Mitä pitäisi tilanteesta ajatella, kun aikaisemmin olen ollut se ymmärtävä ja uhrautuva ystävä, aina valmis kuuntelemaan ja auttamaan. Samalla tietysti odotin, että ystävä olisi minullekin samanlainen, mutta ei ole ollut. Alkoi vähitellen kyllästyttämään ja olen alkanut olla itsekkäämpi ja samanlainen ystävälle, kuin hän minulle. Aikaisemmin sain kuulla siitä, että pitäisikin olla, mutta nyt kun tosiaan olen niin tehnyt, niin ystävälle se ei käykään ja kun en toiminutkaan niin kuin hän odotti, niin yhteydenpito loppui siihen ja toimii vain minun aloitteesta. Tietääkseni en ole loukannut häntä mitenkään. Eli kun en enää eläkään yhtä paljon kuin ennen ystäviäni ja heidän huoliaan varten, niin ystävä ei ymmärrä sitä, vaikka itse aina on sanonut, että minun pitäisi muuttua.
Hämmästyttävää
ystäväkö?
2546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla oli hyvin paljon samanlainen tilanne kuin sinulla. Kuuntelin aina ystäväni huolia ja murheita, mutta hän tuskin muisti kysyä mitä minulle kuuluu. Joten ajattelin, että jos on tosi ystävä hän auttaa myös minua avun tarpeessa. Mutta näin ei aluksi käynyt, ja yhteyden pito väheni kun hän huomasi etten ole itsestäänselvyys. Vähän aikaa oli hiljaisempaa, mutta sitten hän soitti ja pyysi anteeksi käyttäytymistään. Hän oli huomannut kuinka tärkeä olen hänelle. Nyt hän soittaa ihan vain kysyäkseen mitä minulle kuuluu, ja puramme huolia molemminpuolin. Joten luulen, että sinunkin ystäväsi tajuaa kuinka tärkeä olet hänelle. Ainakin jos hän on todella sinun tosi ystävä.
Näin on käynyt minullekin, useamminkin kuin kerran. Mutta elämä jatkuu ja yritän tutustua uusiin ihmisiin. Aikansa kutakin, kun ei muutakaan voi...