Mikään ei nykyään tunnu oikein miltään. Joku sanoo että Ellistiina-Ellinoora-Jenniina on julkaissut uuden sinkun tai jopa albumin mutta en ole kuullutkaan sellaisesta ja eipä paljon kyllä kiinnostakaan. Mutta heti kun kuulee sanat "Silmät kiinni nyt! Jalasta kiinni nyt!" niin heti herää eloon. Kyseessä on tietenkin Speden Spelien suuri pystyssäpysymishaaste.
En myöskään muista että kukaan olisi 80-luvulla kuvannut omaa naamaansa. Ei löytynyt niin hullua kiljuporukkaa mistään että joku olisi filmikameralla kuvannut oman karvaisen naamansa ja vienyt sen kyläkaupan ilmoitustaululle.
En myöskään muista että kukaan olisi 80-luvulla kuvannut omaa naamaansa. Ei löytynyt niin hullua kiljuporukkaa mistään että joku olisi filmikameralla kuvannut oman karvaisen naamansa ja vienyt sen kyläkaupan ilmoitustaululle.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tämä kuuluu taudinkuvaan.
Muistan Speden spelit. Jep siinä oli myös tuollainen juttu, jossa piti silmät kiinni ja jalasta kiinni pitäen seisoa tai hypppiä ja katsottiin kuka ekana kaatuu. Ja muistan hyvin myös Karpolla on asiaa ja monet monet muut ohjelmat ysäriltä kuten vaikka Riittä Väisäsen vetämä Kymppitonni.
Jep, ei ollut ysärinäkään kellään kokoajan kännykkä kourassa, kun silloin vain harvoilla oli kännykkä (ehkä joillain liikemiehillä ja heidän lisäksi joillain harvoilla tavallisilla kuluttajilla) eikä niillä voinut sitäpaitsi kuin vain soittaa puheluita (olivat aikamoisia halkoja kännykät silloin). Lankapuhelimella soiteltiin kotoa. Eikä netti ollut vielä kunnolla kehittynyt ja sosiaalinen mediakin oli ysärin lopulla tai jopa vielä ihan 2000-luvun alussa suurinpiirtein vain chat ja ehkä sähköposti.
Lapsena juostiin ulkona satoi tai paistoi, oli pakkanen tai helle eikä vanhemmat voinnut soittaa perään ja kysyä missä meet. Ainoa keino oli soittaa vaikka naapuriin ja kysyä onko meidän lapsi siellä ja jos ilmestyy sanotko, että tulee syömään. Ja aika hyvin kyllä ilman kännykkääkin osattiin tulla kotiin ajoissa syömään (mulla ei ollu lapsena edes rannekelloa). Joku sisäinen kello tai vaisto vissiin ilmoitti, että nyt kotona on ruoka kohta valmista.
Nyt olen hypännyt ajassa ysäriäkin kauemmas 1960-70-luvuille. Kuuntelen paljon ajan musiikkia ja pidän muutenkin noiden aikakausien tyylistä. Olen jo vuosia pitänyt esim. ajan kankaiden ja astioiden kuviomaailmasta.
Ysärimusiikkia (olin ysärinä lapsi ja vuosikymmenen lopulla teini) en oikein kuuntele eikä ysärityyli oikein enää nappaa. Kun on kerran jonkun oikeasti kokenut, niin ei kauheasti enää, tosin Back street boysia joskus saatan kuunnella ja ysärin televisiosarjoja ja elokuvia joskus muistelen ja suosikkeja niistä on kyllä mulla vieläkin kuten esim. Kyllä isä osaa, Jurasic Park, Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Pulttibois ja Manit bois.
Minulle ysärimusiikkia on myös Miljoonasateen 506 ikkunaa ja J.Karjalaisen Telepatiaa ja monet Kolmannen naisen kappaleet. On vähän harmi että ysärimusiikki niputetaan usein jonkin disco-jytkeen alle.
Kyllä ysärinä myös oli J.Karjalainen ja nuo muutkin, jotka mainitsit, mutta en oikein kauheasti kuuntele noiden artistien musiikkia muutenkaan. Mutta ihan hyviä artisteja. Onhan ysäriä myös esim. Kaija Koon "Kuka keksi rakkauden" tai Arja Korisevan "Enkelin silmin" (kun katson maailmaa enkelin silmin, niin nähdä voin sen kauneuden....). Joistain ysärinä ilmestyneistä kappaleista pidän ja on artisteja, joita ysäriltä kuuntelen. Back street boysin oheen unohdin mainita vaikka LeAnn Rimes ja Mariah Carey ja Whitney Houston. Mutta kai lähinnä eniten haluan unohtaa ysärimusiikista juurikin monien pop-ja rockbändien kappaleet. En oikein kuuntele esim. vaikka Radioheadia tai Take thattia (joskus Robbie Williamsin soolotuotantoa saatan kuunnella, mutta aika harvoin) enkä Nirvanaa (joskus olen yrittänyt, mutta yritykseski jäi) tai Green daytä (sitäkin kerran yritin, mutta laihoin tuloksin).
Tuntuu että 90-luku oli aika monimuotoinen nuorelle ihmiselle. Alakerrassa kuunneltiin paikallisradiota jossa soi esim. Reijo Taipale äidin kuoriessa perunoita. Yläkerrassa taas soi Green Day:n Basket Case. Molemmat olivat asiallista kamaa siihen aikaan eikä kuplia kauheasti ollut. Sitten tuli -94 Dingon Via Finlandia ja olisi ollut pyhäinhäväistys nauhoittaa se. Kyllä se piti olla ihan ostetulla kasetilla. Se on vieläkin tallessa mutta onneksi ne löytyy myös ATK-verkosta.
Mitäs tää pede nykyään puuhailee? Jostain kuulin että olisi huonona.
Spedestä aika jätti aikoja sitten, tais mennä suorilta jaloilta golfkentällä, ja sen osakekaupat olivat menossa vituralleen, siis kova stressi oli päällä.
Siitä tuli kirja muutama vuosi sitte, sillä oli omituisia tapoja, se kammosi lihavuutta, mutta söi voinappeja taskusta stressiin. Punaista maitoo joi neljä litraa päivässä. Kahvia 10-15 kuppia päivässä, kussakin kupissa kolme sokeripalaa. Oli jatkuvalla dieetillä, osti munkin leikkas siitä puolet tai neljänneksen ja heitti loput roskiin. Kahdesta neljään askia tupakkaa päivässä. Pelkäsi lääkäreitä yli kaiken. Kuoli vakavaan sepelvaltimosairauteen, oli saanut jo useita infarkteja. Kuoli 2001.
Mä en ihan täysin silloin ollut edes kartalla, kuinka pohjalla Suomi kävi 90-luvulla, ihmiset teki paljon itsemurhiakin taloudellisista syistä. Ja monet tippu lopullisesti työelämästä silloin.
Miljoonasade, Meitä jyrätään vuodelta 1992, pahimpia lamavuosia.
https://youtu.be/0RKSz3z6q-8
Eh..toinen kilpailijamme on Ismo. Ismo on käynyt paskantamassa kuuhun.. eh voihan rähmä..eh.. nimittäin suuhun.
Katso joku Leisure Suit Larry matkallaan lomalle paikakan: La Costa Lotta, ehkä pasrillas miljoonalla käyteisellä saat jo huoneen.
Tuollaisia niin tuokin peli Lärry voi katsella kuin elokuvia.