Minulla on välillä kovaakin ahdistusta milloin mistäkin syystä. Ahdistuksen iskiessä ja välillä muutenkin alan usein kuvittelemaan, että satutan itseäni eri tavoin tai, että joku muu satuttaa minua. Saatan esimerkiksi ajatella, että viillän kurkkuani tai ranteita. Välillä kuvittelen tunkevani jonkin terävän piikin vatsaani ja pyöritteleväni sitä siellä tai jotain muuta tuollaista. Toisinaan taas kuvittelen, että joku muu esim. hakkaa minua tai jotain pahempaa. Välillä taas hoen itselleni "haluan kuolla" tai "vihaan itseäni".
Minulla ei kuitenkaan ole mitään oikeaa aikomusta tehdä itselleni mitään enkä halua satuttaa itseäni. Nämä ajatukset vain kummittelevat päässäni loopilla. Tulee vain sellainen olo, että ahdistuksen iskiessä on ikään kuin tarve ajatella tuollaisia ajatuksia. Olen kuitenkin miettinyt, että jos tämä onkin vain ihan normaali juttu, että kaikilla ihmisillä on välillä tuollaisia ajatuksia. Nehän ovat vain ajatuksia.
Minulla ei kuitenkaan ole mitään oikeaa aikomusta tehdä itselleni mitään enkä halua satuttaa itseäni. Nämä ajatukset vain kummittelevat päässäni loopilla. Tulee vain sellainen olo, että ahdistuksen iskiessä on ikään kuin tarve ajatella tuollaisia ajatuksia. Olen kuitenkin miettinyt, että jos tämä onkin vain ihan normaali juttu, että kaikilla ihmisillä on välillä tuollaisia ajatuksia. Nehän ovat vain ajatuksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei se nyt ihan normaalia ole tuollaisia ajatella, mutta ahdistaessa kuitenkin ymmärrettävää, koska ahdistus ei ole yhtään mukava tunne.
Ajatuksista ei ole välttämättä kuitenkaan pitkä matka tekoihin, eli suosittelisin puhumaan jonkun kanssa, sekä ahdistuksesta että noista ajatuksista.
Silloin kun/jos ihminen on tasapainossa ja hyväksyy oman itsensä sellaisena kuin on, niin ei hän ajattele itsensä vahingoittamista tai jotenkin muuten itseen kohdistuvaa väkivaltaa tms.
Itse olen vuosia sitten käynyt samanlaiset ajatukset, sekä myös itseni vahingoittamisen läpi, joten tiedän kyllä aika hyvin mitä ajatuksia ahdistaessa tulee, ja että niiden kanssa ei ole helppoa pärjätä.
Tärkein neuvoni on, että älä jää asian kanssa yksin.
tutki osiota pakko-oireet
Kyllä monet ajattelevat vaikka minkälaisia asioita. Eri asia on silloin toteuttaako niitä. Ja se joka väittää että ei ajattele niin valehtelee. Jos itse olisin sinun tilanteessasi. Yrittäisin tutustua ja lähentyä omaan ajatukseeni. Ymmärtää ja kuunnella. Joskus mieli tahtoo kertoa jotain jonka tulkitsemme väärin. Ja nämä ajatukset tulevat sinusta itsestäsi, eihän se voi satuttaa tai tehdä pahaa kun et sinäkään voi. Eikö? Pohtisin että miksi nämä ajatukset tulevat? Olenko joskus saanut niistä lohtua tai tarvinnut niitä? Heittäsin jatkuvasti kysymyksiä itselleni. Tunteitaan on hyvä toisinaan aina kyseenalaistaa ja näin myös oppii tuntemaan itseään paremmin.