Auttakaa hyvät ihmiset. Kuinka pääsen irti tästä liitosta, mies uhkaa itsemurhalla, jos minä lähden.
Tunteeni ovat kuolleet häntä kohtaan, mutta hän vannoo rakastavansa minua, eikä voi elää ilman minua.
Uhraanko oman elämäni hänen uhkailujensa takia?
Tunteeni ovat kuolleet häntä kohtaan, mutta hän vannoo rakastavansa minua, eikä voi elää ilman minua.
Uhraanko oman elämäni hänen uhkailujensa takia?
Vastaukset 19
Vanhimmat
sinulla on.
Joko olet typerys ja jatkat kuollutta liittoa tai viisas ja lähdet siitä liitosta.
Syy ei ole sinun, jos ukkosi itsensä tappaa.
Yleensä sellaiset uhkaukset ovat vain uhittelua.
Älä hyvä immeinen pilaa loppu elämääsi yhden ukon takia -kuten ei myöskään miesten pitäisi akkojen takia elämäänsä pilata.
Turvakodeistahan saa apua, jos katsos sellaista tarvitsevasi.
Minä en välittäisi vähääkään, jos mieheni tappaisi itsensä minun lähdettyäni.
Mutta kun hän on myös lasteni isä. Jos hän tappaa itsensä, on tavallaan minun syyni, että lapset menettävät isänsä ja vielä niin traumaattisella ja "hävettävälläkin" tavalla. Antaisivatko lapset minulle koskaan anteeksi, että en osannut hoitaa asioita paremmin. Olisin varmaan voinut, jos olisin todella yrittänyt. Mutta en oikein tainnut tajuta, että joskus tullaan vielä tähän tilanteeseen.
Olen kyllä puhunut lasten kanssa niistä vaikeuksista mitä minulla on ollut heidän isänsä kanssa ja he tietävät myös tästä itsemurha-vaarasta. Ovat sanoneet, etteivät usko isän niin tekevän, mutta minä en ole varma.. pelkään jopa sitä, että hän ei tyydy tappamaan pelkästään itseään.
Mieheni kanssa on hirveän vaikea puhua. Hän suuttuu aina hurjasti. Ja minä olen huono riitelijä. Jos ei kuunnella, lakkaan yrittämästä, enkä puhu enää mitään. Hiljaisuus saa mieheni entistä enemmän suuttumaan. Ja kun ei puhuta, voi tulla mitä ihmeellisempiä tulkintoja toisen käytöksestä. Tuo on kai sitä henkistä väkivaltaa minun taholtani, mutta kun.... No,
voisin kirjoittaa vaikka miten pitkän tarinan tähän, mutta tarkoitus nyt oli vaan saada vastaajat näkemään tämä toinenkin puoli asiassa - lapset.
Luuletteko, että äiti voisi joutua sellaiseen tilanteeseen, että lapset tuomitsevat loppuelämäksi? Ehkä alkup kysyjällä on myös tämä ongelma.
Hei!
En kyllä suosittelisi lasten kanssa puhumista noista itsemurha-asioista! Lapset ottavat tuollaiset asiat ihan tosissaan ja alkavat pelkäämään, että näin todellakin tapahtuu. Kuten jo sanottiinkin aikaisemmin, tuollaiset puheet ovat yleensä vain uhkailuja. Jos näin joka tapauksessa tapahtuisi, ei syy olisi sinun, sillä ethän sinä sitä tee! Jokainen aikuinen ihminen päättää itse elämästään. Et siinä voi olla jatkuvasti vieressä seisomassa, jos vaikka hän sitten saa päähänsä tehdä jotain.
Samalaisia uhkailuja sain minäkin kuulla loppuaikoina ennen omaa eroani. (En kyllä halua mitenkään väheksyä asiaa.) Mikäli hänellä on tapana muutenkin uhkailla sinua, tämäkin voi olla vain yski tapa hallita sinua ja sinun tekemisiäsi.
Ammattiauttajat ovat tässä lähinnä niitä henkilöitä, jotka voivat auttaa tällaisessa tilanteessa.
Nämä kaikenlaiset uhkailut ovat sellaisten ihmisten toimia, jotka eivät henkisesti ole kasvaneet aikuisiksi. Vastuu tekemisistään on jokaisella itsellään. Siitä ei kannata ottaa syyllisyyttä eikä kenenkään syyllistää toisiaan. Syyllinen on se joka itsensä hävittää. Elämä on lahja jonka pituuden päättää Luoja.
sulla no kyllä tosi raskas tilanne. muistan kyllä tunteen.
siirsin väistämätöntä vuosia.tunsin miestäni kohtaan päivä päivältä kasvavaa inhoa. pelkkä kosketus kuvotti.
pysyin suhteessa vain,koska mieheni(myöskin) uhkasi tappaa itsensä,jos jätän hänet. asetin hänen hyvinvoinnin ja tarpeet omani edelle.
niin kauan kun et tee asialle mitään,se nakertaa sinua,syö sun itsetunnon,elämänhalun.
tee päätös!
tee päätös itsesi takia.sinulla on oikeus olla onnellinen!sinulla on oikeus elää!
minä tein päätöksen v. -96. se oli elämäni raskain,mutta paras päätös.en ole hetkeäkään katunut.vaikka erosta toipuminen vei aikaa ja oma elämä totuttelua vaati.
nykyään olen niin mahdottoman onnellinen ja vahva nainen.entisellä miehellänikin on jo uusi perhe.:)hänkin on varmasti nyt paljon onnellisempi kuin silloin.
en voinut silloin tietää kuinka ihanaa elämä voi olla. nyt ajateltuna olin silloin pelkkä ihmisraunio,kävelevä kuori.
meillä on vain yksi elämä. tee siitä sen arvoinen!
Rakkautta ei voi käskeä eikä pakottaa.
Rakkautta ei uhkailemallakaan saa.
Kun hän uhkaa itsemurhalla tai millä tahansa sen vastapainoksi, että jäisit, tarkoittaa sitä, että kyllä hän tuntee, että rakkautesi on jo poissa, mutta ei suostu käsittelemään asiaa. Se on hänen ongelmansa ja päätökset seurauksista hänen. Ei sinun!
Jokainen päivä rakkaudettomassa liitossa on väärin sinua ja häntä kohtaan - ja se pitäisi jopa kriminalisoida. Näinhän vaan estetään mahdollisuus oikeaan elämään ja onneen. Jokaisella on oikeus elää ja olla onnellinen.
Älä salli panna rakkauttasi panttivangiksi.
Kestä häntä kohtaan kuolleen rakkautesi hautajaiset ja muista, että elämä kantaa. Rakkauksia syntyy aina uudelleen, se luonnonvara ei ehdy, kun sydämesi ja sielusi on terve.
Vankina se ainakaan kauan pysy terveenä.
Tee asia kaverillesi selväksi asiallisesti ja kiihkotta. Jos hän ei suostu kuuntelemaan ja jatkaa samalla uhkailuperiaatteella, sinä tiedät jo mitä tulevaisuutesi tulee olemaan hänen kanssaan....
Poistu kuvioista ennen kuin hän "jatkaa todisteluaan" sinun taivuttamiseksi tai että edes "kansalaisvelvollisuutesi" heräisi.
Ota edes aikalisä. Muuta joksikin aikaa pois ja anna ajatuksesi selkiytyä, varmuutesi kasvaa. Ajattele, mitä tekisit nyt, jos tekisit sen, mitä haluat ilman painostusta.
Ajattele. Kunnioita toisia ja itseäsi. Ja muista vielä sekin, että jos et voi rakastaa itseäsi, et voi rakastaa muitakaan.
Meillä on oikeus ja velvollisuus puolustaa oikeuttamme elää ja mahdollisuuttamme onneen.
Välittämisin toivotan rauhaa päätöksentekoosi.
Kiitos rohkaisusta!
Tämän homman tekee vaikeammaksi se, että olen pyristelemässä ulos melkein kolmekymmen-vuotisesta liitosta. Viimeiset viisi vuotta ovat olleet yhtä helvettiä.
Miehelläni on huono itsetunto ja minä olen aika vahva ihmisenä, joku voisi väittää myös tunteettomaksi, mutta kai vuodet ovat tehneet tehtävänsä ja olen kasvattanut suojamuurin itselleni.
Lapset ovat tietysti jo aikuisia ja olen kertonut heillekin ongelmistani, toinen ymmärtää, toinen on isänsä puolella ja tuomitsee minut.
Turhaa kai sitä on muille itkeä tilannettaan, mutta tuntuu hyvälle kertoa "jollekin" asiasta.
Minulla on myös lähes 25-v liitto takana ja aikuiset lapset.
Ongelmasi on tuttu ja eletty. Itsemurhauhkaukset kuin myös väkivalta myöhemmin. Kierre pahenee, ja sitä ei ikä näytä tasoittavan.
Sellainen ihminen, joka uhkauksin ja väkivalloin saa toisen alistettua valtaansa, ei takuulla vapaaehtoisesti päästä uhria pois... ketä hän sitten pomputtaisi...
Tasa-arvoinen kumppani ei kiristä. Ja hyväkin liitto voi muuttua pahaksi liitoksi.
Ainoa, mitä itse elämässäni kadun, että en lähtenyt heti, kun näin ongelmien pahenevan, vaan aloinpa osittain miehenkin "holhoojaksi". Omat tarpeet ja ilo oli haudattu ja elämä raskasta laahustamista. Ja mikään ei parantunut, ei tullut edes entiselleen.
Se ei ole elämän tarkoitus!!! Elämä on niin tavattoman lyhyt tuhlattavaksi!!!
Poimi vaikka näistä keskusteluista tueksesi ne seikat, mihin yhdyt ja puhu miehellesi rauhallisesti. Mies ei takuulla kestä, jos kerrot näistä keskusteluista ja asiat voi jopa pahentua, koska hän, joka tekee vääriin, häpeää kyllä sitä, että asiasta maailmalle kerrotaan.
Summa summa rum
KUMMALLAKAAN PUOLISOLLA EI OLE MITÄÄN OIKEUTTA KIRISTÄÄ TOISTA MILLÄÄN JA KIRISTYKSEEN EI SAA ALISTUA. Pahalta on katkaistava siivet heti.
Lapsillasi ei ole päätösvaltaa tässä asiassa enää. Kyse on nyt SINUN ELÄMÄSTÄSI.
Ajattelepa vaikka sitä, että kun elät viimeisiä hetkisiä, mitä elämästäsi olisit tahtonut toisin tehdä, miten olisit tahtonut elää...
kukaan kirjoittajista ei pyydä tukemaan miestäsi.
Tunteet kuolleet? Höpön höpö Itsestähän se on kiinni.Rakkaus on tahtoasia.Voitte aivan hyvin tulla onnelliseksi,kun vaan teette oikeita asioita ja puhutte asait selväksi.Miehesi ainakin välittää sinusta.Tuossa tilanteessa kun toinen on jättämässä,ei ihminen ole normaalitilassa ja hakee keinoja millä hyvällä konstilla.
Todennäköisesti taas yksi surullinen tapaus edessä sinun takiasi,tosin en tiedä mikä taustasi on,mutta jos eron syy on tunteiden kuoleminen niin
en ymmärrä.
Kannustetaan vaan kaikkia eroamaan,siitähän ne asiat paranee.
varmaan ainut luomakunnan järkevin ihminen.
Kiitos mielipiteestäsi.
Mielestäni avioliitto on pysyvä, elinikäinen liitto. Jos elämä yhdessä puolisosi kanssa ahdistaa niin, että pelkäät oman terveytysi järkkyvän, mieti voitko muuttaa muualle. Eroa ei ole kuitenkaan pakko hakea, vaikka eri osoitteissa asutaankin. Molemmat saavat vain enemmän elintilaa ja itsenäisyyttä.
Jos taas olet pytistelemässä puolisostasi eroon vain löytääksesi jotakin uutta ja ihanaa, niin katsopa itseäsi ensin peiliin. Oletko ihana, luotettava ja rakastettava ihminen itse?
Puolisosi nyt tietenkin käyttää kiristämiseesi kyseenalaisia keinoja, eikä hän voi moisilla tavoilla koskaan mitään voittaa. Kiristämisestä sinun ei tarvitse piitata, mutta kyllä sinun olisi syytä ihan muuten vaan tarkastella itseäsi ihmisenä tarkemmin.
Millä perusteella avioliitto on pysyvä, elinikäinen liitto? Taidat olla joku uskonhörhö..
Naimisiin mennessähän tehdään lupaus, että ollaan yhdessä kuolemaan asti. Jos jotain sovitaan, niin siitä pitäisi myös pitää kiinni. Ainoat syyt, jolloin ero voi olla hyväksyttävää ovat puolison väkivalta, hulluus tai alkoholismi.
liitto meinas tulla mullekkin,mutta lähdin sillä elämä voitti!
Lähde mahdollisimman pian. Mitä hän tekee itselleen on hänen asiansa. Et ole vastuussa. Muista se.
Elämä on ainutkertainen, älä tuhlaa sitä.
omaan elämään on kaikilla,häivy ja äkkiä.
Arvasin, että palsta täytyy sulle tukeantavana. Eroa, ovat viestit! Kun epäilet, et muuten apua pyytäis, niin vastakkainen ajatuskin myös ehkä kelpaa?
Oma mujanni jätti aikoinaan. Miehen sielunmaisema on huomattavasti syvempi kuin täällä todennäköisesti naisten sielut koskaan käsittääkään. hanki apua perheneuvollasta tai diakoniasta vaikket (en tiedä) kuuluis kirkkoon..apua on saatavilla, miksi et käytä? Oljenkorsi, se selvittää molemmille teille tunteenne ja asianne.
Toki voit kuunnella näitä järkeviä aikuisia täällä, eroa! Sou what?? Eihän sua kiinnosta se äijäs enään?
uhraa omaa tai lastesi elämää!!
Minun isäni todella tappoi itsensä äitini lähdettyä (lasten kanssa) huonosta liitostaan. Eli ei se aina mene niin, ettei uhkailu tarkottaisi vakavia aikeita. Mutta se oli hänen valintansa, josta me lapset tai kukaan muukaan ei ole koskaan syyttänyt äitiäni. Pitkä juttuhan tämä olisi kokonaisuudessaan kertoa ja nämä toteamukseni saattavat vaikuttaa osin "kylmiltä tokaisuilta", joita niiden ei toki ole tarkoitus olla. Kehoita miestäsi hakemaan itselleen apua, ja lähde.
Älä mene tuohon lankaan.Minun mieslin uhkasi samaa aikoinaan.Se on henkistä väkivaltaa,aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta elämästään.Eipä tehnyt sitten kuitnkaan sitä kun lähdin.Eikä tee sunkaan mies,sitoo vaan sinua.Mitähän muuta sillä on takataskussa...
kiristyskeinija.Ulkona on elämä ja vapaus...