Mielenkiinnosta kyselen, että viettävätkö teidän ulkomaalaiset puoliskonne paljon aikaa kavereidensa kanssa?
Oma kultani näkee jokaikinen päivä kavereitaan ja viime aikoina minusta on alkanut tuntua siltä, ettei hän enää välitäkään minusta. Kavereidensa kanssa hän käy mm. kuntosalilla joka toinen päivä, "hengailee", pelaa playstationia... Päivisin hän on koulussa, niin kuin minäkin.
Olen keskustellut kultani kanssa ja kertonut miltä minusta tuntuu, mutta hän ei näe asiassa ongelmaa. (kulttuuriero?)Minusta kuitenkin tuntuu siltä, etten saa olla kultani kanssa tarpeeksi. Näen häntä n. kolmena tai neljänä päivänä viikossa noin kolme tuntia kerrallaan.
Muuten siis kaikki sujuu hyvin, riitoja ei ole jne.Olemme seurustellut kaksi vuotta, emmekä asu saman katon alla...ainakaan virallisesti.
En voi sanoa olevani surullinen tilanteesta mutta toisinaan ikävöin häntä paljonkin, koska tuntuu, etten saa viettää tarpeeksi aikaa hänen kanssaan.
Oliskos kenelläkään antaa vaiks jotakin vinkkejä?
Oma kultani näkee jokaikinen päivä kavereitaan ja viime aikoina minusta on alkanut tuntua siltä, ettei hän enää välitäkään minusta. Kavereidensa kanssa hän käy mm. kuntosalilla joka toinen päivä, "hengailee", pelaa playstationia... Päivisin hän on koulussa, niin kuin minäkin.
Olen keskustellut kultani kanssa ja kertonut miltä minusta tuntuu, mutta hän ei näe asiassa ongelmaa. (kulttuuriero?)Minusta kuitenkin tuntuu siltä, etten saa olla kultani kanssa tarpeeksi. Näen häntä n. kolmena tai neljänä päivänä viikossa noin kolme tuntia kerrallaan.
Muuten siis kaikki sujuu hyvin, riitoja ei ole jne.Olemme seurustellut kaksi vuotta, emmekä asu saman katon alla...ainakaan virallisesti.
En voi sanoa olevani surullinen tilanteesta mutta toisinaan ikävöin häntä paljonkin, koska tuntuu, etten saa viettää tarpeeksi aikaa hänen kanssaan.
Oliskos kenelläkään antaa vaiks jotakin vinkkejä?
Vastaukset 63
Vanhimmat
Taisin unohtaa mainita, että kultani on Karibialta.
No lukaisepa vaikka Marianne Backlenin teos "Karma" niin tiedät minkälaista elämää jamaikalaiset ja muut karibialaiset miehet Suomessa viettävät. Sääliksi käy sua, mutta taidat olla vielä aika nuori ja naiivi...
Tiedoksi sulle, että luettu on.
Oliko muuta?
Niin tuo Backlen taisi olla se, joka änkytti TV:ssä, että: "Noku, ne mustat miehet, niissä on niinku se hyperseksuualisuus, joka naisia viehättää, ööh.."
Ei voinu edes suoraan tunnustaa kuuluvansa marginaaliryhmään joka kiihottuu mustasta. Kyllä kuule totuus on se, että jos Afrikkaan mennään, niin vaalea suomalainen mies on siellä superseksuaalinen. Riippuu ihan täysin näkökulmasta. Ja tuon hypersanan vois kyllä naurettavuudessaan unohtaa.
:D *nauraa vedet silmissä*
No mikäs itse olet kun väität toista naiiviksi? Kuvittelet, että tässä kirjassa on koko totuus näistä miehistä?
Voi voi... kyllä taitaa olla niin, että tässä käy sääliksi sinua!
Kerropas sinä sitten millaista elämää nuo suomalaiset miehet täällä Suomessa viettävät? Mistä kirjasta löytyisi vastaus? Kyllä kuule luusereita ja pettureita löytyy ihan suomalaisista miehistäkin! Taidat olla itse naiivi kun et ole vielä sitä huomannut!
Kyllä se nyt kuitenkin on ihan kultturiantropologinen fakta, että jamaikalaiset miehet ovat, kulttuurin sen myös salliessa, "moniavioisempia" kuin länsimaiset miehet. Anteeksi jos tämä fakta sinuun sattuu.
Kuka tässä nyt on mitään nimenomaan jamaikalaisista puhunut?
En minä ainakaan.
:D
Sano mitä sanot, mutta edelleenkin jotkut suomalaiset miehet hyppivät aivan samalla tavoin toisten naisten sängyissä kuin nuo jotkut tummatkin. Välttämättä eivät perustele perheitä näiden muiden naisten kanssa, mutta yhtä tuomittavaa on pettäminenkin!
Karibianmerestä ja tarkemmin vielä Backalenin Karmasta oli kysymys. Eli ainakin jälkimmäisen mukaan nimenomaan jamaikalaisista miehistä.
Minusta on jossain määrin paljastavaa, että suomalaiselle naiselle tulee hirveä hätä syyllistää suomalaisia miehiä (ja haukkua niitä suomalaisia naisia, jotka uskaltavat tiettyjä asioita ääneen sanoa) heti kun joku ihan yksinkertainen, hyvän yleissivistyksen omaavien ihmisten omistama tieto lausutaan ääneen.
Jos väität, että suomalaisten miesten opittuun käyttäytymismalliin kuuluu vieraat naiset samoin kuin jamaikalaistenkin (erit. rastafarien) miesten kulttuuriin, olet yksinkertaisesti väärässä. Mutta kuten sanottua, sinusta kertoo jotain että ensimmäinen reaktiosi ei suinkaan ole tuomita rasta-kulttuuria naisten alistamisesta vaan nimenomaan syyttää suomalaisia miehiä samanlaisesta käytöksestä, vaikka tällä ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.
Taidat olla niitä rastat päässä kulkevia, huonon itsetunnon omaavia moku-kiihkoilijatyttöjä, joita mustat miehet pyörittelevät Suomessa miten tahtovat.
Onko hän musta vai latino?
Hän on kotoisin yhdeltä Karibianmeren saarilta eli latinalaisesta Amerikasta eli on latino. Ei ole musta.
Kaikki Karibianmeren saarilla asuvat eivät todellakaan ole latinoja, eikä kaikki alueen valtiot edes kuulu latinaiseen Amerikkaan. Opettele perusasiat, se auttaa mokusuhteissa.
En ole puhunut KAIKISTA Karibianmeren saarista, vaan siitä yhdestä ainoasta josta mieheni on kotoisin.
SIIS: Mieheni on kotoisin latinalaisesta Amerikasta, ei ole musta, hänellä on hispaaniset sukujuuret. Hän on latino.
Lopetan tämän keskustelun tähän.
Jos et sinä osaa kirjoittaa, niin se ei ole meidän muiden vika jotka kuitenkin osaamme lukea. Ohessa omaa tekstiäsi, joka selvästi osoittaa mitä kirjoitit ja mitä et.
"Mieheni on Karibianmereltä ja heistä käytetään myös nimitystä latino."
On muuten toooosi aikuista itse hölmöillä, kieltäytyä antamasta lisätietoja viattomiin kysymyksiin ja sitten syytellä muita. Läpy läpy. Jos olet yhtä fiksu suhteessasi, en yhtään ihmettele että miehesi välttelee sinua (sillä sitähän hän tekee).
Niin että nyt sitten alkaa tulla teiltäkin niitä neuvoja kysymykseen jonka esitin.
:D
Tässä se odottamani kommentti tulikin tyyliin: "en yhtään ihmettele että kelpaatkin mustalle miehelle kun olet noin idiootti" jne.
Myönnän, että lauseeni oli harhaanjohtava, eikä kovinkaan selkeä. Lukiessani lauseen uudelleen siitä saa toisaalta sen käsityksen, että väitin kaikkia latinoiksi ... toisaalta: "heistä käytetään MYÖS nimitystä latino".
Kiitos ja näkemiin.
Mistä sinä tuon "kelpaa mustalle miehelle" -jutun sait? Omasta päästäsi ilmeisesti, eli jotain tuollaista olit innolla odottanutkin...
Neuvo: tietäen miehesi kulttuuritaustan, pidän täysin mahdollisena sitä että hän on pyrkimässä sinusta eroon, muttei uskalla vielä sitä aivan suoraan vielä sanoa. Jamaikalainen kaveri pitäisi helpommin montaa "vaimoa", katolista latinoa saattaa hieman jarruttaa omatunto, eli pettämisestä ei ehkä vielä ole kyse. Jotain kahvillakäyntejä muiden naisten kanssa ehkä. Älä oleta naiivista, että hän pyörisi pelkästään kavereidensa kanssa jatkuvasti; latinokulttuurissa on tapana ottaa myös tyttöystävät silloin tällöin mukaan.
Ahaa. Tiedät siis meidän suhteesta enemmän kuin minä. :) Voi kuule kun tietäisitkin!
Itse hän on alkanut puhumaan yhteen muuttamisesta ja perheen perustamisesta.Lapsia en juuri nyt opiskelujeni vuoksi halua...Ostelee lahjoja...ja kerronpa tässä vielä sellaisenkin asian, että kärsin taannoin syömishäiriöstä. Hän oli se, joka huolehti,että olin joka päivä syönyt lämpimän aterian.
Muruni on se, joka pyytää minua aina mukaan esim. kaverinsa luokse, kuntosalille kavereidensa kanssa jne. Olen aina tervetullut mukaan mihin hän ikinä meneekään.
Tiedän että hänellä on myös muutama naispuolinen ystävä, mutta tunnen heidät. Ja kuule usko ihan huviksesi, että muruni todella viettää paljon aikaa kavereidensa kanssa. Mieheni viettää aikaa kavereidensa kanssa esim. karibialaista ruokaa tehden, pelejä pelaten jne.
Kuten sanottu, olen aina tervetullut viettämään aikaa hänen ja kavereidensa kanssa. Siitä ei ole kysymys vaan siitä, että tahtoisin viettää hänen kanssaan enemmän kahdenkeskistä aikaa. Voit varmasti kuvitella, etten aina jaksa ainoana tyttönä kulkea hänen ja hänen kaveri laumansa mukana?
Kyllä miehen käytöksestä huomaa, kun häntä ei enää kiinnosta, mutta siitä ei nyt ole kysymys. Tosin myönnän, että edellinen viikko oli pohjanoteeraus.
Miten mies jaksaa kuitenkin panostaa suhteeseen, jos ei sitä halua jatkaa?
En tietenkään tiedä teidän suhteesta sinua enempää. Sanoinpahan vaan, että varaudu ikäviinkin yllätyksiin. Kaikki mitä kerrot tietäväsi miehestäsi, perustaa enimmäkseen hänen sanomisiinsa (mistä voit tietää mitä hän tekee kun et ole itse paikalla). Tosiasioita ovat ainoastaan se, että miehesi viettää paljon aikaa poissa luotasi, usein muiden naisten seurassa, vaikka sinä haluaisit olla hänen kanssaan kahden. Itsekin varmaan tiedät minkälaisia suomalaiset naiset ovat latinomiesten kanssa, tunnetko voivasi luottaa näihin naisiin?
Mitä tulee siihen että miksi miehesi vielä "panostaa" suhteeseen. Eipähän tuo paljoa tunnu panostavan. Pikemminkin näyttää siltä, että muu elämä houkuttelee enemmän. Lapsiahan toki kannattaa tehdä kenen kanssa tahansa senkin takia, että ei tule ongelmia oleskeluluvan kanssa. Hänhän ei käy töissä eikä opiskele?
"miehesi viettää paljon aikaa poissa luotasi, usein muiden naisten seurassa"
Miten niin muiden naisten seurassa?
"tunnetko voivasi luottaa näihin naisiin? "
Voin, koska he ovat myös minun kavereita.
"Mitä tulee siihen että miksi miehesi vielä "panostaa" suhteeseen. Eipähän tuo paljoa tunnu panostavan."
No kuule kyllä panostaa. Se mitä hän tekee riittää minulle. En ole vailla mitään timanttikoruja. Vaikka en olekaan jokaikinen hetki hänen kanssaan soittelemme päivittäin jopa kolmekin kertaa päivässä.
" ei tule ongelmia oleskeluluvan kanssa."
Ei tule ongelmia oleskeluluvan kanssa, siksi emme lapsia ole tekemässä. Hänellä on pysyvä oleskelulupa Suomeen.
"Hänhän ei käy töissä eikä opiskele?"
Hän opiskelee päivisin ja muutamia kertoja kuukaudessa tekee pätkätöitä kaverinsa (suomalaisen) ravintolassa.
Anteeksi jos nyt taas kerran kirjoitin epäselvästi ja saat tästäkin kiksejä. En vain jaksa enää selvittää sinulle kaikkea juurta jaksaen meidän suhteesta.
Sitäpaitsi jokaisessa parisuhteessa pitää varautua ikäviin yllätyksiin.
Hyvää yötä sinullekin!
Ulkopuolisen korviin asia kuulostaa, ikävä kyllä, aika selvältä. Mies hurvittelee (myös) muiden naisten kanssa ja tuo jotain suklaarasioita ja kukkasia kotiin (hämmästyttävää, miten vähällä suomitytöt pidetään hiljaisina).
Olet tyytymätön suhteeseen, silti miehesi ei kuuntele toiveitasi. Minusta tuo kertoo jo aika paljon. Ja jos "se, mitä hän" tekee kerran riittää sinulle, mitäs täällä sitten valitat? ;)
Miten miehelläsi voi muuten olla pysyvä oleskelulupa Suomeen, jos hän on täällä opiskelemassa? Tuon ei pitäisi olla mahdollista, ellei perhesiteitä Suomessa.
P.S. Sinuna miettisin vielä kerran, luottaisinko "kavereihini"... Oikeasti. Ystävyyssuhteet eivät aika suurta osaa suomityttöjä pidättele, jos kyseessä on ulkkismies. Tiedän tämän hyvin.
Vilkaisepas vaikka ihan huviksesi. Suunnilleen samojen asioiden kanssa painivat muutkin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000007775700
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000007908882
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000007806350
Eiköhän niitä jo siinä ole.
Sinä et tiedä suhteestamme koko totuutta. Kuten aiemmin sanoin:
"Anteeksi jos nyt taas kerran kirjoitin epäselvästi ja saat tästäkin kiksejä. En vain JAKSA enää selvittää sinulle KAIKKEA juurta jaksaen meidän suhteesta. "
"Olet tyytymätön suhteeseen, silti miehesi ei kuuntele toiveitasi. Minusta tuo kertoo jo aika paljon. Ja jos "se, mitä hän" tekee kerran riittää sinulle, mitäs täällä sitten valitat? ;) "
En ole tyytymätön suhteeseeni. Toisinaan vain ikävöin häntä paljon. Se mitä hän tekee, riittää minulle. En ole täällä valittamassa, vaan kysyin:
"Mielenkiinnosta kyselen, että viettävätkö teidän ulkomaalaiset puoliskonne paljon aikaa kavereidensa kanssa?" Samassa viestissä kirjoitin myös:
" Muuten siis kaikki sujuu hyvin, riitoja ei ole jne"
kirjoitin myös: "En voi sanoa olevani surullinen tilanteesta mutta toisinaan ikävöin häntä paljonkin, "
:)
...ja pointtisi oli??
Tyypillinen nöyrä suomityttö siis.
Ai nyt sä olet jo sitä mieltä, ettet sä mitään valittanutkaan. Kyllä suomalaisten naisten uhmaikä on aika hupaisa ilmiö... :-D
Hei Marianne, jos miehesi on opiskelija mutta hänellä ei ole sukusiteitä (eikä puolisoa) Suomessa, kuinka hänelle voi olla pysyvä oleskelulupa? Mun käsittääkseni tuo ei ole mahdollista...
silloin täällä on aina kommentteja, joita lukiessa tuntee, että olisi voinut itse kirjoittaa ne. edellinen oli sellainen. propsit sulle.
erityisen hyvä huomio oli taas kerran se, että aina, kun täällä lausutaan tilastollisia tai kulttuurillisia vähemmän mairittelevia totuuksia ulkomaalaismiehistä, näiden palstabimbojen ainoa vasta-argumentti on "kyllä suomalaismiehetkin.."
:)
Ikava kylla (poikaystavani vanhemmat jamaikalta), karibialaiset miehet harrastaa enemman moniavioisia suhteita verrattuna esim. afrikkalaisiin ja varsinkin valkoisiin. Vahiten muita suhteita ja aikasin alotettua seksin harrastamista oli aasialaisilla.
Jamaikalla rastafaroja asuu noin 5%, eli eipas sekoiteta rastafareja ja jamaikalaisia keskenaan. Rastafarit on erittain ei hyvaksytty yhteiso edelleenkin Jamaikalla.
Hitsit kun en päässyt aikasempaa vastaamaan. Tuskin lukaiset tätä enää mutta voin kertoa sulle ja edelliselle kirjoittajalle et oon onnellisesti kihloissa SUOMALAISEN miehen kanssa.
:D
Todistipas tämäkin taas jotain...siis teidän kommentit...te tiedätte KAIKEN muiden elämästä.
Kaverit ovat ulkomaalaisille yllättävän tärkeitä.
Ennen mieheni vietti paljon aikaa kavereittensa kanssa.
Otin asian puheeksi.
Nykyään hän viettää aikaansa enimmäkseen minun kanssani.En kiellä häntä tapailemasta kavereitaan.
Jos joskus kysyn miksi hän ei mene kavereille.
vastaus on että hän haluaa olla mun kanssa.
En tiedä vieläkään mikä muutoksen on saanut aikaan.
Edes yksi järkevä ja ei rasistinen kommentti :) Kiitos sinulle.
Olen huomannut kavereiden olevan huomattavasti tärkeämpiä kuin suomalaisille miehille. Siksipä toisinaan tuntuukin, ettei hän edes välitä enää nähdä tai viettää aikaa mun kanssa.
Asiasta puhuttuamme niin ei kuulemma ole.
Monesti kun kysyn, että mentäiskö yhdessä sinne tai sinne hän vastaa, että olen luvannut mennä sen ja sen kaverin kanssa sinne ja sinne. Toisaalta taas olen tervetullut hänen ja hänen kavereidensa seuraan...
Haluaisin kuitenkin tehdä asioita ja mennä hänen kanssaan myös ilman niitä kavereita. (joita ei siis ole yksi tai kaksi)
Jutteleminen ei ole ainakaan vielä tehonnut, enkä taas toisaalta haluaisi aina puhua samasta asiasta, ettei mene nalkuttamiseksi.
Kyllä mieheni varmasti viettää enemmän aikaa kavereidensa kanssa kuin keskiverto suomalaismies, mutta en minä ole koskaan siitä häiriintynyt, joten ei kai sitten vietä aivan niin paljon kuin sinun miehesi (?).
Me vietämme kyllä paljon aikaa myös perheenä ja mies viihtyy mainiosti kotonakin. Perhe tulee aina ensin, eli ei mies mihinkään lähde, jos meillä on yhteisiä suunnitelmia.
Mitään baarissa maleksimistä mieheni ei harrasta - ulkona käy korkeintaan kerran kuussa - joskus useammin, jos on jotain erityistä, kuten varpajaisia tai synttäreitä. Yleensä käydään yhdessä kun käydään. Viikonloppuisin voi kyllä käydä isommalla porukalla kahvilla keskustassa. Pääkaupunkiseudulla me emme myöskään asua, joten kaikki "asemalla maleksimiset" voi jättää pois laskuista - ei täällä pienemmissä kaupungeissa sellaista kulttuuria ulkomaalaisilla ole - suurin osa yrittää järjestää itselleen rehellistä elämää ja rehellistä työtä, kriminaali- ja kartsalla seisoskeluliigoja ei paljon ole tarjolla ja kuka niitä kaipaakaan...
Mieheni ajanvietto kavereidensa kanssa on vähän sellaista "paikasta toiseen pyrähtelyä". Puhelin voi soida, mies pistää kengät jalkaan, kiipeää kolmanteen kerrokseen kahville ja palaa 20min päästä. Sitten taas voi myöhemmin illalla puhelin soida ja mies hyppää jonkun kaverinsa autoon ja tulee tunnin kuluttua. Ne ovat niin lyhyitä ne "pyrähtelyt", etten juuri edes ehdi huomata, että mies on lähtenyt. :o) Tosi harvoin poissaolot ovat tuntia pidempiä, ellei sitten ole kyse jonkun matsin katsomisesta - mies kun on intohimoinen jalkkis- ja jääkiekkopenkkiurheilija. Pelien ajan mies saa mitä mieluiten olla kotoa poissa, koska haluan tv:n mielummin itselleni... ;o)
mieheni tapaa käydä kavereillaan kyläilemässä harva se päivä. hänelle on tärkeää saada puhua omaa kieltään ja ymmärrän sen täysin. itsekin muualla asuneena tiedän miten tärkeää on pystyä puimaan asioita niin ettei tarvitse selittää ihan kaikkea a:sta ö:hön.
hyviä kavereita ei miehelläni ole järin montaa, sillä osa entisistä tutuista ovat eksyneet väärille poluille eikä heidän kanssaan halua juuri kukaan olla tekemisissä. ja hyvä niin. mieheni, kuten muutkin maanmiehensä ovat hyvin tarkkoja siitä keiden kanssa heitä nähdään kaupungilla. myös minulle merkitsee paljon se, keiden kanssa mieheni viihtyy.
minusta on hyvä että meillä molemmilla on oma kaveripiiri sekä muutama tuttu joille tehdään vierailuja/vastavierailuja. ihan hyvä tavata muitakin arabin vaimoja, vaikka minua ei suoraan sanoen kiinnosta juurikaan heidän seuransa (anteeksi vaan kaikille, mutta näin todellisuudessa on..).
muita arabien vaimoja fiksumpi, kun heidän seuransa ei sinulle kelpaa...Vai mistä moinen kommentti??? Ehkä miehesi ei kuitenkaan kuulu niin "hyviin" piireihin kuin kuvittelet, se myös selittäisi ylemmyydentuntosi muita arabien vaimoja kohtaan. Oletko miehesi ensimmäinen vaimo, vaiko se toinen tai kenties jo kolmas...
..mutta minulla ei yksinkertaisesti taida olla miehen alkuperämaata lukuunottamatta mitään yhteistä heidän kanssaan. vain muutama poikkeus mahtuu tähän joukkoon. ei siis kyse ole fiksuudesta tai sen puutteesta.
minulla on ihan omat kaverit jotka olen tavannut jo ennenkuin tutustuin mieheeni.
Ei se suhde ulkomaalaisen kanssa nyt niin paljoa poikkea suhteesta suomalaiseen. Olettekos huomanneet, että naisilla on pienestä tytöstä lähtien bestis. Kolmas kaveri harvoin sopii joukkoon mustasukkaisuutta herättämättä. Samaa käyttäytymismallaia nainen jatkaa aikuisena parisuhteessaankin. Nyt sen bestiksen tilalla vain on mies.
Mies onkin erilainen. Miehet ovat usein laumasieluja. Vaikka mies seurustelisikin, kaverit ovat tärkeitä. Naisesta saattaa tuntua, että hänellä ja miehen kavereilla on jonkinlainen kilpailu tärkeimmästä paikasta miehen elämästä.
Miehen mielestä naista ja kavereita ei voi verrata. Eivät ne ole toistaan poissulkevia vaan täydentäviä elementtejä miehen elämässä. Tämän kun naiset sisäistäisivät, monen suhteen karikot vältettäisiin.
Pitkästä alustuksesta varsinaiseen aiheeseen: Tottahan miehellesi kaverit ovat tärkeitä. Etenkin, koska hän on ulkomaalainen. Aivan kuin vaimoni. Opiskekelun ja työn takia vapaa-aika on muutenkin kortilla. Silti hänelle on tärkeää tavata omia ystäviään. Ja kyllähän minä sen ymmärrän. Miten tärkeitä oman äidinkielen puhuminen ulkomailla asuttaessa onkaan. Sitä täytyy kunnioittaa, eikä itsekkäästi vaatia toisen huomiota ja aikaa.
Totta on, että miehet ovat laumasieluja ja heille kaverit (siis useampi kuin yksi) merkkaavat enemmän. Varsin hyvin ymmärrän myös sen, että varsinkin ulkomaalaiset haluavat viettää aikaansa kavereidensa kanssa. Samassa tilanteessa olisikin toki itsekin esim. mieheni kotimaassa!
Kertaakaan en ole muruani kieltänyt olemasta kavereiden kanssa. Niin ei voi tehdä, eikä ketään voi omistaa. Olen vain kertonut mitä tunnen, mutten halua asiasta aina mainita ettei mene nalkuttamiseksi. Olen sitten vain tyytynyt ikävöimään.
On niin vaikea selittää mitä tunnen. Esim. viime viikko oli tähän astisin ennätys. Näin häntä vain muutamana päivänä korkeintaan kahden tunnin ajan, koska hän oli mieluummin kavereidensa kanssa. Siis hengaili mieluummin kaverinsa luona kuin näki minua. Pointti tässä on se, että lähdin toiselle paikkakunnalle töihin kuukaudeksi. Olisin niin halunnut viettää aikaa hänen kanssaan, ennen "pitkää" eroa. Ehkä tämä oli juuri se asia, jonka vuoksi tämä tunne kärjistyi. En halunnut ottaa asiaa enää lähtiessäni puheeksi, ettei jää "paha maku" (you know).
Noh, ehkä mun pitää vaan rauhottua ja hankkia omakin elämä, etten tukehduta murua ;)
Älä nyt kuitenkaan yleistä, että kaikki "ulkomaalaiset" käyttäytyisivät samoin... Tuskinpa esim. suomalaisten ja ruotsalaisten tai saksalaisten välillä on suuria eroja tässä asiassa.
Anteeksi, tarkennus. Ulkomaalaisella tarkoitin tässä nimenomaan latinoja. He todella ovat suomalaisten miesten vastakohta.
Itse asiassa arabit ovat vielä enemmän suomalaisten miesten vastakohtia. Mutta eikäs sinun miehesi tullut Karibianmereltä?
Totta, arabit ovat suomalaisten miesten vastakohta. Samoin kuten latinot. Mieheni on Karibianmereltä ja heistä käytetään myös nimitystä latino.
Tunnetko yhtäkään, joka olisi kotoisin Karibian saarilta? Jos tunnet, tiedät että useimmat heistä ovat suomalaisten miesten vastakohta. Samoin kuten arabit. Tosin kuten ehkä saatat arvata arabit ja latinot taas ovat hyvinkin erilaisia.
No... Vähän meni väärin. Latino on latino, musta on musta, Karibianmerelläkin. Kukaan jamaikalainen tai bermudalainen ei kutsu itseään latinoksi. Latinoksi kutsuvat itseään hispaaniset sukujuuret omaavat. Jos miehesi on musta, hän ei ole latino.
Arvostettu kulttuuriantropologi Richard D. Lewis on muuten nimennyt juuri arabimiehet suomalaisten miesten täydelliseksi vastakohdaksi. Latinot ovat myös vastakohta, mutta joitain yhtäläisyyksiäkin (eurooppalaisen kulttuuritaustan takia) löytyy.
Se, että joku on suomalaisen miehen täydellinen vastakohta, ei ole välttämättä mikään ä
ärimmäisen positiivinen asia.
Voi voi. Mieheni ei EDELLEENKÄÄN ole jamaikalainen. Hän ei EDELLEENKÄÄN ole musta vaan latino. (huh huh)
Minua ei kiinnosta mitä kulttuuriantropologi on sanonut kenestäkin. Tiedän ihan omasta kokemuksesta, että latinot ovat useissa asioissa keskiverto suomalaisten vastakohta.
Lopetan tämän jauhamisen. Halusin vain muiden kokemuksia mieltäni vaivaamaan asiaan.
kai sä olet jo huomannut että eräät täällä kirjoittelevat tietävät asiasi paremmin kuin sinä itse? ja juuri siksi heidän ohjeitaan ei kannata ottaa vakavasti eikä varsinkaan hermostua, sillä se on vain ajanhukkaa.
äkkiä sinä opit erottamaan jyvät akanoista ja vastailemaan oikeille tyypeille.
ja nyt jään odottamaan niitä kommentteja "haluat ummistaa silmäsi" ja "eikö rikollisuudesta saisi puhua"
Väitit kaikkien alueen asukkaiden olevan latinoja. Tämä ei pidä paikkaansa.
Älä muille suutu jos itse olet väärässä. Se on epämiellyttävä tapa...
Taidat mimmi lukea näitä juttuja kuin piru raamattua. Rauhoitupa hetki ja lue uudestaan. Kyse oli siitä, että alueella on muitakin kulttuureja kuin latinokulttuuri ja heillä muita kulttuuriperinteitä. Jos Marianne haluaa neuvoja mokusuhteeseen, eikö olisi syytä kertoa mitä näistä kulttuureista miehensä edustaa? Tai onhan tuo kiukuttelukin tietty varmaan ihan kivaa...
Itseasiassa olenkin jo odotellut niitä bimbo-blondi kommentteja.
Alkaa jo väsyttää tämä rautalangasta vääntäminen, mutta itsehän tätä kerjäsin kun tänne alunperin kirjoitin :)
Mistähän johtuu, että nämä joita asiat eivät "koske" ovat niitä kaikkitietäviä ja hanakoita ottamaan kantaa...
Kiitos kuitenkin teille mokusuhteessa eläville asiallisista vastauksista.
Niin, jos olisit kirjoittanut vähän fiksummin, mitään kysymyksiä ei olisi edes tullut. Nimittäin "Karibialta" ymmärretään useimmiten juuri Jamaikaksi, Bermudaksi, Bahamaksi tms. eikä suinkaan latinokulttuuriksi. Ja näissä maissa on ihan eri parisuhdekulttuuri kuin alueen latinomaissa!
mutta se, että marianne mainitsi miehesä olevan latino, ei taas tainnut herättää sinussa assosiaatiota että hänen miehensä on latino.
Kun hän samalla väitti kaikkien karibialaisten olevan latinoja. Suoraan sanoen oletin, että hänelle olivat nämä asiat hieman epäselviä.
Eihan toi mitenkaa kulttuuriero ole. Samaa ne suomiaijat tekee. Kay kaljalla ja latkamatsissa frendejensa kanssa.
Miestasi et voi omistaa, jos et oo tyytyvainen tilanteeseen, yrita muuttaa sita, jos ei onnistu, lahde pois.
Tuttu on ongelmasi. Mieheni vietti ennen lähes kaiken vapaa-aikansa kavereidensa kanssa, ja sain vain murusia. Aluksi itkin ja häns sitä ihmettelemään, "mä tuun ihan kohta" ja oli mielestään viettänyt aikaa kanssani, kun oli käynyt kotona nukkumassa...Aikaa kului ja mies viettää nyt aikaa kotona, koska on vanhentunut 14 vuotta! Mutta viettääkö nytkään mun kanssa aikaa, vai sateliittikanavien?
Ei kai kannata mitään neuvoa antaa, mutta kuuntele tarkkaan sun sydämesi ääntä: jos haluat miehen, joka jakaa kanssasi aikaa ja harrastuksia etsi sellainen. Hän voi olla karibialainen tai suomalainen, mutta on jo nyt sellainen, että haluaa olla kanssasi. Toivon, että et tulkitse miehesi tapoja "hän ei taida välittääkkän minusta" näkökulmasta. Koska siitä tuskin on kysymys. Varmasti välittää susta. Et voi vetää johtopäätöksiä välittää=viettää aikaa kanssani.
Miksi pitäsi odottaa ja ymmärtää? Tuskin saat häntä muuttumaan. Mä kadun, että odottelin. Nyt mulla on mies kotona, mutta aika passiivista seuraa. Jos haluun leffaan, lenkille, kylään ym. menen yksin tai ystävien kanssa.
Kiitos viisaista sanoista (...pitkästä aikaa.).
Luettuani viestisi ajattelen asiaa taas hieman eri näkökulmasta. Näin jälkeenpäin tuntuu itseasiassa aika säälittävältä, että "ruikutin": "et enää välitä musta ja jne."
Muruni soitti tänään ja kertoi haluavansa tulla luokseni ensi viikonloppuna. (olen siis nyt töissä noin kuukauden toisella paikkakunnalla)
Toivon, että tämä välimatka ja tilapäinen ero ns. tekisi terää. Jos vaikka laittaisi miehenkin ajattelemaan asiaa eri tavalla. Ainakin toivossa on hyvä elää...
Miten miehelläs on pysyvä oleskelulupa, jos se on opiskelija?
Etkö tiennyt, että pysyvän oleskeluluvan voi saada jos hakija on oleskellut Suomessa yhtäjaksoisesti neljä vuotta? Siis määräaikaisella oleskeluluvalla, A-statuksella. Aikaisemmin tämä vaatimus oli vain kaksi vuotta ja viime vuonna se muuttui siis neljäksi vuodeksi.
Kai silläkin on jotakin merkitystä, ettei mieheni ole ollut Suomessa olo aikanaan kuin kaksi päivää työttömänä, eikä ole ollut poliisin kanssa tekemisissä, ei ole maksuhäiriöitä. Hän ei myöskään ole käynyt kotimaassaan neljään ja puoleen vuoteen, koska halusi pysyvän oleskeluluvan. Hänen perheenjäseniään on toki vieraillut Suomessa.
Ihan oikeasti, en jaksa enää selitellä kaikkea juurta jaksaen kaikille "rasisteille". Jos et enää muista mikä olikaan aloittamani viestiketjun pointti niin olisitko ystävällinen ja lukisit sen vielä kerran. En kommentoi enää muuhun kuin siihen, mikä oli alkup. viestin sisältö. Alan olla kurkkuani myöten täynnä teitä kaikkitietäviä salapoliiseja.
No onneksi ymmärsit viestini pointin oikein, vaikka siitä tulikin vähän kökkö (kiire). Mun mieltä helpotti just se, kun lakkasin kuvittelemasta, että yhdessä viettetty aika on jotenkin suoraan verrannollinen tykkäämisen paljouteen.
Mutta tänkin vielä haluaisin sanoa: opin itse vasta ajan myötä (liikaa haaskattujen itkujen jälkeen)ymmärtämään, että mun velvollisuus ei ole ole selitellä muille (ihmettelijöille ja kauhistelijoille) miksi mieheni on niin paljon kavereidensa kanssa, eikä esim. tule mukaan "kahvikutsuille, illanistujaiskutsuille" suomalais-suomalais tuttavieni kotiin. Jotenkin häpesin ja selittelin sitä. Eikä hän myöskään ollut itse kotona tai lähti kesken pois tai vetäytyi yläkertaan omiin oloihinsa, kun kutsuin vieraita meille.
Lakkasin vaatimasta häntä "isännäksi" ja aloin kutsua vieraita ja seurustelimme keskenämme sitten me pariskunnat. Totesin lakonisesti, että hän ei ole paikalla eikä siitä sen enempää. Vierailin sukulaiset ym. yleensä yksin, ja nyt kukaan ei ihmettele asiaa, eikä mun tarvitse tuntea stressiä. Mutta se vaati sen, että päätin me eletään näin ja sitä ei muille häpeillen, anteeksipyydellen (jopa hätävalheisiin turvautuen).
Onni tulee eläen, ei etsien. On siinä paljon hyviäkin puolia, täällaisessa elämässä: itsenäisyys, oma rauha, oma aikataulutus jne. Joskus on tuntunut silti katkeralta, varsinkin kun on pieni vauva ja mies menee menojaan eikä ole hoitovastuuta jakamassa. Vaatii luonnetta käydä yksin synnytysvalmennuksessa jne. Sullahan tilanne voi kääntyä mihin suuntaan tahansa, mutta mä en oikein jaksa uskoa, että mies ns. sun toiveesta muuttuu. Sanokoot ihmiset mitä tahansa, mutta tämmöinen "yhdessä-yhdessä" parisuhteen malli on maailmanlaajuisesti kyllä vähemmistössä. Eikä niitä lajeja voi vertailla keskenään. Mulle vois ihan hyvin sopia paljon paremmin se miehet miesten kanssa ja naiset naisten kanssa, koska kyllä se parempi ymmärrys on yleensä tullut naisystävien kautta. Mutta kun oma suomalainen kulttuuri on toisenlainen, sitä kieltämättä on usein kipeän yksin. Ikä tekee tehtävänsä, varmasti.
mun on pakko kans kirjoittaa tänne, vaikka yleensä en kirjoita tänne..mutta haluanpa tässä kertoa omasta miehestäni joka on arabi. Ja hän on siis niin ihana kuin olla voi, viihtyy kotona minun kanssani ja minun vieraitteni, sukulaisteni kanssa erinomaisesti. meillä meistä kahdesta minä olen se joka haluaa mennä, ja minulla on iltaharrastuksia,mm. vedän jumppaa päivätyön oheessa, liikunta on tärkeää minulle. Hän on hyvin joustava minun menojeni kanssa, siivoaa ja laittaa ruoan kotona ja ei liiku ilman minua missään,vaikka en panisi pahakseni vaikka hän menisikin välillä kavereittensa kanssa, mutta hän ei halua. Hän tapaa kavereitaan hyvin harvoin.hän on hyväsydäminen, rehellinen ja suvaitsevainen jolla on kuitenkin omat vahvat periaatteet. Olen useasti sanonut hänelle että hän on taivaasta pudonnut enkeli, että jollen olisi häntä tavannut niin en uskoisi että hänenlaisiaan on edes olemassa.. Mutta minä sanon ettei nämä asiat ole kiinni kulttuurista, vaan kotikasvatuksesta. Hänen kotonaan isä osallistuu aina taloustöihin ja hänen todella ihanat vanhemmat opettavat lapsilleen toisten kunnioittamista, rehellisyyttä, joustavuutta ja ihmissuhteitten tärkeyttä. Siis ei nämä asiat ole kulttuurista kiinni, vaan kaikki ovat samalla tavalla yksilöitä joka kulttuurissa löytyy erinlaisia ihmisiä.
Tuo kirjoituksesi pisti kyllä ihmettelemään. Vaikeaa on kyllä tuollaista käytöstä suomalaisena miehenä ja pienten lasten isänä ymmärtää.
islaminusko on naisia alistava. poikkeuksia löytyy joka ryhmästä. eläkää sen kanssa.
Jos miehesi on kuubalainen, juokse äkkiä pois!!! Kokemusta on ja vierestä ole seuraillut kuubalaisten touhuja, niin vain voin sanoa, että apua! Sen hirveempiä ja kaksinaamaisempia miehiä ei ole.
Tiedän. Kaksinaamaisia ovat, mieheni yksi "kavereista" on kuubalainen. Tai siis kaverin kaveri. Sivusta seuranneena allekirjoitan viestisi täysin. Kaksinaamaisuus taitaakin olla juuri se kuvaavin sana.
Muruni ei ole kuubalainen.