Ollaan 30 v. ikäisiä,ja avioliitossa ollaan oltu noin 10v.
Nyt vaimoni haluaa erota eikä nyt yhtäkkiä löydä minusta kuin vikaa ja on syyttäny kaikesta minua.
Tätä kaikkea kestänyt n.1kk
Luulen että hän on ihastunut samassa taloyhtiössä asuvaan mieheen,joka on myös meidän kummankin hyvä kaveri.
Kumpikin osapuoli on alkanut käyttäytyä minua kohtaan omituisesti ja mukana myös valheita.
Meillä on yksi alle koulu ikäinen lapsi ja nyt olen ymmärtänyt että minun pitäisi muuttaa pois.
Miten voin noin äkkiä olla tuntematon puolisolleni ??
Olenko tosiaan täysi nolla ?
Nyt vaimoni haluaa erota eikä nyt yhtäkkiä löydä minusta kuin vikaa ja on syyttäny kaikesta minua.
Tätä kaikkea kestänyt n.1kk
Luulen että hän on ihastunut samassa taloyhtiössä asuvaan mieheen,joka on myös meidän kummankin hyvä kaveri.
Kumpikin osapuoli on alkanut käyttäytyä minua kohtaan omituisesti ja mukana myös valheita.
Meillä on yksi alle koulu ikäinen lapsi ja nyt olen ymmärtänyt että minun pitäisi muuttaa pois.
Miten voin noin äkkiä olla tuntematon puolisolleni ??
Olenko tosiaan täysi nolla ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ota nyt hyvä mies edes se lapsesi mukaan, ettei sen tarvi kattella kun se naapuri köyrii sun eukkoos siel
jos toinen rakastuu uuteen. Silloin tulee tämmösiä äkkinäisiä mielenmuutoksia. Mä erosin reilu kaks vuotta sitten kun yhtäkkiä mies ei enää koskenutkaan minuun ja muuttu jäätäväks. Yleensä näissä tilanteissa selitetään, et juu mä olen voinu huonosti jo pitkään ja nyt vaan alko taas tuntua pahalta. Meillä oli kaikki hyvin kunnes salama iski. Tiesin jo erotessa että joku sillä oli. Tyrmistys oli suuri kun tajusin, että se on tuttavaperheen rouva. Salasuhde on jatkunut nyt yli kolme vuotta ja nyt tämä rouva sai lähdettyä avioliitostaan. Katkeruutta on syntynyt entisessä yhteisessä ystäväpiirissämme ja kaikissa lapsissamme sekä rouvan ex-miehessä, jota on kusetettu mennen tullen. Hän on tavallinen rehti duunarijätkä, minun ex taas hyvin varakas mies, jolla on venettä, moottoripyörää ja väyrysmersua. Komeammat puitteet siis. Ja mitä lahjoja hän on ostellut tälle naiselle. Huh huh, kyllä "aito rakkaus" on ihanaa. Voimia sulle ja koita pitää yhteys lapseen kiinteänä!
olle nolla, vaan vaimollasi kevättä rinnassa. On tainnut tunteet viedä järjen päästä. Yrittäkää sopia asiat järjellä. Ja muistakaa: LAPSI EI OLE PELINAPPULA.
Tiedän kuinka v-maista on kun toinen kääntää asiat nurin ja tekee minusta syyllisen.
Jos sinulla on malttia ja kykenet viileään toimintaan, niin älä tee mitään. Suhtaudu vaimoosi asiallisesti ja viileästi. älä hermostu, äläkä tee mitään, mistä hän voisi sinua syyttää (tai voihan se mistä tahansa, mutta ajattele niin, että hän esittäisi asian jollekin kolmannelle osapuolelle, niin mitä tuo kolmas osapuoli asiasta ajattelisi). Anna vaimosi yksin puuhastella eroaikeidensa kanssa. ilmoitat vain, että sinä et muuta mihinkään poikasi luota, etkä siitä asunnosta. Älä allekirjoita mitään. Vasta jos vaimosi heittäytyy rehelliseksi ja kertoo mistä oikeasti on kyse niin ehkä sitten voi neuvotella jatkosta, ja tietysti niistä todellisista syistä. Mikä sille lienee tullut, mutta vouhkaavalle ja epärehelliselle ihnmiselle ei kannata osoittaa huomiota. Ehkä se järkiintyy tai sitten ei.
Enpä muutes tiedä onko lapsesi poika vai tyttö, mutta jotenkin ajattelin poikaa. Sorry jos meni vikaan vaikkei lapsen sukupuolella tässä ole väliä.
Mun mies alkoi käyttäytyä juuri noin. Myös 10 v avioliittoa ja ikää 30 . Avioliitossa ei ollut enää mitään hyvää, ei tunteita ja lopulta väitti, ettei koskaan ole tunteita ollutkaan. Säälistä jatkoi aikoinaan seurustelua. Oli vaan kuulemma niin mukavaa yhdessä, ettei "saanut erottua ja ajauduttiin naimisiin".
Arki sujui kuulemma ihan kivasti, mutta sitten alkoi kaikki pikkujutut ärsyttää. Kuulemma suhteessa on jotain vikaa, jos toisessa alkaa mikään pikkujuttu ärsyttämään. Voi, herrajestas sentään!!Juu, näin hän sanoi.
Ja kuinka ollakkaan melko pian eron jälkeen alkoi seurustelemaan jonkun ennestään tuntemattoman naisen kanssa. Ilmeisesti se ei ollut kuvioissa ennen eroa, mutta miehellä oli niin kauhea "haku päällä". Ensin piti viskata vanha akka pihalle, että pääsee "hyvällä omallatunnolla" etsimään uutta.
Taitaa olla kadonneen nuoruuden etsintää. Väitti vielä varsin hyvin tietävänsä mitä on oikea rakkaus. Sitä hän ei ole tuntenut koskaan minua kohtaan. Ja huvittavinta on, että tosirakkaus oli sitä, mitä hän tunsi tyttöystäväänsä kohtaan 15(!!!) vuotiaana. Se taitaakin selittää jo aika paljon äijän "aikuisuudesta".
Joo itellä kävi samoin mies otti ja ihastu toiseen ja sit selitti et pitempään oli ajatellu
asiaa, mutta eipä ottanu asiaa puheeksi.
jäi rysänpäältä kiinni ja siitä se sit lähtikin, ja nyt ollaan niin onnellisia että. Mikään ei merkkaa, kun vaan saa mennä vapaasti ja laittaa rahat meneen omaan itseensä.Miehillä taitaa tulla se tätäkö tää on vaihe ja aletaan vaihtaa paria, mut suotakoon se sitten heille jos se sit elämän muuttaa kivemmaksi elää, vaihtuuhan siinä ulkonäkö ja ääni, ja aluksi tietty muutakin mut kyllä se arki tulee sinnekin ja mistä sitä tietää millanen , ensin peitellään ja ollaan mukavia ja sitten pam , saattaa olla huono vaihto , siis jatketaan elämää , ehkä joskus helpottaa. Jaksamisia kaikille
Lapset käy sääliksi. Kyllähän sitä itellesä ukon löytää (jos edes haluaa), mutta lapsille me ollaan ainoat vanhemmat. Haluaisivat, että oltaisiin yhdessä. Vaikka lapset pitävätkin miehen uudesta, niin silti haluaisivat, että isä ja se uusi nainen eivät olisi yhdessä.
Voisi sitä kyllä aikuisilta löytyä sen verran hienotunteisuutta, että annettain lasten sopeutua vanhempien eroon rauhassa ja sitten vasta alkaa leikkiä uutta perhettä. Lapset on ihan hämillään. Saa uutta toki tavata, mutta hienotunteisuutta ja lasten huomioonottamista, please! Kyllä aikuisen luulisi jaksaa odottaa. Ajan kanssa lapsetkin sopeutuu paremmin uusiin kumppaneihin.
Toi on niin tosi kuin vesi
Käynyt samoin ja syntyy katkeruutta ja kapinaa.
Pitäisi kyllä aikuisen miehenkin ymmärtää asia, mutta ei kai sitä voi vaatia jos vängällä haluaa elää uusio perhettä alusta asti.Sitä kuvitellaan ettei ne muksut välitä tai ajattele, nehän patoaa kaiken sisälleen ollakseen sitten mieliksi sinnekin päin, sitten paha olo puretaan kotona. Nauttisi vaan ensin olostaan ja sitten pikkuhiljaa asian tasaannuttua siirtyisi asiasta A asiaan B . kyllä se sopeutuminen arkeen on vaikeaa kaikille eikä ainoastaan lapsille. Mutta minkäs teet rakkaus kun on sokea.
Jos lähdet yhteisestä asunnosta, niin sinua pidetään jättäjänä, vaikka olisitkin tehnyt niin vaimosi toivomuksesta. Tämä saattaa jopa vaikeuttaa lapsen tapaamisoikeudesta ja huoltajuudesta sopimista.
Se lähtee, joka niin haluaa. Älä anna siinä suhteessa periksi. Muuttakoon vaimosi sitten vaikka sinne naapuriin, sittenhän selviää mitä peliä siinä pidetään.