Kuinka paljon katolilaisten keskuudessa vietetään aikaa myös messujen ulkopuolella = onko tapana kyläillä puolin ja toisin, keskutella uskonelämästä yms. Vai onko usko jokaiselle enemmän henkilökohtainen asia?
Kirjoitin viime viikolla kiinnotuksestani kääntyä lestadiolaisuudesta katolilaisuuteen... Ja eräs seikka, joka minua omassa tämänhetkisessä seurakunnassani ahdistaa, on seurakuntaelämä. Toki sosiaalisuus sinänsä on mainio asia, mutta kyläilyt yms. ovat usein myös melko "hengellisiä", enkä ole koskaan oikein tottunut siihen, että kuka tahansa voi uskonelämästäni esittää kysymyksiä, joihin minun sitten täytyy antaa tietynlainen vastaus, jos tahdon, että minua yleisesti pidetään edelleen "oikein" uskovana!
Eli onko katolilaisuudessa usko enemmän yksilön vai seurakunnan asia? Ja muutenkin tosiaan kiinnostaisi tietää, mitä yleisesti seurakuntaelämästä tuumataan, onko erilaisia "piirejä" jne.
Kirjoitin viime viikolla kiinnotuksestani kääntyä lestadiolaisuudesta katolilaisuuteen... Ja eräs seikka, joka minua omassa tämänhetkisessä seurakunnassani ahdistaa, on seurakuntaelämä. Toki sosiaalisuus sinänsä on mainio asia, mutta kyläilyt yms. ovat usein myös melko "hengellisiä", enkä ole koskaan oikein tottunut siihen, että kuka tahansa voi uskonelämästäni esittää kysymyksiä, joihin minun sitten täytyy antaa tietynlainen vastaus, jos tahdon, että minua yleisesti pidetään edelleen "oikein" uskovana!
Eli onko katolilaisuudessa usko enemmän yksilön vai seurakunnan asia? Ja muutenkin tosiaan kiinnostaisi tietää, mitä yleisesti seurakuntaelämästä tuumataan, onko erilaisia "piirejä" jne.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sosiaalisesta kanssakäymisestä muiden katolilaisten kanssa voi päättää ihan itse. Sen paremmin kiinteää kanssakäymistä muiden seurakuntalaisten kanssa kuin syrjäänvetäytymistäkään ei ihmetellä. Seurakunnissa on erilaisia ikään, sukupuoleen, harrastuneisuuteen ym. perustuvia piirejä, joihin voi osallistua, mutta kukaan ei siihen velvoita.
Katolilaiselle usko on sekä yksityisasia että yhteisöllinen asia. Yhteiseen messuun kokoontuminen sunnuntaisin ja juhlapyhinä on uskonelämän kohokohta ja myös velvollisuus (ellei työ, pitkä matka kirkkoon tai muu hyvä syy ole esteenä). Kun kirjoitan tässä velvollisuudesta, tarkoitan että yhteinen messu ravitsee siihen osallistuvia, ilman sitä katolilaisen elämä on vähän näivettynyttä. Sellainen velvollisuus se ei ole, että kukaan kävisi nuhtelemassa niitä, jotka käyvät kirkossa harvemmin.
Jos oikein ymmärrän, koet nykyisessä yhteisössäsi, että sinua ja sinun oikeauskoisuuttasi valvotaan ahdistavassa määrin. Sellaista en ole koskaan kokenut omassa seurakunnassani. Monta läheistä ystävää minulla kyllä on seurakuntaisten joukossa.
Kyllä, todellakin koen tämän "valvonnan" ajoittain erittäinkin ahdistavana.
Onko katolilaisuudessa minkäänlaisia "pukeutumissääntöjä" esim. messuun mentäessä? (Tarkoitan siis näiden itsestäänselvien, kirkkoon sopivien vaatteiden lisäksi...) Esim. käyttävätkö naiset hametta?
Naiset ja miehet voivat pukeutua ihan mieleisiinsä siisteihin vaatteisiin. Lyhytlahkeisia sortseja ei pidetä sopivina eikä olkapäät paljastavia puseroita naisilla. Silti kesä-Suomessa niitäkin joskus kirkossa näkee.
Lisäyksenä edelliseen hyvään vastaukseen sanoisin, että jotkut kyllä kärsivät ulkopuolisuuden tunteesta. Se on luultavasti enemmän luonnekysymys, koska meillä on niin paljon eri mahdollisuuksia osallistua toimintaan ja valita seuransa.
Onko teillä olemassa jonkinlaista jaottelua "oikein" uskoviin ja "väärin" uskoviin?
Kun katolilaisia on yli miljardi, oppineita ja oppimattomia, ihmisten uskossa on eroja. Mutta siitähän ei ole nyt kysymys, luulisin ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Joissakin uskonnollisissa yhteisöissä esiintyy sellaista vallankäyttöä, että eri tavoin ajattelevat tai käyttäytyvät uskonveljet leimataan vääräuskoisiksi, mikä johtaa syrjintään, helvetillä pelotteluun ynnä muihin ikäviin ja ahdistaviin ilmiöihin.
Tällaista jaottelua ei katolisissa seurakunnissa minun kokemukseni mukaan ole. Kyllähän riitoja on ja juoruilua, kaikkea sitä mikä ihmisten kesken tavallista on. Emme ole täydellisiä. Kaikki olemme kuitenkin seurakuntamme jäseninä saman arvoisia. Jokainen saa olla oma itsensä, tarvitsematta pelätä, että oman erityislaatunsa takia joutuisi yhteisön hylkimäksi.
Hmm, "jokainen saa olla oma itsensä", toivottavasti! Itse olen kokenut kat. seurakunnassani paljon rakkautta ja aitoa välittämistä, mutta joskus mietin, että jos seurakuntalaiset tietäisivät ei-heteroseksuaalisen
suuntautumiseni, niin riittäisikö rakkautta silloinkin? Jostain syystä epäilen - toivottavasti olen väärässä!
"Rakasta syntistä, vihaa syntiä"
Ihmisiä toki kaikki olemme, mutta kyllä rakkautta pitäisi riittää. Sitä paitsi, homoseksuaalisuus suuntauksena ei ole synti, kaikki seksi avioliiton ulkopuolella on...
Kaikilla meillä on omat ristimme kannettavana.
Höpöhöpö, täysin typerä kommentti homoudesta! Ei homoseksuaalisuutta ja sen toteuttamista voi erottaa toisistaan, kuten ei voi laulajaa ja laulamistakaan.
Katolisen käsityksen mukaan voi ja pitääkin erottaa.
Onko Paavi erehtymätön tämän hetkisen opin mukaan?
Vuosina 1869-1870 pidettiin Vatikaanin I konsiili, joka muotoili opin paavin erehtymättömyydestä. Ns. vanhakatoliset eivät oppia hyväksyneet ja joutuivat katolisen kirkon kanssa skismaan.
Oppi on voimassa. Se tarkoittaa, että kun paavi ex cathedra julistaa uskoa tai moraalia koskevaa oppia, hän on erehtymätön, muissa yhteyksissä ei. Se ei tarkoita, että paavi voisi hetken mielijohteesta julistaa mitä haluaa. Tällainen erehtymätön oppi on jotakin, mikä on kuulunut kirkon uskoon aina, mutta sitä ei ehkä ole täydellisesti ja täsmällisesti sanalliseksi opiksi muotoiltu.
Paavi on tuon konsiilin jälkeen vain yhden kerran julistanut jotakin juhlallisesti ex cathedra. Oppi koski sitä, että Neitsyt Maria otettiin sieluineen ja ruumiineen taivaaseen hänen maallisen elämänsä päätyttyä.
"Kuinka paljon katolilaisten keskuudessa vietetään aikaa myös messujen ulkopuolella = onko tapana kyläillä puolin ja toisin, keskutella uskonelämästä yms. Vai onko usko jokaiselle enemmän henkilökohtainen asia?"
huhhoi kun nauratti kun luin ton... me katolilaiset ollaan muuten ihan samanlaisia ku muutkin... ei me missää kirkossa hilluta kaikki päivät ja rukoilla koko aikaa... kuulosti ihan ku olisit luullu et me katoliset ollaa kaikki jotai nunnia...
***