Olen tutustunut mieheen joka on aika paljon kiinni työasioissa. Päivät pitkiä ja todennäköisesti työtahti ei ainakaan kevene lähiaikoina, päinvastoin. Muuten mies tuntuu kaikin puolin hyvältä, mutta minulla on karmeita visioita tulevaisuudesta, että minä istuisin kotona lasten kanssa ja mies olisi aina töissä, että olisin yksin yhdessä. Onko tyhmää silti perääntyä vain tämän takia? Ei tulevasta voi tietää, tietenkään.. Olen puhunut miehellekin hiukan tästä että en tiedä, mutta hän ei oikein voi asialle mitään tehdä. lopettaminen ei tule eri syistä kysymykseen, ja en voisi edes sitä vaatia. Onko joillain kokemuksia suhteesta jossa toinen on paljon töissä ja poissa kotoa? tuleeko miinusta lopulta enemmän kuin plussaa?
Kannattaako perääntyä?
.säde.
7890
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vastauksena viestiisi voin omalta kohdaltani kertoa, että aikanaan mieheni opiskeli ja kävi samaan aikaan töissä, eli oli paljon pois kotoa. Valmistumisensa jälkeen alkoi uran rakentaminen, eli oli paljon pois kotoa. Koti ja lapset jäivät hyvin paljon minun harteilleni ja hyvin paljon lasten kanssa kotona istuskelinkin. No tuo liitto päättyi sitten syystä jos toisestakin, mutta väleihin ei voinut olla vaikuttamatta tuo jatkuva poissaolo.
Monen vuoden yksinolon jälkeen uskaltauduin jälleen seurustelemaan. Mies vakuutti vähentävänsä työntekoa, oli kuulemma vain täyttänyt työnteolla tyhjiötä elämässään. Työnteko ei vähentynyt, päinvastoin. Vaihtoipa säännöllisen päivätyön vuorotyöhön, johon kuului myös viikonlopputöitä. Vapaa-ajallaankin piti autella kavereita jos jonkinmoisissa hommissa. Eli seurusteltiin jonkin aikaa milloin nyt aikaa sattui järjestymään. Yhdessäoloaikakin oli aika paljon juopottelun katsomista. Tämä lyhytaikainen suhde on onneksi nyt päättynyt.
Jokainen tekee tietysti omat ratkaisunsa näissä asioissa, mutta minulla on vain ja ainoastaan huonoja kokemuksia tästä.
Kannattaisi todella tarkkaan miettiä, miksi haluaisi olla miehen kanssa, jolle työ on tärkeintä elämässä. Minä en ainakaan halua olla enää vain jonkun tyhjän hetken korvike jos aikaa jää töiltä.
Sinuna sanoisin suoraan, että ei parisuhteesta voi tulla mitään jos mies joutuu tekemään töitä noin paljon. Eíkä yleensä kenenkään tarvitse vapaaehtoisesti tehdä töitä liikaa ja viikonloppujakin siihen putkeen vaan aina voi kieltäytyä. Kyse on siitä mikä on miehelle tärkeää ja työ näyttää menevän sinun edellesi.
Eli mitä hyvää on miehessä tai mitä kivaa on suhteessa kun suhteessa on yksin ja aina etusijalla on työ?
Mies ei koskaan viikonloppuisin tee töitä. Itsensä eikä minun takiani. Ja ylipitkien päivien vastapainoksi saattaa välillä lopettaa jo päivällä. Eli ei hän ympäri vuorokauden töissä ole.. se siinä onkin, että mistä tiedän säilyykö tämä tilanne. Mistä tietää jos syystä tai toisesta tilanne ja miehen asennoituminen työntekoon muuttuukin. Hän haluaa tehdä töitä sen takia, että voi olla tekemättä niitä jossain vaiheessa ja keskittyä elämän todelliseen sisältöön. Perhe ja parisuhde menevät kyllä työnteon edelle. Niin sanoo hän. enpä voi tietää vielä meneekö oikeasti. Miksi aina ajatellaan muuten niin että yrittäjällä tai kovasti töitä paiskivalla työ saa ykkössijan elämässä? Eikö ykkössija voi olla jaettu, tai voiko sellaisia asioita kuin tunne-elämä ja työ edes verrata toisiinsa.. nooh meneeköhän tämä liikaa puolusteluksi. en vain halua nähdä niitä huonoja puolia, tai sitten haluan nähdä ne liiankin hyvin.
" se siinä onkin, että mistä tiedän säilyykö tämä tilanne. Mistä tietää jos syystä tai toisesta tilanne ja miehen asennoituminen työntekoon muuttuukin. "
Entä mistä tiedät, että jos meteoriitti putoaakin maapalloon ?
Ei kai niitä lapsia nyt heti aleta tekeen. Kai sitä nyt voi sitten erota jos ei tunnu hyvältä. Jos ei uskalla, ei voi saada mitään, jos uskaltaa, voi hyvällä tuurilla saada paljonki. Voihan olla et mies on töissä sen takii, et teillä olis rahaa et voisitte tehä sit vapaa-ajalla kaikkee kivaa. Tietysti liika on liikaa, mut kuka sitä toista jaksaa aina katella. Oma aikakin on ihan positiivista. Ainahan sitä nainen löytää nalkutuksen aiheen, oli asia mikä hyvänsä... :) Niin ja kotiin ei sitten kannata tuoda niitä työasioita. Ne tehään työpaikalla ja kotona omistaudutaan sitten ihan jollekin muulle asialle, esim. omalle kullalle. Niin se homma etenee. Mut tosiasia on et kyl työt aina kotiolot voittaa, varsinki jos siel on hurja nainen vastassa...
tälle naiselle, kirjoitit täyttä asiaa. Eipä tuohon tarvi paljon muuta lisäillä, sanotahan nyt vaikka niin jottei se raha puussa kasva.
Mun exäni teki töitä ja töitä ja vielä lisää töitä. Kun alussa olisi pitänyt rakentaa suhdetta vakaalle pohjalle se teki töitä ja vielä lisää töitä. Kun olisin halunnu että olis vietetty perjantaita tai lauantaita yhdessä niin se teki töitä... Ja jos asiasta huomautti niin rahaa tarvittiin kun minä olin vaan kotona (hänen vaatimuksestaan) enkä käyny töissä. Ja erohan siitä tuli kun aikaa ei yhdessä vietetty koskaan- yhteisille ns lomillekin piti raahata mukaan joku työhön kuuluva ryhmä. Vähiin kävi ennenkun loppu yhteinen aika. Uusi nainen astui kuvaan- ehkä he nyt tekevät töitä yhdessä.