Mittari näyttää 140kg..ikää 23....pituutta 175,Elämä pilalla!
On niin järjettömän raskasta yrittää ja yrittää ja aina epäonnistua.
Itse tunnen olevani vankilassa,josta ei ole ulospääsyä.
Tunnen että olen vain haitaksi (mm.) miehelleni,rasite,joka ei anna hänenkään elää täyttä elämää.Hän haluaa mennä tapahtumiin ja tavata perhettään ja ystäviään,mutta olen jättäytynyt kaikesta pois ja samalla hän jäi pois...tunnen tekeväni väärin hänelle!Olen tartuttanut ihmisvihani myös häneen...ajattelen negatiivisesti ihmisistä,koska he ovat ilkeitä ja nyt hän on tullut samanlaiseksi.Tunteet käskevät jättämään hänet,jotta hän saisi elää...on väärin viedä toidelta elämä oman lihavuuden ja epätoivon takia.TIEDÄN en luule vaan TIEDÄN että laihtumiseni olisi avain elämään,mutta miksi hitossa en laihduta!
On niin järjettömän raskasta yrittää ja yrittää ja aina epäonnistua.
Itse tunnen olevani vankilassa,josta ei ole ulospääsyä.
Tunnen että olen vain haitaksi (mm.) miehelleni,rasite,joka ei anna hänenkään elää täyttä elämää.Hän haluaa mennä tapahtumiin ja tavata perhettään ja ystäviään,mutta olen jättäytynyt kaikesta pois ja samalla hän jäi pois...tunnen tekeväni väärin hänelle!Olen tartuttanut ihmisvihani myös häneen...ajattelen negatiivisesti ihmisistä,koska he ovat ilkeitä ja nyt hän on tullut samanlaiseksi.Tunteet käskevät jättämään hänet,jotta hän saisi elää...on väärin viedä toidelta elämä oman lihavuuden ja epätoivon takia.TIEDÄN en luule vaan TIEDÄN että laihtumiseni olisi avain elämään,mutta miksi hitossa en laihduta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensiksi haluaisin sanoa, että elämäsi ei todellakaan ole pilalla, se on vasta alkamassa :)
Laihdutus onnistuu, kun teet lopullisen päätöksen että nyt haluat laihtua. Oma motivaatio on se tärkein juttu. Unohda muut ja ajattele kuinka hyvän olon itsellesi tekisit, kun pääsisit terveellisempään elämään kiinni. Mieti myös niitä syitä, jotka johtivat ylipainon kertymiseen, sen jälkeen on helpompi tunnistaa omat virheet.
Varaa heti tänään aika lääkärille, joka auttaa sinut alkuun. Tässä myös pari hyvää linkkiä, jossa paljon tietoa laihdutuksesta:
http://www.tohtori.fi/laihdutusklinikka/index.php3
http://www.kutri.net/
Et todellakaan ole huono ihminen.
Olet ihminen jolla on ongelma.
Niin oli minullakin ja olen selvinnyt siitä.
Painoin syksyllä 127 kg ja nyt 86 kg ja muutama satanen päälle.
Ongelmat eivät ole ratkaisemattomia.
Niihin on aina joku ratkaisu.
Laihtumiseen ei ole yksioikoista tietä.
Minäkin olen jojotellut koko ikäni.
Vasta nyt keski-ikäisenä tulos on pysyvä.
Uskallan sanoa noin, vaikka olenkin vielä matkalla normaalipainoon.
Motivaatio on kaiken A ja O.
Sen jutun sisäistäminen on alku .
Olen myös tässä kaikenkeskellä sairastanut
syövänkin syksyllä.
Elämäni on muuttunut paljon laihtumisen ja sairastumisen myötä.
Laihtuminen ei johtunut sairaudesta
vaan täydellisestä muutoksesta ruokailutottumuksissa.
Liikuntaa tuli automaattisesti lisää,
kun paino keveni. Sitä en kuitenkaan tietoisesti lisännyt.
Se olisi ehkä tehnyt urakastani liian työlään.
Tietysti liikunta laihduttaa,
mutta paljon saa tehdä yhden rasvakilon pudottamiseen töitä.
Joku tietysti ottaa pulttia, noin sanoessani.
Minulle sopi paremmin näin.
Ainahan liikunta on hyväksi, mutta ajattelin seuraavasti.
-Jo ruokavalion täydellinen muuttaminen on iso muutos.
Se kyllä kävi yllättävän helposti.
Jos siihen lisää väkisin tehtävän liikunnan,
katson sortumisen riskin olevan huomattavasti suurempi.
Ja kuten sanottu. Liikunta tuli mukaan sitten itsestään.
Tosin rauhallisina pitkinä kävelylenkkeinä ja nyttemmin pyöräilynä.
Nyt tosin ajatuksissa pyörii sali jos sinne joskus uskaltautuis.
En olisi koskaan uskonut sairastumisen
parantavan elämän laatua.
Niin vain kävi.
Itsestä välittäminen on kaikken tärkeintä.
Välittämällä ja huolehtimalla jaksaa.
Toivottavasti sait tästä itsellesi jotain.
Tsemppiä ja hyviä jatkoja.
ja löysin siitä "punaisen langan" - itsestään huolehtiminen, itsestään välittäminen.
Olen koettanut tuota ajatusta sisäistää, kun kerta toisensa jälkeen heitän hyvät aikeeni roskikseen ja aloitan taas sen vanhan ja epäterveellisen elämäni. Jonka aikana olen lihonut ~15 kiloa.
Uskon, että tie normaalipainoon löytyy tuon oivalluksen kautta. En sitten tiedä pitääkö minunkin sairastua vakavasti sen todella ymmärtääkseni. Haluaisin oppia kuuntelemaan omaa kehoani ja oppia myös rakastamaan sitä. Haluaisin opetella pitämään omasta kehostani ja vaalimaan terveyttäni. Sen sijaan ahdan kurkustani alas mitä epäterveellisempiä herkkuja ja lihon lihomistani...
Käy itsesi kanssa vakavaa dialogia, pistä Itsestään Huolehtija sopimaan KarkkiTytön kanssa sellaisista pelisäännöistä, jotka molemmat voivat hyväksyä. Kirjoita ne sitten myös paperille ylös. Ja ala noudattaa niitä.
Et arvaa, purskahdin hyväntuuliseen nauruun, kun luin viestisi :) Ihanaa tuo kommentti:
"pistä Itsestään Huolehtija sopimaan KarkkiTytön kanssa sellaisista pelisäännöistä, jotka molemmat voivat hyväksy"
ja niin totta! Tänä iltana käyn tuon vakavan keskustelun ja kirjoitan pelisäännöt ylös. Ja alan noudattaa niitä!
Itselleni ei karkki ole ongelma, mutta olen käynyt sisälläni asustavan Viinisiepon kanssa vastaavanlaisen keskustelun. Päädyimme siihen, että pieni määrä viiniä on terveydelle hyväksi - ja mitä vanhemmaksi elää, sitä kauemmin täällä voi viiniä siemailla.
Sun pitää vaan yrittää, kerta toisensa jälkeen, vaikka välillä epäonnistuu. Tiedät, mikä on oikein ja väärin, esim. liittyen syömiseen ja pidät sen mielessä. Saat yrittää vaikka miljoona kertaa, aina vaan uudestaan, mutta tärkeintä ymmärtää, että nykyinen 'tilasi' on epäterveellinen ja elämääsi on tultava muutos. Kuulostaa idioottimaiselta, tiedän, mutta kun laihdutuksen alkuun on päässyt, se on helppoa. Vaikeaa on päästä alkuun... Tsemppiä!
Pienikin muutos ruokailutavoissa auttaa, aloita hitaasti.... Toivon sulle kaikkea hyvää!