Venäjä on täysin välttämätön Suomen kehittymiselle, historian mukaan

Mitä enemmän historiaan tutustuu, sen hämmästyttävämpi tosiseikka sieltä paljastuu: läpi koko suomalaisten historian, venäläiset ovat aina vaikuttaneet positiivisesti suomalaisten kehitykseen.

Voisi tietenkin aloittaa jo kampakeraamisesta kulttuurista, joka näyttää tuoneen maahan mm maanviljelyksen ja kansainvälisen kaupan, ja sehän tuli maahamme idästä, keskeisinä alueinaan nykyisen isovenäläisyyden ydinalueet.

Mutta katsotaanpa hieman tuoreempia tapahtumia. Ruotsin vallan aikana suomalaiset kärsivät ja kituivat orjuudenkaltaisessa tilassa, johon heidät oli nuijasodassa alistettu taipumaan. Hiellään suomalainen talonpoika elätti vierasta kieltä puhuvia herrojaan. Parhaat miehet vietiin sotiin ja tulivat rampoina takaisin vuosien päästä, jos tulivat. Sitten tämä kaikki muuttui.

Syttyi nimittäin Suuri Pohjan Sota ja sen seurauksena lopulta venäläiset joukot ensimmäisen kerran vapauttivat koko ruotsalaisten miehittämän suomalaisten alueen vieraskielisistä herroista, jotka pakenivat maasta. Tapansa mukaan venäläiset eivät välittäneet hallita muita eivätkä asettaneet omia herrojaan paenneiden tilalle. Vielä toisenkin kerran saman vuosisadan kuluessa he kävivät kylässä suomalaisten alueella.

Venäläisten vaikutus oli kuin puhdistavan saunan, joka poistaa syöpäläiset iholta. Se palauttaa imijöiden viemän elinvoiman. Saunaan kuuluu vitsa, jota Pohjanmaalla läiskittiin noina vuosina, ja se vasta saakin veren kiertämään. Niinpä 1700-luvulla suomalaisetkin alkoivat kehittymään, olot hitaasti paranemaan ja väestö pikkuhiljaa kasvamaan. Ruotsi yritti turmella kehityksen vielä muutamalla, germaanien yleiseen tapaan tietenkin hävityllä, sodalla, kunnes seuraavan vuosisadan puolella isänmaalliset suomalaiset lopettivat sen vehkeilyn yhdessä venäläisten kanssa. Sitten seurasikin siihen saakka ennennäkemätön vaurastuminen ja kehitys ja Suomen suuriruhtinaskunta rosvojen, ryöstäjien ja verenimijöiden sijasta houkutteli monia lahjakkaita ihmisiä, joiden ansiota menestyksemme on ollut.

Suomen kansalliseepos Kalevala muuten ei mainitse mitään läntisten (silakka)laatikkopäiden höpisemistä "vuosisataisesta vihollisesta". Onpa kumma, kuinka mukamas vuosisatoja jatkunut ilkeily idän suunnasta olisi jäänyt tallentumatta kansantarinoihin jopa Suomen puolella rajaa. Paitsi jos "vuosisatainen vihollinen" onkin vain uhannut meille vieraskielisiä kartanonherroja, uhkaamalla vapauttaa heidän orjan asemassa olleet alustalaisensa elättämästä heitä kiusanneita herrojaan.

Kalevalassa ei ole sanaakaan venäläisistä. Sen sijaan tarinoiden sankari on Väinämöinen, eli jo nimensa mukaankin veneentekijä, joka itsekin on tietenkin Venemaalta, joksi virolaiset Venäjää edelleen kutsuvat. Hän taistelee Pohjan voimia vastaan, ja koska hän itse edustanee enemmänkin Kontupohjaa, on vastassa siis Perämeren Pohja, sen nykyisen rajan molemmin puolin, tuolloin pääosin saamelaisperäisen väestön asuttama mahtava kauppa- ja sotilasmahti, joka on vähin erin liukumassa eteläisen germaanivaikutuksen alle. Pohjan akka on pohjoismaisen feminismin esiäiti, ja shamaaninoita, joka saamelaisten tavoin tuntee perinpohjin asuinympäristönsä ja yleensäkin luonnon salat. Samalla tarinat tietenkin kertovat keskisuomalais-slaavilaisten Elovenan valkoisten sekoittumisesta tummiin ja mystisiin saamelaisiin, kertoessaan kosioretkistä ja tyvärten naimisista. Saman tietenkin voimme lukea myös genetiikkaa käsittelevistä tieteellisistä julkaisuista.

Tieteelliset julkaisut ovat autismin kirjon terveiksi luokiteltavien osalle tarkoitettuja Raamatun ja Kalevalan huomattavasti tylsempiä korvikkeita, mutta suurin piirtein samat totuudet niistäkin löytää.