Oletko sinä nainen sellainen "naisvauva"

Anonyymi

Sellainen joka sanoo näin: ""Mutta en osaa enkä uskalla erota"

Jos olet niin... niin olen pettynyt ja pahasti.

47

223

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Jos haikailet varattua, niin ne leikit ei yleensä pääty hyvin. Varattu ei kovin kesken eroa ota!

      • Anonyymi

        En haikaile varattua. Sen sijaan eronnutta voisin jopa haikailla...


    • Anonyymi

      En ole. Olen se joka seisoo omilla jaloillaan, tienaa omat rahansa ja osaa elää yksin. Olen se, joka jätti hyvän miehen vain koska ei rakastanut.

      • Anonyymi

        Jätit hyvän miehen, koska et (enää) rakastanut sitä miestä? Loppuiko rakkaus?


      • Anonyymi

        No siinä on nainen parhaimmillaan. Onnea sulle!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jätit hyvän miehen, koska et (enää) rakastanut sitä miestä? Loppuiko rakkaus?

        Sanoin jo sanottavani tähän ketjuun.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanoin jo sanottavani tähän ketjuun.

        Neitsyen puhetta.


      • Anonyymi

        No jo on kehumisen aihe.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No jo on kehumisen aihe.

        Tottakai on. Moraalia.


    • Anonyymi

      Ei kai sitä sitten tarvitse erota, jos valitsee huolella ja kunnollisen kumppanin eikä kiirehdi paremman puutteessa huonoon suhteeseen. Olen koko aikuisikäni ollut ilman parisuhdetta sekä puolison henkistä ja taloudellista tukea. Tuollainen on itselleni ihan utopiaa. Aina on joutunut selviytymään ilman parisuhdetta ja parisuhteen turvaa. Harmi, ettei sitä voi kirjoittaa cv:seen.

      • Anonyymi

        Hyvin sanottu! Sitä ei moni varmasti ymmärtäisikään, kuinka paljon hyvää se sinusta kertookaan. Pointsit sulle!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

        Onpa loukkaava viesti. Olen kohta valmis maisteri, olen tehnyt erilaisia töitä elämäni aikana (cv:ssä 26-27 työsuhdetta ja kaikista hyvät todistukset), olen raitis ihminen ja eteenpäin pyrkivä. Olen sitä mieltä, että ne, jotka saa hyvän parisuhteen suojan, puolison henkisen ja taloudellisen tuen vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi, ovat ihan erilaisessa asemassa kuin ihminen, joka joutuu tekemään kaiken itse, hankkimaan kaiken itse ja selviämään arjessa. Usein moni tajuaa tuon viimeistään erotessaan ja jäädessään yksin. Jos on mennyt parisuhteeseen nuorella iällä, ollut koko aikuisikänsä parisuhteissa eikä ole oikein yksinasumisesta ja oman taloudenpidosta vuosien kokemusta, saattaa tulla yllätyksenä kaikki, kun parisuhde kaatuu. Moni eroava varmaan pelkääkin yksinasumista tai ainakin parisuhteettomuutta, koska menettää monella tasolla sen turvan ja tuen, mitä parisuhde parhaimmillaan voi antaa. Vaikka olisikin oma talous, seurustelu ja parisuhde antaa silti vähintäänkin henkistä tukea.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onpa loukkaava viesti. Olen kohta valmis maisteri, olen tehnyt erilaisia töitä elämäni aikana (cv:ssä 26-27 työsuhdetta ja kaikista hyvät todistukset), olen raitis ihminen ja eteenpäin pyrkivä. Olen sitä mieltä, että ne, jotka saa hyvän parisuhteen suojan, puolison henkisen ja taloudellisen tuen vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi, ovat ihan erilaisessa asemassa kuin ihminen, joka joutuu tekemään kaiken itse, hankkimaan kaiken itse ja selviämään arjessa. Usein moni tajuaa tuon viimeistään erotessaan ja jäädessään yksin. Jos on mennyt parisuhteeseen nuorella iällä, ollut koko aikuisikänsä parisuhteissa eikä ole oikein yksinasumisesta ja oman taloudenpidosta vuosien kokemusta, saattaa tulla yllätyksenä kaikki, kun parisuhde kaatuu. Moni eroava varmaan pelkääkin yksinasumista tai ainakin parisuhteettomuutta, koska menettää monella tasolla sen turvan ja tuen, mitä parisuhde parhaimmillaan voi antaa. Vaikka olisikin oma talous, seurustelu ja parisuhde antaa silti vähintäänkin henkistä tukea.

        Vaan jäät ilman niitä hyviä asioita mitä suhteeseen liittyy. Kokemisen arvoisia nekin sen oikean kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaan jäät ilman niitä hyviä asioita mitä suhteeseen liittyy. Kokemisen arvoisia nekin sen oikean kanssa.

        No eikös hän juuri ekassa komentissa jo sanonut että "jos valitsee huolella ja kunnollisen kumppanin eikä kiirehdi paremman puutteessa huonoon suhteeseen."

        Ihme lukihäiriöisiä tämä palsta täynnä...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onpa loukkaava viesti. Olen kohta valmis maisteri, olen tehnyt erilaisia töitä elämäni aikana (cv:ssä 26-27 työsuhdetta ja kaikista hyvät todistukset), olen raitis ihminen ja eteenpäin pyrkivä. Olen sitä mieltä, että ne, jotka saa hyvän parisuhteen suojan, puolison henkisen ja taloudellisen tuen vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi, ovat ihan erilaisessa asemassa kuin ihminen, joka joutuu tekemään kaiken itse, hankkimaan kaiken itse ja selviämään arjessa. Usein moni tajuaa tuon viimeistään erotessaan ja jäädessään yksin. Jos on mennyt parisuhteeseen nuorella iällä, ollut koko aikuisikänsä parisuhteissa eikä ole oikein yksinasumisesta ja oman taloudenpidosta vuosien kokemusta, saattaa tulla yllätyksenä kaikki, kun parisuhde kaatuu. Moni eroava varmaan pelkääkin yksinasumista tai ainakin parisuhteettomuutta, koska menettää monella tasolla sen turvan ja tuen, mitä parisuhde parhaimmillaan voi antaa. Vaikka olisikin oma talous, seurustelu ja parisuhde antaa silti vähintäänkin henkistä tukea.

        Sorry, mutta omaa paremmuuttaan korostava teksti on myös aika iljettävää. Itse en oikein tykkää näistä omaa erinomaisuuttaan kehuvien sinkkujen tai varattujen teksteistä tai ylipäätään asenteista. Omat ratkaisut jokaisella on ihan fine, kunhan niiden paremmuutta ei tarvitse toitottaa. Korostat itsekseen selviytymistä ja taloudellista riippumattomuuttasi sinkkuna, sellaistahan se olisi kaikille koulutetuille ja työssäkäyvillä sinkuille. On totta, että monet asiat maksaa sinkulle enemmän, mutta sitten jos elätkin lapsiperhearkea niin sitten niitä kustannuksia ja selviytymistä todellakin tarvitaan, jos ei tosiaan tuilla elä. Tilaa asuntoihin tarvitaan enemmän ym. Harva tommosia juttuja pystyy pelkästään miehen tuloilla tekemään eli vähän realismia sinullekin. Entäs sitten se ero. Eihän kukaan tietenkään (tai siis suurin osa) pelkän rahan vuoksi yhdessä ole, mutta jos otetaan talous, jossa on kaksi työtätekevää, useampi lapsi, lainarahoilla ostetut kesämökki. asunto ym, kitkutelleet useamman vuoden ja sit vaikka viidentoista vuoden jälkeen eroaa niin voipi siinä jonkin verran harmittaa humauttaa kaikki taivaan tuuliin ja kun ei niiden lasten vuoksikaan nykypäivänä voi mihinkään kaksioon muuttaa. Selväähän se kuitenkin on, että ei kukaan tunteettomassa liitossa jaksa loppu elämäänsä, että eihän tommosessa muuta vaihtoehtoa ole kuin räjäyttää kaikki taivaan tuuliin. Lasten hankkiminen ja avioliitto onkin suuri riski ja niitähän voisin sinun välttelevän, kun haluat päästä helpommalla ja tiedoksesi, jos sen elämän prinssin löydät niin hänestäkin voi silti myöhemmin kuoriutua jotain ihan muuta. Mitä halusin sanoa: olkaa suvaitsevaisempia ajattelussanne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onpa loukkaava viesti. Olen kohta valmis maisteri, olen tehnyt erilaisia töitä elämäni aikana (cv:ssä 26-27 työsuhdetta ja kaikista hyvät todistukset), olen raitis ihminen ja eteenpäin pyrkivä. Olen sitä mieltä, että ne, jotka saa hyvän parisuhteen suojan, puolison henkisen ja taloudellisen tuen vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi, ovat ihan erilaisessa asemassa kuin ihminen, joka joutuu tekemään kaiken itse, hankkimaan kaiken itse ja selviämään arjessa. Usein moni tajuaa tuon viimeistään erotessaan ja jäädessään yksin. Jos on mennyt parisuhteeseen nuorella iällä, ollut koko aikuisikänsä parisuhteissa eikä ole oikein yksinasumisesta ja oman taloudenpidosta vuosien kokemusta, saattaa tulla yllätyksenä kaikki, kun parisuhde kaatuu. Moni eroava varmaan pelkääkin yksinasumista tai ainakin parisuhteettomuutta, koska menettää monella tasolla sen turvan ja tuen, mitä parisuhde parhaimmillaan voi antaa. Vaikka olisikin oma talous, seurustelu ja parisuhde antaa silti vähintäänkin henkistä tukea.

        Ahaa, siitäkö se johtuukin se ammatillinen menestyminen ja taloudellinen itsenäisyys naisella 🤔, huonosta parisuhteesta ja henkisen ja taloudellisen tuen puuttumisesta. No ehkä ei ihan jokaisen kohdalla


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sorry, mutta omaa paremmuuttaan korostava teksti on myös aika iljettävää. Itse en oikein tykkää näistä omaa erinomaisuuttaan kehuvien sinkkujen tai varattujen teksteistä tai ylipäätään asenteista. Omat ratkaisut jokaisella on ihan fine, kunhan niiden paremmuutta ei tarvitse toitottaa. Korostat itsekseen selviytymistä ja taloudellista riippumattomuuttasi sinkkuna, sellaistahan se olisi kaikille koulutetuille ja työssäkäyvillä sinkuille. On totta, että monet asiat maksaa sinkulle enemmän, mutta sitten jos elätkin lapsiperhearkea niin sitten niitä kustannuksia ja selviytymistä todellakin tarvitaan, jos ei tosiaan tuilla elä. Tilaa asuntoihin tarvitaan enemmän ym. Harva tommosia juttuja pystyy pelkästään miehen tuloilla tekemään eli vähän realismia sinullekin. Entäs sitten se ero. Eihän kukaan tietenkään (tai siis suurin osa) pelkän rahan vuoksi yhdessä ole, mutta jos otetaan talous, jossa on kaksi työtätekevää, useampi lapsi, lainarahoilla ostetut kesämökki. asunto ym, kitkutelleet useamman vuoden ja sit vaikka viidentoista vuoden jälkeen eroaa niin voipi siinä jonkin verran harmittaa humauttaa kaikki taivaan tuuliin ja kun ei niiden lasten vuoksikaan nykypäivänä voi mihinkään kaksioon muuttaa. Selväähän se kuitenkin on, että ei kukaan tunteettomassa liitossa jaksa loppu elämäänsä, että eihän tommosessa muuta vaihtoehtoa ole kuin räjäyttää kaikki taivaan tuuliin. Lasten hankkiminen ja avioliitto onkin suuri riski ja niitähän voisin sinun välttelevän, kun haluat päästä helpommalla ja tiedoksesi, jos sen elämän prinssin löydät niin hänestäkin voi silti myöhemmin kuoriutua jotain ihan muuta. Mitä halusin sanoa: olkaa suvaitsevaisempia ajattelussanne.

        Minuakin rasittaa ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa toisia parempia, erinomaisempia, kuvittelevat omaavansa virheettömän arviointikyvyn toisten yläpuolella jne. Ei yksineläjä/parisuhteeton/naimaton/sinkku ole tietenkään parempi kuin parisuhteessa elävä eikä parisuhdestatus määritä elämän helppoutta tai vaikeutta. Pelkkä parisuhde ei myöskään ole tae onnellisuudesta: sekä vapailla ja varatuilla voi olla helppoa tai vaikeaa. Monilla voi kunnollistenkin kulissien takana olla kaikenlaista. Parisuhde vaatii mutta myös antaa, etenkin hyvä ja toimiva parisuhde. Hyvässä ja tasapainoisessa parisuhteessa on se toisen henkinen tuki, jopa taloudellinen tuki ja tietysti arjen ja elämän jakaminen. Tietysti huonossa suhteessa voi sitten olla monenlaista ongelmaa, esim. henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, uskottomuutta, päihderiippuvuutta jne. Kyllähän tästä on tehty silti paljon tutkimustakin, että hyvä parisuhde tuo henkistä hyvinvointia, voi pidentää ikää, parisuhteessa olevat ovat keskimäärin muita onnellisempia ja terveempiä. Olen itse tutkimusten kanssa samaa mieltä siitä, että hyvä parisuhde rikastuttaa elämää, lisää hyvinvointia ja tuo monin tavoin iloa ja myös helpottaa elämää.

        Yksinolemisessa on hyvät ja huonot puolensa. Itse rakastan omaa tilaa enkä haluaisikaan kenenkään sellaisen kanssa parisuhteeseen, jolla ei ole tarvetta omaan tilaan, rauhaan ja omiin asioihin. En halua, että kukaan alkaisi elämään liikaa minun kauttani tai vain minun kauttani, sellaisiakin ihmisiä on. Olen silti parisuhdeihminen ja minulla on aina aikuisiällä ollut kaipuu hyvään ja parisuhteeseen, vaikka samanaikaisesti olen henkisesti hyvin itsenäinen ja omaa tilaa ja rauhaa säännöllisesti kaipaava. Ehkä jokainen joutuu kamppailemaan noiden asioiden kanssa jossain määrin.

        Ei se koulutuskaan kaikille ole mitään tae saada töitä tai edes haluta tehdä töitä. Tiedän akateemisesti koulutettuja, jotka eivät halua tai joiden ei välttämättä tarvitse tehdä kuin osa-aikaista töitä, kaikki eivät haluaisi edes tehdä sitä. Kyllä moni akateemisesti koulutettu nainenkin mielellään elää miehen rahoilla ja muulla, hengailee siivellä, kotiäiteilee vuosikausia, jos se vain on mahdollista. Tuosta on havaintoja sekä Suomesta että ulkomailta. Kyllähän moni aikuinen nainen haluaa rikkaan elättäjän ja mielellään on elätin asemassa, jos se vain on kokonaan tai osittain mahdollista. Olen itse silti sitä mieltä, että jokaisen tulee kantaa kortensa kekoon siinä määrin kuin pystyy ja jaksaa. Suomen 40h/vko ei ole raskas perusterveen selvitä fyysisesti kevyestä työstä. Tietysti fyysisestä ja henkiseltä rasittavuudeltaan erilaisia töitä on olemassa. Akateemisten ja korkeakoulutettujen keskuudessa on myös joillakin aloilla työttömyyttä ja akateemisesti koulutettukin voi olla vuosia työttömänä, tiedän sellaisiakin.

        Ei näillä palstoilla todelliset sankarit ole, ne ovat jossain muualla. Muualla päin maailmassa tehdään helposti 60-75h/vko töitä, ei saada koskaan minkäänlaisia tukia yhteiskunnalta, ei ilmaista koulutusta itselle ja lapsille, ei opinto-, asumis-, toimeentulo- eikä työttömyystukia. Suomessakin eri ikäpolvet ovat eläneet ihan eriarvoisesti. Suuret ikäluokat ovat raataneet sieltä lapsesta saakka, moni ilman koulutusta ja minkäänlaisia yhteiskunnan tukia, tehneet fyysisesti rasittavaa työtä vuosikymmeniä koko työuransa. Itse kunnioitan eniten pienipalkkaisia raskaantyön raatajia, naisia ja miehiä. Erityisesti pienipalkkaisessa kokopäivätyössä raatavat (yksinhuoltaja)äidit ja -isät, jotka kokopäivätyön ohella huolehtivat lapsistaan, eivät ole päässeet nauttimaan yhteiskunnan eduista, kuten verovaroin kustannetuista tutkinnoista, hyvinvointivaltion erilaisista tuista, ovat toimineet omaishoitajina läheisilleen ja sairastavat siinä itsekin sivussa. Tuollaisia on paljon suurissa ikäluokissa, jotka ovat nyt jo yli 70-v. Heitä ne todelliset työn- ja arjensankarit ovat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

        Aika alentava ilmaisu tuo, ihan ihminen olen. Mistä sinä kenenkään varallisuus- tai varattomuustason tiedät tai miksi sinua kiinnostaa kenenkään varallisuus/varattomuus? Olen tällä hetkellä kyllä köyhä opiskelija niin kuin suurin osa opiskelijoista. On minulla kuitenkin tietotaitoa, kokemusta, hyvä cv, suosittelijat ja tutkinnot ja kohta yksi tutkinto lisää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

        Kun sinä tuollaisia viestejä toisille kirjoitat, voisit kertoa itsestäsi seuraavat asiat:
        -koulutus ja suoritetut tutkinnot ja kurssit
        -kielitaito
        -työkokemus, työsuhteiden määrä, työvuodet
        -kansainvälinen työkokemus
        -veroprosentti
        -vuotuinen ansiotulo
        -maksetut verot tähän asti yhteiskunnalle, voit mainita työvuodet siinä samassa
        -saadut edut tähän asti yhteiskunnalta, kerro myös ikäsi
        -arvio siitä, oletko ollut enemmän nettomaksaja kuin -saaja koko elämäsi

        Vastaathan noihin kysymyksiin, että saan sinusta objektiivisen kuvan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun sinä tuollaisia viestejä toisille kirjoitat, voisit kertoa itsestäsi seuraavat asiat:
        -koulutus ja suoritetut tutkinnot ja kurssit
        -kielitaito
        -työkokemus, työsuhteiden määrä, työvuodet
        -kansainvälinen työkokemus
        -veroprosentti
        -vuotuinen ansiotulo
        -maksetut verot tähän asti yhteiskunnalle, voit mainita työvuodet siinä samassa
        -saadut edut tähän asti yhteiskunnalta, kerro myös ikäsi
        -arvio siitä, oletko ollut enemmän nettomaksaja kuin -saaja koko elämäsi

        Vastaathan noihin kysymyksiin, että saan sinusta objektiivisen kuvan.

        Yksi asia unohtui.
        -työtuntimäärä viikossa ja kuinka paljon se on vaihdellut vuosien mittaan. Oletko (ollut) enemmän osa-aika kuin kokopäivätyöntekijä? Voit laittaa kuinka monta vuotta olet tehnyt tiettyä tuntimäärää.

        Olihan tuo nyt tarpeeksi selkeästi ilmaistu, että ymmärsit?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

        Eli sun mielestä sanapari joutunut selviytymään on yhtä kuin kouluttamaton juoppo? Vaikka olisi kuinka hyvä koulutus tai että ei juo pisaraakaan, niin silti voi joutua selviytymään vaikeista elämäntilanteista.

        Mäpä kerron irl esimerkin. Ei ole oma kokemus muuten kuin sivusta seuranneena, mutta äitini on esimerkin päähenkilönä.

        Äitini sairastui aikanaan kolmikymppisenä minua odottaessaan nivelreumaan.

        Tässä faktaa sairaudesta: "Nivelreuman syytä ei tiedetä, mutta se kuuluu autoimmuunitauteihin. Niissä elimistön immunologinen puolustus on suuntautunut väärin omaa kudosta vastaan. Nivelreuma ei ole periytyvä tauti, mutta alttius sairastumiseen periytyy lievästi. Tärkein nivelreumalle altistava ulkoinen syy on tupakointi."

        Äitini on ollut koko ikänsä savuton, ja sai nivelreuman angiinan jälkitautina, joten mikään mitä hän on tehnyt tai jättänyt tekemättä, ei ole syynä sairastumiseen. Hän ei myöskään ryypännyt rankasti, vaikka yliopiston opiskelijabileissä olikin vajaata vuosikymmentä aiemmin kulkenut jonkin verran, ja sairastuessaan oli ollut jo useamman vuoden opettajan virassa vakitöissä.

        Sairaus tuhoaa nimensä mukaisesti ensin pienet nivelet ja sitten suuret nivelet hyvin nopeaan tahtiin, ellei pian löydetä oikeaa lääkitystä joka saa taudin pysähtymään. Nivelreuma on parantumaton sairaus, ja vaikuttaa myös elämän laatuun.

        Vaikka hän oli sairautensa alkuvaiheilla ja taudin ollessa aktiivisessa tilassa paljon poissa töistä, hän työskenteli siitä ja sairaudestaan huolimatta eläkeikään asti vakisuhteessa, kunnes jäi eläkkeelle.

        Hän joutui selviytymään niin sairautensa kanssa, kuin työnsä kanssa, haluamatta luovuttaa ja jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle, jonka hän olisi saanut halutessaan diagnoosinsa saatuaan.

        Vaikka hän olisi kouluttanut itsensä tohtoriksi asti, ei se olisi poistanut sitä tilannetta jossa oli sairautensa kanssa, tai sairautta itsessään. Olisi ryypännyt vähemmän. Niin, selviytymisensä vuosina, kuten ei edelleenkään, voinut juoda juuri mitään alkoholipitoista vahvojen lääkityksien takia.

        Hänen tilanteensa olisi ollut vielä raskaampi, jos hänen miehensä -isäni siis- ei olisi ottanut kodista ja minusta päävastuuta äitini sairauden alkuvaiheessa, jolloin äitini oli paljon sairaalassa pitkiä aikoja, tai kotona pystymättä tekemään juuri mitään viikkoihin tai kuukausiin kerrallaan. Vasta viimeiset parikymmentä vuotta sairaus on ollut remissiossa, eli rauhallisena.

        Jos äitini olisi ollut yksinhuoltaja, olisin kasvanut hyvin todennäköisesti sijoitettuna. Parisuhde ei ollut isälleni mitään helppoa niinä aikoina, kun piti käydä samalla töissä ja hoitaa kodin ja taaperon/alakouluikäisen lapsen. Siitä huolimatta hän teki sen kaiken mitä häneltä vaadittiin. Näin äitini pystyi alkuvaiheessa keskittymään itseensä, tarvitsematta kantaa ylimääräistä stressiä kodista ja minusta, mikä olisi ollut yksinhuoltajana hänellä edessä.

        Itse taistelen ja joudun selviytymään selän sietämättömästä kroonisesta päivittäisestä hermosärystä. Kirjaimellisesti yritän selviytyä päivästä toiseen, ilman että pää hajoaa ja pysyen hengissä. Siihen ei vaikuta se mikä olen koulutukseltani -löytyy kaksikin ammattia, koska en kivun takia pysty edes lähtemään kotoani juuri minnekään, enkä pysty tekemään yhtäkään työtä.

        Tilannettani ei paranna koulutus, vaikka hankkisin tohtorin tutkinnon, koska jo tuhoutuneita hermoratoja ei voida enää parantaa tai rakentaa uusia. Olisin ryypännyt vähemmän? 'Humalassa olen ollut viimeksi yli 12 vuotta sitten, ja muutenkin juon alkoholia todella vähän, ja todella harvoin.

        Syy sille miksi kärsin sietämättömästä kivusta, löytyy yli 16 vuoden takaa sairaan mielen päätöksenä, eikä siihen päätökseen liittynyt alkoholi. Sen teon seurauksia tulen kantamaan vielä ainakin 40 vuotta, ellei pää hajoa helvetillisestä ja yhtäjaksoisesta kivusta ennen sitä, ja tapan itseni. Se että saan jotenkin nukuttua öisin, pitää kirjaimellisesti mut hengissä...toistaiseksi. Jos uni kuolee...en ole kauaa hengissä.

        Niin, olen ollut 11 vuotta sinkkuna, eikä se että joudun selviytymään päivästä toiseen johdu myöskään siitä.

        Nämä mietelmät kerroin sivusta. En säälin hakuna, vaan kertoakseni että on tilanteita, jolloin ryyppääminen saati sen vähentäminen tai lopettaminen, koulutuksesta tai sen puuttumisesta puhumattakaan ei vaikuta siihen että joistakin asioista joutuu selviytymään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minuakin rasittaa ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa toisia parempia, erinomaisempia, kuvittelevat omaavansa virheettömän arviointikyvyn toisten yläpuolella jne. Ei yksineläjä/parisuhteeton/naimaton/sinkku ole tietenkään parempi kuin parisuhteessa elävä eikä parisuhdestatus määritä elämän helppoutta tai vaikeutta. Pelkkä parisuhde ei myöskään ole tae onnellisuudesta: sekä vapailla ja varatuilla voi olla helppoa tai vaikeaa. Monilla voi kunnollistenkin kulissien takana olla kaikenlaista. Parisuhde vaatii mutta myös antaa, etenkin hyvä ja toimiva parisuhde. Hyvässä ja tasapainoisessa parisuhteessa on se toisen henkinen tuki, jopa taloudellinen tuki ja tietysti arjen ja elämän jakaminen. Tietysti huonossa suhteessa voi sitten olla monenlaista ongelmaa, esim. henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, uskottomuutta, päihderiippuvuutta jne. Kyllähän tästä on tehty silti paljon tutkimustakin, että hyvä parisuhde tuo henkistä hyvinvointia, voi pidentää ikää, parisuhteessa olevat ovat keskimäärin muita onnellisempia ja terveempiä. Olen itse tutkimusten kanssa samaa mieltä siitä, että hyvä parisuhde rikastuttaa elämää, lisää hyvinvointia ja tuo monin tavoin iloa ja myös helpottaa elämää.

        Yksinolemisessa on hyvät ja huonot puolensa. Itse rakastan omaa tilaa enkä haluaisikaan kenenkään sellaisen kanssa parisuhteeseen, jolla ei ole tarvetta omaan tilaan, rauhaan ja omiin asioihin. En halua, että kukaan alkaisi elämään liikaa minun kauttani tai vain minun kauttani, sellaisiakin ihmisiä on. Olen silti parisuhdeihminen ja minulla on aina aikuisiällä ollut kaipuu hyvään ja parisuhteeseen, vaikka samanaikaisesti olen henkisesti hyvin itsenäinen ja omaa tilaa ja rauhaa säännöllisesti kaipaava. Ehkä jokainen joutuu kamppailemaan noiden asioiden kanssa jossain määrin.

        Ei se koulutuskaan kaikille ole mitään tae saada töitä tai edes haluta tehdä töitä. Tiedän akateemisesti koulutettuja, jotka eivät halua tai joiden ei välttämättä tarvitse tehdä kuin osa-aikaista töitä, kaikki eivät haluaisi edes tehdä sitä. Kyllä moni akateemisesti koulutettu nainenkin mielellään elää miehen rahoilla ja muulla, hengailee siivellä, kotiäiteilee vuosikausia, jos se vain on mahdollista. Tuosta on havaintoja sekä Suomesta että ulkomailta. Kyllähän moni aikuinen nainen haluaa rikkaan elättäjän ja mielellään on elätin asemassa, jos se vain on kokonaan tai osittain mahdollista. Olen itse silti sitä mieltä, että jokaisen tulee kantaa kortensa kekoon siinä määrin kuin pystyy ja jaksaa. Suomen 40h/vko ei ole raskas perusterveen selvitä fyysisesti kevyestä työstä. Tietysti fyysisestä ja henkiseltä rasittavuudeltaan erilaisia töitä on olemassa. Akateemisten ja korkeakoulutettujen keskuudessa on myös joillakin aloilla työttömyyttä ja akateemisesti koulutettukin voi olla vuosia työttömänä, tiedän sellaisiakin.

        Ei näillä palstoilla todelliset sankarit ole, ne ovat jossain muualla. Muualla päin maailmassa tehdään helposti 60-75h/vko töitä, ei saada koskaan minkäänlaisia tukia yhteiskunnalta, ei ilmaista koulutusta itselle ja lapsille, ei opinto-, asumis-, toimeentulo- eikä työttömyystukia. Suomessakin eri ikäpolvet ovat eläneet ihan eriarvoisesti. Suuret ikäluokat ovat raataneet sieltä lapsesta saakka, moni ilman koulutusta ja minkäänlaisia yhteiskunnan tukia, tehneet fyysisesti rasittavaa työtä vuosikymmeniä koko työuransa. Itse kunnioitan eniten pienipalkkaisia raskaantyön raatajia, naisia ja miehiä. Erityisesti pienipalkkaisessa kokopäivätyössä raatavat (yksinhuoltaja)äidit ja -isät, jotka kokopäivätyön ohella huolehtivat lapsistaan, eivät ole päässeet nauttimaan yhteiskunnan eduista, kuten verovaroin kustannetuista tutkinnoista, hyvinvointivaltion erilaisista tuista, ovat toimineet omaishoitajina läheisilleen ja sairastavat siinä itsekin sivussa. Tuollaisia on paljon suurissa ikäluokissa, jotka ovat nyt jo yli 70-v. Heitä ne todelliset työn- ja arjensankarit ovat.

        Kuinkas ollakaan ketju meni taas tappeluksi koulutettujen, kouluttamattomien ja ylipäätään työtä tekevien välillä. Arjen sankarina joku näkee 75 tuntista työviikkoa tekevän. Mitä sankarillista siinä on? Enemmän marttyyrimäistä ja marttyyri-ihmiset on oikeesti rasittavia. En esimerkiksi ymmärrä koulutettua, hyvin uralla etenevää miestä tai naista, joka tekemällä 80- tuntista työviikkoa saa aikaan avioeron ja valittaa erosta. Miksi valittaa, hän on valinnut työn tekemisen ja rahan. Tai ihan sama vaikka olisi pienituloinenkin työn raataja, niin miksi nostaa erityistä viittaa siitä. Voi yrittää elää niukemmin tai muuttaa syrjään ja alkaa omavaraistalouteen. Ja viljelyshän on Suomessa kannattavaa. Kuulemma luomumansikan viljelys on kaikista tuottoisinta ja erityisesti silloin kun sato menee ihan perseelleen. Tuet on hyviä ja kyllähän se sato täällä suomen oloissa todennäköisesti epäonnistuu. No joo, älkää olko niin ryppyotsaisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinkas ollakaan ketju meni taas tappeluksi koulutettujen, kouluttamattomien ja ylipäätään työtä tekevien välillä. Arjen sankarina joku näkee 75 tuntista työviikkoa tekevän. Mitä sankarillista siinä on? Enemmän marttyyrimäistä ja marttyyri-ihmiset on oikeesti rasittavia. En esimerkiksi ymmärrä koulutettua, hyvin uralla etenevää miestä tai naista, joka tekemällä 80- tuntista työviikkoa saa aikaan avioeron ja valittaa erosta. Miksi valittaa, hän on valinnut työn tekemisen ja rahan. Tai ihan sama vaikka olisi pienituloinenkin työn raataja, niin miksi nostaa erityistä viittaa siitä. Voi yrittää elää niukemmin tai muuttaa syrjään ja alkaa omavaraistalouteen. Ja viljelyshän on Suomessa kannattavaa. Kuulemma luomumansikan viljelys on kaikista tuottoisinta ja erityisesti silloin kun sato menee ihan perseelleen. Tuet on hyviä ja kyllähän se sato täällä suomen oloissa todennäköisesti epäonnistuu. No joo, älkää olko niin ryppyotsaisia.

        Minä kyllä viestissäni tuon erittäin selvästi esiin sen, että minä arvostan kaikkein eniten, mitä työntekijöihin ja työntekemiseen tulee, pieni-keskipalkkaisia raskasta kokopäivätyötä vuosikymmeniä tehneitä naisia ja miehiä, jotka hoitaa muutkin velvollisuutensa siinä sivussa ja jotka eivät ole päässyt nauttimaan aikanaan siitä, mitä nuoremmat sukupolvet nauttii: valtion kustantama koulutus, monenlaiset tuet elämiseen, asumisee, opiskeluun, perheelle jne. Vaikka olen itse akateeminen, minun arvostus menee suurten ikäluokkien ihmisille, jotka ovat nyt yli 70-v. Luethan sen edellisen viestini ajatuksella. Toki raskaan työn raatajia on myös nuoremissa kuin suurissa ikäluokissa. Suurille ikäluokille ja sitä vanhemmille suomalaiset ovat kuitenkin paljossa velkaa, että yhteiskunta on sellainen etuineen kuin se tänä päivänä on.

        Suomen 40h/vko tosiaan on jotain muuta kuin muualla maailmassa, jossa työolot ei ole niin hyvät ja ei välttämättä voi valita. Suomessa työelämää tukee hyvä ja edullinen lastenhoito, jonka tarvittaessa kunta kustantaa tarvittaessa vähävaraisille tai pienituloisille osittain tai kokonaan ja jonka hyvätuloiset saavat edulliseen hintaan, mikä edelleen mahdollistaa (molempien) vanhempien työssäkäynnin. Suomalaiset ovat monin tavoin etuoikeutettuja, etenkin 70-luvulta alkaen syntyneet, jotka ovat aloittaneet opintonsa 1990-luvulla tai sen jälkeen ja saaneet erilaiset tuet tutkintojen suorittamiseen, valtionlainatakaukset ja muut lisätuet elämiseen, asumiseen, perheen perustamiseen jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sorry, mutta omaa paremmuuttaan korostava teksti on myös aika iljettävää. Itse en oikein tykkää näistä omaa erinomaisuuttaan kehuvien sinkkujen tai varattujen teksteistä tai ylipäätään asenteista. Omat ratkaisut jokaisella on ihan fine, kunhan niiden paremmuutta ei tarvitse toitottaa. Korostat itsekseen selviytymistä ja taloudellista riippumattomuuttasi sinkkuna, sellaistahan se olisi kaikille koulutetuille ja työssäkäyvillä sinkuille. On totta, että monet asiat maksaa sinkulle enemmän, mutta sitten jos elätkin lapsiperhearkea niin sitten niitä kustannuksia ja selviytymistä todellakin tarvitaan, jos ei tosiaan tuilla elä. Tilaa asuntoihin tarvitaan enemmän ym. Harva tommosia juttuja pystyy pelkästään miehen tuloilla tekemään eli vähän realismia sinullekin. Entäs sitten se ero. Eihän kukaan tietenkään (tai siis suurin osa) pelkän rahan vuoksi yhdessä ole, mutta jos otetaan talous, jossa on kaksi työtätekevää, useampi lapsi, lainarahoilla ostetut kesämökki. asunto ym, kitkutelleet useamman vuoden ja sit vaikka viidentoista vuoden jälkeen eroaa niin voipi siinä jonkin verran harmittaa humauttaa kaikki taivaan tuuliin ja kun ei niiden lasten vuoksikaan nykypäivänä voi mihinkään kaksioon muuttaa. Selväähän se kuitenkin on, että ei kukaan tunteettomassa liitossa jaksa loppu elämäänsä, että eihän tommosessa muuta vaihtoehtoa ole kuin räjäyttää kaikki taivaan tuuliin. Lasten hankkiminen ja avioliitto onkin suuri riski ja niitähän voisin sinun välttelevän, kun haluat päästä helpommalla ja tiedoksesi, jos sen elämän prinssin löydät niin hänestäkin voi silti myöhemmin kuoriutua jotain ihan muuta. Mitä halusin sanoa: olkaa suvaitsevaisempia ajattelussanne.

        Ja kenenkään käskystä ei yleensä erota, se on vain niin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja kenenkään käskystä ei yleensä erota, se on vain niin.

        Voi morjensta vaan. Suomen 40 tuntinen viikko on melko normaali ja meillä ei oo kaikkia pyhimysten ym. uskontojen juhlapyhiä niin helsvetisti kuin esim Etelä Euroopassa. Sulla taitaa olla joku yks esimerkki maa, USA tai jotain, kuka mitäkin ihannoi. Lisäksi korkeasti koulutetut on niitä arjen sankareita täällä Suomessa ne tekee lähes jokainen yli 40 tuntista viikkoa, saamatta lisätöistä korvausta, se vaan kuuluu asiaan. Sama tietty yrittäjillä, mutta heillä se näkyy liksassa. Mutta harva pienipalkkainen tekee 50 tuntia viikossa 40 tunnin palkalla, oonko oikeassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi morjensta vaan. Suomen 40 tuntinen viikko on melko normaali ja meillä ei oo kaikkia pyhimysten ym. uskontojen juhlapyhiä niin helsvetisti kuin esim Etelä Euroopassa. Sulla taitaa olla joku yks esimerkki maa, USA tai jotain, kuka mitäkin ihannoi. Lisäksi korkeasti koulutetut on niitä arjen sankareita täällä Suomessa ne tekee lähes jokainen yli 40 tuntista viikkoa, saamatta lisätöistä korvausta, se vaan kuuluu asiaan. Sama tietty yrittäjillä, mutta heillä se näkyy liksassa. Mutta harva pienipalkkainen tekee 50 tuntia viikossa 40 tunnin palkalla, oonko oikeassa.

        En ole tuo, jonka lyhyeen viestiin vastasit mutta kirjoitin itse ylempänä tuosta 40h/työviikosta. Suomessa monen korkeakoulutetun työviikko on määritelty 38,5h ainakin julkisella puolella. Tuohon työmäärään on laskettu myös kotona tehtävä työ esim. opettajilla. Aineenopettaja tekee täysipäiväistä viikkoa, jos hän opettaa koulussa 16-17h/vko ja sen lisäksi suunnittelee tunnit ja hoitaa muut tehtävät, luokanopettajilla ja lastentarhanopettajilla läsnäoloa velvoittavia työtunteja koulussa enemmän. Jos aineenopettajalle maksetaan 38,5-40h, hän opettaa usein siitä "vain" 17h koulussa ja muu työaika menee tuntien suunnitteluun, kokeiden valmistamiseen ja korjaamiseen jne. Sairaanhoitajilla ja lähihoitajilla kaikki työtunnit ilmeisesti lasketaan "paikallaolotunteina". Yksityisellä lääkäriasemalla lääkäri ei välttämättä tee kuin 10-20h/vko, sellaisiakin tiedän, eikä heillä välttämättä ole muuta ansiotyötä sen lisäksi. Toki lääkäri voi tehdä myös eri lääkäriasemilla samanaikaisesti. Julkisella puolella terveyskeskuslääkäri tekee tuon 38,5-40h paikallaolevana niin kuin sairaanhoitajat ja lähihoitajat (ja pienemmällä tuntipalkalla). Pieni- ja keskipalkkaiset akateemiset alat, esim. lastentarhanopettajat, tekevät tuota 38,5-40h/vko julkisella puolella eikä kaikki siitä ole paikalla olevaa työtä kaikilla. Pienipalkkaiset ei-akateemiset tekevät samoin julkisella puolella usein täyttä vkoa.

        Etätyön tai osittaisen etätyön idea kuuluu moniin korkeakoulutettuihin aloihin, koska moni työ edellyttää valmistelun ja muut tehtävät joko kotona tai työpaikalla omassa rauhassa. Duunareilla (sekä julkisella että yksityisellä) se työ on enemmän samaa ja paikalla olevaa ja tehtävät usein sellaisia, ettei niitä voi tehdä etänä ja palkka perustuu joko kiinteään kuukausipalkkaan ja määrättyihin tunteihin tai tuntipalkkaan ja tehtyihin tunteihin.

        Tuo ylityökorvaus riippuu paljon siitä, oletko yksityisellä vai julkisella. Julkisella puolella ylityökorvauksia ei välttämättä saa mutta ne saa pitää lomana myöhemmin monella alalla. Voi lähteä töistä pois aiemmin, jos joku päivä venyy yli. Kyllä moni on aika tarkka tehdyn työn tuntimäärästä ja saadusta palkasta. Kellokorttikin pitää puolia, jos ylitöitä alkaa kovasti kertyä. Ne todellakin saa ottaa myöhemmin takaisin.


    • Anonyymi

      Miksi pitäisi erota? Avioliittoni toimii ovalla tavallaan ja lisäksi minulla on fuckbuddy joka on minulle myös rakas ystävä. Turhaa mitään erota kun sivusuhteessa olemme alusta asti puhuneet asiat selviksi että vaikka tunteita onkin, en eroa avioliitostani.

      • Anonyymi

        Tosi reilua miehellesi vai vaimollesi tuollainen elämä. Olet elämän pohjasakkaa.


      • Anonyymi

        Miksi pitää olla yhdessä tuollaisessa liitossa? Toimii tavallaan? Olet taloudellisesti riippuvainen hänestä? Ei tietenkään kannata erota, jos uusi sohva on tärkeämpää kuin itsekunnioitus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tosi reilua miehellesi vai vaimollesi tuollainen elämä. Olet elämän pohjasakkaa.

        Samaa mieltä. Onneksi en edes kuvittele kaipaavani tuollaista luuskaa.


    • Anonyymi

      Joku pilasi minut taas vuosi sitten.

      Varmoon muuten nyt olen. Tämä on tosi tuskallista.

      En tiennyt että miehet ovat aina myös vauvoja.

      Tämä viimeisin myös .

      Ketään en halua . Enkä ole kiinnostunut mistään.

      Olen masentunut lopun ikääni.

      Voin sanoa sen ihan oikein etten ole mikään.

      Hautajaiset on seuraavat ja sillä hyvä.

      Tämä on viimeinen kärsimys kesä .

      Vaikka kuinka sain veret piähäni vihdoin niin mitä muuta se on ??

      Sängyssä vuoan makkoon ja olen toisten kiusattavana ja halveksuttavana.

      Piä on vissiin viiden vanha.

      Nolo.

      On surkimus miksi teki näin?

      Puhui kyllä ihan omasta elämästään .

      Minulla on nyt sen taakka harteillani eipä muuta .

      Vaikoo sannoo että olisin luovuttanut mutta tappoo pian. On nähty elämöökin.

      En halua nähdä ennee mitteen.

      Suljen silmät ja ajattelen vain olisiko huominen päivä parempi.

    • Anonyymi

      Rationaalinen aikuinen ihminen näkee hetken mielitekojen taakse eikä hevillä vaihda riittävän hyväksi havaittua. Osaa arvioida tunteensa syvyyden suhteuttamalla sen aiempiin kokemuksiinsa.

      • Anonyymi

        Niin. Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin. Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä.

        Eli et halua tehdä mitään itse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli et halua tehdä mitään itse.

        En helposti vaihda riittävän hyväksi havaittua elämää toiseen....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En helposti vaihda riittävän hyväksi havaittua elämää toiseen....

        Sä et tule hyötymään ja lyömään hädässä olevaa ihmistä. Kukaan ei ole niin moraaliton.


    • Anonyymi

      Aaiat vaativat yleensä järjestelemistä. Kaikella on aikansa ja paikkansa.

      • Anonyymi

        Mutta aika antaa lopulta vastauksen aivan kaikkeen...


    • Anonyymi

      Ei ole ketään josta erota, eikä varmasti sellaista tule. Aitoa uskovaa miestä on niin harvassa että meilkeimpä turha toivo.

      • Anonyymi

        Kyllä niitä on. Ovat kiven alla vaan, kun eivät tykkää tyrkyttää itseään treffisivuilla ja tindereissä.


    • Anonyymi

      Osaan kyllä sanoa mikäli sitä tarkoitan.

    • Anonyymi

      Minun olisi harkittavani todella vaikea valinta, jos se toinen mies jonka kanssa koin lämmön, yhteyden ja onnen tunteeen jota en ole kokenut kenenkään muun kanssa, sanoisi tuntevansa samoin. Mutta hän ei ole sanonut niin elän elämääni, miettien häntä jaksan sen asian kanssa kun ajattelen ettei hän tunne samoin, mutta ahdistun kun kuvittelen, että hänkin tuntee samoin, mutta ei hän ole sanonut. Olethan sinä kertonut tunteesi?

    • Anonyymi

      Ap älä hölise hölmöjä turhaan.

    • Anonyymi

      Avioliiton, avoliitossa tai muuten parisuhteessa olevat eroavat jos niin päättävät. Ei tälläinen kolmannen osapuolen palstahuutelu johda mihinkään.
      Eläkää sitä omaa elämäänne vaan.

    • Anonyymi

      No mitä tähän nyt heittäis... itkupotkuraivarit?! Mukavaa loppuelämää, jokelteli vauva toiselle vauvakuolaajalle.

    • Anonyymi

      Et taida tuntea trauman takaa ihmistä. Heh

    • Anonyymi

      olin 30v aviossa, mies uskoton ja väkivaltainen kunnes erosin, toinen mies alkoholisti ja kolmatta en halua...

    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Wau! Seksikäs Diili-Sointu poseeraa nahkarotsi auki: "Eka työviikko purkissa ja heti..."

      Uhkea Sointu Borg poseeraa ekan työviikon kunniaksi nahkarotsissa ja revityissä farkuissa - toki tyylilleen uskollisena nahkarotsi paljastavasti auki.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      84
      10855
    2. Nyt se lipsahti, EU-elvytyspaketista pysyvä

      https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/7fd43a15-b005-4c03-a1cc-dc1f8ad1ff2c Nyt onkin huomisella EU-elvytyspakettiäänestyksellä ihan eri arvo. Jos hyv
      Maailman menoa
      707
      8828
    3. BB-suorasuu Aleksi Valavuori napakkana mies-nais -keskustelussa: "Eihän se ole meidän syy..."

      Big Brotherissa päästiin kipakkaan keskusteluyhteyteen jo heti aamusta. Aamupalapöydässä tasa-arvoasiat pistivät porukan kommentoimaan tunteella ja to
      Big Brother
      46
      4857
    4. Mitä kuuluu nyt? Maajussi-Mustafa paljastaa, onko sutinaa vai ei - Yllätys kuvausten jälkeen

      Turkin lahja suomineidoille elikkäs Maajussi-Mustafa on kyllä aikamoinen tapaus! https://www.suomi24.fi/viihde/mita-kuuluu-nyt-maajussi-mustafa-palja
      Viihde ja kulttuuri
      57
      4356
    5. Vappubrunssi

      Vappubrunssin järjestäjät hävetkää! Tiesitte että näin tulee käymään,vaaransitte ihmisten terveyden muutaman euron takia. Mahtaa omatunto,ei teillä ta
      Kokkola
      236
      3177
    Aihe