Oletko sinä nainen sellainen "naisvauva"

En haikaile varattua. Sen sijaan eronnutta voisin jopa haikailla...

Jätit hyvän miehen, koska et (enää) rakastanut sitä miestä? Loppuiko rakkaus?

No siinä on nainen parhaimmillaan. Onnea sulle!

Anonyymi kirjoitti:

Jätit hyvän miehen, koska et (enää) rakastanut sitä miestä? Loppuiko rakkaus?

Sanoin jo sanottavani tähän ketjuun.

Anonyymi kirjoitti:

Sanoin jo sanottavani tähän ketjuun.

Neitsyen puhetta.

No jo on kehumisen aihe.

Anonyymi kirjoitti:

No jo on kehumisen aihe.

Tottakai on. Moraalia.

Hyvin sanottu! Sitä ei moni varmasti ymmärtäisikään, kuinka paljon hyvää se sinusta kertookaan. Pointsit sulle!

Onpa loukkaava viesti. Olen kohta valmis maisteri, olen tehnyt erilaisia töitä elämäni aikana (cv:ssä 26-27 työsuhdetta ja kaikista hyvät todistukset), olen raitis ihminen ja eteenpäin pyrkivä. Olen sitä mieltä, että ne, jotka saa hyvän parisuhteen suojan, puolison henkisen ja taloudellisen tuen vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi, ovat ihan erilaisessa asemassa kuin ihminen, joka joutuu tekemään kaiken itse, hankkimaan kaiken itse ja selviämään arjessa. Usein moni tajuaa tuon viimeistään erotessaan ja jäädessään yksin. Jos on mennyt parisuhteeseen nuorella iällä, ollut koko aikuisikänsä parisuhteissa eikä ole oikein yksinasumisesta ja oman taloudenpidosta vuosien kokemusta, saattaa tulla yllätyksenä kaikki, kun parisuhde kaatuu. Moni eroava varmaan pelkääkin yksinasumista tai ainakin parisuhteettomuutta, koska menettää monella tasolla sen turvan ja tuen, mitä parisuhde parhaimmillaan voi antaa. Vaikka olisikin oma talous, seurustelu ja parisuhde antaa silti vähintäänkin henkistä tukea.

Anonyymi kirjoitti:

Onpa loukkaava viesti. Olen kohta valmis maisteri, olen tehnyt erilaisia töitä elämäni aikana (cv:ssä 26-27 työsuhdetta ja kaikista hyvät todistukset), olen raitis ihminen ja eteenpäin pyrkivä. Olen sitä mieltä, että ne, jotka saa hyvän parisuhteen suojan, puolison henkisen ja taloudellisen tuen vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi, ovat ihan erilaisessa asemassa kuin ihminen, joka joutuu tekemään kaiken itse, hankkimaan kaiken itse ja selviämään arjessa. Usein moni tajuaa tuon viimeistään erotessaan ja jäädessään yksin. Jos on mennyt parisuhteeseen nuorella iällä, ollut koko aikuisikänsä parisuhteissa eikä ole oikein yksinasumisesta ja oman taloudenpidosta vuosien kokemusta, saattaa tulla yllätyksenä kaikki, kun parisuhde kaatuu. Moni eroava varmaan pelkääkin yksinasumista tai ainakin parisuhteettomuutta, koska menettää monella tasolla sen turvan ja tuen, mitä parisuhde parhaimmillaan voi antaa. Vaikka olisikin oma talous, seurustelu ja parisuhde antaa silti vähintäänkin henkistä tukea.

Lue lisää

Vaan jäät ilman niitä hyviä asioita mitä suhteeseen liittyy. Kokemisen arvoisia nekin sen oikean kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Vaan jäät ilman niitä hyviä asioita mitä suhteeseen liittyy. Kokemisen arvoisia nekin sen oikean kanssa.

No eikös hän juuri ekassa komentissa jo sanonut että "jos valitsee huolella ja kunnollisen kumppanin eikä kiirehdi paremman puutteessa huonoon suhteeseen."

Ihme lukihäiriöisiä tämä palsta täynnä...

Anonyymi kirjoitti:

Onpa loukkaava viesti. Olen kohta valmis maisteri, olen tehnyt erilaisia töitä elämäni aikana (cv:ssä 26-27 työsuhdetta ja kaikista hyvät todistukset), olen raitis ihminen ja eteenpäin pyrkivä. Olen sitä mieltä, että ne, jotka saa hyvän parisuhteen suojan, puolison henkisen ja taloudellisen tuen vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi, ovat ihan erilaisessa asemassa kuin ihminen, joka joutuu tekemään kaiken itse, hankkimaan kaiken itse ja selviämään arjessa. Usein moni tajuaa tuon viimeistään erotessaan ja jäädessään yksin. Jos on mennyt parisuhteeseen nuorella iällä, ollut koko aikuisikänsä parisuhteissa eikä ole oikein yksinasumisesta ja oman taloudenpidosta vuosien kokemusta, saattaa tulla yllätyksenä kaikki, kun parisuhde kaatuu. Moni eroava varmaan pelkääkin yksinasumista tai ainakin parisuhteettomuutta, koska menettää monella tasolla sen turvan ja tuen, mitä parisuhde parhaimmillaan voi antaa. Vaikka olisikin oma talous, seurustelu ja parisuhde antaa silti vähintäänkin henkistä tukea.

Lue lisää

Sorry, mutta omaa paremmuuttaan korostava teksti on myös aika iljettävää. Itse en oikein tykkää näistä omaa erinomaisuuttaan kehuvien sinkkujen tai varattujen teksteistä tai ylipäätään asenteista. Omat ratkaisut jokaisella on ihan fine, kunhan niiden paremmuutta ei tarvitse toitottaa. Korostat itsekseen selviytymistä ja taloudellista riippumattomuuttasi sinkkuna, sellaistahan se olisi kaikille koulutetuille ja työssäkäyvillä sinkuille. On totta, että monet asiat maksaa sinkulle enemmän, mutta sitten jos elätkin lapsiperhearkea niin sitten niitä kustannuksia ja selviytymistä todellakin tarvitaan, jos ei tosiaan tuilla elä. Tilaa asuntoihin tarvitaan enemmän ym. Harva tommosia juttuja pystyy pelkästään miehen tuloilla tekemään eli vähän realismia sinullekin. Entäs sitten se ero. Eihän kukaan tietenkään (tai siis suurin osa) pelkän rahan vuoksi yhdessä ole, mutta jos otetaan talous, jossa on kaksi työtätekevää, useampi lapsi, lainarahoilla ostetut kesämökki. asunto ym, kitkutelleet useamman vuoden ja sit vaikka viidentoista vuoden jälkeen eroaa niin voipi siinä jonkin verran harmittaa humauttaa kaikki taivaan tuuliin ja kun ei niiden lasten vuoksikaan nykypäivänä voi mihinkään kaksioon muuttaa. Selväähän se kuitenkin on, että ei kukaan tunteettomassa liitossa jaksa loppu elämäänsä, että eihän tommosessa muuta vaihtoehtoa ole kuin räjäyttää kaikki taivaan tuuliin. Lasten hankkiminen ja avioliitto onkin suuri riski ja niitähän voisin sinun välttelevän, kun haluat päästä helpommalla ja tiedoksesi, jos sen elämän prinssin löydät niin hänestäkin voi silti myöhemmin kuoriutua jotain ihan muuta. Mitä halusin sanoa: olkaa suvaitsevaisempia ajattelussanne.

Anonyymi kirjoitti:

Onpa loukkaava viesti. Olen kohta valmis maisteri, olen tehnyt erilaisia töitä elämäni aikana (cv:ssä 26-27 työsuhdetta ja kaikista hyvät todistukset), olen raitis ihminen ja eteenpäin pyrkivä. Olen sitä mieltä, että ne, jotka saa hyvän parisuhteen suojan, puolison henkisen ja taloudellisen tuen vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi, ovat ihan erilaisessa asemassa kuin ihminen, joka joutuu tekemään kaiken itse, hankkimaan kaiken itse ja selviämään arjessa. Usein moni tajuaa tuon viimeistään erotessaan ja jäädessään yksin. Jos on mennyt parisuhteeseen nuorella iällä, ollut koko aikuisikänsä parisuhteissa eikä ole oikein yksinasumisesta ja oman taloudenpidosta vuosien kokemusta, saattaa tulla yllätyksenä kaikki, kun parisuhde kaatuu. Moni eroava varmaan pelkääkin yksinasumista tai ainakin parisuhteettomuutta, koska menettää monella tasolla sen turvan ja tuen, mitä parisuhde parhaimmillaan voi antaa. Vaikka olisikin oma talous, seurustelu ja parisuhde antaa silti vähintäänkin henkistä tukea.

Lue lisää

Ahaa, siitäkö se johtuukin se ammatillinen menestyminen ja taloudellinen itsenäisyys naisella 🤔, huonosta parisuhteesta ja henkisen ja taloudellisen tuen puuttumisesta. No ehkä ei ihan jokaisen kohdalla

Anonyymi kirjoitti:

Sorry, mutta omaa paremmuuttaan korostava teksti on myös aika iljettävää. Itse en oikein tykkää näistä omaa erinomaisuuttaan kehuvien sinkkujen tai varattujen teksteistä tai ylipäätään asenteista. Omat ratkaisut jokaisella on ihan fine, kunhan niiden paremmuutta ei tarvitse toitottaa. Korostat itsekseen selviytymistä ja taloudellista riippumattomuuttasi sinkkuna, sellaistahan se olisi kaikille koulutetuille ja työssäkäyvillä sinkuille. On totta, että monet asiat maksaa sinkulle enemmän, mutta sitten jos elätkin lapsiperhearkea niin sitten niitä kustannuksia ja selviytymistä todellakin tarvitaan, jos ei tosiaan tuilla elä. Tilaa asuntoihin tarvitaan enemmän ym. Harva tommosia juttuja pystyy pelkästään miehen tuloilla tekemään eli vähän realismia sinullekin. Entäs sitten se ero. Eihän kukaan tietenkään (tai siis suurin osa) pelkän rahan vuoksi yhdessä ole, mutta jos otetaan talous, jossa on kaksi työtätekevää, useampi lapsi, lainarahoilla ostetut kesämökki. asunto ym, kitkutelleet useamman vuoden ja sit vaikka viidentoista vuoden jälkeen eroaa niin voipi siinä jonkin verran harmittaa humauttaa kaikki taivaan tuuliin ja kun ei niiden lasten vuoksikaan nykypäivänä voi mihinkään kaksioon muuttaa. Selväähän se kuitenkin on, että ei kukaan tunteettomassa liitossa jaksa loppu elämäänsä, että eihän tommosessa muuta vaihtoehtoa ole kuin räjäyttää kaikki taivaan tuuliin. Lasten hankkiminen ja avioliitto onkin suuri riski ja niitähän voisin sinun välttelevän, kun haluat päästä helpommalla ja tiedoksesi, jos sen elämän prinssin löydät niin hänestäkin voi silti myöhemmin kuoriutua jotain ihan muuta. Mitä halusin sanoa: olkaa suvaitsevaisempia ajattelussanne.

Lue lisää

Minuakin rasittaa ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa toisia parempia, erinomaisempia, kuvittelevat omaavansa virheettömän arviointikyvyn toisten yläpuolella jne. Ei yksineläjä/parisuhteeton/naimaton/sinkku ole tietenkään parempi kuin parisuhteessa elävä eikä parisuhdestatus määritä elämän helppoutta tai vaikeutta. Pelkkä parisuhde ei myöskään ole tae onnellisuudesta: sekä vapailla ja varatuilla voi olla helppoa tai vaikeaa. Monilla voi kunnollistenkin kulissien takana olla kaikenlaista. Parisuhde vaatii mutta myös antaa, etenkin hyvä ja toimiva parisuhde. Hyvässä ja tasapainoisessa parisuhteessa on se toisen henkinen tuki, jopa taloudellinen tuki ja tietysti arjen ja elämän jakaminen. Tietysti huonossa suhteessa voi sitten olla monenlaista ongelmaa, esim. henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, uskottomuutta, päihderiippuvuutta jne. Kyllähän tästä on tehty silti paljon tutkimustakin, että hyvä parisuhde tuo henkistä hyvinvointia, voi pidentää ikää, parisuhteessa olevat ovat keskimäärin muita onnellisempia ja terveempiä. Olen itse tutkimusten kanssa samaa mieltä siitä, että hyvä parisuhde rikastuttaa elämää, lisää hyvinvointia ja tuo monin tavoin iloa ja myös helpottaa elämää.

Yksinolemisessa on hyvät ja huonot puolensa. Itse rakastan omaa tilaa enkä haluaisikaan kenenkään sellaisen kanssa parisuhteeseen, jolla ei ole tarvetta omaan tilaan, rauhaan ja omiin asioihin. En halua, että kukaan alkaisi elämään liikaa minun kauttani tai vain minun kauttani, sellaisiakin ihmisiä on. Olen silti parisuhdeihminen ja minulla on aina aikuisiällä ollut kaipuu hyvään ja parisuhteeseen, vaikka samanaikaisesti olen henkisesti hyvin itsenäinen ja omaa tilaa ja rauhaa säännöllisesti kaipaava. Ehkä jokainen joutuu kamppailemaan noiden asioiden kanssa jossain määrin.

Ei se koulutuskaan kaikille ole mitään tae saada töitä tai edes haluta tehdä töitä. Tiedän akateemisesti koulutettuja, jotka eivät halua tai joiden ei välttämättä tarvitse tehdä kuin osa-aikaista töitä, kaikki eivät haluaisi edes tehdä sitä. Kyllä moni akateemisesti koulutettu nainenkin mielellään elää miehen rahoilla ja muulla, hengailee siivellä, kotiäiteilee vuosikausia, jos se vain on mahdollista. Tuosta on havaintoja sekä Suomesta että ulkomailta. Kyllähän moni aikuinen nainen haluaa rikkaan elättäjän ja mielellään on elätin asemassa, jos se vain on kokonaan tai osittain mahdollista. Olen itse silti sitä mieltä, että jokaisen tulee kantaa kortensa kekoon siinä määrin kuin pystyy ja jaksaa. Suomen 40h/vko ei ole raskas perusterveen selvitä fyysisesti kevyestä työstä. Tietysti fyysisestä ja henkiseltä rasittavuudeltaan erilaisia töitä on olemassa. Akateemisten ja korkeakoulutettujen keskuudessa on myös joillakin aloilla työttömyyttä ja akateemisesti koulutettukin voi olla vuosia työttömänä, tiedän sellaisiakin.

Ei näillä palstoilla todelliset sankarit ole, ne ovat jossain muualla. Muualla päin maailmassa tehdään helposti 60-75h/vko töitä, ei saada koskaan minkäänlaisia tukia yhteiskunnalta, ei ilmaista koulutusta itselle ja lapsille, ei opinto-, asumis-, toimeentulo- eikä työttömyystukia. Suomessakin eri ikäpolvet ovat eläneet ihan eriarvoisesti. Suuret ikäluokat ovat raataneet sieltä lapsesta saakka, moni ilman koulutusta ja minkäänlaisia yhteiskunnan tukia, tehneet fyysisesti rasittavaa työtä vuosikymmeniä koko työuransa. Itse kunnioitan eniten pienipalkkaisia raskaantyön raatajia, naisia ja miehiä. Erityisesti pienipalkkaisessa kokopäivätyössä raatavat (yksinhuoltaja)äidit ja -isät, jotka kokopäivätyön ohella huolehtivat lapsistaan, eivät ole päässeet nauttimaan yhteiskunnan eduista, kuten verovaroin kustannetuista tutkinnoista, hyvinvointivaltion erilaisista tuista, ovat toimineet omaishoitajina läheisilleen ja sairastavat siinä itsekin sivussa. Tuollaisia on paljon suurissa ikäluokissa, jotka ovat nyt jo yli 70-v. Heitä ne todelliset työn- ja arjensankarit ovat.

Aika alentava ilmaisu tuo, ihan ihminen olen. Mistä sinä kenenkään varallisuus- tai varattomuustason tiedät tai miksi sinua kiinnostaa kenenkään varallisuus/varattomuus? Olen tällä hetkellä kyllä köyhä opiskelija niin kuin suurin osa opiskelijoista. On minulla kuitenkin tietotaitoa, kokemusta, hyvä cv, suosittelijat ja tutkinnot ja kohta yksi tutkinto lisää.

Kun sinä tuollaisia viestejä toisille kirjoitat, voisit kertoa itsestäsi seuraavat asiat:
-koulutus ja suoritetut tutkinnot ja kurssit
-kielitaito
-työkokemus, työsuhteiden määrä, työvuodet
-kansainvälinen työkokemus
-veroprosentti
-vuotuinen ansiotulo
-maksetut verot tähän asti yhteiskunnalle, voit mainita työvuodet siinä samassa
-saadut edut tähän asti yhteiskunnalta, kerro myös ikäsi
-arvio siitä, oletko ollut enemmän nettomaksaja kuin -saaja koko elämäsi

Vastaathan noihin kysymyksiin, että saan sinusta objektiivisen kuvan.

Anonyymi kirjoitti:

Kun sinä tuollaisia viestejä toisille kirjoitat, voisit kertoa itsestäsi seuraavat asiat:
-koulutus ja suoritetut tutkinnot ja kurssit
-kielitaito
-työkokemus, työsuhteiden määrä, työvuodet
-kansainvälinen työkokemus
-veroprosentti
-vuotuinen ansiotulo
-maksetut verot tähän asti yhteiskunnalle, voit mainita työvuodet siinä samassa
-saadut edut tähän asti yhteiskunnalta, kerro myös ikäsi
-arvio siitä, oletko ollut enemmän nettomaksaja kuin -saaja koko elämäsi

Vastaathan noihin kysymyksiin, että saan sinusta objektiivisen kuvan.

Lue lisää

Yksi asia unohtui.
-työtuntimäärä viikossa ja kuinka paljon se on vaihdellut vuosien mittaan. Oletko (ollut) enemmän osa-aika kuin kokopäivätyöntekijä? Voit laittaa kuinka monta vuotta olet tehnyt tiettyä tuntimäärää.

Olihan tuo nyt tarpeeksi selkeästi ilmaistu, että ymmärsit?

Eli sun mielestä sanapari joutunut selviytymään on yhtä kuin kouluttamaton juoppo? Vaikka olisi kuinka hyvä koulutus tai että ei juo pisaraakaan, niin silti voi joutua selviytymään vaikeista elämäntilanteista.

Mäpä kerron irl esimerkin. Ei ole oma kokemus muuten kuin sivusta seuranneena, mutta äitini on esimerkin päähenkilönä.

Äitini sairastui aikanaan kolmikymppisenä minua odottaessaan nivelreumaan.

Tässä faktaa sairaudesta: "Nivelreuman syytä ei tiedetä, mutta se kuuluu autoimmuunitauteihin. Niissä elimistön immunologinen puolustus on suuntautunut väärin omaa kudosta vastaan. Nivelreuma ei ole periytyvä tauti, mutta alttius sairastumiseen periytyy lievästi. Tärkein nivelreumalle altistava ulkoinen syy on tupakointi."

Äitini on ollut koko ikänsä savuton, ja sai nivelreuman angiinan jälkitautina, joten mikään mitä hän on tehnyt tai jättänyt tekemättä, ei ole syynä sairastumiseen. Hän ei myöskään ryypännyt rankasti, vaikka yliopiston opiskelijabileissä olikin vajaata vuosikymmentä aiemmin kulkenut jonkin verran, ja sairastuessaan oli ollut jo useamman vuoden opettajan virassa vakitöissä.

Sairaus tuhoaa nimensä mukaisesti ensin pienet nivelet ja sitten suuret nivelet hyvin nopeaan tahtiin, ellei pian löydetä oikeaa lääkitystä joka saa taudin pysähtymään. Nivelreuma on parantumaton sairaus, ja vaikuttaa myös elämän laatuun.

Vaikka hän oli sairautensa alkuvaiheilla ja taudin ollessa aktiivisessa tilassa paljon poissa töistä, hän työskenteli siitä ja sairaudestaan huolimatta eläkeikään asti vakisuhteessa, kunnes jäi eläkkeelle.

Hän joutui selviytymään niin sairautensa kanssa, kuin työnsä kanssa, haluamatta luovuttaa ja jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle, jonka hän olisi saanut halutessaan diagnoosinsa saatuaan.

Vaikka hän olisi kouluttanut itsensä tohtoriksi asti, ei se olisi poistanut sitä tilannetta jossa oli sairautensa kanssa, tai sairautta itsessään. Olisi ryypännyt vähemmän. Niin, selviytymisensä vuosina, kuten ei edelleenkään, voinut juoda juuri mitään alkoholipitoista vahvojen lääkityksien takia.

Hänen tilanteensa olisi ollut vielä raskaampi, jos hänen miehensä -isäni siis- ei olisi ottanut kodista ja minusta päävastuuta äitini sairauden alkuvaiheessa, jolloin äitini oli paljon sairaalassa pitkiä aikoja, tai kotona pystymättä tekemään juuri mitään viikkoihin tai kuukausiin kerrallaan. Vasta viimeiset parikymmentä vuotta sairaus on ollut remissiossa, eli rauhallisena.

Jos äitini olisi ollut yksinhuoltaja, olisin kasvanut hyvin todennäköisesti sijoitettuna. Parisuhde ei ollut isälleni mitään helppoa niinä aikoina, kun piti käydä samalla töissä ja hoitaa kodin ja taaperon/alakouluikäisen lapsen. Siitä huolimatta hän teki sen kaiken mitä häneltä vaadittiin. Näin äitini pystyi alkuvaiheessa keskittymään itseensä, tarvitsematta kantaa ylimääräistä stressiä kodista ja minusta, mikä olisi ollut yksinhuoltajana hänellä edessä.

Itse taistelen ja joudun selviytymään selän sietämättömästä kroonisesta päivittäisestä hermosärystä. Kirjaimellisesti yritän selviytyä päivästä toiseen, ilman että pää hajoaa ja pysyen hengissä. Siihen ei vaikuta se mikä olen koulutukseltani -löytyy kaksikin ammattia, koska en kivun takia pysty edes lähtemään kotoani juuri minnekään, enkä pysty tekemään yhtäkään työtä.

Tilannettani ei paranna koulutus, vaikka hankkisin tohtorin tutkinnon, koska jo tuhoutuneita hermoratoja ei voida enää parantaa tai rakentaa uusia. Olisin ryypännyt vähemmän? 'Humalassa olen ollut viimeksi yli 12 vuotta sitten, ja muutenkin juon alkoholia todella vähän, ja todella harvoin.

Syy sille miksi kärsin sietämättömästä kivusta, löytyy yli 16 vuoden takaa sairaan mielen päätöksenä, eikä siihen päätökseen liittynyt alkoholi. Sen teon seurauksia tulen kantamaan vielä ainakin 40 vuotta, ellei pää hajoa helvetillisestä ja yhtäjaksoisesta kivusta ennen sitä, ja tapan itseni. Se että saan jotenkin nukuttua öisin, pitää kirjaimellisesti mut hengissä...toistaiseksi. Jos uni kuolee...en ole kauaa hengissä.

Niin, olen ollut 11 vuotta sinkkuna, eikä se että joudun selviytymään päivästä toiseen johdu myöskään siitä.

Nämä mietelmät kerroin sivusta. En säälin hakuna, vaan kertoakseni että on tilanteita, jolloin ryyppääminen saati sen vähentäminen tai lopettaminen, koulutuksesta tai sen puuttumisesta puhumattakaan ei vaikuta siihen että joistakin asioista joutuu selviytymään.

Anonyymi kirjoitti:

Minuakin rasittaa ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa toisia parempia, erinomaisempia, kuvittelevat omaavansa virheettömän arviointikyvyn toisten yläpuolella jne. Ei yksineläjä/parisuhteeton/naimaton/sinkku ole tietenkään parempi kuin parisuhteessa elävä eikä parisuhdestatus määritä elämän helppoutta tai vaikeutta. Pelkkä parisuhde ei myöskään ole tae onnellisuudesta: sekä vapailla ja varatuilla voi olla helppoa tai vaikeaa. Monilla voi kunnollistenkin kulissien takana olla kaikenlaista. Parisuhde vaatii mutta myös antaa, etenkin hyvä ja toimiva parisuhde. Hyvässä ja tasapainoisessa parisuhteessa on se toisen henkinen tuki, jopa taloudellinen tuki ja tietysti arjen ja elämän jakaminen. Tietysti huonossa suhteessa voi sitten olla monenlaista ongelmaa, esim. henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, uskottomuutta, päihderiippuvuutta jne. Kyllähän tästä on tehty silti paljon tutkimustakin, että hyvä parisuhde tuo henkistä hyvinvointia, voi pidentää ikää, parisuhteessa olevat ovat keskimäärin muita onnellisempia ja terveempiä. Olen itse tutkimusten kanssa samaa mieltä siitä, että hyvä parisuhde rikastuttaa elämää, lisää hyvinvointia ja tuo monin tavoin iloa ja myös helpottaa elämää.

Yksinolemisessa on hyvät ja huonot puolensa. Itse rakastan omaa tilaa enkä haluaisikaan kenenkään sellaisen kanssa parisuhteeseen, jolla ei ole tarvetta omaan tilaan, rauhaan ja omiin asioihin. En halua, että kukaan alkaisi elämään liikaa minun kauttani tai vain minun kauttani, sellaisiakin ihmisiä on. Olen silti parisuhdeihminen ja minulla on aina aikuisiällä ollut kaipuu hyvään ja parisuhteeseen, vaikka samanaikaisesti olen henkisesti hyvin itsenäinen ja omaa tilaa ja rauhaa säännöllisesti kaipaava. Ehkä jokainen joutuu kamppailemaan noiden asioiden kanssa jossain määrin.

Ei se koulutuskaan kaikille ole mitään tae saada töitä tai edes haluta tehdä töitä. Tiedän akateemisesti koulutettuja, jotka eivät halua tai joiden ei välttämättä tarvitse tehdä kuin osa-aikaista töitä, kaikki eivät haluaisi edes tehdä sitä. Kyllä moni akateemisesti koulutettu nainenkin mielellään elää miehen rahoilla ja muulla, hengailee siivellä, kotiäiteilee vuosikausia, jos se vain on mahdollista. Tuosta on havaintoja sekä Suomesta että ulkomailta. Kyllähän moni aikuinen nainen haluaa rikkaan elättäjän ja mielellään on elätin asemassa, jos se vain on kokonaan tai osittain mahdollista. Olen itse silti sitä mieltä, että jokaisen tulee kantaa kortensa kekoon siinä määrin kuin pystyy ja jaksaa. Suomen 40h/vko ei ole raskas perusterveen selvitä fyysisesti kevyestä työstä. Tietysti fyysisestä ja henkiseltä rasittavuudeltaan erilaisia töitä on olemassa. Akateemisten ja korkeakoulutettujen keskuudessa on myös joillakin aloilla työttömyyttä ja akateemisesti koulutettukin voi olla vuosia työttömänä, tiedän sellaisiakin.

Ei näillä palstoilla todelliset sankarit ole, ne ovat jossain muualla. Muualla päin maailmassa tehdään helposti 60-75h/vko töitä, ei saada koskaan minkäänlaisia tukia yhteiskunnalta, ei ilmaista koulutusta itselle ja lapsille, ei opinto-, asumis-, toimeentulo- eikä työttömyystukia. Suomessakin eri ikäpolvet ovat eläneet ihan eriarvoisesti. Suuret ikäluokat ovat raataneet sieltä lapsesta saakka, moni ilman koulutusta ja minkäänlaisia yhteiskunnan tukia, tehneet fyysisesti rasittavaa työtä vuosikymmeniä koko työuransa. Itse kunnioitan eniten pienipalkkaisia raskaantyön raatajia, naisia ja miehiä. Erityisesti pienipalkkaisessa kokopäivätyössä raatavat (yksinhuoltaja)äidit ja -isät, jotka kokopäivätyön ohella huolehtivat lapsistaan, eivät ole päässeet nauttimaan yhteiskunnan eduista, kuten verovaroin kustannetuista tutkinnoista, hyvinvointivaltion erilaisista tuista, ovat toimineet omaishoitajina läheisilleen ja sairastavat siinä itsekin sivussa. Tuollaisia on paljon suurissa ikäluokissa, jotka ovat nyt jo yli 70-v. Heitä ne todelliset työn- ja arjensankarit ovat.

Lue lisää

Kuinkas ollakaan ketju meni taas tappeluksi koulutettujen, kouluttamattomien ja ylipäätään työtä tekevien välillä. Arjen sankarina joku näkee 75 tuntista työviikkoa tekevän. Mitä sankarillista siinä on? Enemmän marttyyrimäistä ja marttyyri-ihmiset on oikeesti rasittavia. En esimerkiksi ymmärrä koulutettua, hyvin uralla etenevää miestä tai naista, joka tekemällä 80- tuntista työviikkoa saa aikaan avioeron ja valittaa erosta. Miksi valittaa, hän on valinnut työn tekemisen ja rahan. Tai ihan sama vaikka olisi pienituloinenkin työn raataja, niin miksi nostaa erityistä viittaa siitä. Voi yrittää elää niukemmin tai muuttaa syrjään ja alkaa omavaraistalouteen. Ja viljelyshän on Suomessa kannattavaa. Kuulemma luomumansikan viljelys on kaikista tuottoisinta ja erityisesti silloin kun sato menee ihan perseelleen. Tuet on hyviä ja kyllähän se sato täällä suomen oloissa todennäköisesti epäonnistuu. No joo, älkää olko niin ryppyotsaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Kuinkas ollakaan ketju meni taas tappeluksi koulutettujen, kouluttamattomien ja ylipäätään työtä tekevien välillä. Arjen sankarina joku näkee 75 tuntista työviikkoa tekevän. Mitä sankarillista siinä on? Enemmän marttyyrimäistä ja marttyyri-ihmiset on oikeesti rasittavia. En esimerkiksi ymmärrä koulutettua, hyvin uralla etenevää miestä tai naista, joka tekemällä 80- tuntista työviikkoa saa aikaan avioeron ja valittaa erosta. Miksi valittaa, hän on valinnut työn tekemisen ja rahan. Tai ihan sama vaikka olisi pienituloinenkin työn raataja, niin miksi nostaa erityistä viittaa siitä. Voi yrittää elää niukemmin tai muuttaa syrjään ja alkaa omavaraistalouteen. Ja viljelyshän on Suomessa kannattavaa. Kuulemma luomumansikan viljelys on kaikista tuottoisinta ja erityisesti silloin kun sato menee ihan perseelleen. Tuet on hyviä ja kyllähän se sato täällä suomen oloissa todennäköisesti epäonnistuu. No joo, älkää olko niin ryppyotsaisia.

Lue lisää

Minä kyllä viestissäni tuon erittäin selvästi esiin sen, että minä arvostan kaikkein eniten, mitä työntekijöihin ja työntekemiseen tulee, pieni-keskipalkkaisia raskasta kokopäivätyötä vuosikymmeniä tehneitä naisia ja miehiä, jotka hoitaa muutkin velvollisuutensa siinä sivussa ja jotka eivät ole päässyt nauttimaan aikanaan siitä, mitä nuoremmat sukupolvet nauttii: valtion kustantama koulutus, monenlaiset tuet elämiseen, asumisee, opiskeluun, perheelle jne. Vaikka olen itse akateeminen, minun arvostus menee suurten ikäluokkien ihmisille, jotka ovat nyt yli 70-v. Luethan sen edellisen viestini ajatuksella. Toki raskaan työn raatajia on myös nuoremissa kuin suurissa ikäluokissa. Suurille ikäluokille ja sitä vanhemmille suomalaiset ovat kuitenkin paljossa velkaa, että yhteiskunta on sellainen etuineen kuin se tänä päivänä on.

Suomen 40h/vko tosiaan on jotain muuta kuin muualla maailmassa, jossa työolot ei ole niin hyvät ja ei välttämättä voi valita. Suomessa työelämää tukee hyvä ja edullinen lastenhoito, jonka tarvittaessa kunta kustantaa tarvittaessa vähävaraisille tai pienituloisille osittain tai kokonaan ja jonka hyvätuloiset saavat edulliseen hintaan, mikä edelleen mahdollistaa (molempien) vanhempien työssäkäynnin. Suomalaiset ovat monin tavoin etuoikeutettuja, etenkin 70-luvulta alkaen syntyneet, jotka ovat aloittaneet opintonsa 1990-luvulla tai sen jälkeen ja saaneet erilaiset tuet tutkintojen suorittamiseen, valtionlainatakaukset ja muut lisätuet elämiseen, asumiseen, perheen perustamiseen jne.

Anonyymi kirjoitti:

Sorry, mutta omaa paremmuuttaan korostava teksti on myös aika iljettävää. Itse en oikein tykkää näistä omaa erinomaisuuttaan kehuvien sinkkujen tai varattujen teksteistä tai ylipäätään asenteista. Omat ratkaisut jokaisella on ihan fine, kunhan niiden paremmuutta ei tarvitse toitottaa. Korostat itsekseen selviytymistä ja taloudellista riippumattomuuttasi sinkkuna, sellaistahan se olisi kaikille koulutetuille ja työssäkäyvillä sinkuille. On totta, että monet asiat maksaa sinkulle enemmän, mutta sitten jos elätkin lapsiperhearkea niin sitten niitä kustannuksia ja selviytymistä todellakin tarvitaan, jos ei tosiaan tuilla elä. Tilaa asuntoihin tarvitaan enemmän ym. Harva tommosia juttuja pystyy pelkästään miehen tuloilla tekemään eli vähän realismia sinullekin. Entäs sitten se ero. Eihän kukaan tietenkään (tai siis suurin osa) pelkän rahan vuoksi yhdessä ole, mutta jos otetaan talous, jossa on kaksi työtätekevää, useampi lapsi, lainarahoilla ostetut kesämökki. asunto ym, kitkutelleet useamman vuoden ja sit vaikka viidentoista vuoden jälkeen eroaa niin voipi siinä jonkin verran harmittaa humauttaa kaikki taivaan tuuliin ja kun ei niiden lasten vuoksikaan nykypäivänä voi mihinkään kaksioon muuttaa. Selväähän se kuitenkin on, että ei kukaan tunteettomassa liitossa jaksa loppu elämäänsä, että eihän tommosessa muuta vaihtoehtoa ole kuin räjäyttää kaikki taivaan tuuliin. Lasten hankkiminen ja avioliitto onkin suuri riski ja niitähän voisin sinun välttelevän, kun haluat päästä helpommalla ja tiedoksesi, jos sen elämän prinssin löydät niin hänestäkin voi silti myöhemmin kuoriutua jotain ihan muuta. Mitä halusin sanoa: olkaa suvaitsevaisempia ajattelussanne.

Lue lisää

Ja kenenkään käskystä ei yleensä erota, se on vain niin.

Anonyymi kirjoitti:

Ja kenenkään käskystä ei yleensä erota, se on vain niin.

Voi morjensta vaan. Suomen 40 tuntinen viikko on melko normaali ja meillä ei oo kaikkia pyhimysten ym. uskontojen juhlapyhiä niin helsvetisti kuin esim Etelä Euroopassa. Sulla taitaa olla joku yks esimerkki maa, USA tai jotain, kuka mitäkin ihannoi. Lisäksi korkeasti koulutetut on niitä arjen sankareita täällä Suomessa ne tekee lähes jokainen yli 40 tuntista viikkoa, saamatta lisätöistä korvausta, se vaan kuuluu asiaan. Sama tietty yrittäjillä, mutta heillä se näkyy liksassa. Mutta harva pienipalkkainen tekee 50 tuntia viikossa 40 tunnin palkalla, oonko oikeassa.

Anonyymi kirjoitti:

Voi morjensta vaan. Suomen 40 tuntinen viikko on melko normaali ja meillä ei oo kaikkia pyhimysten ym. uskontojen juhlapyhiä niin helsvetisti kuin esim Etelä Euroopassa. Sulla taitaa olla joku yks esimerkki maa, USA tai jotain, kuka mitäkin ihannoi. Lisäksi korkeasti koulutetut on niitä arjen sankareita täällä Suomessa ne tekee lähes jokainen yli 40 tuntista viikkoa, saamatta lisätöistä korvausta, se vaan kuuluu asiaan. Sama tietty yrittäjillä, mutta heillä se näkyy liksassa. Mutta harva pienipalkkainen tekee 50 tuntia viikossa 40 tunnin palkalla, oonko oikeassa.

Lue lisää

En ole tuo, jonka lyhyeen viestiin vastasit mutta kirjoitin itse ylempänä tuosta 40h/työviikosta. Suomessa monen korkeakoulutetun työviikko on määritelty 38,5h ainakin julkisella puolella. Tuohon työmäärään on laskettu myös kotona tehtävä työ esim. opettajilla. Aineenopettaja tekee täysipäiväistä viikkoa, jos hän opettaa koulussa 16-17h/vko ja sen lisäksi suunnittelee tunnit ja hoitaa muut tehtävät, luokanopettajilla ja lastentarhanopettajilla läsnäoloa velvoittavia työtunteja koulussa enemmän. Jos aineenopettajalle maksetaan 38,5-40h, hän opettaa usein siitä "vain" 17h koulussa ja muu työaika menee tuntien suunnitteluun, kokeiden valmistamiseen ja korjaamiseen jne. Sairaanhoitajilla ja lähihoitajilla kaikki työtunnit ilmeisesti lasketaan "paikallaolotunteina". Yksityisellä lääkäriasemalla lääkäri ei välttämättä tee kuin 10-20h/vko, sellaisiakin tiedän, eikä heillä välttämättä ole muuta ansiotyötä sen lisäksi. Toki lääkäri voi tehdä myös eri lääkäriasemilla samanaikaisesti. Julkisella puolella terveyskeskuslääkäri tekee tuon 38,5-40h paikallaolevana niin kuin sairaanhoitajat ja lähihoitajat (ja pienemmällä tuntipalkalla). Pieni- ja keskipalkkaiset akateemiset alat, esim. lastentarhanopettajat, tekevät tuota 38,5-40h/vko julkisella puolella eikä kaikki siitä ole paikalla olevaa työtä kaikilla. Pienipalkkaiset ei-akateemiset tekevät samoin julkisella puolella usein täyttä vkoa.

Etätyön tai osittaisen etätyön idea kuuluu moniin korkeakoulutettuihin aloihin, koska moni työ edellyttää valmistelun ja muut tehtävät joko kotona tai työpaikalla omassa rauhassa. Duunareilla (sekä julkisella että yksityisellä) se työ on enemmän samaa ja paikalla olevaa ja tehtävät usein sellaisia, ettei niitä voi tehdä etänä ja palkka perustuu joko kiinteään kuukausipalkkaan ja määrättyihin tunteihin tai tuntipalkkaan ja tehtyihin tunteihin.

Tuo ylityökorvaus riippuu paljon siitä, oletko yksityisellä vai julkisella. Julkisella puolella ylityökorvauksia ei välttämättä saa mutta ne saa pitää lomana myöhemmin monella alalla. Voi lähteä töistä pois aiemmin, jos joku päivä venyy yli. Kyllä moni on aika tarkka tehdyn työn tuntimäärästä ja saadusta palkasta. Kellokorttikin pitää puolia, jos ylitöitä alkaa kovasti kertyä. Ne todellakin saa ottaa myöhemmin takaisin.

Tosi reilua miehellesi vai vaimollesi tuollainen elämä. Olet elämän pohjasakkaa.

Miksi pitää olla yhdessä tuollaisessa liitossa? Toimii tavallaan? Olet taloudellisesti riippuvainen hänestä? Ei tietenkään kannata erota, jos uusi sohva on tärkeämpää kuin itsekunnioitus.

Anonyymi kirjoitti:

Tosi reilua miehellesi vai vaimollesi tuollainen elämä. Olet elämän pohjasakkaa.

Samaa mieltä. Onneksi en edes kuvittele kaipaavani tuollaista luuskaa.

Niin. Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin. Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä.

Eli et halua tehdä mitään itse.

Anonyymi kirjoitti:

Eli et halua tehdä mitään itse.

En helposti vaihda riittävän hyväksi havaittua elämää toiseen....

Anonyymi kirjoitti:

En helposti vaihda riittävän hyväksi havaittua elämää toiseen....

Sä et tule hyötymään ja lyömään hädässä olevaa ihmistä. Kukaan ei ole niin moraaliton.

Mutta aika antaa lopulta vastauksen aivan kaikkeen...

Kyllä niitä on. Ovat kiven alla vaan, kun eivät tykkää tyrkyttää itseään treffisivuilla ja tindereissä.