Onko muilla psyykelääkkeet aiheuttanut vainoharhaisuutta ja fobioita? Mulla siis näitä ihmeellisiä pelkoja ja vainoharhoja puski lääkkeitten aikana. Nyt kuitenkaan en ole syönyt lääkkeitä vuoteen ja nämä pelot jäi jäädäkseen. Ikinä ennen lääkityksiä en tälläistä ole kärsinyt.
Lääkkeet laukaisi pelkoja ja vainoharhaisuutta
Anonyymi
861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Söin vuosia erilaisia psyykelääkkeitä, ja olin jatkuvasti psykoosin kaltaisessa olotilassa.
Käytin päihteitä runsaasti tuohon aikaan.
Olin jatkuvasti psykoosin kaltaisessa olotilassa, eli oli harhoja, harhaluuloja, pelkotiloja, paniikkia....kaikkea mahdollista ( ja kai mahdotontakin ).
Kun päihteet, kuten lääkkeetkin jäivät pois, niin ei mulle mitään tiloja kyllä jäänyt päälle. Päinvastoin, kaikki ne ikävät jutut katosivat.
Olettaisin kyllä, että on varmaan lähtökohdistakin kiinni, minkä takia lääkkeitä on alun alkaen määrätty, onko silloin ollut minkälaista ongelmaa.
Lähinnä jännitystä koulussa muttei todellakaan mitään pelkoja päinvastoin oon aina ollut aika rohkea ja peloton ja tosiaan on jotkin pelot ja harhaluulot lieventyneet oleellisesti tässä vuoden aikana, mutta muutama pitää itsepintaisesti otteessa, mutta siksi yhdistän lääkkeisiin, koska nämä pelot ja vainoharhaiset ajatukset laukesi kun olin ehtinyt syödä psyykelääkkeitä noin 3kk
Voi olla, että menee aikaa pidempäänkin, mutta varmasti ne pelot helpottavat ajan myötä, jos kerran lääkkeet ne laukaisi.
Kirjoitit, että on jo oleellisesti lieventyneet, eli edelleen on valoa tunnelin päässä.
Anna ajan kulua, äläkä tuskastu siitä, ettei helpota hetkessä.
Ootko sä saanut jutella noista peloista ja ajatuksista kenenkään kanssa ? Yksin niiden kanssa ei ole kiva olla. Puhuminenkin voisi kenties tuoda edes vähän helpotusta.
Kyllä, niistä vain ei ehkä kannata puhua hoitotaholle.Lääkkeiden haitat nähdään helposti "sairauden" pahenemisena.
Tämäkin niin totta, mutta toki se on paljon hoitavasta tahosta kiinni.
Hyvässä paikassa löytyy ymmärrystä, on tullut huomattua vuosien varrella.
Olen puhunut kyllä, mutta eipä niitä kukaan tajua. Aika yksin olen näidenkin asioiden kanssa ja hoitotaho ei ota kuuleviin korviinkaan, että mikään olisi seurausta lääkkeistä vaikka itse tiedän, että on. Silloinhan nämä laukesi olikohan duloksetiinin aikana. Voin sanoa, että menetin itseni siis persoonan, tunteet kaikki lääkkeiden käytön aikana vaikka on kulunut aikaa niin en ole enää se sama joka olin ennen lääkkeitä. Jäin tosi haavottuvaiseen tilaan ja yksin niin yksin.
Yksinkään ei ole pakko olla näiden asioiden kanssa, on olemassa mielenterveysyhdistyksiä, mielenterveysseura ym.
Vertaistukea pystyy löytämään, jos haluaa.
Nii tosiaan mulla on hoitotaho kyllä, muttei juttelu mulla ainakaan auta.