B12--vitamiinin lähteitä energiataloudellisuusjärjestyksessä

Höpötyksesi on 100%:sti puhdistettua puppua, lue vaikkapa 'Levels of trace elements and potential toxic elements in bovine livers: A trend analysis from 2007 to 2018; ncbi'. Maksat ovat mahtavia suojaravintoaineiden lähteitä.

Tietenkin, jos eläimen ruoka/ruokinta on myrkkypitoista, kuten esim Chernobyl lisäaineet, kromi-VI, BPA, y.m.s. niin sellaisen eläimen maksa on myrkyllistä, jota ei ole lainkaan tervellistä/järkevää nautiskella. Paljon faktaa täälllä: 'Environmental Chemical Contaminants in Food: Review of a Global Problem; ncbi'. Googlen "featured snippets" aiheesta on täällä: https://www.google.com/search?q=list of toxins in food joka listaa seuraavat ruuassa mahdollisesti vaanivat vaarat: Jalostetut kasvi- ja siemenöljyt joita ovat muun muassa kasvi- ja siemenöljyt kuten maissi-, auringonkukka-, saflori-, soija- ja puuvillansiemenöljyt, BPA, trans-rasvat, polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH), kumariini Cassia-kanelissa, lisätty sokeri, elohopea kalassa.

Minkään eläimen maksaa ei pidä syödä _liiallisessa_ määrin. Yhtenä ensimmäisistä ongelmista minkä tahansa elukan maksan liikasaannin tapauksessa on A-vitamiini myrkytys joka voi pahimmassa tapauksessa tappaa, nopeasti. Mutta A-vitamiini ei ole myrkky, vaan ihmiselle elintärkeä suojaravintoaine, kunhan sitä saadaan _oikeamääräisesti_ eikä liiallisesti eikä liian vähän. Tässä on erityisesti huomattava että A-vitamiinia saadaan varsin paljon varsin monista aivan tavallisista raaka-aineista, kuten porkkanasta.

Siis, kunhan sietää jostakin elukasta peräisin olevan maksan veden kielelle heruttavasta hienostuneesta makuelämyksestä, niin on syytä selvittää kyseisen maksalaadun suojaravintoainepitoisuudet, ja varmistaa että ei massiivisesti ylitä omalle viiteryhmällensä suositeltuja saantiarvoja, ja että etenkään ei ylitä turvalliseksi määriteltyjä ylätasoja.

Minä "herkuttelen" pienen määrän hanhenmaksaa (ransk: Foie Gras) kerran viikossa, se täydentää usean suojaravintoaineen saantini, erittäin energiataloudellisesti. Mineraaleja/hivenaineita (eli alkuaineita) sekä rasvaliukoisia vitamiineja ei tarvitse saada joka päivä päiväkohtaisesti suositeltua määrää, kerran viikossa saatu 7*päiväkohtainen määrä riittää, tai jopa kerran kuussa saatu 30*päiväkohtainen riittää. Hanhenmaksan maku on minulle melkein siedettävä, joten ensin kulautan lorauksen 80% Saaremaata, sitten nielaisen tarkasti mitoitetun kökkäreen hanhenmaksaa, ja heti sen perään kyytipojaksi toinen loraus Saaremaata.

Anonym 07.04.2021 17:33 kirjoitti: ''Maksassa on sen verran paljon myrkkyjä, että kannattaa mieluummin ottaa B12-vitamiini ja A-vitamiini vaikka tabletteina.''

Mitään suojaravintoaineita ei terveydellisyyden kannalta -kannata- "ottaa" pillereistä, pillerit ovat yleensä synteettisesti valmistettuja möhniä, ja kaikki asiantuntijat kehottavat saamaan suojaravintoaineet aidoista puhtaista ruoka-aineista.

Jos A-vitamiinista (rasvaliukoinen) olisi puutetta, niin sitä saa erittäin helposti ja edullisesti vaikkapa porkkanasta tai lehtikaalista.

B12 vitamiini on ainoa vesiliukoisista vitamiineista joka varastoituu kehoon (maksaan). Sitä siis ei tarvitse saada päivittäin, kuten muita vesiliukoisia vitamiineja.

Sellaista höpötystä. B12-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini. Vesiliukoiset vitamiinit liukenevat veteen, ylimäärä jota elimistö ei käytä vesiliukoisia vitamiiniineja, poistuu virtsan mukana: https://medlineplus.gov/ency/article/002403.htm (U.S. National Library of Medicine ).

Anonyymi kirjoitti:

Sellaista höpötystä. B12-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini. Vesiliukoiset vitamiinit liukenevat veteen, ylimäärä jota elimistö ei käytä vesiliukoisia vitamiiniineja, poistuu virtsan mukana: https://medlineplus.gov/ency/article/002403.htm (U.S. National Library of Medicine ).

Lue lisää

Kaikkia vesiliukoisia vitamiineja tulee saada päivittäin. Niitä ovat B-rypäs ssekä C-vitamiini.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikkia vesiliukoisia vitamiineja tulee saada päivittäin. Niitä ovat B-rypäs ssekä C-vitamiini.

B-vitamiineissa puutosoireiden ilmaantumisnopeus vaihtelee eri vitamiinien välillä suuresti.

B12-vitamiini tekee poikkeuksen säännöstä, jonka mukaan vesiliukoiset vitamiinit eivät juuri varastoidu elimistöön. Sen varastot (2–5 mg) riittävät useiksi vuosiksi estämään puutosoireet. Esimerkiksi vastasyntyneellä 25 µg:n varastot riittävät vuoden vitamiinitarpeen tyydyttämiseen. Pääasialliset B12-vitamiinin varastopaikat ovat maksa ja munuaiset.

Elimistössä on arveltu olevan B6-vitamiinia 40–150 mg. Tämä määrä riittää 20–75 päivän tarpeisiin.

B-ryhmän vitamiineista folaatin puutoksen oletetaan olevan kaikkein yleisin. Folaatin kliininen puutosoire on megaloblastinen anemia, joka johtuu DNA-synteesin ja solunjakautumisen häiriintymisestä. Megaloblastinen anemia ilmaantuu 2–3 kuukautta kestäneen folaatin puutteen jälkeen.

Kliininen riboflaviinin puutos on saatu kokeellisesti aikaan puutosruokavaliolla tai riboflaviiniantagonistilla. Se ilmaantuu 3–4 kuukauden kuluessa, ja oireina ovat epiteelivauriot ja hermosto-oireet.