Onko normaalia miettiä itsensä satuttamista ilman oikeaa aikomusta tehdä niin?

Ei se nyt ihan normaalia ole tuollaisia ajatella, mutta ahdistaessa kuitenkin ymmärrettävää, koska ahdistus ei ole yhtään mukava tunne.

Ajatuksista ei ole välttämättä kuitenkaan pitkä matka tekoihin, eli suosittelisin puhumaan jonkun kanssa, sekä ahdistuksesta että noista ajatuksista.

Silloin kun/jos ihminen on tasapainossa ja hyväksyy oman itsensä sellaisena kuin on, niin ei hän ajattele itsensä vahingoittamista tai jotenkin muuten itseen kohdistuvaa väkivaltaa tms.

Itse olen vuosia sitten käynyt samanlaiset ajatukset, sekä myös itseni vahingoittamisen läpi, joten tiedän kyllä aika hyvin mitä ajatuksia ahdistaessa tulee, ja että niiden kanssa ei ole helppoa pärjätä.
Tärkein neuvoni on, että älä jää asian kanssa yksin.

Kyllä monet ajattelevat vaikka minkälaisia asioita. Eri asia on silloin toteuttaako niitä. Ja se joka väittää että ei ajattele niin valehtelee. Jos itse olisin sinun tilanteessasi. Yrittäisin tutustua ja lähentyä omaan ajatukseeni. Ymmärtää ja kuunnella. Joskus mieli tahtoo kertoa jotain jonka tulkitsemme väärin. Ja nämä ajatukset tulevat sinusta itsestäsi, eihän se voi satuttaa tai tehdä pahaa kun et sinäkään voi. Eikö? Pohtisin että miksi nämä ajatukset tulevat? Olenko joskus saanut niistä lohtua tai tarvinnut niitä? Heittäsin jatkuvasti kysymyksiä itselleni. Tunteitaan on hyvä toisinaan aina kyseenalaistaa ja näin myös oppii tuntemaan itseään paremmin.