Erilleen muutto parisuhteessa?

Moi, kaipaisin asiallista keskustelua.
Lyhyesti tilanne, yhdessä asuttu 1,5v, 2v.yhdessä. Välillä pyöritellyt, että olisi kivaa asua yksin omassa kodissa. Mutta en halua erota, eikä mieskään. Mies on sotkuisempi ja itselle siisteys ym. tärkeää, mistä välillä on kiistaa. Nyt kun olen etenkin sairastellut paljon, kaipaan omaa asuntoa. Koen huonoa omatuntoa, kun välillä vaan makaan sängyssä koko päivän. Toki sairastelu hiertää suhdetta. Siksi olen taas hyvin paljon miettinyt erilleen muuttoa. Mies saisi sotkea rauhassa, minä saisin laittaa kodin miten haluan. Mutta etenkin, saisin olla omassa rauhassa sairas. Ehkä joku hankalan sairauden kanssa elävä voi samaistua? Voin kuvitella, että lähipiiri ei ehkä ymmärtäisi tätä ratkaisua. Tämä oli hyvin tiivistetty tarina. Haluaisin siis kuulla kokemuksia pareista, jotka muuttivat erilleen, mutta ovat edelleen suhteessa.
10194
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Minulla ei ole sairautta eikä sitä miestäkään mutta jos parisuhteeseen koskaan lähden niin ehdottomasti kummallakin omat asunnot!
Itselleni oma tila ja aika on elintärkeää.
Hienoa jos kumppanisi on valmis siihen järjestelyyn, harvempi mies varmaan on?

Itse en lähipiiriltä kysy miten elämääni elän. Mitä se kenellekään muulle kuuluisikaan jos mahdollisen kumppanin kanssa näin haluaisimme?
Valitettavasti ei kokemusta kyseisestä asumismuodosta mutta varmasti hyvä silloin kun molemmat sitä haluavat.
Puhukaa asiasta ja miettikää joka puolelta. Pääseehän sitä sitten taas yhteiseen asumiseen jos mieli muuttuu!

Äänestä
  • Juuri näin. Onneksi nykyaikana hyväksyttyä ja mahdollista .

    Äänestä

  • Monelle naisellehan tuo erillään asuminen on helvetin iso ongelma.
    Aina kauhea kiire saman katon alle, viimeistään 2kk kuluttua suhteen alkamisesta. Ainakin tällaisilla noin 40 ja risat ikäisillä naisilla. Nuorilta ehkä hätäilyn ymmärtää, muttanmiksi tosiaan (varhais)keski-ikäisten naisten täytyy hötkyillä samaan malliin kuin 20-vuotiaiden pikkupimujen?

    Äänestä

Tuo on hankalaa siirtyä yhdessä asumisesta takaisin omiin asuntoihin. On tosin niin nopeasti muutettu yhteenkin että ehkä tuon saisi vielä toimimaan.

Mahdollisesti parisuhdeterapia voisi auttaa tilanteessa enemmän kuin keskustelupalsta.

Äänestä
  • Ei kait minkään noin lyhyen pienen seurustelun jälkeen kannata muuta kuin laittaa lusikat jakoon.

    Äänestä

Teillä on niin tuore suhde, että kannattaa lopettaa se vielä kun on mahdollista. Siihen yhteiset lapset ja talolaina, niin sitten kärsitte lopun elämää.

Äänestä

Oma tupa oma lupa. Niin se vain on.
Miksi siisteyttä rakastava valitsee elää sikolätissä? Tuota on vaikea tajuta.
Ja vielä roskaista, epäsiistiä ja likaista asumista haluavan kanssa! Vielä vaikeampaa ymmärtää.

Äänestä

Kyllä minun lähipiirissäni on paljon kokemusta parisuhteesta erilleen muuttamisesta.

Joka ikinen kerta ne ovat päätyneet eroon.

Varmasti isossa osassa noita erilleenmuuttamisia ainakin toisella on ollut vain tehdä eroon pehmeä lasku ja erota sitten ajan kanssa kokonaan. Ainakin yhdessä tapauksessa uskon parin vilpittömästi ajatelleen jatkavansa parisuhdetta, mutta ymmärtäisin, että toinen oli sitten tylsyyksissään harhautunut Tinderiin ja pian pru oli pikkusormen sijasta vienyt koko käden.

Äänestä

Seuraan sivusta yhtä pariskuntaa, jotka noin ovat tehneet. Nyt he ottavat rusinat pullasta, mutta auttavat toisinaan edelleen niissä asioissa missä yhdessä asuessaankin. Ovat eläneet nyt näin 1,5 vuotta. Olivat asuneet yhdessä yli 20 vuotta.

Äänestä

Minä myös suosittelen, että menkää parisuhdeneuvojan tai terapeutin juttusille ennen kuin päätätte mitään.
Nykyisin erotaan aivan liian helposti ja kaikki ovat niin onnettomia yksin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Moi, kaipaisin asiallista keskustelua.
Lyhyesti tilanne, yhdessä asuttu 1,5v, 2v.yhdessä. Välillä pyöritellyt, että olisi kivaa asua yksin omassa kodissa. Mutta en halua erota, eikä mieskään. Mies on sotkuisempi ja itselle siisteys ym. tärkeää, mistä välillä on kiistaa. Nyt kun olen etenkin sairastellut paljon, kaipaan omaa asuntoa. Koen huonoa omatuntoa, kun välillä vaan makaan sängyssä koko päivän. Toki sairastelu hiertää suhdetta. Siksi olen taas hyvin paljon miettinyt erilleen muuttoa. Mies saisi sotkea rauhassa, minä saisin laittaa kodin miten haluan. Mutta etenkin, saisin olla omassa rauhassa sairas. Ehkä joku hankalan sairauden kanssa elävä voi samaistua? Voin kuvitella, että lähipiiri ei ehkä ymmärtäisi tätä ratkaisua. Tämä oli hyvin tiivistetty tarina. Haluaisin siis kuulla kokemuksia pareista, jotka muuttivat erilleen, mutta ovat edelleen suhteessa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu