Kotirouvana?

Kyllähän kelvollinen piika aina sopii johonkin rakoon jäseniään lepuuttamaan ennen aamupuuron valmistusta.
Tosin jos vinkuu paljon niin monoa perseeseen.

No, somalinaisethan ovat kotirouvina/sisarvaimoina suurin osa. Vain! kymmenys tekee töitä! Ajattelitko ottaa heistä mallia?

Ludem on sen verran menevää sorttia ettei edes töihin uskalla päästää sitä, mutta juuri sen takia hän on ikuisesti koti rouvan roolissa.

Kivaa olla kotirouvana!
Nuori rakastaja tulee aamupäivällä ennen lounasta jonka ravintolassa syötyäni lähden kauneussalonkiin ja hierottavaksi.
Mieheni tultua töistä iltakahdeksalta olen kiireisenä kotirouvana tilannut hänelle pizzan tai kebabin ja alan valittamaan päänsärkyä käydessäni nukkumaan jotta jaksan taas seuraavan päivän seikkailut.🤩

No ensinnä tulee mieleen, kysyisitte Lallilta, kun piispa Henrik on saarnamatkoillaan liikkuessaan poikennut talossa.

Kivahan noita kotirouvia on paneskella. Pitää vain muistaa joka aamu ottaa paketti kondomeita mukaan töihin. Olen huoltomiehenä muutamassa "paremman" väen taloyhtiössä.

Kerrostalokaksio, yksi terve pieni lapsi... naiselle ei riitä millään työtä kotona koko päiväksi, eli 8-9 tunniksi . Tämä käytiin läpi pian toisen maailmansodan jälkeen, eli 1960-luvulla, kun kodintekniikka ja lääketiede oli kehittynyt jo niin pitkälle

Moni ihminen haluaisi elää aivan toisin, mitä todellisuus pakottaa ja tämä kuuluu niihin asioihin. Eli lähinnä itseäni haittaisi työmäärien epäsuhta. Toki kun lapsi kasvaa, häneen voi panostaa enemmän ja omakotitalo teettää enemmän työtä (en tiedä, kun emme omista moista)

Olin aikoinani kotiäitinä useamman vuoden - elämäni parhaimmat vuodet. Ei tullut kyllä mieleenikään, että olisin jotenkin siivellä eläjä, ei varmasti tullut miehellänikään. Hän kävi töissä, minä hoidin kodin. Kumpikin toi resursseja hyvään elämäämme.

Nyt lapset ovat jo aikuisia ja on ihanaa kun ei tarvitse jossitella sitä, olisiko pitänyt olla lasten kanssa enemmän. Nyt minulla on aikaa keskittyä uraani ja sen olen tehnytkin.

Tasa-arvossa mennään nykyisin kyllä vähän liian pitkälle ja ihan kaikista asioista, pienimmistäkin tehdään ongelma. Ei taida oikeita ongelmia teillä olla. Kaikki pitää ajatella, että kummatkin on yhtä tuottoisia, kaikessa mietitään kuin pikku lapset, että kun tuokin niin sitten minäkin. Eipä oo ihme, että monilla suhteet kaatuu jo tohonkin. Arvostan kotiäitejä, olin itse kotona useamman vuoden, kun lapset oli pieniä. Hetkeäkään en vaihtais pois, vaikka tulot oli pienet ja väliin oli rankkaakin, kun tukiverkosto oli tosi pieni. Eipä kuitenkaan tartte jossitella myöhemmin, että miks en tehnyt sitä. Elämä menee eri vaiheissa ja se mitä teet nyt, ei nykypäivänä määritä sun koko elämää. Ja hei, miehetkin voi nykyisin pienten lasten kanssa jäädä kotiin, suosittelen.

Aviossa työelämän ulkopuolella oli käytännöllisin ja taloudellisin ratkaisu.
Käytännöllisin siinä mielessä, että meidän oli helppoa muuttaa paikkakuntaa mieheni työn perässä.
Perheen kasvaessa taloudellisin koska minun palkkani ei olisi riittänyt kahden lapsen yksityiseen päivähoitoon.
Olimme sopineet tämän järjestelyn mieheni kanssa jo ennen avioliittoa.
Missään vaiheessa en tuntenut itseäni siivellä eläjäksi vaan kyse oli pelkästään tehtävä- ja vastuujaosta.
Minun ei ole tarvinnut koskaan pyytää rahaa mieheltäni koska kaikki tilimme ovat ehdolla minä tai mieheni.
Nyt jo aikuisten lastemme mielestä järjestelymme oli erittän hyvä.
Lasten vartuttua menin töihin puoliaikaisesti virkistymään.

Minäkin olen kotona , kun teen etätöitä, lapset koulussa.