Yleisesti puhutaan muistihäiriöistä ja tarkoitetaan asioiden unohtamista. Me oletamme että "muisti" on aivojen ja mielen toiminnallinen osa joka olisi erotettavissa muusta mielestä. Kyse olisi vain muistamisesta tai unohtamisesta. Eihän asia tietenkään voi olla niin. Muisti ja aivot toimivat hyvin silloin kun ne muistavat ne asiat jotka siinä tilanteessa ja ajassa ovat asianomaiselle tärkeitä ja muu jää muistamisen ulkopuolelle. Sen lisäksi ettemme ole tietoisia kuin siitä mikä pitää meidät toimintakykyisenä, terve "muisti" unohtaa paljon erilaisia asioita. On unohdettava epäoleelliset asiat, väärin ymmärretyt asiat, ainakin suuri osa traumoista ja kaikki se mikä on vanhentunutta tietoa ja kokemuksia tai mikä ei enää jäsennä elämää.. Muistaminen on yhtä lailla unohtamista. Kukaan ei kykene kertomaan mitä kenenkin pitäisi muistaa. Muistihäiriäö on harhaanjohtava termi. Pitäisi puhua jostakin muusta ja termiä joka sopii kokonaisuuteen kun henkinen toimintakykymme heikkenee. Unohtamisesta ja muistista on kyse, mutta sanat kuvaavat ongelmaa väärin ja muistin tutkiminen ei kerro kaikkea oleellista. Joskus voisi väittää että liian hyvä asioiden muistaminen on sairauden aiheuttaja siksi että se vie asianomaisen pois tämän ajan todellisuudesta. Eikö tälle ongelmalle olisi parempia termejä? Kyse on siitä kuinka toiminatkykyisiä olemme hetkessä ja tilanteessa. Hoito lähtee siitä.
Terve muistaminen on enemmän unohtamista
Anonyymi
2109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muisti sijaitsee tavallaan koko kehossa vaikka aivot varsinaisesti prosessoivat muistoja.
Huonoista muistoista tulee helposti vatsanpohjalle ikävä tunne ja muisto ensimmäisestä ihastuksesta tuntuu jalkapohjissa asti. Muisto jostain pahemmasta kaatumisesta tai loukkaantumisesta tuntuu luissa ja ytimissä
Kyllähän muistihäiriötermistö on muuttunut ajan myötä, ja muuttuu tulevaisuudessakin. Diagnoosit eriytyvät tai yhdistyvät, ja leimaavat termit muuttuvat. Lapsuudessani vielä puhuttiin vanhuuden seniileistä. Eipä puhuta enää.
Tuossa alla olevan linkin Iltiksen artikkelissa joku asiantuntija on sitä mieltä, että olisi parempi puhua tiedonkäsittelyn sairauksista kuin muistisairauksista. Sikäli aika loogista, että joissain dementian alalajeissa oireisto saattaa ainakin alkuun painottua käyttäytymisongelmiin.
Välttämättä supermuistamisesta ei koidu ihmiselle haittaa. Jotkut muistavat päiväkirjanomaisesti kaiken elämässään kokemansa, mutta elävät silti normaalia elämää. Sellaisten supermuistajien elämä ainakin saattaa olla hankalaa, joilla on synestesiaa. Jos joka ikiseen sanaan liittyy useita eri aistikanavien kautta tulevia aistimuksia, ja lisäksi valtava joukko muistoja, niin aivojen tiedonkäsittely kärsii. Luin joskus tällaisen supermuistajan kokemuksista. Silti hänkin eli varsin normaalia elämää, toki sai elantoaan supermuistajan roolista.
Itse olen aina ollut "huonomuistinen". En muista nimiä, paikannimiä, enkä aina termejäkään. Luin jostain tiedelehdestä, mitä muutoksia raskaus saa aikaan naisen aivoissa. Moni nainenhan kokee olevansa varsin aivosumussa saatuaan lapsen. Artikkelissa kuvattiin, miten jotkut osat aivoista hieman surkastuvat, mutta toisten osien toiminta tehostuu. Aivomuutosten tarkoitus on varmistaa, että äiti pystyy tulkitsemaan lapsensa tarpeita. Tästä itselleni tuli mieleen, että voikohan osa psyykkisten ongelmien aiheuttamasta huonomuistisuudesta johtua samasta syystä? Ihmisen aivot ovat tavallaan ylivirittyneet reagoimaan esim. toisten ihmisten toiminnan ennakoimiseen. Eli että aivot eivät toimi vain huonosti, vaan jokin osa toimii yliaktiivisesti. Tavallaanhan sama tarve kuin lapsen saannin kohdalla voi kohdata ihmistä vaikkapa jonkun trauman seurauksena. Hän jatkossa kiinnittää korostetusti huomiota sellaisiin (tai muihinkin) uhkan mahdollisuuksiin, mitä on kokenut aiemmin. Aivot eivät ehkä yhtä aikaa suoriudu muista tehtävistään entiseen malliin.
https://www.is.fi/terveys/art-2000007792970.html