En pistä kovinkaan suurta painoarvoa kaksinaismoralistista toimintaa harrastavan mielipiteille.

Elikkäs minun miehen sisko harjoittaa kaksinaismoralistista toimintaa minua kohtaan, kun päivänä jolloin sain tietää isäni sairastuneen syöpään en jaksanut heti sillä punaisella sekunnilla olla vastaamassa hänen tekstiviestiin oli tämä marttyyriksi heittäytymisen maailman mestari heti anoppikokelaalle vollottamassa siitä miten nyt hän mielensä siitä hyvästä pahoitti kun ei heti vastattu.

Missä sitten ilmenee se otsikossa mainittu kaksoisajattelu? Se ilmenee sillä tavalla, että tämä marttyyriksi heittäytymisen suorastaan kultamitallitason nainen itse saattaa jättää vastaamatta viesteihin kokonaan, mutta ymmärtäväisenä en ole nostanut siitä minkäänlaista metelliä kun olen ajatellut että vastaa sitten kun kerkeää ja siltä tuntuu. Mautonta silti alkaa valittamaan jostain noinkin mitättömästä asiasta, kun ihmisen pitäisi ymmärtää että hänen viestit ei välttämättä ole se ykkösprioriteetti hetkenä jolloin ihminen saa tietää elämänsä toiseksi rakkaimman ihmisen sairastuneen vakavasti eikä tuolloin vielä edes tiedetty että syöpä on levinnyt kaikkialle.

Toinen hetki nyt lyhyen ajan sisään jolloin on kaksinaismoralistinen toimintamalli tämän ihmisen toiminnassa näyttäytynyt olivat minun syntymäpäiväjuhlat joista oli ilmoitettu puoli vuotta etukäteen ja tämä tyyppi tiesi tasantarkkaan, että milloin ja missä ne on vaan eipä vaivautunut silti edes soittamaan tai viestiä laittamaan kun oli tärkeämpää mennä mökille kavereiden kanssa ryyppäämään että ei pääse tulemaan paikalle. Syntymäpäivä onnitteluiksi se sitten tekstiviestin laittoi minun jo siinä kohtaa vaihtuneeseen vanhaan puhelinnumeroon päivän myöhässä ja taas veti hernepalkokasvin nokkaan, kun ei se vanhaan puhelinnumeroon tullut viesti luonnollisestikkaan tullut perille. Taas oli kauhea vollotus anoppikokelaalle asiasta että voi kun mieleni niin taas pahoitin. Uusi puhelinnumero on jätetty ilmoittamatta tälle henkilölle juurikin tästä syystä, että en aina jaksa olla hyppimässä hänen pillinsä mukaan tällä ihmisellä, kun ei tunnu olevan minkäälaista empatiakykyä muiden kokeamia murheita kohtaan valittaa aina vain hänen omista vastoin käymisistään aina jokaisella kerralla kun me tapaamme live-elämässä. No ei tavata kyllä enään, kun minunkin mitta on tullut täyteen ja en jaksa tätä henkilöä ja hänen mauttomia letkautuksia laukovaa aviomiestään.

Meillä on kuukausi tasan ikäeroa ja olen ottanut sellaisen periaatteen että ne jotka eivät osallistu minun syntymäpäiville on turha odottaa minunkaan vaivautuvan heidän syntymäpäiväjuhlilleen, koska viimeiset 8 vuotta olen aina muistanut tätä naishenkilöä hänen merkkipäivinään ja ostanut vähistä rahoistani lahjan hänelle mutta viimeisen 8 vuoden aikana hän on tehnyt samoin minulle vain kerran mikä kertoo taaskin siitä kaksinaismoralistisesta ajattelumallista, koska hänen mielestään hänelle kyllä pitää aina lahja ostaa, mutta ite ei tee samoin minulle. Odotti silti kovasti minun tulevan hänen juhliinsa ja taas kantavan lahjoja sylintäydeltä, vaikka itse ei antanut edes syntymäpäiväkorttia minulle vaan teki niinkin mauttoman tempun että pisti minun miehen syntymäpäiväkorttiin meidän molempien nimet. Mitä V*a? Me ei olla mitään siamilaisia kaksosia vaan kaksi erillistä ihmistä ja on aivan sanonko kuinka mautonta pistää korttiin molempien nimet miehen syntymäpäivänä vaikka meillä onki kahden viikon aikana ensin minulla ja kaksi viikkoa myöhemmin minun miehen. Meillä on kuitenki kolme vuotta ikäeroa ja me ei olla mitään siamilaisia kaksosia.

Muija ei näe toiminnassaan mitään mautonta, vinkuu vain anoppikokelaalle kokoajan ja sieltä sitten taas saan kuulla mitä kaikkea tämä oman elämänsä väärin ymmärretty marttyyri on taas joutunut kärsimään. Viimeinen kuitti oli ehdottomasti se, kun minun isä kuoli syöpään ja tämä pisti vain viestiä eikä tullut paikalle osoittamaan osanottoaan sillä hetkellä päätin että vaikka olisi kuinka paljon vain miehen sukulainen niin jos ei tule paikalle, kun toiselta kuolee läheinen ei tarvi tulla paikalle enään ollenkaan ja tämän päätöksen mukaan olen elänyt enkä aio olla tämän ihmisen kanssa enään missään tekemisissä, ärsyttää vain kun anoppikokelas muistelee aina mitä tämä marttyyri aina milloinkin vinkuu ja valittaa miten elämä koettelee häntä ja kynnen lohkeaaminenkin saa tämän jo itkemään.

Ite olen kaikessa hiljaisuudessa kärsinyt isän kuoleman, kolme keskenmenoa, murtuneet kylkiluut ( kaksi kertaa samana vuotena), tiedon siitä että en voi saada lapsia yms oikeasti helvetin raskaita kokemuksia ja samalla kuunnellut tämän naishenkilön valitusta. Voi luoja miten jotkut ihmiset osaa olla itseään täynnä ja eivät ajattele ollenkaan, että jollain toisellaki voi olla ihan oikeita murheita, kun tämä ite tekee tyhmiä päätöksiä joista sitten kärsii ja sitten muiden pitäisi kuunnella sitä. X.x Pitäisiköhän katkaista välit anoppikokelaaseenkin, ettei marttyyri pysty käyttämään sitä kanavaa enään siihen että valittaa kaikesta?