Perunkirjoitus ja muut perintöön liittyvät asiat

Hei!

Kiitos vastauksesta. Vastaamatta jätit kuitenkin kysymykseni: "Miten jako menee minun kuoltuani? Voinko suosia omia sisaruksiani?"

Kun minä siis olen perinyt vaimolta 100.000, ja omaisuuteni kuollessani on 1.100.000, niin miten tuo omaisuus periytyy? Meneekö siitä vaimon suvulle vain tuo 100.000 ja minun suvulleni 1.000.000? Vai meneekö kummallekin fifty-fifty eli 550.000? Jos vm., niin voinko siihen vaikuttaa?

TÄMÄ OLI TESTI

Sitä et selvittänyt, sillä vastauksesi meni pahasti pieleen. Niin pahasti, että et voi olla juristi (mikä on nimimerkkisi) - tai sitten olet dementoitunut juristi.

Oikea vastaus:
- Kyseessä oli lapseton pariskunta, joten toisen kuoltua eloon jäänyt perii puolisonsa (100.000).
- Ko. tilanteessa ositusta EI VOIDA TOIMITTAA (muutoin kuin laskennallisesti perintöveroa määrättäessä). Siitä on KKO:n ratkaisu, joka juristin tulee tuntea. Tämä merkitsee, että lesken tasinkoprivilegi ei tulee kysymykseen, vaikka leski olisi rikkaampi (1.000.000) osapuoli.
- Lesken kuoleman jälkeenkään EI toimiteta ositusta, vaan LESKEN PESÄN JAKO.
- Lesken pesä lähtökohtaisesti puolitetaan ensiksi kuolleen toissijaisten perillisten ja viimeksi kuolleen perillisten kesken. Se tarkoittaa, että ensiksi kuolleen köyhemmän puolison toissijaiset perilliset saisivat, ei 100.000 euroa kuten vastasit, vaan 550.000 euroa.

Miten sitten varakkaampi osapuoli voisi sukulaisiaan suosia a) jos hän kuolisi ensin tahi b) jos puoliso kuolisi ensin? Vieläkö "Juristilla" olisi eväitä yrittää tämän ratkaisua?

Anonyymi kirjoitti:

TÄMÄ OLI TESTI

Sitä et selvittänyt, sillä vastauksesi meni pahasti pieleen. Niin pahasti, että et voi olla juristi (mikä on nimimerkkisi) - tai sitten olet dementoitunut juristi.

Oikea vastaus:
- Kyseessä oli lapseton pariskunta, joten toisen kuoltua eloon jäänyt perii puolisonsa (100.000).
- Ko. tilanteessa ositusta EI VOIDA TOIMITTAA (muutoin kuin laskennallisesti perintöveroa määrättäessä). Siitä on KKO:n ratkaisu, joka juristin tulee tuntea. Tämä merkitsee, että lesken tasinkoprivilegi ei tulee kysymykseen, vaikka leski olisi rikkaampi (1.000.000) osapuoli.
- Lesken kuoleman jälkeenkään EI toimiteta ositusta, vaan LESKEN PESÄN JAKO.
- Lesken pesä lähtökohtaisesti puolitetaan ensiksi kuolleen toissijaisten perillisten ja viimeksi kuolleen perillisten kesken. Se tarkoittaa, että ensiksi kuolleen köyhemmän puolison toissijaiset perilliset saisivat, ei 100.000 euroa kuten vastasit, vaan 550.000 euroa.

Miten sitten varakkaampi osapuoli voisi sukulaisiaan suosia a) jos hän kuolisi ensin tahi b) jos puoliso kuolisi ensin? Vieläkö "Juristilla" olisi eväitä yrittää tämän ratkaisua?

Lue lisää

Pieleen menee ja pahasti,laitatko linkkiä kyseiseen KKO:n päätökseen.

Anonyymi kirjoitti:

TÄMÄ OLI TESTI

Sitä et selvittänyt, sillä vastauksesi meni pahasti pieleen. Niin pahasti, että et voi olla juristi (mikä on nimimerkkisi) - tai sitten olet dementoitunut juristi.

Oikea vastaus:
- Kyseessä oli lapseton pariskunta, joten toisen kuoltua eloon jäänyt perii puolisonsa (100.000).
- Ko. tilanteessa ositusta EI VOIDA TOIMITTAA (muutoin kuin laskennallisesti perintöveroa määrättäessä). Siitä on KKO:n ratkaisu, joka juristin tulee tuntea. Tämä merkitsee, että lesken tasinkoprivilegi ei tulee kysymykseen, vaikka leski olisi rikkaampi (1.000.000) osapuoli.
- Lesken kuoleman jälkeenkään EI toimiteta ositusta, vaan LESKEN PESÄN JAKO.
- Lesken pesä lähtökohtaisesti puolitetaan ensiksi kuolleen toissijaisten perillisten ja viimeksi kuolleen perillisten kesken. Se tarkoittaa, että ensiksi kuolleen köyhemmän puolison toissijaiset perilliset saisivat, ei 100.000 euroa kuten vastasit, vaan 550.000 euroa.

Miten sitten varakkaampi osapuoli voisi sukulaisiaan suosia a) jos hän kuolisi ensin tahi b) jos puoliso kuolisi ensin? Vieläkö "Juristilla" olisi eväitä yrittää tämän ratkaisua?

Lue lisää

Kikkailuakin tapahtuu. Jos ensin kuollut puoliso on paljon köyhempi, varakkaampi leski voi kieltäytyä tämän perinnöstä ja teettää omaisuuden osituksen. Silloin köyhemmän pieni perintö jaetaan heti tämän suvulle. Kun varakas leski kuolee, hänet perii vain hänen sukunsa, eivätkä ensiksi kuolleen sukulaiset saa mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Kikkailuakin tapahtuu. Jos ensin kuollut puoliso on paljon köyhempi, varakkaampi leski voi kieltäytyä tämän perinnöstä ja teettää omaisuuden osituksen. Silloin köyhemmän pieni perintö jaetaan heti tämän suvulle. Kun varakas leski kuolee, hänet perii vain hänen sukunsa, eivätkä ensiksi kuolleen sukulaiset saa mitään.

Lue lisää

Ap:
Hyvä! Tämä on oikea vastaus. Juuri noin.

Eikä ratkaisu suinkaan ole mitään kikkailua; se on vähemmän omistaneen puolison kuoltua ainoa keino, jolla enemmän omistava voi taata, että hänen omat perillisensä perivät kokonaan hänen omaisuutensa.

Tästä "Juristilla" ei ollut hajuakaan! Saati sellaisesta perusasiasta kuin perintökaaren 3 luvussa kerrotusta puolison perintöoikeudesta. Testi oli siis varsin paikallaan, kun palstalle oli tulossa uusi "Lawetorder", josta on oikeaa tietoa etsiville on ollut pelkkää harmia.

Ennen avioliiton solmimista varakkaampi mies olisi myös voinut edellyttää avioehdon tekemistä. Avioehdosta huolimatta, siitä riippumatta kumpi ensin kuolisi, jälkeen elävä perisi puolisonsa. Tällöin jälkeen elävän kuoltua hänen pesänsä ei kuitenkaan menisi puoliksi, vaan samassa suhteessa kumpaisenkin lähisuvulle, mikä omaisuuksien suhde oli ensiksi kuolleen kuollessa. (Toki tässä on se riski, että jos rikkaampi puoliso kuolisi ensin, leski voisi panna ranttaliksi ja kuluttaa perinnön pieneksi.)

Anonyymi kirjoitti:

Pieleen menee ja pahasti,laitatko linkkiä kyseiseen KKO:n päätökseen.

Koetahan itse hakea. Se on ollut jo viime vuosisadalla painetussa perintöoikeuden yliopistollisessa oppikirjassa Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I.

Anonyymi kirjoitti:

Koetahan itse hakea. Se on ollut jo viime vuosisadalla painetussa perintöoikeuden yliopistollisessa oppikirjassa Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I.

Luulija:
"Pieleen menee ja pahasti,laitatko linkkiä kyseiseen KKO:n päätökseen."

Ap:
Palstan ite-tietäjä tyypillisesti julistaa "Pieleen menee ja pahasti" - täysin pihalla aiheesta ollen. No, kun ko. ratkaisu saattaa fiksumpiakin lukijoita kiinnostaa, niin laitan nyt kuitenkin sen linkin:

KKO 1997:107
Leski, joka oli perinyt puolisonsa, oli toimittanut osituksen hänen ja kuolleen puolison sukulaisten välillä. Osituksessa leski, jonka omaisuuden säästön oli todettu olevan kuolleen puolison jäämistön säästöä suurempi, oli vedonnut avioliittolain 103 §:n 2 momenttiin perustuvaan oikeuteen olla luovuttamatta omaisuutta kuolleen puolison perillisille. Ositus oli vailla oikeudellista merkitystä. https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1997/19970107?search[type]=pika&search[pika]=KKO 1997:107

KKO 1999:104
Perintökaaren 3 luvun 5 a §:ssä tarkoitetun jaon yhteydessä ei voitu laillisesti toimittaa ositusta. Eloonjäänyt puoliso ei siten voinut jaon yhteydessä vedota avioliittolain 103 §:n 2 momentissa säädettyyn oikeuteen olla luovuttamatta omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille.
Ap: Äänestys 6-5 (vähemmistön mielestä ositus voitiin suorittaa).
https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1999/19990104?search[type]=pika&search[pika]=KKO 1997:107

Anonyymi kirjoitti:

Luulija:
"Pieleen menee ja pahasti,laitatko linkkiä kyseiseen KKO:n päätökseen."

Ap:
Palstan ite-tietäjä tyypillisesti julistaa "Pieleen menee ja pahasti" - täysin pihalla aiheesta ollen. No, kun ko. ratkaisu saattaa fiksumpiakin lukijoita kiinnostaa, niin laitan nyt kuitenkin sen linkin:

KKO 1997:107
Leski, joka oli perinyt puolisonsa, oli toimittanut osituksen hänen ja kuolleen puolison sukulaisten välillä. Osituksessa leski, jonka omaisuuden säästön oli todettu olevan kuolleen puolison jäämistön säästöä suurempi, oli vedonnut avioliittolain 103 §:n 2 momenttiin perustuvaan oikeuteen olla luovuttamatta omaisuutta kuolleen puolison perillisille. Ositus oli vailla oikeudellista merkitystä. https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1997/19970107?search[type]=pika&search[pika]=KKO 1997:107

KKO 1999:104
Perintökaaren 3 luvun 5 a §:ssä tarkoitetun jaon yhteydessä ei voitu laillisesti toimittaa ositusta. Eloonjäänyt puoliso ei siten voinut jaon yhteydessä vedota avioliittolain 103 §:n 2 momentissa säädettyyn oikeuteen olla luovuttamatta omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille.
Ap: Äänestys 6-5 (vähemmistön mielestä ositus voitiin suorittaa).
https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1999/19990104?search[type]=pika&search[pika]=KKO 1997:107

Lue lisää

Tässä vielä linkit:

https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1997/19970107?search[type]=pika&search[pika]=KKO 1997:107

https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1999/19990104?search[type]=pika&search[pika]=KKO 1997:107

Sanoo kuka? Perusjuntti, joka ei osaa edes oikeinkirjoitusta (perusjuridiikka on yhdyssana). Niitähän täällä riittää. Lienetkö itse "Juristi"?

Itse olen jo 50 vuotta allalla toiminut erittäin arvostettu juristi, joten voin kertoa, että kaikki vastaukset tähän asti ovat vääriä ja puutteellisia.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olen jo 50 vuotta allalla toiminut erittäin arvostettu juristi, joten voin kertoa, että kaikki vastaukset tähän asti ovat vääriä ja puutteellisia.

Tässä taas yksi "erittäin arvostettu" hännän nostaja 50 vuoden (dementikon?) kokemuksellaan kertomassa höpö höpöä. Häntäveikko ei kykene erottamaan jyviä akanoista, mikä hänen iässään toki on anteeksi annettava ominaisuus. "Kaikki" ovat vääriä, mutta yhtään väärää papparainen ei kykene yksilöimään. Sitä se vanhuus tuo muassaan - joillekin.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä taas yksi "erittäin arvostettu" hännän nostaja 50 vuoden (dementikon?) kokemuksellaan kertomassa höpö höpöä. Häntäveikko ei kykene erottamaan jyviä akanoista, mikä hänen iässään toki on anteeksi annettava ominaisuus. "Kaikki" ovat vääriä, mutta yhtään väärää papparainen ei kykene yksilöimään. Sitä se vanhuus tuo muassaan - joillekin.

Lue lisää

Ite-tietäjä taas inisee, koska ei osaa mitään. Voi, voi. Nämä asiat on ihan perintökaaressa jo ollut vuodesta 1966. Hyvä että korkein oikeuskin tajusi miten asiat on, eikä luulleet, kuten Aarnio ja Kangas, että osituksen voiusi toimittaa, vaikka perintökaaressa on selvästi todettu, ettei voi.

Anonyymi kirjoitti:

Ite-tietäjä taas inisee, koska ei osaa mitään. Voi, voi. Nämä asiat on ihan perintökaaressa jo ollut vuodesta 1966. Hyvä että korkein oikeuskin tajusi miten asiat on, eikä luulleet, kuten Aarnio ja Kangas, että osituksen voiusi toimittaa, vaikka perintökaaressa on selvästi todettu, ettei voi.

Lue lisää

Tämä oman häntänsä nostaja, mielestään "erittäin arvostettu", ei näytä tietävän edes sitä, että perhe- ja perintöoikeuden professori Aulis Aarnio oli tuon vuoden 1965 perintökaaren "isä" eli lain laatimisesta keskeisesti vastannut virkamies. Varmasti Aarniota on myöhemmin sapettanut se, ettei huomannut nyt po. ositusta/tasinkoprivilegia koskevaa säännöstä tarkoittamallaan tavalla yksiselitteiseksi aikanaan kirjoittaa.

"Erittäin arvostettu":
"Hyvä että korkein oikeuskin tajusi miten asiat on, eikä luulleet, kuten Aarnio ja Kangas, että osituksen voiusi toimittaa, vaikka perintökaaressa on selvästi todettu, ettei voi."

Kovin selvästi tuota ei ole perintökaaressa todettu, mitä osoittaa ratkaisu KKO 1999:104. Ratkaisuun vahvennetussa jaostossa osallistui viiden asemesta 11 oikeusneuvosta, joista kuusi päätteli, että ositusta ei voida toimittaa ja viisi päätteli, että ositus voidaan toimittaa. Siis 6-5. Paljosta ei ollut kiinni, että ositus ko. tilanteessa nyt kävisikin päinsä.

Hännännostajalle ilmeisesti kaikki on "selvää". Mihinkähän silloin tuomioistuinta tarvitaankaan; "erittäin arvostettu " kertoo, mitä laki sanoo - kuten nyt osituksesta - ja "sitä sitten kaikki noudattakoot". Turhaan KKO:ssakin asioita pohtii 22 neuvosta korkealla palkalla.

Kukahan muuten "nämä asiat" toi täällä esiin? Juuri allekirjoittanut ap., joka laati niistä testin toiselle omahyväiselle "juristille". Testi paljasti "alalla 25 vuotta olleen ja erityisesti tähän aihekenttään keskittyneen" henkilön tietämättömyyden "tämän aihekentän" keskeisestä laista, perintökaaresta.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä taas yksi "erittäin arvostettu" hännän nostaja 50 vuoden (dementikon?) kokemuksellaan kertomassa höpö höpöä. Häntäveikko ei kykene erottamaan jyviä akanoista, mikä hänen iässään toki on anteeksi annettava ominaisuus. "Kaikki" ovat vääriä, mutta yhtään väärää papparainen ei kykene yksilöimään. Sitä se vanhuus tuo muassaan - joillekin.

Lue lisää

Lawetti on taas tinkimiehen rakkauskirjaa soveltamassa.......
Lawettina en kommentoisi "Sitä se vanhuus tuo muassaan" koska on päässyt päästään eläkkeelle

Anonyymi kirjoitti:

Lawetti on taas tinkimiehen rakkauskirjaa soveltamassa.......
Lawettina en kommentoisi "Sitä se vanhuus tuo muassaan" koska on päässyt päästään eläkkeelle

Tässä "näkijä", joka ei osaa tunnistaa "Lawettia", jos ei muusta, niin edes kirjoitusvirheitä vilisevästä tyylistään.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä oman häntänsä nostaja, mielestään "erittäin arvostettu", ei näytä tietävän edes sitä, että perhe- ja perintöoikeuden professori Aulis Aarnio oli tuon vuoden 1965 perintökaaren "isä" eli lain laatimisesta keskeisesti vastannut virkamies. Varmasti Aarniota on myöhemmin sapettanut se, ettei huomannut nyt po. ositusta/tasinkoprivilegia koskevaa säännöstä tarkoittamallaan tavalla yksiselitteiseksi aikanaan kirjoittaa.

"Erittäin arvostettu":
"Hyvä että korkein oikeuskin tajusi miten asiat on, eikä luulleet, kuten Aarnio ja Kangas, että osituksen voiusi toimittaa, vaikka perintökaaressa on selvästi todettu, ettei voi."

Kovin selvästi tuota ei ole perintökaaressa todettu, mitä osoittaa ratkaisu KKO 1999:104. Ratkaisuun vahvennetussa jaostossa osallistui viiden asemesta 11 oikeusneuvosta, joista kuusi päätteli, että ositusta ei voida toimittaa ja viisi päätteli, että ositus voidaan toimittaa. Siis 6-5. Paljosta ei ollut kiinni, että ositus ko. tilanteessa nyt kävisikin päinsä.

Hännännostajalle ilmeisesti kaikki on "selvää". Mihinkähän silloin tuomioistuinta tarvitaankaan; "erittäin arvostettu " kertoo, mitä laki sanoo - kuten nyt osituksesta - ja "sitä sitten kaikki noudattakoot". Turhaan KKO:ssakin asioita pohtii 22 neuvosta korkealla palkalla.

Kukahan muuten "nämä asiat" toi täällä esiin? Juuri allekirjoittanut ap., joka laati niistä testin toiselle omahyväiselle "juristille". Testi paljasti "alalla 25 vuotta olleen ja erityisesti tähän aihekenttään keskittyneen" henkilön tietämättömyyden "tämän aihekentän" keskeisestä laista, perintökaaresta.

Lue lisää

Ymmärrän hyvin, jos olet uskonut prof. Aarnion täysin virheellistä kantaa asiassa vuosikaudet. Sen on täytnyt olla hirveä pettymys, kun laki ei tulkitakaan ihan miten sattuu, vaan korkein oikeus totesi lain sisällön olevan niin kuin se on siihen kirjoitettukin.

Se, että korkeimmassa oiekudessakin on epäpäteviä tuomareita ei ole mikään yllätys kenellekään asiaan tuntevalle. Enemmistö kuitenkin onneksi ratkaisee!

Mutta niin kuin todettu, hävinneiden katkeruus on ymmärrettävää ja sitä kommentoija kovasti yrittää peittää siinä onnistumatta.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, jos olet uskonut prof. Aarnion täysin virheellistä kantaa asiassa vuosikaudet. Sen on täytnyt olla hirveä pettymys, kun laki ei tulkitakaan ihan miten sattuu, vaan korkein oikeus totesi lain sisällön olevan niin kuin se on siihen kirjoitettukin.

Se, että korkeimmassa oiekudessakin on epäpäteviä tuomareita ei ole mikään yllätys kenellekään asiaan tuntevalle. Enemmistö kuitenkin onneksi ratkaisee!

Mutta niin kuin todettu, hävinneiden katkeruus on ymmärrettävää ja sitä kommentoija kovasti yrittää peittää siinä onnistumatta.

Lue lisää

Taas näitä palstan tyypillisten luulijoiden ja uskojien "ymmärryksiä". Tältä ymmärtäjältä on jäänyt huomaamatta tahi ymmärtämättä, että juuri allekirjoittanut eli Ap. toi tuon ositusproblematiikan täällä esiin, TESTINÄ juristiksi itseään nimittävälle, jolle perintökaari ja oikeuskäytäntö ainakin tältä osin osoittautuivat olevan täyttä hebreaa. Liekö tämä "ymmärtäjä" juuri tuo pihalla oleva nimimerkki" Juristi"? Se koira kun tunnetusti älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Vinksahtanut "ymmärtäjä" ei ole ymmärtänyt myöskään ketjussa ylempänä olevaa KKO:n ennakkopäätöstä koskevaa kommenttia, lainaus:
"Koetahan itse hakea [kyseinen KKO:n ennakkopäätös]. =>Se on ollut jo viime vuosisadalla painetussa perintöoikeuden yliopistollisessa oppikirjassa Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I<=". Ymmärtäjälle Aarnion-Kankaan perusteos on tuntematon, koska hän ei tiedä, että ko. ennakkopäätös on siinä julkaistu. Lisäksi se luonnollisesti sisältyy KKO:n vuosikirjoihin, jotka allekirjoittaneella on tallessa kolmelta vuosikymmeneltä vuoteen 2004 asti - minkä jälkeen olen turvautunut Internetin tarjontaan.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16911260/perunkirjoitus-ja-muut-perintoon-liittyvat-asiat#comment-107794723
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16911260/perunkirjoitus-ja-muut-perintoon-liittyvat-asiat#comment-107786790

Anonyymi kirjoitti:

Taas näitä palstan tyypillisten luulijoiden ja uskojien "ymmärryksiä". Tältä ymmärtäjältä on jäänyt huomaamatta tahi ymmärtämättä, että juuri allekirjoittanut eli Ap. toi tuon ositusproblematiikan täällä esiin, TESTINÄ juristiksi itseään nimittävälle, jolle perintökaari ja oikeuskäytäntö ainakin tältä osin osoittautuivat olevan täyttä hebreaa. Liekö tämä "ymmärtäjä" juuri tuo pihalla oleva nimimerkki" Juristi"? Se koira kun tunnetusti älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Vinksahtanut "ymmärtäjä" ei ole ymmärtänyt myöskään ketjussa ylempänä olevaa KKO:n ennakkopäätöstä koskevaa kommenttia, lainaus:
"Koetahan itse hakea [kyseinen KKO:n ennakkopäätös]. =>Se on ollut jo viime vuosisadalla painetussa perintöoikeuden yliopistollisessa oppikirjassa Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I<=". Ymmärtäjälle Aarnion-Kankaan perusteos on tuntematon, koska hän ei tiedä, että ko. ennakkopäätös on siinä julkaistu. Lisäksi se luonnollisesti sisältyy KKO:n vuosikirjoihin, jotka allekirjoittaneella on tallessa kolmelta vuosikymmeneltä vuoteen 2004 asti - minkä jälkeen olen turvautunut Internetin tarjontaan.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16911260/perunkirjoitus-ja-muut-perintoon-liittyvat-asiat#comment-107794723
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16911260/perunkirjoitus-ja-muut-perintoon-liittyvat-asiat#comment-107786790

Lue lisää

Älämölöllä on tarve peitellä Aarnio-Kankaan perusteoksissaan esittäneen täysin erilaista käsitystä ennen kuin korkein oikeus ennakkopäätöksessään naulasi nykyisen laintulkinnan.

Mutta ymmäärrän katkeroitumisen hyvin, koska kun on vuosia virheellsitä käsitystään ylläpitänyt ja luottanut lujasti epäpätevien professoriden vuodesta toiseen perusteoksissaan kirjoittamiin täysin virheellisiin laintulkintoihin, niin järkytys on tietenkin suurta.

Asiansa osaavalle lakimiehelle asia oli toki selvää jo lakitekstinkin perusteella, eikä sellainen henkilön tarvinnut kuin ihmetellä professoreiden Aarnio ja Kangas kummallisia ja täysin virheellisiä tulkintoja. Mutta se tuppaa olemaan juridiikka sellaista, että täysin virheelliset tulkinnan oikaistaan kyllä aikanaan, vaikka siihen menisikin vuosikymmeniä.

Anonyymi kirjoitti:

Älämölöllä on tarve peitellä Aarnio-Kankaan perusteoksissaan esittäneen täysin erilaista käsitystä ennen kuin korkein oikeus ennakkopäätöksessään naulasi nykyisen laintulkinnan.

Mutta ymmäärrän katkeroitumisen hyvin, koska kun on vuosia virheellsitä käsitystään ylläpitänyt ja luottanut lujasti epäpätevien professoriden vuodesta toiseen perusteoksissaan kirjoittamiin täysin virheellisiin laintulkintoihin, niin järkytys on tietenkin suurta.

Asiansa osaavalle lakimiehelle asia oli toki selvää jo lakitekstinkin perusteella, eikä sellainen henkilön tarvinnut kuin ihmetellä professoreiden Aarnio ja Kangas kummallisia ja täysin virheellisiä tulkintoja. Mutta se tuppaa olemaan juridiikka sellaista, että täysin virheelliset tulkinnan oikaistaan kyllä aikanaan, vaikka siihen menisikin vuosikymmeniä.

Lue lisää

Seniili jatkaa selittelyjään . . . varmaan loputtomiin, jos hänelle vaivautuisin kommentoimaan. Mutta täällä olen jo kauan sitten todennut sen faktan, että vänkääjille vastaaminen on puhdasta ajan hukkaa. Niin on varmasti tämänkin omasta mielestään "erittäin arvostetun" heppulin kanssa.

Lieneekö hän lukenut tai lukemansa huonosti ymmärtänyt, nuo nyt esittämäni KKO:n ennakkopäätökset ovat olleet ajantasaisesti tiedossani. niistä aikaisempi kun oli jo Suomen jäämistöoikeus I:n vuoden 1999 painoksessa - kuten olen ylempänä kertonut.

Mutta kun mielestään "erittäin arvostettu" ja "asiansa osaava" papparainen tuntuu osaavan ainakin vänkäämisen, niin vängätköön minun puolestani niin pitkään kuin jaksaa.

Anonyymi kirjoitti:

Seniili jatkaa selittelyjään . . . varmaan loputtomiin, jos hänelle vaivautuisin kommentoimaan. Mutta täällä olen jo kauan sitten todennut sen faktan, että vänkääjille vastaaminen on puhdasta ajan hukkaa. Niin on varmasti tämänkin omasta mielestään "erittäin arvostetun" heppulin kanssa.

Lieneekö hän lukenut tai lukemansa huonosti ymmärtänyt, nuo nyt esittämäni KKO:n ennakkopäätökset ovat olleet ajantasaisesti tiedossani. niistä aikaisempi kun oli jo Suomen jäämistöoikeus I:n vuoden 1999 painoksessa - kuten olen ylempänä kertonut.

Mutta kun mielestään "erittäin arvostettu" ja "asiansa osaava" papparainen tuntuu osaavan ainakin vänkäämisen, niin vängätköön minun puolestani niin pitkään kuin jaksaa.

Lue lisää

Aarnio-Kankaan 1990-luvun alun painoksissa on täysin toinen laintulkinta. Jolelt sitä ole tiennyt, sitten sinä et lakiaslasta tiedä mitään. Mutta oikeasti olet roki vain katkera luultuasi Aarnio-Kankaan virheellistä tulkintaa lain mukaiseksi.

Älämölö tietnkin jatkaa katkeruuttaan loputtomiin vänkäämistään. Mutta se ei muuta sitä faktaa miksikään, että professorit Aarnio ja Kangas esittivät aiemmin täysin virhellisen ja väärän laintulkinnan PK 3 luvun perimyksestä osituksineen.

onko vainajalla lapsia?
Jos on testamentattu niin sitten ensimmäinen asia mitä vaimo tekee on se että antaa testamentin tiedoksi perillisille,sitten vain odotellaan että tuleeko moitekanteita 6kk kuluessa tiedoksiannosta,jos tulee niin sitten lakimies kehiin ja hän hoitaa homman kotiin jos testamentti on kaikinpuolin pätevä.

Vainajan sisaruksilla ole mitään sanomista edesmenneen viimeiseen tahtoon, kuin siinä tapauksessa ettei ole rintaperillisiä ja jos on, niin testamentti siltä osin kuin loukkaa rintaperillisten lakiosaoikeutta on rintaperillisillä oikeus vaatia lakiosaoikeuttaan.

Jos taas ei ole, niin koko omaisuus menee lapsettoman vihityn parin eloon jääneelle puolisolle ja edesmenneen sisaret nuolee näppejään, vaikkakin kummallisesti tuo perintökaaren kohta ohittaa perimysoikeuden.

Vastasiko "juristi" ap:lle? Ei. (Ap: "Mikä olisi ensimmäinen askel vaimolle puolustaa itseään? mainittakoon että vaimo on täysin tietämätön testamantti- ja lakikiemuroista.")

Tässä vastaus:
Ensimmäinen askel olisi ottaa yhteys oikeaan lakiasiantuntijaan, esim. kunnalliseen oikeusaputoimistoon. Toinen askel olisi antaa testamentti tiedoksi puolison toissijaisille perillisille (toimisto hoitaa). Kolmas askel olisi huolehtia perunkirjoituksesta (toimisto hoitaa).

"Juristi":
"Sopimus tässä tapauksessa tetamentti."

Testamentti ei ole sopimus. Se on yksipuolinen määräämistoimi.

testamentti
Määritelmä: kuolemanvarainen, vastikkeeton ja yksipuolinen oikeustoimi, jolla omistaja määrää siitä, miten hänen omaisuutensa on hänen kuolemansa jälkeen jaettava.

sopimus
Määritelmä: kahden tai useamman toisiaan edellyttävän tahdonilmaisun yhdistelmä.
Sopimus synnyttää velvoitteita osapuolten välille.
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:sopimus

Edes oikeustieteen peruskäsitteet eivät ole selvillä tälle "juristille".

Sopimus ja testamentti ei KÄYTÄNNÖSSÄ ole niin kaukana kuin teoreetikot luulevat. Ainoa selvä ero niin kesken on, että sopimus tehdään elävien kesken (lat. inter vivos) ja testamentti on kuolemanvarainen (lat. mortis causa) toimi.

Anonyymi kirjoitti:

Sopimus ja testamentti ei KÄYTÄNNÖSSÄ ole niin kaukana kuin teoreetikot luulevat. Ainoa selvä ero niin kesken on, että sopimus tehdään elävien kesken (lat. inter vivos) ja testamentti on kuolemanvarainen (lat. mortis causa) toimi.

Lue lisää

Sinähän se tässä teoretisoit.

Sopimus nimenomaan on kahden elävän osapuolen keskinäinen tahdonilmaisu. Ei kuolleen kanssa voi mitään sopia, kun vainajalta puuttuu oikeuskelpoisuus.

Testamentti on siten, kuten se on tieteen termipankissa määritelty, "kuolemanvarainen, vastikkeeton ja =>yksipuolinen oikeustoimi<=, jolla omistaja määrää siitä, miten hänen omaisuutensa on hänen kuolemansa jälkeen jaettava".

Yksipuolinen oikeustoimi ei ole sopimus. Sopimuksessa on vähintään kaksi osapuolta.

Testamentinsaaja ei ole sopijapuoli, eihän hänen tarvitse olla testamentista tietoinenkaan testaattorin eläessä. Eikä hän sopijapuoleksi muutu testaattorin kuoltuakaan sillä, että ottaa hänelle testamentatun edun vastaan. Tarjous - hyväksyminen -konstruktio on kovin kaukaa haettu.

Sitä paitsi testamentin sen tekijä voi kuolemaansa asti muuttaa tai peruuttaa mielensä mukaan. Sopimuksen yksipuolinen muuttaminen tai peruuttaminen ei lähtökohtaisesti käy päinsä.

Anonyymi kirjoitti:

Sinähän se tässä teoretisoit.

Sopimus nimenomaan on kahden elävän osapuolen keskinäinen tahdonilmaisu. Ei kuolleen kanssa voi mitään sopia, kun vainajalta puuttuu oikeuskelpoisuus.

Testamentti on siten, kuten se on tieteen termipankissa määritelty, "kuolemanvarainen, vastikkeeton ja =>yksipuolinen oikeustoimi<=, jolla omistaja määrää siitä, miten hänen omaisuutensa on hänen kuolemansa jälkeen jaettava".

Yksipuolinen oikeustoimi ei ole sopimus. Sopimuksessa on vähintään kaksi osapuolta.

Testamentinsaaja ei ole sopijapuoli, eihän hänen tarvitse olla testamentista tietoinenkaan testaattorin eläessä. Eikä hän sopijapuoleksi muutu testaattorin kuoltuakaan sillä, että ottaa hänelle testamentatun edun vastaan. Tarjous - hyväksyminen -konstruktio on kovin kaukaa haettu.

Sitä paitsi testamentin sen tekijä voi kuolemaansa asti muuttaa tai peruuttaa mielensä mukaan. Sopimuksen yksipuolinen muuttaminen tai peruuttaminen ei lähtökohtaisesti käy päinsä.

Lue lisää

Sinun täytyy olla jokseenkin vajaaälyinen. Kun testamentti laaditaan, perittävä ei ole vielä kuollut. Vainaja ei voi laatia enää testamenttia kuolleena!

Nykyisin monissa tapauksissa perittävä sopii perillisten kanssa, miten omaisuutta jaetaan jo elinaikana ja testamentin laatiminen on osa tällaista menettelyä. Siinä on useita osapuolia, vaikka Suomen laki ei sallikaan varsinaista perintösopimusta.

Usein voidaan sopia myös vastikkeesta, mitä joku perillisistä maksaa toisille perillisille saadakseen osuuteensa esim. perittävän yritystoiminnan sukupolvenvaihdostilanteissa.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun täytyy olla jokseenkin vajaaälyinen. Kun testamentti laaditaan, perittävä ei ole vielä kuollut. Vainaja ei voi laatia enää testamenttia kuolleena!

Nykyisin monissa tapauksissa perittävä sopii perillisten kanssa, miten omaisuutta jaetaan jo elinaikana ja testamentin laatiminen on osa tällaista menettelyä. Siinä on useita osapuolia, vaikka Suomen laki ei sallikaan varsinaista perintösopimusta.

Usein voidaan sopia myös vastikkeesta, mitä joku perillisistä maksaa toisille perillisille saadakseen osuuteensa esim. perittävän yritystoiminnan sukupolvenvaihdostilanteissa.

Lue lisää

Tässä jälleen yhden palstan vajaaälyisen kommentti.

Testamentti on yksipuolinen määräämistoimi, ei sopimus.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä jälleen yhden palstan vajaaälyisen kommentti.

Testamentti on yksipuolinen määräämistoimi, ei sopimus.

Hyvä, kun tunnustit olevasi.

Oikeuskirjallisuudestakin löytyy tarkempaa tietoa testamentin määritelmästä. Hopi hopi tutkimaan!

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä, kun tunnustit olevasi.

Oikeuskirjallisuudestakin löytyy tarkempaa tietoa testamentin määritelmästä. Hopi hopi tutkimaan!

Kun tämä palsta ei ole mikään oikeudellinen tutkimuslaitos, niin eiköpähän täällä testamentin vs. sopimuksen määritelmiksi riitä tieteen termipankin määritelmät, jotka ylempänä on jo kerrottu.

Kysymys lähti siitä, että epäpätevä nm. "Juristi" esitti testamentin olevan sopimus. Ja sitähän se ei ole.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/16911260/perunkirjoitus-ja-muut-perintoon-liittyvat-asiat#comment-107798796
Sopimus https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:sopimus (Heikki Halila)
Testamentti https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:testamentti (Aulis Aarnio)

Anonyymi kirjoitti:

Kun tämä palsta ei ole mikään oikeudellinen tutkimuslaitos, niin eiköpähän täällä testamentin vs. sopimuksen määritelmiksi riitä tieteen termipankin määritelmät, jotka ylempänä on jo kerrottu.

Kysymys lähti siitä, että epäpätevä nm. "Juristi" esitti testamentin olevan sopimus. Ja sitähän se ei ole.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/16911260/perunkirjoitus-ja-muut-perintoon-liittyvat-asiat#comment-107798796
Sopimus https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:sopimus (Heikki Halila)
Testamentti https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:testamentti (Aulis Aarnio)

Lue lisää

Termipankit eivät riitä, koska testamentin tyhjentävää määritelmää ei ole olemassa.

Testamenti perustunnusmerkkejä ovat seuraavat: kuolemanvaraisuus ja tahdonilmaisu jäämistöä koskevana.

Yksipuolisuus ei esimerkiksi ole sen perustunnusmerkki vaan liitännäinen tunnusmerkki. Testamentissa voidaan antaa vastikkeellinen ehto jollekin henkilötaholle (testamentin saajalle) sopimuksen tapaisesti, eikä se tee tällaista testamentin ehtoa epäpäteväksi.

Yksipuolisuudesta testamentin osalta on hyvä huomata, että testamenttia ei ole pakko ottaa vastaan, joten testamentti ei ole täysin yksiselitteisesti "yksipuolinen", vaikkakaan testamentin pätevyys ei edellytä testamentinsaajan hyväksymistä PERITTÄVÄN ELINAIKANA.

Tämä todellakin on "huikeen" asiallinen ketju - hyvin pitkästä aikaa. Suuri ansio asiallisuudesta lankeaa sille tosiasialle, että mukana ei ole eräs L-alkuinen nimimerkki, keskustelujen vakiosotkija.