Kuoleman jälkeen taivas tai helvetti

Taikausko on yksi maailman mahtavimmista voimista.

Yritätkö siis sanoa, että ennen Jeesusta aikojen alusta asti kaikki ihmiset joutuivat automaattisesti helvettiin? Millainen hirviö tekee sellaista?

Minäkin olen aihetta pohtinut, olen tutkinut uskovaisten tarinoita uskovaisten filmeistä. Yhdessä oli ulkomaalainen saarnaaja joka irtaantui unessa itsestään ja näki kuinka syntinen todellisuudessa on. Että enemminkin uskoisin, että se helvetti on täällä, tekijät eivät tajua, mitä tekevät muille ihmisille. Mutta hän joka sanoo olevansa uskovainen ja tekee pahojaan muille, ei kyllä mielestäni ole korkealla helvetin ja hyvän välisellä janalla. Sillä janalla olemme kaikki tasapainoilemassa. Kukakin on missä kohtaa. Ehkä uusia elämiä tulee juuri siksi, että sotki liian monen elämän teoillansa.

Kaikki kristityt joutuvat helvetteihinsä jokaisella kristityllä uskonsuunnalla on toisen suunnan harhaoppiselle kristitylle helvetti joten kaikki kristityt ovat helvetin lapsia .

Toista se on fiksuilla ihmisillä jotka eivät elä mielikuvituksissaan muinaistaruissa heillä on taivas siellä ja täällä ja maankin päällä.

Useampi joka on saanut vierailla Tuonelassa ovat nähneet kuinka Michael Jackson kärsii jo kahleista ja tulen polttamasta ruumista: https://www.hiskingdomprophecy.com/my-visit-to-hell/

Kuoleman jälkeen vain katoaa, tämä on totuus.

Elämän tiede, 1989. Kirja vie lukijansa mielenkiintoisiin keskusteluihin jälleensyntymisestä, kasvissyönnistä, ihmiselämän tarkoituksesta.
https://www.antikvariaatti.net/tuotteet/715623

Lue Bhagavad Gītā A.C. Bhaktivedanta Swamin alkuperäistekstillä ja kommentaareilla varustettu Bhagavad-gītā kuten se on. Jälleensyntyminen ja paljon muuta. Elämäsi taatusti muuttuu sen kirjan lukemisen jälkeen.

https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=3314507

Bhagavad Gītā (devanagari: भगवद्गीता, usein lyhyemmin "Gita") on 400–100 eaa. syntynyt hindulaisuuden pyhä kirjoitus, joka on osa laajempaa tekstikokonaisuutta Mahabharataa (Aranyakaparva. 25–42).

Hyvin usein tunnemme itsemme uupuneiksi ja musertuneiksi. Miksi? Koska sielua ei peitä pelkästään ainekerros, emme ole vain fyysisen kehon vankilassa, suuremmassa määrin olemme tietoisuutemme vankilassa. Ihmisillä oli erilaisia ajatuksia siitä, miten luoda täydellinen vankila, josta on mahdotonta paeta. Mutta kun puhumme korkeammasta tietoisuudesta, korkeammasta todellisuudesta, niin tämä maailma on luotu siten, että emme ole vain aineen, materian vankilassa, vaan meillä on erillinen selli ja kaikki mitä tarvitsemme.

Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Hyödyntävät taipumukset eivät voi auttaa meitä. Hyödyntäminen, hyväksikäyttö, riisto ei ole muuta kuin lainan ottaminen luonnosta. Tiede lainaa vain luonnosta, mutta tätä tekoa seuraa reaktio. Newton sanoi: ”Jokaiselle toiminnalle on sama ja vastakkainen reaktio.” Otamme energiaa luonnon esineistä ja elementeistä, toisin sanoen, lainamme, ja kun meidän on maksettava se takaisin, olemme konkurssissa. Joten, se on villihanhen takaa-ajo. Lisäksi se on tarpeetonta. Meidän on aloitettava todellisesta välttämättömyydestä:

asato mā sad gamaya
tamaso mā jyotir gamaya
mṛtyor māmṛtaṁ gamaya

(Bṛhad-āraṇyaka-upaniṣad: 1.3.28)

Maailma on täysin subjektiivinen, ja se, mitä ajattelemme siitä tietoisuudessamme, on aivan erilaista, kun sitä tarkastellaan hengellisestä näkökulmasta. Yleensä materialistit näkevät korkeamman maailman kauheana ja tämän maailman kauniina. Mutta itse asiassa olemme tyytyväisiä mihin tahansa olemassaolon tasoon, jossa voimme toteuttaa suunnitelmamme. Tämä on luonteemme paradoksi.

Melkein kaikki, mitä koet tässä elämässa, on seurausta edellisestä elämästa. Kaikki, mitä teet tai sanot jne. tässä elämässä, määrittelee tulevaisuutesi seuraavassa elämässäsi.

Maailma, jossa elämme, ja materialistiset näkökulmamme kuluttavat meitä liikaa. Elämässämme pitää aina valita yksi tai toinen tie. Mitä tapahtuu, jos valitset hengellisen polun? Veda-tekstien mukaan korkein transsendenttinen todellisuus ilmestyy äänen kautta. Kun puhumme Jumalasta, puhumme Krishnasta. Emme sano ”Jumala”, sanomme ”Krishna”.

Jumalalla on paljon erilaisia nimiä, ja jokaisella nimellä on tietty arvo, merkitys itsessään, aivan kuten meillä on nimiä, sukunimiä, lempinimiä, jotka heijastavat erityispiirteitämme. Kun puhumme alkuperäisestä Totuudesta, sanaa ”Krishna” käytetään, koska se tarkoittaa Kauneutta. Krishna — Se, joka vetää puoleensa jokaista. Olemisen korkeimmalta tasolta Kauneus, Rakkaus ja Harmonia tulevat tähän maailmaan äänen muodossa. Juuri sen takia menemme kaupunkien kaduille, kuten Shri Chaitanya Mahaprabhu teki, ja laulamme Krishnan nimeä. Tämä ei ole teko, joka tehdään tunteiden vaikutuksen alaisena, tämä on mahdollisuuden tarjoaminen, niin että jokainen henkilö, joka kuulee tiettynä ajankohtana Krishnan nimen (Kṛṣṇa Nām), jopa epäsuorasti ottaa Häneen yhteyttä ja aloittaa paluumatkansa henkimaailmaan.

NEWTON AND THE LAW OF KARMA!

Newton’s third law of motion states that for every action, there is an equal and opposite reaction. Law of Karma says, the reaction is never equal but always much more than the original action, depending upon the moral valence of the action.

The reaction (s) may bring both visible and invisible results–drishta and adrishta phala. When we act for the well-being of all beings, the adrishta phala comes in the form of purification and subtlety of mind.

When we work for the universe, the universe works for us! When we work for ourselves alone, we work alone. यह है ज़िन्दगी का गणित…

How is selfless action (niṣkām karma) a blessing? Because it bestows purity of mind. Self-knowledge can only dawn in a pure mind, a mind that is free from the taint of self-centredness.

Besides, the reaction (s) of our action may be delayed. It may sometimes take a life time or life times for the reactions of the actions to manifest.


Karman laki. Newton.

Karma on luonnollinen henkinen laki tai periaate, joka määrittää kaiken vuorovaikutuksemme. Se alkaa ajatuksen siemenestä, joka ajan mittaan kasvaa ja kehittyy tunteidemme, asenteemme, sanojemme, tekojemme ja suhteidemme kautta. Lopulta se asettuu sielun luonteenpiirteiksi tullakseen taas esiin toisen ajatuksen muodossa.

Karman laki voidaan ymmärtää henkisenä vastaavuutena Newtonin Voiman ja Vastavoiman Lakiin, joka sanoo, että jokaista tekoa (fyysisessä maailmassa) seuraa yhtäläinen ja päinvastainen vaikutus. Fysiikassa ymmärrys Newtonin lain absoluuttisuudesta raotti salaperäisyyden verhoa siinä määrin, että nykyään monet tieteen ja teknologian edistysaskeleet pohjaavat siihen.

Karman laki on yhtä yksiselitteinen henkisessä ulottuvuudessa. Se sanoo, että "jokaista tekoa fyysisessä maailmassa seuraa yhtäläinen ja päinvastainen vaikutus". Tämä tarkoittaa, että jos antaa onnellisuutta, kokee onnellisuutta, ja jos antaa surua, kokee surua samassa määrin.

an Stevenson

Ian Pretyman Stevenson (31. lokakuuta 1918 – 8. helmikuuta 2007) oli kanadalainen biokemisti, psykiatri ja parapsykologi. Hän työskenteli Virginian lääketieteellisessä korkeakoulussa viidenkymmenen vuoden ajan ja psykiatrian osaston johtajana 1957-1967, Carlsonin psykiatrian professorina vuosina 1967-2001 ja psykiatrian professorina vuodesta 2002 lähtien kuolemaansa asti.

Hän loi tutkijana laajan uran, jonka aikana hän syventyi muun muassa psykosomatiikkaan, kuolemanrajakokemuksiin ja jälleensyntymään. Hän haastatteli ja keräsi tarinoita pienistä lapsista, joiden väitettiin muistavan edellisiä elämiään. Hän matkusti laajasti neljänkymmenen vuoden ajan ja tutki yli kolmentuhannen lapsen tapausta ympäri maailmaa, [1] Hänen kantanaan oli, että eräitä fobioita, epätavallisia kykyjä tai sairauksia ei voitu täysin selittää perinnöllisyyden tai ympäristön selitysmalleilla. Hän uskoi, että reinkarnaatio antoi kolmannen selityksen. [2][3] Stevenson piti myös lasten kertomuksia edellisissä elämissään saamistaan haavoista, jotka muistuttavat heillä nyt olevia syntymämerkkejä, osoituksena jälleensyntymän puolesta. Hän dokumentoi yli kaksi sataa syntymämerkkiä ja syntymävikaa, jotka korreloivat lasten kertomusten kanssa[1]

an Stevenson

Ian Pretyman Stevenson (31. lokakuuta 1918 – 8. helmikuuta 2007) oli kanadalainen biokemisti, psykiatri ja parapsykologi. Hän työskenteli Virginian lääketieteellisessä korkeakoulussa viidenkymmenen vuoden ajan ja psykiatrian osaston johtajana 1957-1967, Carlsonin psykiatrian professorina vuosina 1967-2001 ja psykiatrian professorina vuodesta 2002 lähtien kuolemaansa asti.

Hän loi tutkijana laajan uran, jonka aikana hän syventyi muun muassa psykosomatiikkaan, kuolemanrajakokemuksiin ja jälleensyntymään. Hän haastatteli ja keräsi tarinoita pienistä lapsista, joiden väitettiin muistavan edellisiä elämiään. Hän matkusti laajasti neljänkymmenen vuoden ajan ja tutki yli kolmentuhannen lapsen tapausta ympäri maailmaa, [1] Hänen kantanaan oli, että eräitä fobioita, epätavallisia kykyjä tai sairauksia ei voitu täysin selittää perinnöllisyyden tai ympäristön selitysmalleilla. Hän uskoi, että reinkarnaatio antoi kolmannen selityksen. [2][3] Stevenson piti myös lasten kertomuksia edellisissä elämissään saamistaan haavoista, jotka muistuttavat heillä nyt olevia syntymämerkkejä, osoituksena jälleensyntymän puolesta. Hän dokumentoi yli kaksi sataa syntymämerkkiä ja syntymävikaa, jotka korreloivat lasten kertomusten kanssa[1]

Kliininen kuolema:

Toinen mahdollisuus, kertomus rajakokemuksesta:
https://www.antikvariaatti.net/tuotteet/39730

Kliininen kuolema:

Toinen mahdollisuus, kertomus rajakokemuksesta:
https://www.antikvariaatti.net/tuotteet/39730

Minä menen helvettiin sillä siellä elämä jatkuu kuten nytkin .

Jeesus ei myös kertonut ihan kaikkea, koska häntä ei olisi ymmärretty oikein. Raamatussa (Johannes 16 - Raamattu 1992 (KR92) - RAAMATTU.FI)
on teksti, jossa sanotaan:

”Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan”.

Elikkä tieto tuotiin eri kansoille eri aikoina sen mukaan, jota ihmiset juuri sillä hetkellä pystyisivät omaksumaan

Yksi lukijamme kysyi meiltä, millaista kuoleman jälkeinen elämä on. Kuolema on aihe, mitä monet meistä välttelevät, mikäli mahdollista. Miksi luulet niin olevan? Luultavasti, koska pelkäämme sitä enemmän kuin mitään muuta. Ja miksi luulet niin olevan?

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että pelkäämme kuolemaa, koska usein pidämme sitä loppunamme. Monet niistäkin jotka sanovat uskovansa kuoleman jälkeiseen elämään, pelkäävät kuolemaa. Luulen sen johtuvan siitä, ettemme tiedä, mitä kuolema oikeasti on. Meillä on tämä synkkä ja ankea määritelmä - jonka juuret ovat usein massatietoisuudessa - että kuolema on rangaistus, loppu, kuilu.

Tässä lukijamme kysymys (jota olen vähän editoinut):

"Minne menemme kuoleman jälkeen? Tiedämmekö, kuka olemme päästyämme sinne? Tunnemmeko toiset tai tuntevatko he meidät? Sulaudummeko vain suureen tuntemattomaan? Olemmeko ei-mitään?"

Aloitetaanpa vastaamalla lukijamme kysymyksiin.

* Minne menemme kuoleman jälkeen?

Ette mene minnekään. Ette taatusti niihin paikkoihin, joita monet teistä kuvittelevat ja joista he puhuvat - taivas, helvetti, helvetin esikartano, kiirastuli. Noita paikkoja ei ole olemassa, ainakaan sillä tavalla kuin suosittu kuvitelma näkee ne.

* Tiedämmekö, kuka olemme päästyämme sinne?

Ehdottomasti! Ette menetä ainoastaan identiteettiänne, vaan teillä on paljon selkeämpi ja voimallisempi tieto siitä, kuka olette, kuin fyysisen elämänne aikana.

* Tunnemmeko toiset tai tuntevatko he meidät?

Taaskin, ehdottomasti kyllä. Se on kuin iloinen ja onnellinen perhetapaaminen. Tunnistatte kaikki, joita olette koskaan tunteneet kaikissa elämissänne. Ja he tuntevat teidät.

* Sulaudummeko vain suureen tuntemattomaan?

Ette. Ei ole mitään "suurta tuntematonta". On vain puhdasta tietoisuutta kaikissa monissa muodoissaan - henkisissä ja fyysisissä.

* Olemmeko ei-mitään?

Ette ole koskaan ei-mitään. Ette ole koskaan olleet ettekä tule koskaan olemaan ei-mitään. Tämä kuolema on hyvin väärinymmärretty asia. Ja koska ette ymmärrä sitä, pelkäätte.

Olemme sanoneet kaiken tämän monta kertaa aiemmin. Mutta se kannattaa toistaa.

Olette kaikki ikuisia valo- ja rakkausolentoja. Se on näin yksinkertaista. Ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin te ette ole olleet olemassa. Eikä myöskään tule sellaista aikaa. Olette Jumala. Jumala on ikuinen. Te olette ikuinen.

Kyllä, luovutte fyysisestä kehoasusta. Olette tehneet sitä vuosisatoja. Mutta fyysinen kehonne ei ole yhtä kuin te. Se on ainoastaan - ja melkein kirjaimellisesti - pelkkä asu, missä olette päättäneet leikkiä jonkin aikaa. Korostamme sanaa "leikkiä", koska näin henkenne tarkoitti, ennen kuin se otti viimeisimmän asunsa.

Leikin on tarkoitus olla hauskaa. Elämän on tarkoitus olla hauskaa. Silloin kun teiltä puuttuu leikkiä ja hauskuutta, elämästänne tulee rankkaa.

Kuoleminen on helpoin asia, minkä koskaan teette. Olette tehneet sen hyvin monta kertaa ja henkenne tietää, että voitte siirtyä "syntymä-kuolema" -kierron läpi helposti ja vaivattomasti.

Silloin kun saavutte "toiselle puolelle", ette ole lähteneet "tältä puolelta". Olette edelleen täällä fyysisessä maailmassa. Teillä ei vain ole kehoa.

Kehon rasittamatta olette nyt vapaampi ja onnellisempi, kuin voitte kuvitella. Nautitte vierailuistanne fyysiseen maailmaan ja rakkaidenne luo, jotka ovat vielä fyysisessä muodossa. Se on suurta huvia.

Voitte myös helposti kommunikoida rakkaidenne kanssa, jotka ovat fyysisessä muodossa. Se on vielä selkeämpää kommunikointia kuin ollessanne kaikki fyysisessä muodossa.

Ainoa ongelma on, silloin kun rakkaanne jotka edelleen "elävät", eivät usko tähän kommunikointiin. Mutta jos he ovat avoimia sille ja uskovat siihen yhtä paljon kuin te ollessanne toisella puolella, niin teillä voi olla iloista aikaa peuhata ja leikkiä toistenne kanssa - heidän ollessa fyysisyydessä ja teidän hengessä.

Kaikki mitä sanomme tässä, ei päde ainoastaan ihmisrakkaisiinne, vaan myös eläinrakkaisiinne.

Luotamme, että sanamme tänään ottavat vähän kuoleman raskautta ja pelkoa pois mielestänne ja sydämestänne. Nauttikaa vain siitä, kuka olette. Olkaa iloinen ja rakastava. Pitäkää hauskaa. Leikkikää. Sitä koko elämän tai kuoleman on tarkoitus olla - hauskanpitoa ja leikkiä.

Kaikki on hyvin.