vaarallisen meren, ja selvinnyt sieltä hengissä. Olin pudonnut ilman laskuvarjoa viidakkoon, ja löytänyt sieltä pois. Kamelini oli uponnut juoksuhiekaan, mutta paikalle oli kävellyt dyynin takaa toinen. Minun oli pakko ottaa kulaus Whiskeytä, sillä tarvitsin jonkinlaisen väliaikaisen pakopaikan.

- Tämä on järjettömän hyvä juttu! Neeson riemuitsi.

- Hyi perkele kuinka tiukkaa tavaraa, irvistin.

- Se on suoraan linnani kellarista. 50 vuotta vanhaa, tuliperäistä tavaraa. Sitä on tynnyritolkulla. Kurvataanko kellarin kautta?

- Ei jumalauta, Liam. Korvista nousee savu.

- Minulla nousee korvista savu kaikenmaailman perserooleista, joita eteen tungetaan.

- Sano ei.

- Sitten pitäisi ajella fillarilla, Neeson tuumasi mietteliäänä.

- Oli tuo kyllä aika kökkö juttu... ennen kuin modasin, sanoin.

- Siis aivan hirvää paskaa. Ryyppäsin Alaskassa viikon vitutukseen, kun paska oli purkissa.

- Ymmärrän.

- Hyvin harva ymmärtää. Onneksi minulla on tässä lisäymmärrystä, Neeson sanoi ja heilutti ohueksi jäänyttä käsistäni pitkin ilmoja.

(hihitystä)

8

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Arkkienkeli Gabriel on tietääkseni aika voimakas ja ikivanhoja juttuja: https://en.wikipedia.org/wiki/Gabriel

      Ja tyttö enkeli varmaankin, jos nyt enkeleillä mitään sukupuoli onkaan, sitten.

    • Anonyymi

      Jos olet rikki että et pysty oikeasti liikkumaan hyvin, niin tietoneen jotain pelejä ehdotuksena:; Governor of Poker 2, sitten avaruuspeli: Freelancer 2.

      Pelejä mitä voi pelailla jos ei jollain hetkellä pysty oikein liikkumaan.

    • Anonyymi

      Hyvin nopeasti - ellen oitis - hoksasin herra Neesonin syvälliseksi ja rehelliseksi ihmiseksi, jolla oli ajatukset omilla kohdillaan. Mikään näkemäni tai kokemani hänestä ei pitänyt paikkaansa, paitsi etäinen katse, jonka oli - kulloinkin -aiheuttanut ajautuminen rooliin, jossa hän ei tuntenut olevansa kotonaan. Ihmisellä oli jatkuva kaipuu itsensä luo, jos hän tästä jostain syystä erosi.
      En ollut ymmärtänyt tämän koskevan myös näyttelijöitä. Luulin, että näytteleminen on kaikkivoipaisuutta. Jos oli taidoiltaan kaikkivoipainen. Kuka hyvänsä näyttelijä saattoi siis näytellä ketä tahansa - jos osasi.

      Liam Neeson kuitenkin oli toista maata. Minusta hän oli mutkaton perusjätkä, joka paukautteli suoraan asioita päin näköä - niin kuin kadulla nyrkkitappelussa. Hän ei luovinut, delegoinut tai politisoinut mitään, vaan vastasi tulevaan tulemalla vastaan. Hän ei missään nimessä vaikuttanut pelokkaalta, vaan juuri sellaiselta ihmiseltä, josta huokui käsittämätön turvallisuuden tunne ja absoluuttinen autoritäärisyys, joka luovutettiin hänelle. Jos esimerkiksi siirtyi kolme metriä sivuun herra Niisonista, niin tämä tunne feidaantui. Tällainen on järkyttävä kokemus. Lisäksi hän piti nauramisesta ja hauskoista jutuista ja pursusi elämää. Minusta katsoen herra Neeson oli huipputyyppi. Herra Neeson oli siis todellisuudessa ja omana itsenään huipputyypimpi kuin hän oli näyttelijänä.

      Koska lensimme kohti länttä, aika pysähtyi. Aurinko oli pysynyt paikallaan tuntitolkulla, eikä se osoittanut merkkiäkään laskeutumisesta. Lisäksi olimme keskustelleet herra Neesonin (jota olin alkanut kutsua herra Biisoniksi) kellarikokoelmista niin paljon, että tunsin jokaisen kolkan skottilinnasta, vaikka tunsin enemmän henkistä vetoa Irlannin nummimaisemiin. Lopulta tuntui siltä, että kolistelin pitkin käytäviä peltihaarniskassa ja törmäilin oviin ilman passia, ja herra Neeson toimi matkaoppaana.

      Lentoemäntä Liun ammattitaito tai kulttuuritausta ei sallinut hänelle sen suurempi mielenilmauksia - kuten ei ammattimalleillekaan.

      - Katso!

      - Saako näitä ikkunoita auki? kysyin.

      - Ei saa. Mutta katso tuonne. Vapaudenpatsas.

      - Missä? Mikä vappupatsas?

      (hihitystä)

      • Anonyymi

        Ei hitto

        Taas on unohtunut seksi & väkivalta.

        Käsittääkseni herra Neeson on jonkinlainen action-hahmo. Aina kun avaan television, niin hän heittelee seinään jotain random dudea.

        Kieltämättä pulmallinen tilanne. Koneessa on vain herra Neeson, minä ja lentoemäntä Liu, sekä kapteeni ja perämies. Ohjaamoon ei voi mennä riehumaan, naista eii ikinä lyödä ja minua jos vetää kuonoon, niin minä suutun.

        Siis ongelma on mittava.

        (hirn)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei hitto

        Taas on unohtunut seksi & väkivalta.

        Käsittääkseni herra Neeson on jonkinlainen action-hahmo. Aina kun avaan television, niin hän heittelee seinään jotain random dudea.

        Kieltämättä pulmallinen tilanne. Koneessa on vain herra Neeson, minä ja lentoemäntä Liu, sekä kapteeni ja perämies. Ohjaamoon ei voi mennä riehumaan, naista eii ikinä lyödä ja minua jos vetää kuonoon, niin minä suutun.

        Siis ongelma on mittava.

        (hirn)

        Haa!

        Herra Neeson ja minä voisimme keskustella tästä globaalista aiheesta sen yleisellä tasolla.

        Ei aina tarvitse huitoa ja voihkia.

        (naurua)


    • Mun silmissä toi PC-24 on Team Pensken käyttämä Indycar-runko vuodelta 1995. Sen edeltäjä PC-23 ja varsinkin Indy500-kilpailussa käytetty "the beast" hirmumoottori olivat suorastaan yhtä dominoivia kaudella 1994 kuin mitä Mersu on nykyisin formuloissa. Ironista sinänsä, että juurikin tuolla PC-24 rungolla ja ns. tavallisella, silloisten päivitettyjen sääntöjen sallimalla moottorilla molemmat tiimin kuskit karsiutuivat Indy500 kisasta 1995.

    • Anonyymi

      Hahhhahh no tämä oli jo hyvä! 😂🤣😂🤣

    • Anonyymi

      Tuollainen jos itse on loukkaantunut jotenkin eikä pysty liikkumaan niin jotain teietokoneen pelejä vaikka :D

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Megasexy! Erika Vikman kiehnää sängyssä punaisessa lateksipuvussa: "Ilman häpeää..."

      Ensin tuli Cicciolina, sitten Syntisten pöytä ja nyt Häpeä. Superseksikkäästi pukeutuva Erika Vikman osaa todellakin kohahduttaa vai mitä mieltä olet?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      286
      8136