Pitkäaikaistyöttömällä ei usein voi olla.

Harmillinen juttu. Itse en ole päässyt kokemaan työpaikkaromansseja koska olen pitkäaikaistyötön ja se masentaa lisää. Mielessäni usein kuvittelen kun näen ja kuulen kaupoissa, myymälöissä, tungoksissa ihmisten flirttailevan golleegoilleen. Oi taas ne tekee tota ja mun pitää olla tässä vain etten huomaisi ja ettei ne huomaisi mua. Se on piinaa, (heh) mut en mä juo viinaa, ainakaan sen takii :) Usein varmaan monien normi ihmissuhteet kärsii noista romansseista jotka usein varmaan alkaa ja loppuu nopeasti, mut kirvelee sielussa pitkää. Eikä noissa tukipaikoissa paljoo ihmissuhteita perusteta paitsi niitä juopporinkejä kun taas ratketaan. Onkohan monacossa työttömien työpajoja? Siellä varmaan peuhataan koko ajan, prinssi napsauttaa sormiaan ja kehitys neuvottelu alkavat jahdilla. Okei suomessa köyhästä kassaneidistä tuli pääministeri, mut voiko jossain leipäjonossa olevat pariskunta olla jonain päivänä ruhtinaita, kuningas ja kuningatar tai nykyisin tietenkin sukupuolettomat arvonimet pelkät kuningat. Ensitöikseen he varmaan lakkauttaisivat leipäjonot post-traumojen takia, räntä sateessa kylmässä venttailut loppuis. Ainakin niiltä. Ja sitten he riitaantuisivat toisiinsa ja tuhoaisivat valtakunnan niiden näkemys erojen takia, juottaisivat myrkkyä toisilleen ja kuolisivat. Eli ei parijonoja leipäjonoihin. Parempi kun kaikki elää yksin yksiöissään, juhlivat yksin, kuolevat yksin niin valtakunta säilyy elossa.