kun ajattelit että olet poikkeus ja muut luusereita
niin erehdyt sillä ero on täysin nykyaikainen
niin erehdyt sillä ero on täysin nykyaikainen
ettekö tajuaa, että erotaan kaikki
Anonyymi
17164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miehet yleensä haluavat 20 v.nuorempi naista .
En ihmettele enää m i ksi erotaan.
Ero ei ole mikään muotiasia, se on ihmissuhteiden onnettomuus. Eroissa on kysymyksessä usein pienet viattomat lapset joiden tuleva elämä voi olla tuhottu. Missä on empatia tämän ajan ihmisiltä, itsekkyys on vallalla kaikkialla. Ei kunnioiteta edes toisten avioliittoja, uskotaan valheita enemmän kuin totuuksia.
Missä selkärankaiset ihmiset ovat, mitä hullutusta tämän ajan ihmiset suosii. Koko homma on karannut jo käsistä. Ei uskollisuussta, bilettäminen on tärkeämpää kuin oma perhe ja lapset. Kasvakaa aikusiksi!
Käsittämätöntä miten hajalla monet lapset ja perheet ovat. Käsittämätöntä miten vähän kunnioitetaan lasten äitien elämää ja vastuuta kantavien ihmisten kunnioitus puuttuu totaalisesti. Luusereitako tämä maa on täynnä, mikä siihen on ajanut.
Minne on kadonnut VASTUUNTUNTO omista teoista? Minne kunnollinen elämä?
Aivan oikein kirjoitus!!!
Tämä on täsmälleen näin.
Hemmetin hyvä kirjoitus.
Kaksi aikuista saa, voi ja sekoaakin liian pienistä asioista.
Ero on asia jonka niin helposti voisi välttää.
Miten?
Jos ihmiset vain viitsisi vaivautua oppia tuntemaan toinen ennenkuin ryysätään saman katon alle ja avioon/avoliittoon.
Mitä muuta voi odottaa kuin että ajan kanssa huomaa ettei toinen edusta lainkaan samoja arvoja kuin itse, missään asiassa. Tai edes kaikista tärkeimmissä.
Siinä sitten kidutetaan ja piinataan itseä ja toista aikansa. Kunnes - presto - ja heippa!
Aikuiset huomatessaan virhetekonsa pääsevät sen yli.
Mutta: alkaessaan lisääntyä tuon saman ventovieraan kanssa,, tekevät jättimäisen typeryyden.
Erossa kaikista pahiten kärsii lapset.
Aikuisista viis, he tieten tahtoen toimivat kuten toimivat, mutta lapsille jäävä trauma on hyvin, hyvin kallis maksettavaksi sekä vanhemmille että koko yhteiskunnalle.
Miksi jotkut on katkeria toisten elämästä vai itsestäkö kirjoittelet.
Kyllä, kerroin itsestäni! Mistä arvasit?
Tiesin aivan tarkkaan millaista puolisoa haen. Tiesin että meille jokaiselle on tarkoitettu juuri jokaiselle itselleen sopiva puoliso. Onhan meillä kaikilla hiukan eroavat näkemykset maailmankuvasta, käyttäytymisestä, tiedonjanosta, ahkeruudesta, oma-alotteisuudesta, uskonnollisista (tai uskonnottomista) suuntauksista jne..
Nuo kaikki yhdessä kaavoittavat elämäkumppaniin liittyvät ominaisuudet joita etsin ja kaipasin.
Löysin juuri minulle täydellisen puolison. Se ei ollut lottovoitto, se oli "tutkimustyöni" tulos.
Hänen kanssaan voimme turvallisin mielin ja rakkaudella jakaa ilomme, surumme ja tukemme toisiamme kohtaan.
Siksi just minun ei olisi koskaan pitänyt naimisiin mennäkään. En tuntenut minkäänlaista tarvetta. En koskaan ajatellut edes naimisiin meneväni.
No, kun sitten kuitenkin suostuin, niin en kyllä tuntenut mitään ”onnea” tai ”sitoutumista” ns. puolisooni. Meni siinä sivussa. En tuntenut myöskään minkäänlaista ”häpeää” tai ”syyllisyyttä” erottuanikaan.
Toiset tarvitsevat kumppanin ja toiset eivät. Niin se vain menee.
Ja voihan helkkari, lapsille jää trauma, kyllä. Lapsille voi jäädä kyllä trauma siitäkin, jos ollaan hampaat irvessä yhdessä tai tiesmistä. Oletteko miettineet nykymaailmaa noin ylipäätään, kuinka kaaottinen paikka se lapselle on. Jo pienet lapset suorittaa sitä ja tätä. Viisivuotiaat laitetaan kielikylpyyn, koulu alkaa varmaan kohta kolmevuotiaana. Ihmiset juoksee hulluna paikasta toiseen. Mutta, ei se mitään terapioidaan sitten lapsia ja diagnoosejakin varmaan tulevaisuudessa on ties mitä. Enpä tiedä, onko tää kaikki vouhotus lapsille ja miksei aikuisillekin hyvästä. Onko elämä suoritusta, tuleeko onni ihmiselle siitä? Ja ei, ei tartte mennä toiseen ääripäähän downsiftaajaksi.
Lapset olivat jo aikuisia ja omilleen muuttaneet, kun erosin. En tiedä saivatko mitään ”traumoja” elämäänsä elämästämme tai erostamme. Emme ole asiaa sen kummemmin käsitelleet. On itsellään pitkät liitot ja lapsia. Elävät omaa elämäänsä, niinkuin mekin aikanaan elimme. Ei siitä elämästä nyt mitään draamaa kannata tehdä!
Juuri näin. Monet ei nykyään enää uskalla edes tehdä lapsia, kun on niin paljon kaikkia asioita mitä pitää huomioida. Oikeesti maalaisjärjellä ja rakkaudella pärjää aika pitkälle.
Erotkaa ihmeessä, minä en. Ei nykyään osata sitoutua mihinkään. Vastuu sysätään muiden kannettavaksi.
Niinpä! Toiset tykkää olla naimisissa ja toiset ei. Miksi pitää ”sitoutua”, jos se ei kertakaikkiaan yhtään nappaa?
Parempi yksin ja paremmin pärjää yksi.
Sitä ihmettelen kanssa. Minä olen naimisissa (ollut pitkään) ja mennessä sitouduimme yhteiseen elämään ja hyvään. Ei ole tarttenut katua päätöstä.
Jotkut haluaa ikuista Peterpanin elämää niin se heille suotakoot. Kaikki tekee omat valinnat ja jos ei käytöksellään loukkaa ketään ni hyvä!
Ns. avioliittoni oli yhtä ”Peterpanin elämää”!
No ei se ole mikään ihme. Kuka jaksaa olla vuosikymmeniä samassa tilanyeessa saman ihmisen kanssa? Ennen kuoltiin paljon nuorempana, siksi pitkiä liittoja ei silloinkaan ollut.