Olen seurustellut poikakaverini kanssa vajaan vuoden. Hän on todella ihana ja kiltti mies. Hän asuu 100 km päässä ja näemme yleensä vain kerran viikossa. Haluaisin nähdä häntä paljon enemmän, mutta tuntuu että työ on paljon tärkeämpi mitä mä. Se tuntuu kans oudolta, sillä emme käy paljon missään. Omien kavereitten kanssa se tykkää käydä ulkona, mut jos mä ehdotan jonnekin menoa, niin vastaus on aina että ei jaksa lähteä mihinkään. Meillä on hauskaa yhdessä ja sanoo rakastavansa mua, mutta tää tilanne tuntuu turhauttavalta. Kyllä mä sitä rakastan, mutta en tiedä pitäiskö mun jatkaa tätä suhdetta?
Jatkaako suhdetta?
N21
4718
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mix luopuisit??????
luulen että jos yrittäisit puhua siitä niin hän ymmärtäis ja ehkä asialle vois tehdä jotain..:)
jos oot puhunut poikaystävän kanssa, että haluaisit käydä sen kanssa jossain jne. eikä se halua tehdä asiaan mitään muutosta, niin jätä se. Tiedän ite kokemuksesta, että suhde muuttuu oikeasti tosi tylsäksi, jos ei koskaan tehdä yhdessä muuta kuin katota telkkua ja harrasteta u know.. Jos mies rakastaa sua, niin se kyllä tekisi mitä sä haluat ja pyydät. Ja eiköhän se kerro jo jotain, että kavereittensa kanssa käy ulkona muttei sun kanssa...
Ihania ja kilttejä miehiä löytyy varmasti lähempääkin ja sellaisia, jotka tekevät myös sitä mitä sä haluat!
Kaverille kävi samanlaisessa tilanteessa aika kämäsesti. Sen äijä asu 100 kilsan päässä, oli mukamas töissä siellä. Vuoden jälkeen kihlas mimmin ja muutti ns. asumaan hänen luokseen. Oikeesti tää äijä oli naimisissa siellä 100 kilsan päässä ja pari lasta oli keretty sielläkin päässä väsäämään...
Juu kuulostaa aika pahalta. Itellä oli tollanen juttu kanssa... Tosin meillä välimatkaa oli paljon enemmän... Kerran kävin sen ukon luona koko aikana kun nähtiin ihmettelin sitä miksei siellä useammin käyty, mutta en sitä kuitenkaan ihmeemmin osannu miettiä. Kun sitä meidän touhua oli kestäny melkein vuos.. päädyin sitten käymään sen ukon luona, koska sen jutut oli jotenkin niin leväperäsiä, ja siellä tulikin tän ukon sijaan vieras nainen avaamaan oven ja sano olevansa tän ukon avovaimo!!
Siinä tuli hetkessä kaikki vastaukset kaikkeen...
Eikä mekään missään ihmisten ilmoilla käyty (nyt senkin tietää miks -siellähän ois joku voinu nähdä meidät) mitä nyt moottoripyöräiltiin, mutta muuten. Seksiähän tuo vaan halus...
Tässä maailmassa on vaikka minkälaista tyyppiä ja tuo oli just ihan patoutunu valehtelija!! On vapaa jne. ja vitut!
Siinä oma sinisilmäisyys lakkaa tai saa pysyvän särön kun tollei kusetetaan. Ei riitä että ite on rehellinen ja vilpitön teoissaan, kun kaikki muut ei sitä ole.
Suhteet joissa ollaan satojen kilometrien välimatkan päässä toisesta, kaikki on mahdollista, vois varmaan sanoa että kaikki muu paitsi onnellinen loppu. Ja välimatkassa on sekin, että on hyvä esittää kivaa ja mukavaa ihmistä sen kerran kun nähdään, kun suurimman osan ajasta saa olla ihan millanen paskiainen tahansa. Siinä on tosi paljon onnee mukana jos sen välimatkan myötä päätyy lopullisesti yhteen. Ja näistä kaukosuhteista on kokemusta enemmänkin kun tuon yhden verran. Ja mitä on tuttujenkin juttuja kuunnellu, niin sama se on muillakin, se on vaikeeta kun on välimatkaa. Vaikka kuinka luottasit toiseen, et silti voi tietää kun vain omat touhus -näinhän se menee.