Asia on itsekeskeinen ja vähäpätöinen mutta olisin kiinnostunut kuulemaan kuitenkin mielipiteenne.Olen reilu parikymppinen ihan nätti itsestäni huoltapitävä nainen. Seurustelen toista vuotta ikäiseni miehen kanssa. Alussa seurustelu oli mahtavaa tietenkin:) Eräs aivan ihana seikka oli luonnollisesti se, kun mieheni jaksoi jokapäivä sanoa jotain ylistävää; Voi kulta kun olet kaunis, en malta olla koskematta sua, haluan sua niin, että pää räjähtää jne. Yksi tuollainen laudahdus aamulla niin minä olin hyvällä tuulella koko päivän!!:)
Nykyään jos ollaan lähdössä jonnekin ja laittaudun edelleen parhaimpiini niin olisi todella mukava kuulla jotain kannustavaa. Mutta ei... Eikä sellaista voi kysyä. Se olisi jotenkin alentavaa:) Miksei kahden vuoden seurustelun jälkeen voi sanoa spontaanisti edelleen, että voi kun sä olet kaunis! Jos telkkarista tulee luonto-ohjelma, joka kertoo apinoista, niin silloin mieheni spontaanisti antaa minulle pusun poskelle ja sanoo; kulta on päässy telkkariin...
Kerran mieheni ystävä sanoi ihan yhtäkkiä, että kai sä olet tänään sanonu tuolle naiselles, että se näyttää tosi helvetin hyvältä, johon mieheni vastasi vaikeasti, että joo... Oli kai mennyt sitten multa ohi vissiin:)
Nykyään jos ollaan lähdössä jonnekin ja laittaudun edelleen parhaimpiini niin olisi todella mukava kuulla jotain kannustavaa. Mutta ei... Eikä sellaista voi kysyä. Se olisi jotenkin alentavaa:) Miksei kahden vuoden seurustelun jälkeen voi sanoa spontaanisti edelleen, että voi kun sä olet kaunis! Jos telkkarista tulee luonto-ohjelma, joka kertoo apinoista, niin silloin mieheni spontaanisti antaa minulle pusun poskelle ja sanoo; kulta on päässy telkkariin...
Kerran mieheni ystävä sanoi ihan yhtäkkiä, että kai sä olet tänään sanonu tuolle naiselles, että se näyttää tosi helvetin hyvältä, johon mieheni vastasi vaikeasti, että joo... Oli kai mennyt sitten multa ohi vissiin:)
Vastaukset 13
Vanhimmat
oikeasti.
miehesi ei tod näk.vaan tajua, että se on tärkeä asia sinulle.
kerro, että laittaudut häntä varten ja kuinka mukavaa oli, kun hän muisti olemassaoloasi pienellä lauseella.
jos hän ei tätä ymmärrä, on hepussa tod. näk. enemmänkin kouluttamista :)
on kautta aikojen ollut ja nähtävästi tulee olemaankin ongelma että naisille on tärkeää saada huomiota.On kyllä myös varmaa että miehet eivät todellakaan tätä tajua.Se on kertakaikkiaan niin että miehet ja naiset ovat kaksi eri asiaa.
Tuo mainitsemasi muistuttamisehdotus olisi varmaan paikallaan.Tämä vain ehkä naisilta unohtuu mainita useamman kuin yhden kerran.
Tiivistettynä:Me miehet todellakin olemme(vaikka onkin vaikea ymmärtää)periaatteessa täysin tietämättömiä näistä tarpeista.Kysymys ei ole piittaamattomuudesta.
Naisilta kyllä myös ehkä helposti unohtuu että miehillekään elämän tarkoitus ei ole että toiset vaan vaativat.Tuo maininta häntä varten laittautumisesta silloin tällöin saattaisi olla eduksi asialle."Kouluttamiseen"voi ryhtyä tietysti sitten jos toistuvat selvät vinkitkään eivät auta.Toistuvat vinkitkään eivät taas tarvitse tarkoittaa sen enempää yhtä,kahta kuin kolmeakaan kertaa,sen enempää kuin jokapäiväiset huomion osoitukset naisillekaan tarkoittaa yhtä,kahta tai kolmea kertaa.
Meillä myös mies tykkää sanoa kaikkea kivaa. Mutta kyllä sitä pitää antaa sitä vastakaikuakin, eli kehuppa sinä välillä miestä;)jos se sitten tajuaa antaa samalla mitalla takaisin...
Olisi niin mahtavaa kuulla poikaystävän suusta vielä niitä alkuseurusteluajan pieniä kohteliaisuuksia! En ole koskaan kyennyt vaivaantumatta kuulemaan ylimitoitettuja ylistyslauseita, mutta sitä mukavampia ne pienet kohteliaisuudet sitten olivatkin. Jostain syystä ne vaan ovat tässä vuosien myötä loppuneet tyystin. Pientä kiusoittelua vain, sitäkin harvakseltaan. Ja tuntuu niin ikävältä kerjätä kauniita sanoja, joita ei sitten tule.
Itse kyllä olen varsinkin viime aikoina pyrkinyt sanomaan miehelle kaikkea mukavaa. Huomioin hänet aina, kun hän on alastomana menossa suihkuun, annan pieniä vinkkejä ja suoriakin sanoja tunteistani ja mitä siitä seuraa?
Ei mitään. Ja sitä hölmömmäksi sitä sitten itsensä tuntee. Voisinhan minäkin tämän turhan yritykseni lopettaa, mutta sitten meitä olisi kaksi tuppisuuta.
Jotenkin vaan tuntuu, että tuo mies on vaan yksinkertaisesti liian tottunut siihen, että olen tässä. Ei tuo muitakaan naisia tunnu katselevan mutta on liian tuudittautunut siihen uskoon että kaikki menee hyvin kun ei kerran suuria riitasointuja ole. No, minun pääni sisällä niitä alkaa jo olla.
Seurustelu on aina ihanaa - ainaki alussa. Kun tyttö ja poika edenny seurustelussaan pidemmälle, niin valitettavan usein pienet (mutta hyvin tärkeät) huomaavaisuudet ja kohteliaisuudet unohtuu. Miksi näin? Johtuuko se vaan siitä, että mies luulee jo voittaneensa naisen omakseen? Ja vaikka olisikin, ei se tarkoita sitä, että kohteliaisuudet voi jättää sanomatta/tekemättä. Mielestäni teidän pitäisi keskustella asiasta AVOIMESTI JA REHELLISESTI. Asiat ratkeavat puhumalla.
Itse en vastaavaan tilanteeseen ole ajautunut, mutta uskoisin, että jonkinlainen taantuminen varmasti tapahtuu vuosien myötä. Ihmettelenkin, myös muiden asioiden yhteydessä, miksi ei voi sanoa asiasta, jos sitä todella haluaa. Ei kai kaupassakaan mennä tiskille ja odoteta hiljaa, että myyjä antaisi juuri oikeat tuotteet. Uskonkin, että jos jotain todella haluaa, osaa ja uskaltaa myös avata suunsa.
ikävä sanoa mutta sitä kutsutaan arjeksi,mies kun on semmonen pösilö,että "unohtaa"kehumisen kun huuma haihtuu..siihen pitää vaan tottua koska puolet miehistä on näitä tämmösiä.Kyllähän se paljon vaikuttaa että mitä itse tekee,tiedäthän että yleensä tie miehen sydämmeen vie vatsan kautta.Kokeileppa vaikka Metsästäjän pataa ja basmatiriisiä wokkivihanneksia,atrian nettisivuilla on ohjeet metsästäjänpataan,loput voi säveltää itse..
Tuskin, se on luonnon laki.
Kun mies hankkii innoissaan playstationin, kiinnostus säilyy niin kauan kuin uusia pelejä pukkaa markkinoille, mutta ei hän enää kauaa hihku pleikan perään, uusi versio tulossa, sillä voi pelata parempia pelejä. Tämä ei tarkoita että nainen pitäisi vaihtaa uuteen, vaan suhteen on mentävä uudelle tasolle, hiljaisen yhteisymmärryksen, jossa turhia ylistys-sanoja ei enää tarvita, vaan kumpikin tietää mikä on pelin henki; on onni saada rakastaa ja saada vastarakkautta.
Sanat eivät sitä muuta tai lisää, riittää kun tietää sen päässään ja sydämmessään.
Ruualla täytetään vatsa, ei mieltä, mutta jo ruuan valmistaminen toiselle vahvistaa yhdessäolon tunnetta ja osoittaa että välittää.
Kyllä mies välittää vaikkei aina sano sitä.
Sen näkee siitä että hän makaa vieressäsi sohvalla ja raapii takamustaan.
Näin tekee vain ihminen, joka luottaa ja rakastaa toista tietäen ettei tule tuomituksi.
:)
Naiset odottaa aina miehiltä noita kehumisia ja mukavia kommentteja. Ja mukavahan niitä on toki antaakin. Se vaan alkoi vituttaa kun niitä ei itse saanut ikinä takaisin. Ex ei ollut tippaakaan kiinnostunut halaamisesta tai hellittelystä kuin minun antamana! Itse jouduin olemaan jotenkin unohdettuna kun toinen itsekkäästi odotteli kaikenlaista. Ei se koskaan tajunnut tuota asiaa vaikka yritin selittää, tai sanoi ymmärtävänsä mutta varsinaisia äksöneitä keskustelu ei poikinut. Minkäs sitä luonteelleen mitään voi. Nyt se sitten haluaisi takaisin mutta kun suhde on kerran kunnolla kylmennyt niin minkäs teet.
toi apina-kommenttikin sama :)
Mies sanoi kohteliaisuuksia ja puhui tunteistaan ensimmäisen kuukauden aikana. siihen ne sitten jäikin. Joskus kyllä saattaa sanoa että olen kaunis tai jotain, mutta minä taasen haluaisin kuulla enemmän tunteista kuin ulkonäöstä. Vaikka tiedän kyllä että ei niitä tarvitse välttämättä sanoa, vaan tuntee. mutta kun aina ei todellakaan tunne. Pitkien työpäivien jälkeen tuntuu siltä että olen vain joku siellä kotona, joka tekee ruokaa..minun iltani pelastaisi kunnon halaus ja se että sanoisi vaikka että olen hälle niin tärkeä tai ihan mitä vaan..kyllä tiedän että mies rakastaa, mutta itse olen niin tunteellinen, että haluan näyttää sen ja puhua siitä jne.
Joillekin se on vaan niin vaikeeta sanoa niitä ajatuksia ääneen. Olettavat, että kyllä nainen tietää olevansa miehelle tärkeä. Ja kyllähän hyvässä suhteessa niin onkin, mutta eihän se ole keneltäkään pois, vaikka mies noita rakkauden tunnustuksia ja kehumisia ihan vaikka päivittäin sanoisikin. Nainen olisi hyvällä päällä, eikä nalkuttaisi niin paljon!
Osa miehistä ei kaveriporukassa kehtaa kehua naistaan. Pelätään, että sitä leimaantuu tossun alla olevaksi reppanaksi.
Miehinen ajatusmaailma on hyvin pitkälle aineellinen. Kuten tässä jo muutamat viittasivatkin, miehelle on yllättävän vaikea käsittää tunteitaan, puhumattakaan niiden tulkitsemisesta ja näyttämisestä. On totta että suhteen alku vaiheessa leperrellään kaiken laista. Mutta kun ihastuminen tasaantuu rakkaudeksi, muuttuu ihmisen ajatusmaailma toiseen suuntaan.
Rakastuminen ja rakkauden tunne syntyvät ihmisaivojen eri osioissa vaikuttaen käyttäytymiseen ja henkiseen mielialaan erilailla. Rakkaushan on aineeton käsite, jonka miehet turhan usein mieltävät "vähemmän tärkeäksi".Tästä johtuen mies alkaa jossain vaihetta suhdetta "unohtaa" huomioida seurustelukumppaniaan ja niin tosi kuin onkin, ei hän myöskään muista siitä toiselle aina mainitakaan. Ikävä sinänsä, ettemme aina tajua sitä itsekkään.
Ja mitä kaveriporukkaan tulee,toisin kuin naiset, harvemmin keskustelemme keskenämme tyttöystävistämme/vaimoistamme. Miehillä on kolme pääsääntöistä "maailmaa": työ, koti ja kaverit. Kun lähdemme vapaa-ajalle, menemme sitten pelaamaa tai baariin, jätämme luontaisesti koti asiat kotiin. Vain joskus todellä hyvän ystävän kanssa, tulee juteltua naisistaan - ja vain kahden kesken. Luenteisiimme kuuluu ettei heikkouksia näytetä toisille urospuolisille ja juuri naisistamme tai suhteistamme puhuminen julkisesti mielletään sellaiseksi.
Juuri nämä mielestäni ovat yksi suuri ero miesten ja naisten välisessä maailmassa.
Perustan nämä ajatukset puhtaasti kokemukseeni ja oppimaani. Jos olen väärässä, korjatkaa ihmeessä!!
Vain palautteista voi oppia.
heräsi pahemman kerran.Oletko mies,vai nainen joka yrittää analysoida miesten ajatuksia?
Jos olet mies niin ymmärrän täydellisesti naisten käsitykset miesten välinpitämättömyydestä.Itselleni kertomasi käyttäytyminen on täysin hebreaa.Olen erittäin ylpeä naisestani ja kunnia-asia on kertoa kenelle tahansa mikä tuuri minulla on käynyt kun hänet tapasin.
Todellisuudessa tossun alla oleva reppana,joko oman naisen tai kavereitten,on se joka häpeää näistä asioista kertomista,etenkin jos niillä on todellisuus perä.
Itse olen lässytellyt vaimollekin kaikennäköisiä rakkauden osoituksia jo kohta neljäkymmentä vuotta.Joskus melko useinkin ja joskus tavallaan puoliksi leikkimielessäkin.En ole edes kysynyt onko mieleen.Ei ole juuri haukuskellutkaan.