VALHEISTA LUOPUNUT VANHUS

Tätä edelsi tällainen tapahtumaketju:


Ruukin Keskusta ja Kokoomus pyysivät ehdokkaaksi vuoden 1991 kirkollisvaaleihin heidän yhteiselle listalleen. Suostuin sillä ehdolla, että kaikki päätökset saan tehdä itse, enkä näiden puolueiden päämäärien mukaan. Koska sotilaana en ollut minkään puolueen jäsen, enkä ole edelleenkään.

Sellainen ihme tapahtui, että tulin valituksi vaalien suurimmalla äänimäärällä, jonka siihen asti aina oli saanut joku vanhoillislestadiolainen. Minulle tarjottiin valtuuston puheenjohtajan paikkaa, mutta halusin neuvoston varapuheenjohtajaksi, koska uskoin siinä tehtävässä saavani paremmin esille Pyhän Hengen vaatimukset.

Keskustan johto pyysi liittymään heidän jäseneksi: "Koska sinä olet ainoa, joka pystyy taistelemaan vanhoillislestadiolaisia vastaan." En suostunut, koska minun taistelutanner on muualla.
Yksi hauska muisto tuon vaalin jälkeisestä ajasta. Olin Revonlahden seurakuntatalolla jossakin tapahtumassa, kun luokseni tuli kaksi tuntematonta naista, joista toinen tuli kättelemään sanoen: "Jumalan terve ja onneksi olkoon!"
Jolloin kaverinsa kuiskasi hänen korvaansa: "Ei tuo ole jumalanlapsi." Jolloin sain kuulla: "Otan pois tervehdykseni!" Näin pian katosi maallinen kunnia.

Jumalalle sana kolme, on jostakin syystä hyvin tärkeä: Isä, Poika, Pyhä Henki, kuin myöskin tuo kolme vuotta, joka toteutui myös Ruukin seurakunnassa. Kolme vuotta meni, ennen kuin kirkkoherra viimein suostui ottamaan tuo harhaopin poistamisen kirkkovaltuuston käsittelyyn. Se tapahtui maaliskuun viimeisenä päivänä 1992 pidetyssä kirkkovaltuuston kokouksessa.
Se pidettiin Ruukin seurakuntatalon ns. rippikoululuokassa. Kun astuin talon pääovesta sisään, ihmettelin kun sali oli täynnä vanhoillislestadiolaisia, ja heidän emäntänsä olivat kuin tätiaurinkoisia, kun toivottivat tervetulleeksi kahville, ennen kokouksen alkua.
En tätä heti tajunnut, mikä juoni tässä takana oli. Vaikka heillä oli oma jumalanhuoneensa vain puolen kilometrin päässä. Kirkkoherra oli kutsunut heidät tarjoamaan kahvit kirkkovaltuutetuille ja samalla pitämään seurojaan salissa samaan aikaan, kun valtuusto käsitteli heidän asiaansa.
Kokoukseen oli kutsuttu valtuutettujen ja neuvoston jäsenten lisäksi myös johtomiehet kaikista neljästä seurakunnan alueella toimivasta rauhanyhdistyksestä.

Aloituspuheenvuoro annettiin minulle. Kerroin heille kaikki tärkeimmät elämäni tapahtumat, Kristuksen kohtaamiset ja hänen viestinsä seurakunnalle. Johtomiehet listivät kilvan kirkkoherraa, omia yhdistyksiään saavutuksiaan. Yksi neuvoston jäsen totesi: "Ei näiden Sunin oppien mukaan seurakuntaa voi johtaa", toinen jatkoi: "Miten tuosta Sunista tuli tuollainen, vaikka se oli niin mukava mies?" Muut neuvoston jäsenet vain hiljaisina kuuntelivat.

Esko Kantola, kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja aloitti puheensa: "Tällaisia unien ja näkyjen perässä juoksijoita, kuin Teuvo on nyt, on aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta tämä meidän jumalanlasten valtakunta on ja pysyy."

Viimeisen puheenvuoron käytti rauhanyhdistysten yhteinen johtaja ja heidän profeettansa Leo Karhumaa. Hän kehui kirkkoherran maasta taivaaseen, joten tämän puheen jälkeen oli selvää, ettei heidän oppinsa poistaminen seurakunnan ilmoituksista tulisi onnistumaan.

"Annetaan olla vielä tämä vuosi", päätti kirkkoherra Reijo Junttila puheensa. Ja siellä ne ovat yhdessä lopulliseen tuhoon saakka, kuten Jeesus ilmoitti:

"Jos Saatana ajaa ulos Saatanan, silloin se on noussut itseään vastaan. kuinka sen valtakunta silloin voisi pysyä koossa?

Lopuksi kiitin ja ilmoitin, että tähän päättyivät minun tehtäväni tässä seurakunnassa, kumarsin ovella ja poistuin. Kun suljin oven aloin kävellä pitkin käytävää pääovelle, tapahtui jälleen tuo Pyhän Hengen kolmosen ihme:

10 vuotiaana Ylämaalla, 48 vuotiaana Lappeenrannassa, 55 vuotiaana Ruukissa, kun vanhoillislestadiolaisten seuralaiset alkoivat laulaa tätä minun virttäni:

"Kiitos olkoon Jumalalle Karitsalle...", jonka soidessa poistuin maaliskuun viimeisen päivän yöhön. Ihmetellen sitä, miten Pyhä Henki saa Saatanan palvelijatkin toteuttamaan täsmälleen oikeaan aikaan Jumalan tahtoa. Jos olisivat tuon virren merkityksen elämässäni tienneet, olisivat varmasti olleet hiljaa tai laulaneet omia virsiään.

Seurakunnan tehtävät jätettyäni muistin, että ensimmäisenä adventtina piispa tulee pitämään tarkastusta Ruukin seurakunnassa, ja silloin minulla on viimeinen mahdollisuus ottaa esille tuon harhaoppisen lahkon opetukset. Minulla oli ajatuksissa vaikka kuinka paljon kysymyksiä piispalle esitettäväksi. Näin olin puheeni alun suunnitellut:

"Herra piispa, jos tämä kirkko on Kristuksen kirkko, kuten kansalle uskotellaan, niin miksi tätä vanhoillislestadiolaista harhaoppia ei voida sulkea seurakunnan toimintojen ulkopuolelle? Te vetoatte Raamattuun, torjuessanne naispapit. Miksi te ette toimi Raamatun mukaan tämän opin suhteen:

"Karta harhaoppista ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti. Sinähän tiedät, että tuollainen ihminen kieroutunut ja tekee syntiä. Hän tuomitsee itse itsensä."

Herra piispa! Jeesus sanoi kerran aikansa kirjanoppineille: " Te sokeat oppaat! Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin." Uskallan toistaa teille nämä samat sanat, sillä hyttyset, naispapit te olette siivilöineet, mutta kamelin, SRK:n harhaopin te olette kokonaisena nielleet, miksi on näin?

Kun ensimmäinen adventti vuonna 1992 koitti, antoi aamuyöllä Pyhä Henki näyn, jossa kirjoitin näitä piispalle tarkoitettuja kysymyksiä kirjeeseen. Miksi näin? Tätä ihmettelin, kun kirkkoon ajelin. Kovin pitkään tätä ei enää tarvinnut ihmetellä, sillä se selvisi heti, kun jumalanpalvelus alkoi, ja kirkkoherra tuli alttarin eteen:

"Seurakunnassa on ollut piispantarkastus ja ennakkoon ilmoitettu yleinen tarkastus on päätetty peruuttaa, ja sen tilalla vietetään Herran ehtoollista. Jumalanpalvelus alkaa, kun ristisaatossa kirkkoon tuodaan tänä päivänä käyttöön otettava uudelleen käännetty Raamattu.

Tajusin heti mikä piispan kenkää puristi, ja aioin samalla hetkellä lähteä pois kirkosta, jolloin täysi salillinen kirkkokansaa olisi nähnyt, mikä oli todellinen syy piispan pakomatkaan, mutta en päässyt nousemaan penkistä ylös, vaan minun piti katsella tuo saatanallinen rituaali loppuun saakka. Kävinpä vielä naukkaamassa luterilaisen kirkon viimeisen viinitilkan itsensä Olavi Rimpiläisen antamana.

Tulin murheellisena kotiin ja kirjoitin heti kirjeen:

Avoin kirje piispa Olavi Rimpiläiselle.
Pidit piispantarkastusta Ruukin seurakunnassa. Toimitko kirkkolain mukaan oikein, kun vastoin ennakkoilmoitusta poistit jumalanpalveluksesta piispantarkastuksen yleisen osan, jossa seurakuntaisilla olisi ollut ainoa tilaisuus kysyä uskoon liittyvistä asioista.
Mikä on seurakuntalaisten oikeusturva seurakunnan keskellä rehottavaa harhaoppia vastaan, kun kirkkoherra vaikenee, kirkkoneuvosto vaikenee, kirkkovaltuusto vaikenee ja nyt vielä piispakin tällä tavalla pakenee?
Tätä kysyy 1. adventtina 1992 Teuvo Suni.

Purkamatta jäänyt lataus piti johonkin purkaa, läksin hiihtämään ja 18 kilometriä umpihangessa teki tehtävänsä. Kun illan jo hämärtyessä lähestyin kotia sain kuulla Herrani äänen: "Miksi olet murheellinen, etkö näe, että voitto on jo lähellä, kun Saatanakin pakenee?"

Jumalan "lähellä" ei totisesti ole ihmisen "lähellä", kun Saatanan valta vain jatkuu vaikka tuosta on aikaa vierähtänyt jo kohta 26 vuotta. Se päättyy vasta aikojen lopussa, Raamatun kolmanneksi viimeisessä luvussa:

“Kun tuhat vuotta tulee täyteen, päästetään Saatana vankilastaan, ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan. Se eksyttää niin Gogin kuin Magogin ja kokoaa kansat sotaan, ja joukkoja on kuin meren rannalla hiekkaa.
Ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin. Mutta taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki.
Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti.”

Kuten Raamattu kertoo, maan kiertämisen Saatana aloitti jo Raamatun kolmannessa luvussa, jossa se oli päässyt 1000 vuotisesta vankeudesta juuri sopivasti vastaanottamaan ensimmäiset ihmiset, kun Jumala johdatti heidät paratiisiin.

Pitämään ihmiskunnan ensimmäistä herätyskokousta:

"Onko Jumala todella sanonut? Ei suinkaan, vaan . . . "

Mitä kaikkea tuon piispan pakomatkan johdosta lehdissä kirjoitettiin ja mitä jätettiin kertomatta, ne ovat kirjoitettu Älä heitä pelkää kirjaan, joten niihin en tässä puutu. Yli kuusi viikkoa piispan pakomatkan jälkeen, 13.1.1993, tulee kirkkoherra pää painuksissa luokseni ja heti ovella ilmoittaa: "On pitänyt ryhtyä tekemään parannusta.

Sitten hän kysyy minulta, että luulinko minä, että hän ehdotti piispalle tuon tarkastuksen poisjättämistä? En tietenkään luullut, että piispa toimii kirkkoherrojensa käskyjen mukaan. Sitten hän sanoi, että yksityisen tarkastuksen yhteydessä hän oli piispalle sanonut: "Sunilla on yleisessä tarkastuksessa rohkeutta kysyä näistä vanhoillislestadiolaisten vääryyksistä."

Piispa oli naurahtaen sanonut, että antaa Sunin vain kysellä, kyllä me sujuvasti kuunnellaan. Hetken kuluttua kuitenkin sanoi: Perutaan se tarkastus ja hän ottaa siitä vastuun. Ja se kannatti perua, koska esivallan ja kirkon hyvävelijärjestelmä hänet oikeuskanslerinviraston lausunnolla armahti.

Kirkkoherra kävi vielä muutaman kerran luonani pahaa oloaan purkamassa, mutta parannusta ei tullut tehtyä. Eräässä hiippakunnan pappien kokouksessa hän oli purkanut pahaa oloaan sanoen: "Kiusalliseksi tämän tekee se, kun Suni on oikeassa."

Todellinen syy piispan pakomatkaan selvisi varsin pian, kun lehtikirjoittelun perusteella eräs oululainen vanhoillisista erotettu mies soitti minulle ja kertoi heidän käyneen puhumassa piispalle tuosta samasta asiasta heti kohta, kun tämä - ei vanhoillislestadiolainen piispa - oli Ouluun valittu. Kun kysyin, mihin tulokseen päädyitte, hän vastasi, että piispan toivomuksesta tämä keskustelu päätettiin pitää salaisena.

Minä ihmettelin, miten totuudessa voi olla jotakin salattavaa, ja salattavaa oli, koska vanhoillislestadiolaisten johtomiehet olivat ehtineet ennen heitä ja esittäneet piispalle ukaasinsa: "Jos meidän toimintaa tullaan kirkon piirissä rajoittamaan, he eroavat luterilaisesta kirkosta."

Tästä syystä he antoivat myös joulukuussa maan lehdistölle Teuvo Sunista oman ukaasinsa:
"Mikäli lehdessänne annetaan tilaa Teuvo Sunin kirjoituksille, niin jäsenemme irtisanovat lehtenne tilauksen ja jäsentemme omistamat yritykset lopettavat mainostamisen lehtenne palstoilla."

Kun seurakunnassa Totuuden Henkeä pidettiin Saatanan henkenä, rukoilin pitkään tätä Paavalin ilmoitusta, kun Pyhä Henki ei vielä ollut paljastanut sitä, kenen Palvelija Paavalista lopulta tuli:


"Minä puhun kielillä enemmän kuin kukaan teistä, ja siitä kiitän Jumalaa."
Kuvittelin; jos minä, vain kansakoulun ja ilmavoimien tutkamestarikoulutuksen käynyt, alkaisin seurakunnan keskellä puhua kielillä, niin varmaankin kaikki silloin uskoisivat, että minussa puhuu Herran Henki.


Pitkään rukoilin, ja rukous loppui heti, kun vihdoinkin Pyhä Henki kysyi:
"Mihin sinä sitä tarvitset", ja jatkoi: "minä kuulen sinua sinun omalla kielelläsi, ja kaiken, mitä minä käsken sinun puhua, se sinun tulee puhua tällä samalla kielellä."

Siinä paljastui tuo armolahja Saatanan lahjaksi. Sille sain hvvän varmistuksen, kun eräs rantsilalainen ystävä kutsui minut erääseen seurakunnan iltaan, jonne saapui joku mouhijärveläinen mies, joka puhuu kielillä:
"Olkaa turvallisella mielellä, sillä minä olen kuullut teidän rukouksenne ja olen kanssanne" Eikä kukaan kysynyt; kuka sinä oikein olet?", kun hän koko ajan ylisti Saatanan suuria tekoja.

Kun Pyhä Henki marraskuussa 1988 tämän tehtävän antoi, olin silloin lukemassa Hesekielin kirjaa, jossa hänelle sanottiin:


“Minä lähetän sinut ihmisten luo, joilla on kovat kasvot ja taipumaton sydän. Sinun tulee sanoa heille: 'Näin sanoo Herra Jumala.' Kuulkoot tai olkoot kuulematta -- he ovat uppiniskaista kansaa -- he tulevat kuitenkin tietämään, että heidän keskellään on ollut profeetta.”

Tähän vetosin seurakunnassa ollessani monta kertaa: Milloin nämä uppiniskaiset suomalaiset tulevat tietämään, että heidän keskellään on ollut profeetta - vasta minun kuolemani jälkeenkö?

Pyhän Hengen vastaus, kun se vihdoin tuli, yllätti minut täysin: “Jos sinä valehtelisit heille pappien tavoin, sinua rakastettaisiin, mutta kun julistat totuutta, sinua vihataan. Valehtelijoita pidetään oikeina profeettoina":

Jos joku syöttäisi teille tuulta ja tyhjää ja sanoisi: "Saatte nähdä, tulee aika, jolloin teillä on virtanaan viiniä ja olutta", niin te ihastelisitte: "Tässäpä on oikea profeetta!"

Itsesi kanssa joudut keskustelemaan, kun kukaan muu ei ole kiinnostunut muusta kuin saada sinut lopettamaan kirjoittamisen ja poistumaan palstalta.