Multa löydettiin pari vuotta sitten paniikkihäiriö, mutta uskon että mulla on joku muu mitä lääkäri ei saanut selville. Oon tästä itseasiassa hyvin varma. Kun lisäsin kuntoilua niin keho alkoi sanoa "no thank". Oma olettamus tämä on vain oma tulkinta, että kehoni on jonkinasteisessa ylikierrostilassa siis silloin kaksi vuotta sitten ja siinä kävi siten että keho palautui ja samalla lääkärin diagnosoima paniikkihäiriö vaivasi jonku aikaa, mutta oireet hellittäneet ja paniikkioireet ei kahden vuoden aikana häirinneet mua juuri ollenkaan ja tosiaan kehon oireilu meni myös pois, mutta kun äskettäin aloitin kovemman liikunnan niin keho on nyt hieman ei niin hyvässä tilassa, mutta koko ajan kehoni parantuu nyt kun oon huilannut. Syönyt oon kyllä, etten oo jättäny syöntiä liian vähälle. Lääkäri dsiis löysi minulta tuon paniikkihäiriön ja nyt kysyn että voisiko paniikkihäiriö olla syynä tähän olotilaan kun kovempi liikunta ei onnistu minulta?? Mä uskon että minulla on paniikkihäiriön lisäksi joku muu selittämätön sairaus. Sehän on kai melko yleistä ettei lääkärit aina löydä kaikkea ja voi silloin todeta "sulla on selittämätön sairaus". Sairaalassa pari vuotta sitten ravasin tosi tiuhaan ja otettiin kaikkia kokeita, sydänfilmejä jne. Ei mitään löydetty.
Selittämätön sairaus ??
Anonyymi
3754
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Mulla on hyvä kunto jonka sain selville sairaalassa jossa pyörin kuntopyörää. Noin 3-5 kertaa viikossa harrastan kuntoilua. Välillä kovempsaa kuntoilua ja välillä kevyempää, mutta treenamisen tasolla en ole, sillä treenaus on kovempaa kuin kuntoilu. Kävelylenkkejä teen usein joiden kävelylenkkien pituudet vaihtelee 3 kilometrin ja 10 kilometrin välimaastossa. Kävelen reipasta tahtia useimmiten. Oon tehny myös välillä lyhyitä vetoja ja kotona nostellut vähän punttia, mutten kovinkaan paljoa punttia ja juoksuspurtteja. Vatsalihastreeniä jonku verran. Tasahyppelyä ja tasaloikkaa tehnyt myös. Kokonaismäärä kuntoilussa en usko sen olevan erityisen korkealla ja kuntoni on sen verran kova sen testin perusteella. Kuitenkin kävi niin että kehoni alkoi oireilla viime viikolla. Piti painaa jarrua sitten. En mennyt lääkäriin, koska en viime kerroillakaan siellä saanut selville yhtään mitään tilanteestani.
En toki poissulje sitä mahfdollisuutta että oisin saattanut tehdä sen perusvirheen silti että olikohan sittenkään kunto niin huipputasoa että huolimattomuuttani oisin kuntoillut liian usein ja liian kovaa että mun keho/terveys ei kestänytkään sitä. En poissulje tuota kokonaa, mutta uskon että kuntoiluni kokonaismäärä on ihan normi kovan kuntoilijan luokkaa. Myös se testi polkupyöräkuntotesti näytti kyllä tosi hyvän tuloksen mun kunnostani. Oliko se testin tulos kuitenkaan huipputasoa niin en siitä täysin varma. Voi siis olla että oon yliarvioinut oman kuntoni. Ruokaa myös pitää syödä enemmän kun kuntoilee kovemmin. Voi olla että siinäkin tein virheen. Mulla on taipumus lihota jos vähänkin enemmän syön ruokaa huolimatta siitä kovanpuoleisesta , keskitason kovasta tai kevyestä kuntoilusta huolimatta. Voi olla että mun olisi pitänyt syödä kuitenkin vähän enemmän. Se on kaikki tää niin pienestä kiinni.
Ruokavalioni on monipuolinen. Syön lähinnä kaikkea. Oon siis sekasyöjä.
Ettei tuu väärinkäsityksiä teillä jotka vastaatte minulle niin en ole aina tämän 2 kuukauden aikana tehnyt kovaa kuntoilua vaan myös keskikovaa ja kevyttä kuntoilua. Enkä ole joka päivä siis kuntoillut vaan noin about 3-5 kertaa viikossa. Yksi saunapäivä minulla viikossa.
Paniikkihäiriö on mielen sairaus. Ei pitäis vaikuttaa fyysiseen kuntoon. Saatko paniikkikohtauksia liikunnan aikana?
En saa liikunnan aikana paniikkikohtauksia. Mä uskon kyllä että lääkäri 2 vuotta sitte teki oikean diagnoosin kun diagnosoi mulle paniikkihäiriön. Tässä kahden vuoden aikana mun terveys on ollut hyvä. Nyt viime viikolla alkoi terveys reistailla, mutta nyt kahden päivän aikana kehoni on alkanu voida paremmin kun oon löysännyt. Mulla voi siis olla paniikkihäiriön lisäksi joku muu sairauys, mutta lääkärit eivät ole löytäneet mitään vikaa kehostani. Kylla mua silloi 2 vuotta sitten tutkittiin paljon. Saattoi olla niin että lääkärit hermostui siihen kun koko ajan ravasin sairaalalla.
Silloin 2 vuotta sitten vähensin mielialalääkkeen syöntiä mikä lääkärin mukaan laukaisi paniikkihäiriön , samaan aikaan keho oli huonossa kunnossa kuten tossa olen kertonut tuntemuksiani silloin kaksi vuotta sitten ja viime viikolla ja tosiaan siis joo nää 2 vuotta on menny hyvin että fyysinen terveys on ollu hyvä ja henkinen terveys on ollu ihan vakaalla tasolla, mitä nyt paniikkioireen hyvin pieniä oirehtimisia on ollut, mutta ne on olleet niin lieviä ettei haitanneet elämää mutta varmaan silloin 2 vuotta sitten ne paniikkioireet oli pahempia ja mun piti alkaa syömään mielialalääkkeitä saman verran kuin aiemmin kun päätin vähentää niiden syöntiä mikä oli virhe, koska mieleni ei kestänytkään sitä. Epäiletkö että lääkäri olisi tehnyt minulle väärän diagnoosin??
Selitän huonosti annas kun kerron vielä lisää siis silloin 2 vuotta sitten mä samaan aikaan laihdutin ja kuntoilin kovasti, saunoin aika usein lisäksi ja vähensin mielialalääkkeiden syöntiä. Ehkä tämä kaikki niijen yhdistelmä ei tehnyt hyvää keholleni niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Lääkäri diagnosoi mulle siis paniikkihäiriön, mutta kehostani ei löydetty mitään muuta vaikka koko ajan olin sitä mieltä että kyllä mulla on jotain muutakin vialla. Nyt siis 2 kuukautta oon lisännyt kuntoilua ja viime viikolla keho alkoi oireilla. Meni kuitenkin ohi. Antoi kuitenkin varoituksen.
Siis ainahan on mahdollista että on sairaus jota ei ole löydetty.
Mulla on paniikkihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö ja mulle tulee omituista kehon väsymystä ja joinakin päivinä ei ruoka maistu.
Välillä tulee erilaisia kipuja ja muita oireita.
Musta kuitenkin on otettu niin paljon testejä ja tehty kokeita ja syytä ei ole löytynyt että joko mulla on joku tosi harvinainen sairaus tai sitten nuo mt-häiriöt aiheuttaa nää oireet. Sitä ne lääkärikin veikkas.
Nuori mieslääkäri sanoi mulle 2 vuotta sitten "ei muuta kuin kovaa kuntoilua vaan rohkeasti vaan kuntoilet". Mulla on urheilutaustaa ja mun "urheilugeenit" on tosi kovaa luokkaa. Olin urheilulajissani lahjakkuus, mutta valitettavasti pääkoppa ei toiminut jonka takia en saanut niin hyviä tuloksia kuin oisin pystynyt. Sitten kun lopetin urheilun niin lihoin 2-3 vuoden aikana yli 30 kiloa. Noin 2-3 vuotta sitten aloitin laihduttamisen. Mä oon kyllä menny laihduttamisessa sitä reittiä että laihdutan vähän kerrallaan, koska minusta liian isot laihdutukset on riskialttiita.
Mul on ollu koko ikä mielenbterveysongelmia ja kuitenki oli hyvä asia mulle toi urheilu kun kilpatasolla urheilin mikä oli hyvä henkireikä minulle. Htyvin varhain eläköydyin, Oon ollu dsyntymästä asti aika poikkeava ihminen. Pikkupentuna naapurin lapsille aloin puhua jo kummallisia kommentteja ja siitä moni kiusasi minua aina kouluissa. Koko kouluikä minua kiusattiin ja se kiusaaminen oli jokapäiväistä. Ei mua jätetty oikeastaan koskaan rauhaan. Mun mieli on voinut olla syntymähetkellä jo hyvin pirstaleinen. Oon voinut olla jo valmiiksi erilainen ja masentunut sielu. Mulla oli vaikeuyksia pentuna esim hahmottamisongelmia ja kerhoaikoina en puhunut ollenkaan mistä kerhotädit oli tosi huolissaan. Aloin puhua sitten vähän enemmän ala-asteella. Älykkyyspuoleni kuten vähän koko minun luonteeni on kaksijakoinen eli saatan olla huippuälykäs, mutta myös supertyhmä, yksinkertaisenoloinen. Kaksi psykiatria sanoi minulle että mulla on aspergerin syndrooma. Mä sain lääkityksen keskivaikeaan masewnnukseen ja voimakkaaseen ahdistukseen ja minulla on myös diagnoosissa paranoidinen persoona eli paranoidinen persoona käsittääkseni tarkoittaa lievästi skitsofreenistä ihmisyksilöä. Kiusaaminen todennäköisesti laukaisi minulle tuon sairauden. En ole koskaan ollut fanaattinen ihminen enkä ympäristölle vaarallinen. Oikeastaan päinvastoin sillä oon tosi kiltti sielu. Saatan usein pelastaa hyttysiä vesiämpäristä ettei ne huku veteen. Kaikkein parasra on minulle se ollut kun oon vähentänyt sosiaalisen median käyttöäni parin vuoden aikana. On ollut minulle hyväksi.
Armeijaan en ois halunnutkaan mennä alunperin koska oisin halunnu mennä sivariin, mutta pelkäsin vanhempieni reaktiota. älä käsitä väärin mun vanhemmat on kuitenki tosi empaattisia ja hyviä vanhempia, mutta vähän pelkäsin kuitenki eritysiesti isäni reaktiota joten hain armeijaan ,mutta ei tule varmaankaan yllätyksenä sinulle se etten pystynyt käymään sitä läpi , eniten tuotti ongelmia sosiaaliset tilanteet siellä ja ioli myös itsemurha-ajatuksia, 9 päivääolin armeijassa, sitten yritin hakea sivariin mutta yksi yö Lapinjärven sivarikeskusksessa pystyin olemaan vain kun iski aivan hirveä ahdistus ja paniikki. Sain lopulta vapautuksen molemmista. Tällä hetkellä olen vakaumukseltani pasifisti eli en siis hyväksy väkivaltaa ja sotia. Pasifistit eivät hyväksy armeijaa ja sotia.
Vähän tossa avauduin, toivottavasti ei haitannut mitenkään.
Paniikkihäiriö voi aiheuttaa fyysisiä oireita vaikka onkin mielenterveyden sairaus. Kun sulta on otettu kokeita ja ne on olleet normaalit,niin sun fyysiset oireet voi johtua paniikkihäiriöstä vaikka et sitä tiedosta. Paniikkihäiriöön liittyy paljon fyysisiä oireita. Ja koska olet saanut diagnoosin paniikkihäiriöstä niin ne fyysiset oireet voi liittyä siihen.
Mä luottasin niiden testien tuloksiin,koska jos sulla olis elimillisiä sairauksia niin ne testit ois kyllä kertoneet sen.
Ferritiinitasot pitää mitata ensin! Jos syynä on raudanpuute on parannuskeinoa rautatabletit.
Alhainen varastorauta oli itselläni syy epämääräisiin oireisiin. Paniikkihäiriö, rytmihäiriöt, väsymys, unettomuus, masennus, ahdistus, alhainen suorituskyky, hengästyminen. Naisten ferritiinitasot pitäisi tutkia jo heti alkuun automaattisesti ettei lähdetä mitään psyykenlääkkeitä tai beetasalpaajia määräämään kun ei syyt ole psyykkiset!
https://www.kaleva.fi/rautavarastot-voivat-olla-tyhjat-vaikka-hemoglobii/1772645
Tässä linkki mihin koottu asioita jotka herätti minut tajuamaan mistä selittämättömät oireet johtuu.
rauta tabletteja saa apteekista myös ilman reseptiä.,.monivitamiinissa ei ollut rautaa se on otettava erikseen
kysyin sitä apteekissa että onko
multivitassa rautaa , niin ei ole.
Jos koko ajan ramppaat lääkärillä, niin saat hypokondria-diagnoosin. Sen jälkeen sinua ei enää oteta todesta tositilanteessakaan.
Kukaan ei ole täydellinen. Millään hyvilläkään tutkimuksilla ei voida ennustaa vaikeiden sairauksien puhkeamista. Kaikkien sairauksien todennäköisyys kasvaa, mitä vanhemmaksi elää.
Elämään kuuluu riskejä, ja kuolema on elämän vääjäämätön päätös. Kyllä sinä ihan varmasti huomaat, kun olet oikeasti vakavasti sairas. Lopeta nyt tarpeeton itsesi tarkkailu.
No en minä liian paljoa siellä silloin 2 vuotta sitten rampannut ja ramppaamiset loppui heti etten kahteen vuoteen ole siellä rampannut enkä aio mennä nyt sinne sairaalaan, koska en mä jaksa ja kuolema kuten sanoit on väistämätön se tulee milloin se tulee. Oon miettinyt tuon kuoleman täysin samalla lailla kuin sinä. Vaikka mulle iskisi nyt tosi vakavat oireet niin en välttämättä enää mene sairaalaan ollenkaan vaan kuolen pois.
Jatkan vielä sanomalla että tää elämähän on myös matematiikkaa että pitää osata ymmärtää suhdanteet asia kuin asia eli tässä mun tapauksessa oon yksinkertaisesti voinut tehdä väärän matemaattisen laskupäätelmän eli oon yliarvioinut oman kuntotasoni kun harjoittanu vähän raskaampaa liikuntaa ja sen takia keho antyoi varoitusmerkkejä ja kaksi vuotta sitten kun sama tilanne oli kehossani aktiivisen ja raskaanpuoleisen liikunnan seurauksesta paniikkihäiriö jonka lääkäri totesi munb potevan niin tein siten että vähensin liikuntaa ja tämän kahden vuoden aikana ei mulla ole ollut mitään fyysisen puolen sairasteluja enää, mutta viime viikolla alkoi keho antaa varoitusmerkkejä että siis yritän sannoo että oon voinu tehä virhearvion oma kuntoni suhteessa raskaampi liikunta . Tää elämä kuten sanoin on myös hyvin paljon matematiikkaa. Oon itse hyvin matemaattinen ja empaattinen ihminen, samaan aikaan matemaatikko ja empaattinen, mutta kyllä matemaatikkoihminenkin voi tehdä virhelaskun =) hahha.
Jos haluat päästä esim magnettikuvaukseen niin mene yksityiselle.Siellä ei kysellä miksi haluat tutkimuksiin. Mutta perus terveyskeskuksessa et pääse noin isoihin tutkimuksiin ilman pätevää syytä.Varsinkin kun olet juossut testeissä ja mitään ei ole löydetty. Verikokeissa voidaan löytää vakaviakin sairauksia labra-arvoista.Jos nekin on normaalit olleet niin hengitä syvää ja keskity muihin asioihin kun jatkuvaan kehon tarkkailuun.
En muista kävinkö magnettiikuvauksessa mutta yksityisellä kävin ja kävin myös julkisella sairaanhoidossa ja sen hälkeen menin yksityiselle joka yksityisen lääkäri diagnosoi sen paniikkihäiriön. En tosiaan enää tällä asialla vaivaa päätäni enää ja en mene enää sairaalaan. Kuolema on väistämätön sitä ei voi voittaa jos se tulee niin se tulee. En enää murehdi. Vaikka iskisi tosi vakavat oireet niin en siltikään menisi enää välttämättä sairaalaan vaan kuolisin vain pois.
Suuntaudu itsestä ulospäin ja lopeta itsesi jatkuva tarkkailu ja analysointi. Elät selkeästi sairauksien, vaivojen ja oireiden kautta. Ala systemaattisesti muuttaa ajatusta itsestäsi, että olet muutenkin olemassa kuin sairauden kautta.
Suuntaudu maailmaan päin ja oivalla, että olet osa maailmaa ja monia hienoja yhteisöjä.
Päätä, että tänä kesänä et elä vaivojesi kautta, vaan ihan aitona ihmisenä ja et puhu tai ajattele vaivojasi.
Juurihan minä tänä aamuna kirjoitin siitä etten mieti niitä enää.
Et mieti niitä enää? Silti melkenpä joka päivä kirjoitat näistä asioista vatvoaksesi loputtomasti vaivojasi ja sotepalvelut eivät sinua tyydytä, kun lääkärit eivät pysty löytämään/nimeämään olemattomia sairauksiasi.
Kiellät selkeät psyykeongelmasi ja et hoida niitä asianmukaisesti, kun niitä ei ole mielestäsi olemassa.
Siis mitä? Ensinnäkään en ole kirjottanut tällä Suomikeskustelu24-palstalla 2-5 vuoteen. Toiseksi en kiellä psyykeongelmiani ja itseasiassa minä olen sairaseläkkeellä kun mull emyönnettiin työkyvyttömyyseläke 7 vuotta sitten. Mulla on vahva lääkitys ja tilanteeni on suhteellisen vakaa. Lääkityksen sain 2009 jolloin pääsin pahimpien yli eli pahimmilla tarkoitin esim itsemurha-ajatuksia ja pahin ahdistus selätettiin.
Teiun sen perusvirheen 2 vuotta sitten eli vähensin lääkkeiden syöntiä minkä seurauksesta hermosto alkoi oireilla ja myös fyysinen sairaus iski eli paniikkihäiriö. Menin omin päin vähewntämään lääkkeitä kysymättä psykiatrilta mitään. Rupesin käyttämään lääkkeitä heti saman verran kuin aiemminkin. En syö lääkkeitä ylenpalttisen paljon vaan semmone puolikas tabletti menee illalla ja yksi kokonainen aamulla. En käytä myöskään alkoholia ja en käytä muitakaan päihteitä. Olen saanut luterilaisen kasvatuksen mikä meinaa sitä että suhtaudun päihteisiin erittäin kielteisesti.
Siis vähensin lääkkeiden syöntiä mutta kun iski hermosto-oireet niin piti alkaa syömään niitä saman verran kuin ennen sitä lääkkeiden vähentämistä.
Varmaankin joudun käyttään näitä lääkkeitä koko loppuelämäni, muttei se aiheuta minulle mitään ongelmia vaan minulle nää lääkkeet on niinku hyvä ystävä. En ole ollenkaan lääkekammoinen ihminen, kun Suomessa on yllättävän paljon lääkekammoisia ihmisiä. Jos ihmiset ei saisi lääkkeitä enää niin se menisi siihen että itsemurhaluvut kasvaisi runsaasti.
Minulla oli pitkä tauko täältä Suomikeskustelupalstalta noin 3-5 vuoden pituinen tauko kunnes noin 2-4 viikkoa sitten tulin suomikeskustelupalstalle mutten täällä terveyspalstalla ole kommentoinut vaan musiikkipalstalla, mutta eilen tulin tänne terveyspalstalle kirjottamaan ja tein tämän avauksen uteliaisuuttani halusin nähä ihmisten mielipiteitä.
Tämä erilaisten todellisuuksien ylläpitäminen verottaa psyykkisiä voimavarojasi ja heikentää hyvinvointiasi eli psyykkinen resilienssisi on heikko.
Sinun kannattaisi riisua kaikki valhe ja keskittyä minäsi vahvistamiseen ja terveisiin valintoihin huonojen käyttäytymismallien sijasta.
Hyvää vappua ja kevättä sinulle!
Ai eikö mulla ole terveitä malleja kun esim lenkkeilen aktiivisesti ja vietän raitista elämää en polta tupakkia enkä juo alkoholia?? Toki voin parantaa tuota ettei kannata enää miettiä tuota terveyspuolta mutta kyllähän moni ihminen saattaa säikähtää jos ajattelee terveydessä olevan ongelmia, mutta kuten kerroin niin en tutki tätä asiaa enää. Kahteen vuoteen en ole tutkinut itseäni sairaalassa ja fyysinen terveys ollut hyvä ja henkinen puoli vaihdellut ja olen 3 kuukautta ollut poissa ns ahdistavista keskusteluaiheista ja esim minulla oli pitkään ns persupelko eli pelkäsin perussuomalaiset-puoluetta, mutta 3 kuukauteen en ole kirjottanut niistä kriittisiä kommentteja. Kyllä tilanteeni on kohentunut, mutta viime viikolla säikähdin sitä kun olo heikkeni. Tajuan kuitenkin uskon sen johtuvan vain siitä että oon yliarvioinut oman kuntoni lenkkipolulla. Jatkossa siis pitää olla varovainen.
Täällä Suomikeskustelupalstalla en ole siis persuista kirjottanu 3-5 vuoteen mutta facebookissa oon kirjottanut niistä hyvin usein, mutta siis 2-3 kuukauteen en ole kirjottanut niistä facebookissa enkä missään muuallakaan. Täytyy täsmentää/tarkentaa aina viesti. Kiitos samoin hyvää vappua&kevättä sinulle.
Ja minä kyllä tunnen itseni paremmin kuin sinä minut =). Äläpäs siis huolehdi turhaan =).
Paniikkihäiriöstä voi parantua, ja siihen liittyy myös fyysisiä oireita useilla ihmisillä.
Väsymys jne kuuluu tuolle listalle.
Itse napsin lääkettä noin 10 vuotta, jonka jälkeen olin riittävän paniikiton että pystyin lopettamaan. (escitalopram, citalopram) tuota lääkitystä ei muuten lopeteta cold turkey, vaan muutaman kuukauden tasoittelulla. Lääkärin kanssa neuvoteltava asia.
Lopettamisesta on nyt joitain vuosia.
Sen jälkeen on edelleen kohtauksia iskenyt satunnaisesti silloitällöin, mutta kykenen selviamään tilanteesta niin että ulkopuoliset tuskin mitään havaitsevat. Pari kertaa noin on käynyt jopa autoa ajaessa... Stressi on suurin syy kohtaukseen, sitä on syytä välttää.
Paniikkioireita miettiessä on normaalia ajatella että taustalla on jokin "oikea" sairaus, sen verran realistisia monet paniikkikohtaukset ovat.
Kuten joku julkku muinoin totesi, kohtauksen tullessa tiedät kuolevasi. (tiedät, et siis luule)
Kyllä se siitä...
Itsellä paniikkihäiriö ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja voin kertoa ettei sormet riitä laskemaan fyysisiä oireita joita nää sairaudet aiheuttaa.
Myös omien ruumiintuntemusten tarkkailu liiallisissa määrin kuuluu mulla näihin sairauksiin ja siksi oonkin jatkuvasti käymässä lääkärissä.
Jatkan ulkopuolisena tähän muuten itsekeskusteluketjuun; ap ei liiku riittävästi. Teettää ulkopuolisilla ainakin talven lumityöt. Ei kuntoile juurikaan.
Hänellä on roimasti ylipainoa, joka ei runsaalla koneella kököttämisellä suinkaan pääse laskemaan.