Maataloutta sopeutettava vallitsevaan tilanteeseen.

Sehän on jo tehty. Onko tuo persulle liian vaativa asia?

Anonyymi kirjoitti:

Sehän on jo tehty. Onko tuo persulle liian vaativa asia?

Mutta vasta 1963 ja eteenpäin syntyneitä koskee tuo 65 vuotta eläkeikä

Olen todellakin samaa mieltä, sadoille tuhansille persuille ja muille rupuille maksetaan vastikkeetonta asumistukea ja työttömyystukea.

Anonyymi kirjoitti:

Olen todellakin samaa mieltä, sadoille tuhansille persuille ja muille rupuille maksetaan vastikkeetonta asumistukea ja työttömyystukea.

Lisäksi valtion on lakattava maksamasta eläkkeitä samat järjestelyt kuin muillakin

Anonyymi kirjoitti:

Lisäksi valtion on lakattava maksamasta eläkkeitä samat järjestelyt kuin muillakin

Kaikista vähiten eläkkeestään maksavat maanviljelijät.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela toki kerää yrittäjiltä eläkemaksuja, mutta ne riittivät viime vuonna kattamaan vain kuudenneksen Melan yli 1,2 miljardin euron menoista. Lähes miljardin laskun menoista kuittasi valtio, joten maanviljelijöiden eläkkeet ovat pitkälti verorahojen varassa.
s.fi/taloussanomat/art-2000001886261.html

Veit sanat suustani. Vain päätoimiset viljelijät tarvitsevat maataloustukea, sivutoimiset eivät.

Sivutoimisten kuuluu käydä töissä niin, että tuotantopanokset tulevat palkkatyöstä tai muun alan yrittäjyydestä, jonka osuus kokonaistuloista on yli 50 %.

Anonyymi kirjoitti:

Veit sanat suustani. Vain päätoimiset viljelijät tarvitsevat maataloustukea, sivutoimiset eivät.

Sivutoimisten kuuluu käydä töissä niin, että tuotantopanokset tulevat palkkatyöstä tai muun alan yrittäjyydestä, jonka osuus kokonaistuloista on yli 50 %.

Lue lisää

Mitä ne on? Ohrakaljaa Hattulassa tekevät?

Juuri näin. Maatalouden tukemisen perustelut ovat näennäisperusteluja ilman mitään kunnon analyysiä. Suomen tukijärjestelmä ja sen myötä maatalouspolitiikan tavoitteet eroavat jo naapurimaa Ruotsista. Ruotsissa maatalous on keskittynyt Tukholmasta etelään olevaan Ruotsin osaan, missä on parhaimmat luontaiset edellytykset maataloudelle. Suomessa tuetaan sitä, että maatalous leviäisi sinne, missä luontaiset edellytykset ovat heikoimmat. Se johtaa siihen, että tuotetaan sitä, mistä parhaat tuet eikä sitä, mistä saisi parhaan markkinahinnan.

Maataloutuilla tuetaan myös maataloustuotteiden vientiä. Vienti suuntautui paljon Venäjälle ennen pakotepolitiikkaa. Suomalainen veronmaksaja maksoi veroissa tukea siis siitä, että venäläinen sai nauttia lounastaan suomalaisen tukemana. Voihan tätä tietysti kehitysavuksi nimittää. Ei se toki ihan niin härskiä ole kuin ylituotannon parhaina aikoina, jolloin suomalaisia maataloustuotteita lahjoitettiin Englantiin. Englannin kuningatar teki puolen päivän visiitiin laivalla Helsinkiin kiittämässä suomalaisia ruoka-avusta. Suomalaisille näitä ei siis haluttu silloin lahjoittaa, viljaakin mieluummin poltettiin.

Huoltovarmuuden kanssa maataloudella on vähän tekemistä. Koneellistettu maatalous ei vastaa kriisiaikojen tarpeita millään tavalla. Polttoaineet ja lannoitteet jäisivät saamatta, joten huonosti taitaisi käydä.

Paras peruste maatalouden tukemiselle on minusta maisemanhoidollinen. Tien varsilta on paljon mukavampi katselle viljapeltoja kuin katkeamatonta pajukkoa. Tällä perusteella maataloustukia ei kuitenkaan yleensä puoleustella. Kysehän olisi silloin eräänlaisesta ulkomuseon tukemisesta, jotta ihmiset näkisivät, miten sata vuotta sitten elettiin.

Mielipidepankki kirjoitti:

Juuri näin. Maatalouden tukemisen perustelut ovat näennäisperusteluja ilman mitään kunnon analyysiä. Suomen tukijärjestelmä ja sen myötä maatalouspolitiikan tavoitteet eroavat jo naapurimaa Ruotsista. Ruotsissa maatalous on keskittynyt Tukholmasta etelään olevaan Ruotsin osaan, missä on parhaimmat luontaiset edellytykset maataloudelle. Suomessa tuetaan sitä, että maatalous leviäisi sinne, missä luontaiset edellytykset ovat heikoimmat. Se johtaa siihen, että tuotetaan sitä, mistä parhaat tuet eikä sitä, mistä saisi parhaan markkinahinnan.

Maataloutuilla tuetaan myös maataloustuotteiden vientiä. Vienti suuntautui paljon Venäjälle ennen pakotepolitiikkaa. Suomalainen veronmaksaja maksoi veroissa tukea siis siitä, että venäläinen sai nauttia lounastaan suomalaisen tukemana. Voihan tätä tietysti kehitysavuksi nimittää. Ei se toki ihan niin härskiä ole kuin ylituotannon parhaina aikoina, jolloin suomalaisia maataloustuotteita lahjoitettiin Englantiin. Englannin kuningatar teki puolen päivän visiitiin laivalla Helsinkiin kiittämässä suomalaisia ruoka-avusta. Suomalaisille näitä ei siis haluttu silloin lahjoittaa, viljaakin mieluummin poltettiin.

Huoltovarmuuden kanssa maataloudella on vähän tekemistä. Koneellistettu maatalous ei vastaa kriisiaikojen tarpeita millään tavalla. Polttoaineet ja lannoitteet jäisivät saamatta, joten huonosti taitaisi käydä.

Paras peruste maatalouden tukemiselle on minusta maisemanhoidollinen. Tien varsilta on paljon mukavampi katselle viljapeltoja kuin katkeamatonta pajukkoa. Tällä perusteella maataloustukia ei kuitenkaan yleensä puoleustella. Kysehän olisi silloin eräänlaisesta ulkomuseon tukemisesta, jotta ihmiset näkisivät, miten sata vuotta sitten elettiin.

Lue lisää

Jos Suomella olisi Ruotsin tapaan viljeltävää maata Tukholman eteläpuolella, hallitsisimme todennäköisesti nykyistä Viroa, Latviaa ja Liettuaa. Olisipa se jotain, sillä Suur-Suomea ajavien äärilaitakin havitteli etelän suunnasta vain Viron aluetta.

Jos kuitenkin ollaan sen verran realisteja, että tyydytään näihin nykyisiin rajoihimme, kannattaa huomata, että ei niiden sisällä ole suuria eroja maatalouden harjoittamiselle sinänsä, mutta kukin maakunta on joutunut keskittymään aika lailla maataloustuotteisiin, joihin niillä on maaperän ja säiden puolesta parhaat edellytykset. Niinpä leipäviljaa tuotetaan pääasiassa eteläisimmässä Suomessa, sianlihaa läntisessä Suomessa, maitoa Savossa ja sen naapurimaakunnissa ja perunoita Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Omavaraisuutemme näkökulmasta ei olisi mitenkään mahdollista rajata maatalouttamme vain alueelle, missä luontaiset edellytykset ovat parhaimmat. Missä sellainen sitten lienisikin.

Mielipidepankki kirjoitti:

Juuri näin. Maatalouden tukemisen perustelut ovat näennäisperusteluja ilman mitään kunnon analyysiä. Suomen tukijärjestelmä ja sen myötä maatalouspolitiikan tavoitteet eroavat jo naapurimaa Ruotsista. Ruotsissa maatalous on keskittynyt Tukholmasta etelään olevaan Ruotsin osaan, missä on parhaimmat luontaiset edellytykset maataloudelle. Suomessa tuetaan sitä, että maatalous leviäisi sinne, missä luontaiset edellytykset ovat heikoimmat. Se johtaa siihen, että tuotetaan sitä, mistä parhaat tuet eikä sitä, mistä saisi parhaan markkinahinnan.

Maataloutuilla tuetaan myös maataloustuotteiden vientiä. Vienti suuntautui paljon Venäjälle ennen pakotepolitiikkaa. Suomalainen veronmaksaja maksoi veroissa tukea siis siitä, että venäläinen sai nauttia lounastaan suomalaisen tukemana. Voihan tätä tietysti kehitysavuksi nimittää. Ei se toki ihan niin härskiä ole kuin ylituotannon parhaina aikoina, jolloin suomalaisia maataloustuotteita lahjoitettiin Englantiin. Englannin kuningatar teki puolen päivän visiitiin laivalla Helsinkiin kiittämässä suomalaisia ruoka-avusta. Suomalaisille näitä ei siis haluttu silloin lahjoittaa, viljaakin mieluummin poltettiin.

Huoltovarmuuden kanssa maataloudella on vähän tekemistä. Koneellistettu maatalous ei vastaa kriisiaikojen tarpeita millään tavalla. Polttoaineet ja lannoitteet jäisivät saamatta, joten huonosti taitaisi käydä.

Paras peruste maatalouden tukemiselle on minusta maisemanhoidollinen. Tien varsilta on paljon mukavampi katselle viljapeltoja kuin katkeamatonta pajukkoa. Tällä perusteella maataloustukia ei kuitenkaan yleensä puoleustella. Kysehän olisi silloin eräänlaisesta ulkomuseon tukemisesta, jotta ihmiset näkisivät, miten sata vuotta sitten elettiin.

Lue lisää

Suomessa oli varsin rationaalinen ja toimiva maataloustukijärjestelmä ennen EU:hun liittymistä. Senpä vuoksi iso osa maanviljelijöistä oli EU jäsenyyttä vastaan, Kepu puolueenakin kunnes Esko Aho sen sai käännytettyä EU:n kannalle. Voittona pidettiin sitä, että EU tukien lisäksi saimme luvan jakaa kansallisia tukia, joita niitäkij tosin vain EU:n kriteerein

EU:n tukijärjestelmät on tehty oliivinviljelijöiden, vuoristojen maidontuottajien ja muiden sellaisten alueiden maanviljelijöiden näkökulmasta, joita Suomessa ei ole. Hulluihin tuloksiin se on silti johtanut muuallakin kuin meillä.

Tykkään käydä patikoimassa alpeilla, mm. Itävallassa. Siellä ihmettelin kerran järjestelyä, jossa pellot olivat alempana laaksossa, mutta karja oli viety ylös vuorenrinteeseen, jossa sillä oli niukalti laidunta, ja alhaalta ajettiin sitten rehua ylös. Syy oli kuulemma EU, joka antaa korkeammat tuet kun navetta on tietyn korkeusrajan yläpuolella. Meilläkin puhuttiin jossain vaiheessa vuoristotuesta, kun pohjoisessa sai paremmat tuet kuin etelässä.

Kerran ihmettelin myös miksi silloisen majatalomme pihanurmikoiltakin leikattu ruoho sullottiin säilöön. Siellä nekin kuulemma laskettiin tukea saaviin hehtaareihin kunhan heinä otettiin talteen. Meillä ei sentään taida olla maanvijelijöitä, jotka pihanurmikoiltakin tukea saavat.

Ruotsissa ja myös Tanskassa maataloustuet ovat matalammat. Osa syy on matalammat tuet viljelijöille, mutta myös tukien erilainen tilastointi. Muutama viikko sitten laajasti uutisoitiin maataloustukien saajista. Listalla oli monia elintarvikkeita jalostavia yrityksiä, Valio yhtenäå koko maan suurimmista tukien saajasta, ja myös lihataloja ja juustoloita ym. Ruotsissa ja Tanskassa vastaavat elintarvikeyrityksille annettavat tuet tilastoidaan yritystukiin, meillä siis maataloustukiin. Tämä kannattaa näissä maiden välisissä vertailuissa aina muistaa

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Jos Suomella olisi Ruotsin tapaan viljeltävää maata Tukholman eteläpuolella, hallitsisimme todennäköisesti nykyistä Viroa, Latviaa ja Liettuaa. Olisipa se jotain, sillä Suur-Suomea ajavien äärilaitakin havitteli etelän suunnasta vain Viron aluetta.

Jos kuitenkin ollaan sen verran realisteja, että tyydytään näihin nykyisiin rajoihimme, kannattaa huomata, että ei niiden sisällä ole suuria eroja maatalouden harjoittamiselle sinänsä, mutta kukin maakunta on joutunut keskittymään aika lailla maataloustuotteisiin, joihin niillä on maaperän ja säiden puolesta parhaat edellytykset. Niinpä leipäviljaa tuotetaan pääasiassa eteläisimmässä Suomessa, sianlihaa läntisessä Suomessa, maitoa Savossa ja sen naapurimaakunnissa ja perunoita Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Omavaraisuutemme näkökulmasta ei olisi mitenkään mahdollista rajata maatalouttamme vain alueelle, missä luontaiset edellytykset ovat parhaimmat. Missä sellainen sitten lienisikin.

Lue lisää

Suomessakin on täkäläisiin olosuhteisiin sopeutunut ja mukautunut maatalous.

Etelässä viljellään viljaa, Keski-Suomessa vallitsee karjatalous ja pohjoisessa poronhoito, jos hieman suoraviivaistetaan jakoa.

Karjatalouteen siirryttiin sen jälkeen kun suuret katovuodet 1865-68 suistivat maan nälänhätään. Huomattiin, ettei viljan viljely pysty yksin elättämään koko kansaa. Hallanvaara oli muuallakin kuin alavilla mailla. Lehmät pärjäsivät korsirehulla ja hädän tullen osan saattoi pistää lihoiksi. Heinää ei vähäisillä peltotilkuilla kasvatettu, luonnonniityiltä joita kaskimaiden perintönä vielä oli, kerättiin lehmien ravinto, samoin sopivilta soilta. Kesäisin lehmät laidunsi metsiä. Tietysti myös lampaita ja sikoja kasvatettiin. Etelämpänä missä satokausi on vähemmän luminen, jatkettiin viljan viljelyä

Voivuoret olivat sitten tuon kehityksen seuraus, A I Virtasen voinsuolaus menetelmä mahdollisti laajan voin viennin, se lisäsi karjatalouden kannattavuutta ja määrää, johtaen lopulta ylituotantoon.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessakin on täkäläisiin olosuhteisiin sopeutunut ja mukautunut maatalous.

Etelässä viljellään viljaa, Keski-Suomessa vallitsee karjatalous ja pohjoisessa poronhoito, jos hieman suoraviivaistetaan jakoa.

Karjatalouteen siirryttiin sen jälkeen kun suuret katovuodet 1865-68 suistivat maan nälänhätään. Huomattiin, ettei viljan viljely pysty yksin elättämään koko kansaa. Hallanvaara oli muuallakin kuin alavilla mailla. Lehmät pärjäsivät korsirehulla ja hädän tullen osan saattoi pistää lihoiksi. Heinää ei vähäisillä peltotilkuilla kasvatettu, luonnonniityiltä joita kaskimaiden perintönä vielä oli, kerättiin lehmien ravinto, samoin sopivilta soilta. Kesäisin lehmät laidunsi metsiä. Tietysti myös lampaita ja sikoja kasvatettiin. Etelämpänä missä satokausi on vähemmän luminen, jatkettiin viljan viljelyä

Voivuoret olivat sitten tuon kehityksen seuraus, A I Virtasen voinsuolaus menetelmä mahdollisti laajan voin viennin, se lisäsi karjatalouden kannattavuutta ja määrää, johtaen lopulta ylituotantoon.

Lue lisää

Jo entisajan maanviljelyssä oli olosuhteiden takia alueellisia eroja. Esimerkiksi Pohjanmaalla karjatalous oli maatalouden runkona jo 1500-luvulla. Satojen vuosien perinteen vuoksi leipäjuustot, juhannusjuustot, juustopaistit ja muut maitoruoat ovat siellä yhä yleisiä perinneruokia. Pohjanmaallahan on tasaiset maat ja merenrantaa, joten siellä riitti heinäisiä luonnonniittyjä, joista korjata karjalle rehua talven yli.

Savossa ja Keski-Suomessa puolestaan kaskettiin vielä myöhään, minkä vuoksi alueen asukkaat saivat normaalikesinä erittäin hyviä ruissatoja. Halloiltakin siellä säästyttiin aika hyvin, koska oli rinnepeltoja järvien ympärillä. Savolaiset myivät ylijäämärukiinsa vaikkapa juuri tuonne alavalle Pohjanmaalle, jossa hallat vierailivat useammin.

1800-luvun lopulta jonnekin 1960-luvulle asti oli vaihe, jolloin maatalous oli alueittain vähemmän erikoistunutta kuin varhemmin ja nykyään. Lehmiä oli melkein joka talossa etelärannikollakin. Maatalousromantiikan kulta-aikaa myös maisemallisesti.

Eteläsuomalaiset luopuivat karjasta ensimmäisinä ja monet vähän säälivästi tuhahtivatkin pohjoisemmille ammattiveljilleen, jotka olivat karjanhoidon vankeina ympäri vuorokauden.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa oli varsin rationaalinen ja toimiva maataloustukijärjestelmä ennen EU:hun liittymistä. Senpä vuoksi iso osa maanviljelijöistä oli EU jäsenyyttä vastaan, Kepu puolueenakin kunnes Esko Aho sen sai käännytettyä EU:n kannalle. Voittona pidettiin sitä, että EU tukien lisäksi saimme luvan jakaa kansallisia tukia, joita niitäkij tosin vain EU:n kriteerein

EU:n tukijärjestelmät on tehty oliivinviljelijöiden, vuoristojen maidontuottajien ja muiden sellaisten alueiden maanviljelijöiden näkökulmasta, joita Suomessa ei ole. Hulluihin tuloksiin se on silti johtanut muuallakin kuin meillä.

Tykkään käydä patikoimassa alpeilla, mm. Itävallassa. Siellä ihmettelin kerran järjestelyä, jossa pellot olivat alempana laaksossa, mutta karja oli viety ylös vuorenrinteeseen, jossa sillä oli niukalti laidunta, ja alhaalta ajettiin sitten rehua ylös. Syy oli kuulemma EU, joka antaa korkeammat tuet kun navetta on tietyn korkeusrajan yläpuolella. Meilläkin puhuttiin jossain vaiheessa vuoristotuesta, kun pohjoisessa sai paremmat tuet kuin etelässä.

Kerran ihmettelin myös miksi silloisen majatalomme pihanurmikoiltakin leikattu ruoho sullottiin säilöön. Siellä nekin kuulemma laskettiin tukea saaviin hehtaareihin kunhan heinä otettiin talteen. Meillä ei sentään taida olla maanvijelijöitä, jotka pihanurmikoiltakin tukea saavat.

Ruotsissa ja myös Tanskassa maataloustuet ovat matalammat. Osa syy on matalammat tuet viljelijöille, mutta myös tukien erilainen tilastointi. Muutama viikko sitten laajasti uutisoitiin maataloustukien saajista. Listalla oli monia elintarvikkeita jalostavia yrityksiä, Valio yhtenäå koko maan suurimmista tukien saajasta, ja myös lihataloja ja juustoloita ym. Ruotsissa ja Tanskassa vastaavat elintarvikeyrityksille annettavat tuet tilastoidaan yritystukiin, meillä siis maataloustukiin. Tämä kannattaa näissä maiden välisissä vertailuissa aina muistaa

Lue lisää

HEH! Sokerijuurikkaan järjetön ylituotanto 'rationaalista'. Keksi OCD-Ossi parempaa.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessakin on täkäläisiin olosuhteisiin sopeutunut ja mukautunut maatalous.

Etelässä viljellään viljaa, Keski-Suomessa vallitsee karjatalous ja pohjoisessa poronhoito, jos hieman suoraviivaistetaan jakoa.

Karjatalouteen siirryttiin sen jälkeen kun suuret katovuodet 1865-68 suistivat maan nälänhätään. Huomattiin, ettei viljan viljely pysty yksin elättämään koko kansaa. Hallanvaara oli muuallakin kuin alavilla mailla. Lehmät pärjäsivät korsirehulla ja hädän tullen osan saattoi pistää lihoiksi. Heinää ei vähäisillä peltotilkuilla kasvatettu, luonnonniityiltä joita kaskimaiden perintönä vielä oli, kerättiin lehmien ravinto, samoin sopivilta soilta. Kesäisin lehmät laidunsi metsiä. Tietysti myös lampaita ja sikoja kasvatettiin. Etelämpänä missä satokausi on vähemmän luminen, jatkettiin viljan viljelyä

Voivuoret olivat sitten tuon kehityksen seuraus, A I Virtasen voinsuolaus menetelmä mahdollisti laajan voin viennin, se lisäsi karjatalouden kannattavuutta ja määrää, johtaen lopulta ylituotantoon.

Lue lisää

Hölynpölyä. Vilja ei kelpaa juuri vientiit. Suurimmat maatalouden vientituotteet ovat liha ja maito. Yritä saada edes jotain oikein. Suomalainen leipäkään ei juuri myy, koska se on sellaista paskaa esimerkiksi ranskalaiseen laatuleipään nähden.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Jo entisajan maanviljelyssä oli olosuhteiden takia alueellisia eroja. Esimerkiksi Pohjanmaalla karjatalous oli maatalouden runkona jo 1500-luvulla. Satojen vuosien perinteen vuoksi leipäjuustot, juhannusjuustot, juustopaistit ja muut maitoruoat ovat siellä yhä yleisiä perinneruokia. Pohjanmaallahan on tasaiset maat ja merenrantaa, joten siellä riitti heinäisiä luonnonniittyjä, joista korjata karjalle rehua talven yli.

Savossa ja Keski-Suomessa puolestaan kaskettiin vielä myöhään, minkä vuoksi alueen asukkaat saivat normaalikesinä erittäin hyviä ruissatoja. Halloiltakin siellä säästyttiin aika hyvin, koska oli rinnepeltoja järvien ympärillä. Savolaiset myivät ylijäämärukiinsa vaikkapa juuri tuonne alavalle Pohjanmaalle, jossa hallat vierailivat useammin.

1800-luvun lopulta jonnekin 1960-luvulle asti oli vaihe, jolloin maatalous oli alueittain vähemmän erikoistunutta kuin varhemmin ja nykyään. Lehmiä oli melkein joka talossa etelärannikollakin. Maatalousromantiikan kulta-aikaa myös maisemallisesti.

Eteläsuomalaiset luopuivat karjasta ensimmäisinä ja monet vähän säälivästi tuhahtivatkin pohjoisemmille ammattiveljilleen, jotka olivat karjanhoidon vankeina ympäri vuorokauden.

Lue lisää

Kerrotko niistä sadoista nälänhädistä jotain Pohjanmaalla myös oli ennen viime vuosisataa? Entäs 1919 ja 1942 jolloin oltiin nälänhädän partaalla ja kerjättiin ruokaa ulkomailta?

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Jo entisajan maanviljelyssä oli olosuhteiden takia alueellisia eroja. Esimerkiksi Pohjanmaalla karjatalous oli maatalouden runkona jo 1500-luvulla. Satojen vuosien perinteen vuoksi leipäjuustot, juhannusjuustot, juustopaistit ja muut maitoruoat ovat siellä yhä yleisiä perinneruokia. Pohjanmaallahan on tasaiset maat ja merenrantaa, joten siellä riitti heinäisiä luonnonniittyjä, joista korjata karjalle rehua talven yli.

Savossa ja Keski-Suomessa puolestaan kaskettiin vielä myöhään, minkä vuoksi alueen asukkaat saivat normaalikesinä erittäin hyviä ruissatoja. Halloiltakin siellä säästyttiin aika hyvin, koska oli rinnepeltoja järvien ympärillä. Savolaiset myivät ylijäämärukiinsa vaikkapa juuri tuonne alavalle Pohjanmaalle, jossa hallat vierailivat useammin.

1800-luvun lopulta jonnekin 1960-luvulle asti oli vaihe, jolloin maatalous oli alueittain vähemmän erikoistunutta kuin varhemmin ja nykyään. Lehmiä oli melkein joka talossa etelärannikollakin. Maatalousromantiikan kulta-aikaa myös maisemallisesti.

Eteläsuomalaiset luopuivat karjasta ensimmäisinä ja monet vähän säälivästi tuhahtivatkin pohjoisemmille ammattiveljilleen, jotka olivat karjanhoidon vankeina ympäri vuorokauden.

Lue lisää

Kaskiruis oli satoisa, jopa satoisampi kuin nykyruis. Se kasvoi pensastamalla, yhdestä jyvästä kasvoi useampi korsi ja joka korressa tähkä. Näin siemenviljaa ei tarvittu suuria määriä. Työtä teetti jatkuva uusien kaskien raivaaminen ja poltto. Maatakin se vaati laajalti. Siksi savolaiset levittäytyivät Keski-Suomeen, tilaa tarvittiin kaskimaihin.

1860 luvulla kaskeaminen oli jo kielletty, vaikka sitä jossain korpikylissä saatettiin vielä harrastaa. Peltoruis ja -ohra ei oikein riittänyt kaikkien ravitsemiseen, pellot olivat pieniä ja maaperä köyhää, vedenkoskematonta (siis Ancylusjärven pinnan yläpuolella) kivennäismaata. Toki mäkien harjanteet olivat hallalta suojaisampia kuin alavammat maat. Niinpä kun 1860 luvulle sattui usemman katovuoden jakso kansa näki nälkää. Se viimeistään vauhditti karjatalouteen siirtymistä noilla Kymijoen ja Vuoksen vesistöjen latvoilla, Pohjois-Savon ja Keski-Suomen alueilla. Kiuruvesi taitaa olla tänäkin päivänä Suomen suurin maidontuottajapitäjä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Juuri näin. Maatalouden tukemisen perustelut ovat näennäisperusteluja ilman mitään kunnon analyysiä. Suomen tukijärjestelmä ja sen myötä maatalouspolitiikan tavoitteet eroavat jo naapurimaa Ruotsista. Ruotsissa maatalous on keskittynyt Tukholmasta etelään olevaan Ruotsin osaan, missä on parhaimmat luontaiset edellytykset maataloudelle. Suomessa tuetaan sitä, että maatalous leviäisi sinne, missä luontaiset edellytykset ovat heikoimmat. Se johtaa siihen, että tuotetaan sitä, mistä parhaat tuet eikä sitä, mistä saisi parhaan markkinahinnan.

Maataloutuilla tuetaan myös maataloustuotteiden vientiä. Vienti suuntautui paljon Venäjälle ennen pakotepolitiikkaa. Suomalainen veronmaksaja maksoi veroissa tukea siis siitä, että venäläinen sai nauttia lounastaan suomalaisen tukemana. Voihan tätä tietysti kehitysavuksi nimittää. Ei se toki ihan niin härskiä ole kuin ylituotannon parhaina aikoina, jolloin suomalaisia maataloustuotteita lahjoitettiin Englantiin. Englannin kuningatar teki puolen päivän visiitiin laivalla Helsinkiin kiittämässä suomalaisia ruoka-avusta. Suomalaisille näitä ei siis haluttu silloin lahjoittaa, viljaakin mieluummin poltettiin.

Huoltovarmuuden kanssa maataloudella on vähän tekemistä. Koneellistettu maatalous ei vastaa kriisiaikojen tarpeita millään tavalla. Polttoaineet ja lannoitteet jäisivät saamatta, joten huonosti taitaisi käydä.

Paras peruste maatalouden tukemiselle on minusta maisemanhoidollinen. Tien varsilta on paljon mukavampi katselle viljapeltoja kuin katkeamatonta pajukkoa. Tällä perusteella maataloustukia ei kuitenkaan yleensä puoleustella. Kysehän olisi silloin eräänlaisesta ulkomuseon tukemisesta, jotta ihmiset näkisivät, miten sata vuotta sitten elettiin.

Lue lisää

Yksi tukijärjestelmän haittavaikutus on, että vaikka yksi tukijärjestelmän peruste on se, että suomalaisten ruokaa tuotetaan Suomessa, niin käytännössä tuet ovat irrottaneet tuotannon täysin suomalaisten kysynnästä. Viljelijöiden ei tarvitse piitata siitä, mitä suomalainen kuluttaja haluaa ostaa.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa oli varsin rationaalinen ja toimiva maataloustukijärjestelmä ennen EU:hun liittymistä. Senpä vuoksi iso osa maanviljelijöistä oli EU jäsenyyttä vastaan, Kepu puolueenakin kunnes Esko Aho sen sai käännytettyä EU:n kannalle. Voittona pidettiin sitä, että EU tukien lisäksi saimme luvan jakaa kansallisia tukia, joita niitäkij tosin vain EU:n kriteerein

EU:n tukijärjestelmät on tehty oliivinviljelijöiden, vuoristojen maidontuottajien ja muiden sellaisten alueiden maanviljelijöiden näkökulmasta, joita Suomessa ei ole. Hulluihin tuloksiin se on silti johtanut muuallakin kuin meillä.

Tykkään käydä patikoimassa alpeilla, mm. Itävallassa. Siellä ihmettelin kerran järjestelyä, jossa pellot olivat alempana laaksossa, mutta karja oli viety ylös vuorenrinteeseen, jossa sillä oli niukalti laidunta, ja alhaalta ajettiin sitten rehua ylös. Syy oli kuulemma EU, joka antaa korkeammat tuet kun navetta on tietyn korkeusrajan yläpuolella. Meilläkin puhuttiin jossain vaiheessa vuoristotuesta, kun pohjoisessa sai paremmat tuet kuin etelässä.

Kerran ihmettelin myös miksi silloisen majatalomme pihanurmikoiltakin leikattu ruoho sullottiin säilöön. Siellä nekin kuulemma laskettiin tukea saaviin hehtaareihin kunhan heinä otettiin talteen. Meillä ei sentään taida olla maanvijelijöitä, jotka pihanurmikoiltakin tukea saavat.

Ruotsissa ja myös Tanskassa maataloustuet ovat matalammat. Osa syy on matalammat tuet viljelijöille, mutta myös tukien erilainen tilastointi. Muutama viikko sitten laajasti uutisoitiin maataloustukien saajista. Listalla oli monia elintarvikkeita jalostavia yrityksiä, Valio yhtenäå koko maan suurimmista tukien saajasta, ja myös lihataloja ja juustoloita ym. Ruotsissa ja Tanskassa vastaavat elintarvikeyrityksille annettavat tuet tilastoidaan yritystukiin, meillä siis maataloustukiin. Tämä kannattaa näissä maiden välisissä vertailuissa aina muistaa

Lue lisää

Suomen "rationaalisesta" maataloustuesta ennen EU:ta kertoo paljon se, että maatalouskoneiden kauppa oli Suomessa selvästi suurempaa kuin Ruotsissa, vaikka Ruotsissa tuotettiin yli kaksi kertaa enemmän maataloustuotteita. Kun rahaa oli, niin johonkihan se piti lykätä, joten miksei sitten uuteen tai kolmanteen traktoriin.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessakin on täkäläisiin olosuhteisiin sopeutunut ja mukautunut maatalous.

Etelässä viljellään viljaa, Keski-Suomessa vallitsee karjatalous ja pohjoisessa poronhoito, jos hieman suoraviivaistetaan jakoa.

Karjatalouteen siirryttiin sen jälkeen kun suuret katovuodet 1865-68 suistivat maan nälänhätään. Huomattiin, ettei viljan viljely pysty yksin elättämään koko kansaa. Hallanvaara oli muuallakin kuin alavilla mailla. Lehmät pärjäsivät korsirehulla ja hädän tullen osan saattoi pistää lihoiksi. Heinää ei vähäisillä peltotilkuilla kasvatettu, luonnonniityiltä joita kaskimaiden perintönä vielä oli, kerättiin lehmien ravinto, samoin sopivilta soilta. Kesäisin lehmät laidunsi metsiä. Tietysti myös lampaita ja sikoja kasvatettiin. Etelämpänä missä satokausi on vähemmän luminen, jatkettiin viljan viljelyä

Voivuoret olivat sitten tuon kehityksen seuraus, A I Virtasen voinsuolaus menetelmä mahdollisti laajan voin viennin, se lisäsi karjatalouden kannattavuutta ja määrää, johtaen lopulta ylituotantoon.

Lue lisää

Nälkävuosien 1865-1868 jälkeen siirryttiin karjatalouteen ja voin vientiin, mutta se teki Suomen taas riippuvaiseksi kansainvälisestä viljakaupasta, jonka ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous sekoitti. Siitä seurasi elintarvikepula joka oli yksi merkittävä syy sisällissotaan 1918.

Kilgore.Trout kirjoitti:

Nälkävuosien 1865-1868 jälkeen siirryttiin karjatalouteen ja voin vientiin, mutta se teki Suomen taas riippuvaiseksi kansainvälisestä viljakaupasta, jonka ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous sekoitti. Siitä seurasi elintarvikepula joka oli yksi merkittävä syy sisällissotaan 1918.

Lue lisää

Totta puhut, 1917 ja 1918 nälkä johtui siitä, että emme olleet omavaraisia, ja kun sodan vuoksi tuonti vaikeutui, ja lopulta sosialistien Venäjän vallankumouksen myötä loppui kokonaan, meillä ei ollut kotimaista tuotantoa kaikkien ruokkimiseen riittämiin. Myös Suomen sosialistien maatalouslakot niin keväällä 1917 kylvötöiden aikaan kuin syksyllä korjuuaikaan vaikeuttivat tilannetta jonkin verran. Sato jäi vajaaksi kun kaikkea ei saatu kylvettyä ja osa jäi peltoon. Sosialistit osasivat jo tuolloin ampua itseään jalkaan

Suomessa on mm. 10 000 somalin työvaranto jota ei ole käytetty maatalouteen lainkaan!

Sioille ulkomailla menevälle suomalaiselle leipäviljalle ja ohrakaljalle?

läppärin kirjj,, kuluneet sorry