niin kuinka kauan siinä notkut lähemmän tuttavuuden toivossa? Kuinka alas voit vajota? Onko mitään rajaa matelulla? Arvostatko itseäsi?
Kun jäät ystävävyöhykkeelle,
Anonyymi
52130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
En notku missään kun en edes vonkaile ketään. Tulevaisuudesta en tiedä😅
Miksi murehdit toisten asioita. Olet ilkeä ihminen.
Kukin tekee miten tekee ja se ei kuulu muille.
Mikä saa sinut luulemaan että murehdin toisten asioita? Jospa peilaan omia asioitani muiden kautta? Enkä menisi heti tekemään kenestäkään sellaista johtopäätöstä, että ilkeä ihminen, muutaman lauseen perusteella.
Elämää on friendzonellakin.
Jiimen
Luulo ei oleen tiedon väärti.
Juda
Ajanhukkaa. Selvitän heti tuleeko enempää ja jos ei, peli poikki heti. En hukkaa aikaa sellaisten kanssa joille seurani ei ole enempää mieluisa.
Speden spelit hyvä ohjelma klassikko vailla vertaa.
Sen muistan ikäni mä muistan sen.
Ihan ok tää on. Enempään en pysty itsekään.
Notkun missä? Ystävät on ystäviä.. niihin voi ottaa yhteyttä, kun haluaa? Ei se ole mitään perässä roikkumista.
Harvempi varmaan kuitenkaan erityisemmin alkaa kaveeraan, jos jotain teerenpelin poikasta ollut, joka ei oo ottanut tulta alleen tai jopa ihan paikka, yrittää siinä varmaan mennä eteenpäin kuitenkin. Tietenki jos kaveripohja ollu se mistä lähetty, siinäki sitte oma miettimisensä, onko paluuta neutraalille maaperälle enää.
No ehkä tilanne helpottuu, jos ottaa vähän hetkeksi etäisyyttä? Antaa tunteiden ns. järkiintyä. Käsittelee ne romanttiset fiilikset käsiteltävään muotoon.
Monet on ystäviä erojenkin jälkeen, kun ovat päässeet yli niistä romanttisen rakkauden tunteista. Ne muuttuu ystävä rakkaudeksi. Pitää toisesta ihmisenä kuitenkin niin paljon, että haluaa säilyttää välit ja olla tekemisissä.
Särkyneen sydämen pitää ensin parantua.
Aivan totta. Itsellä menossa etäisyyden ottaminen, koska rupean heti itkemään, kun kuulen toisen äänen. Olen myös poistanut hänet Whatsapista ja naamakirjasta. Ehkä joskus pystyn olemaan ystävä tai sitten en. Aika näyttää.
Juu, pieni erätauko on joskus paikallaan, jos tunteet ei meinaa asettua muuten. Voi tehdä ihan hyvää kaikessa rauhassa ilman "ärsykkeitä" (toisen läsnäoloa ja vuorovaikutusta) kelailla itsekseen läpi fiiliksensä ja päästä niiden kanssa olotilaan, että pärjää niiden kanssa. Vaikka toisen lähelläkin olisi.
Ottaa kapteenina uuden kurssin tunnepuolella, eihän se aina helppoa ole. Mutta en oikein keksi muutakaan hyvää tapaa, kun aika ja mielessään asioiden läpi käyminen ja järkeistäminen. Miksi meitä ei tule tai miksi me ei kestetty yhdessä.
Miten mun tai hänen tunteet tässä vaikuttaa jne.
Ja joskus vaan "all good things come to an end" sittenkin.
Jatkuvat estot ja poistot päälle. Näkymät valoisat.
Itsellä aivan sama tilanne. Katsotaan jääkö toinen muistojen albumiin, hienona ihmisenä, vai kyselenkö joskus kuulumisia.
Ei kiinnosta sen jälkeen yhtään.
No mä tulkitsen ystävävyöhykkeelle jäämisen niin, ettei toinen ole kiinnostunut muusta kanssani kuin ystävyydestä. Eli ystävänä jatkuu sitten vaan.
Kuinka kauan siinä notkut lähemmän tuttavuuden toivossa?
-Hylkään toiveet muusta, kun ystävyydestä. Eli en edes notku likellä. Kuten muidenkin ystävien kanssa pidän yhteyttä silloin tällöin. En erityisen aktiivisesti siis.
Kuinka alas voit vajota?
-En ymmärrä kysymystä? Ei ketään ole pakko saada. Aikanaan löytyy joku muu.
Onko mitään rajaa matelulla?
-Älä matele, hyväksy tilanne. Jatka elämää. Etsi joku muu, jolle kelpaat ilman koeaikaa.
Arvostatko itseäsi?
-Erittäin paljon. Olen uniikki. :D
Soittelitko nosserakkaalle silloin tällöin?
Heh, mikä kysymys toi on? No vastataan. En soitellut alkuun ollenkaan, ei hänkään. Kirjoiteltiin puolin ja toisin kyllä kilometrikaupalla sähköpostia ja pidettiin yhteyttä päivittäin jopa tuntikausia. Vaihdettiin sitten jossain vaiheessa puhelinnumerotkin ja soiteltiin melkein päivittäin. Sähköpostia laitettiin päivittäin tulemaan 6 kuukauden ajan.
Tais yksi päivä jäädä väliin, kun netti ei toiminut. Mutta me oltiinkin kumpikin kiinnostuneita toisistamme silloin. Joten vastavuoroisuus tuli ihan luonnostaan ilman mitään notkumista ja mankumista, kuten kuuluukin tulla kun ollaan oikeesti toisesta kiinnostuttu. Ja halutaan tutustua ihmiseen tekstien takana.
harvakseltaan näppäillään, kun ei oikeen ota tulta alleen. Syttyäkseen. Tai ollaan vaan kavereita. Ei silloin niin tuu edes mieleen joka päivä kysellä kuulumisia tai mitään muutakaan.
Ja 6 kuukauden jälkeen "jo" nähtiinkin ekan kerran. Ja siitä ekasta kerrasta meni n. viikko, kun jo asuttiin yhdessä ja asutaan edelleen. On oltu erossa vain, kun toinen on ollut sairaalassa. Ja pari kertaa puoliso on yksin käynyt kotipuolessaan, joskus alkuaikoina.
Nykyään käydään sielläkin perheenä. Koko sakki, joka kerta mukana.
Et aika tiiviisti on oltu yhdessä, ihmekkö jos joskus meinaa seinät kaatuu päälle. Ja tuntuu, että kaikki on nähty ja koettu yhdessä. Vaikkei ollakkaan. :)
Niin. Eikö sitä voisi sanoa ääneen sen mitä haluaa ja jos se ei ole mahdollista tavoittaa, niin jättäisi homman siihen?
Juuri näin. Ei tarvis ihmetellä, missä mennään, vai mennäänkö missään.
Joo.
Ja itsellekin on jokunen sanonut, että haluaisi jäädä kaveriksi, vaikka ei mitään erikoisempaa tule syystä tai toisesta, niin olen sanonut, että se käy kyllä, mutta minulla on sen verran kavereita, että yhteydenpito voi olla yksipuolista. Jokunen on silti jäänyt tavallaan joksikin aikaa siihen, mutta pikkuhiljaa on vissiin huomanneet, että hiljaista on...
Minusta on reilua sanoa totuus. Senkin voi sanoa kauniisti, vaikkakin jämäkästi, ettei toiselle jää mitään harhaluuloja mistään. 🙂
Joo, samaa mieltä. Reilusti vaan sanoo, jos ei ole kiinnostunut niin ei tarvitse roikkua.
Olen jäähyllä
Aha, mitäs pahaa sä olet sitten tehnyt että jouduit jäähypenkille? :)
Jotakin perustavanlaatuista hölmöä otaksun, jos jäähylle laitetaan. Parempi yrittää selvittää mokailut, jos sellaista on sattunut. Sä olet saanut toisen nyt epäilemään kunnollisuuttasi tai sopivuuttasi kumppaniksi. En tiedä oletko mitä sukupuolta, mutta naiset osaa olla aika tarkkoja näissä asioissa. Ne vetäytyy, jos töllöilee, etenkin jos on kyllästynyt töllöilijöihin.
No joskus sekään ei riitä, mutta onneks nykypuhelimista saa eston päälle sitten. 😄
Mutta kyllä minäkin joskus jotenkin ahdistuin siitä, kun jollekin täytyi osata sanoa, että ei nyt oikein nappase... tälleen jälkeenpäin mietin, niin mikähän siinäkin oikeen oli? 🤔
Muistan kun jollain viestillä esimerkiksi laitoin, niin tuntui kun olisin jotain kauheaa tehnyt. Se viestillä laittaminenkin oli vaikeaa, mutta edes jollain. Nyt taas ei tekisi tiukkaa sanoa suoraan nenätystekin. 😀
Kyllä se itsestä johtuu ja siitä miten arvostaa itseään ja samallapa sitä arvostaa myös sitä toista. Aivan taatusti tulee hyvä mieli toiselle, jos ystävällisesti silmiin katsoen sanoo, että ei herätä sellaisia tunteita nyt. 😊
Näppärät älylaitteet. :)
Se on varmaan se ettei halua loukata toista tai olettaa, että toinen loukkaantuu jos sanoo suoraan. Vaikka eipä se pitkittämällä ainakaan helpotu, nopeesti vaan piikki lihasta ennen kun pääsee tulehtumaan asti. Voihan se loukata ja satuttaakin, mutta elämä joskus tekee niin.
Juu, reiluus ja suoruus on kuitenkin hyveitä, vaikka joskus ne paheiksi koetaankin. :)
Porukat kurvas pihaan. Palaillaan. :)
Exän kanssa olen kaveria. joskus soitellaan tai laitetaan viestiä. Niin kauan ollaan, kun se molemmille sopii.
Rohkeasti se pitää vaan sanoa, vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Ei pidä jäädä suhteeseen, joka ei tunnu hyvältä.
Näinpä. Voi aina kysyä itseltään, tekeekö muka väärin?
Itse lasten äitiin pidän hyvin pitkälti lasten vuoksi yhteyttä, mutta onhan tuo jo tullut sopiva suhtautuminen puolin ja toisin...
Heh, ei toimi minuun, koska ei ole ystäviäkään D:
Onhan sulla mut,,, grrrrr...
Ja oot hyvä ystävä, koska kun kyllästyn sun suunsoittoon, voin aina syödä sut iltapalaksi😃
Ystävävyöhykkeellä tahtomattaan oleva nainen voi halutessaan harrastaa seksiä kyseisen miehen kanssa.
Siinä voi käsittääkseni olla niin kauan, että jotain vakavampaa tulee vastaan, jos nyt ylipäätään on vakavampaa hakusessa.
Friends with benefits suhde?
Ei. Friends with benefits -suhde aloitetaan molempien samanlaisesta toiveesta. Nyt kysyttiin ystävävyöhykkeelle jättämisestä ja jäämisestä.
Kerro ystävillesi että lopunaajat juuri viivästyivät noin 200 vuotta liittyen isrqlen jq palestinaan sotaan, ei vieläkään rauhaqq,
Unessani oli jännä juttu. piti jännittää milloin juna ohittaa jonkun valtion rajan, jännitywtä, sitten ohitti eli olemme turvassa ja tulee tarjoilut, venäjän presidentti ta5rjoaa,: paljon kaviaaria ja pikkukeksejä sekä sikareita, mielin määrin.
Ksikillr matkailijoille :D
Aika ei paranna kaikkia haavoja, tai sitten paraneminen voi kestää kauan eli omaan kuolemaan saakka jolloin helpompaa olisi tappaa kohde jotta haavat paranisivat, jos nyt 650 vuottakaan ei riitä haavojen paranemiseen niin tapettava koko suku jotta haavat paranevat?
Onko ystävyysvyöhyke tyhmä kuin lentokoneen lentäjä?
Tyhmä kuin taistelupilotti?
Mutta niin noniin, nut uskallan, koska en uskalla häiritä toisia, voin uskaltaa ehkä jotain kopistaa naapuritytön ovea, koska en halua häiritä mutta joskus ehkä, en no jaa, kun joo näin tyttösiä... taas...
Huono kaveripano on kuitenkin parempaa, kuin avioseksi. Muistan aikoinaan kun harrastettiin avioseksiä vaimon kanssa. Sehän on jopa velvollisuus?
Siitä puuttui kaikki. Ei ollut jänskänaisen tunnetta enään. Siitä tuli mieleen: https://www.youtube.com/watch?v=Djkq5Z7h8zc&list=RDMM&index=7
>Simiti<
Tilaa Seppo
Minunj piyää nyt selviytyä hengisssä itse, loukkaantumatta, mutta nuo tytöt no jooh :D
Kun rn olr mikään luuseri-hornet-f18-pilotti... mutta joo f-15 eagle-lentäjät pilvien päällä leujumassa avaruuden rajoilla hauskoja, he ovat lentäjiä.
USAF eli kuvia miten F-15 koneella pilvien päällä leijaa :;D
Mutta itse kun olen Jumalaan uskoca mies, niin joskus iltarukouksessa laitoin errä ja myös enkeli Gabrielille, että haluaisin lisää tyttökvereitakin uudessakin asuin paikassa kaupunfgissa tulee tulee YLIMÄÄRIN.
Mä olen syvällä ystäväinvyöhykkeellä. Ollut jo vuosia, enkä pääse sieltä pois.
Olen ollut siellä jo niin kauan, etten muusta tiedäkään, enkä taida halutakaan pois.
Rakastan häntä niin, että tiedän näyttäytyväni matelijana hänen edessään, eikä sellaisessa tilanteessä ole enää toivoa, mutta en saa tätä loppumaan.
Olen toivottoman rakastunut, eikä se lopu vaikka ei nähtäisi.
Tiedän, minussa on jotain vikaa.
heilutat sitten käsilä että heippa... ikknasta jos vahingossa huomjaa omien siivoilujen ohessa naisia :D
Mä olen äkkiseltään laskettuna ainakin neljän naisen kanssa kamuvyöhykkeellä, vaikka ollaankin tekemisissä enemmän tai vähemmän. Erään naisen passitin itse friendzonelle jo joskus 2012, mutta me ollaan edelleen hyviä ystäviä vaikka hän on ollut jo varmaan 7 tai 8 vuotta avoliitossa. Meidän välit on todella mutkattomat, vaikka rivien välistä välillä huomaa että hän on ehkä vieläkin vähän ihastunut muhun, mutta tiedä sitten. No viimeisen ex-Muijan kanssa viime vuosi oli melkoista vuoristorataa, mutta viime syksystä asti kun ollaan pysytty ystävinä niin välit ovat olleet paremmat kuin koskaan ennen, ja keskustelu avoimempaa. No sitten on pari muuta naista, joihin olen tutustunut alunperin ihan kasvotusten arkipäiväisissä merkeissä ja sittemmin kertonut kiinnostuksestani, joka oli kummassakin tapauksessa yksipuolista. Mutta ei siitä tehty mitään isoa numeroa eikä mulla ole tapana alkaa inttämään, joten välit ovat myös heihin hyvät ja mutkattomat.
En mä tiedä onko se jonkinlaista löysässä hirressä roikkumista, jos on naisten kanssa friendzonella, mutta en mä ainakaan itse tilanteesta kärsi. Palstan naisvihaajille ihan vinkkinä, että naispuolisiltakin kavereilta voi saada jeesiä ihan arkipäiväisissä asioissa normaalia vastapalvelusperiaatetta noudattaen. Exältä sain apua viime syksynä kun kärsin tilapäisestä vedensaantiongelmasta, yhtä kamunaista olen auttanut autoasioissa jonkin verran ja hän puolestaan on kertonut mun firmasta eteenpäin tutuilleen jne.
Sanoisin että friendzonella ei kannata olla, jos on liikaa tunteita pelissä edelleen, silloin se tekee kipeää. Mutta jos hyväksyy sen että ihastuksia tulee ja menee, ja että joskus ne ovat yksipuolisia (myös naisten suunnalta) niin ihan ihmisinä tällaiset naiset kannattaa kohdata, eikä tyrkyttää itseään väkisin seuraksi vaan jättää omalta osaltaan oven auki että jos nainen haluaa joskus nähdä tai hengailla niin kutsu on voimassa, mutta muuten kannattaa pyrkiä käyttäytymään mahdollisimman normaalisti ja neutraalisti.
Hyviä pointteja sulla. 👍
Kerrankin aikuisen ihmisen puhetta. Ei vedetä mitään draamaa ja lässytystä.
...ikkunasta juttelee joku nato-upreesiri,elälöityn jo kuin kaikki autojen kuljettajat...
Voisin ehkä en nyt keskellä yötä, mutta niin jotenkin herättää jotainj tuttö'ä.
Ystävät on ystäviä, hehän ovat läheisiä. Joskus heistä voi tulla rakastavaisiakin. Rakkauteenkaan kun ei aina pysty tarttumaan välittömästi. Ystävät on kuitenkin aina läheisiä, joiden seurassa viihtyy ja on kiva olla.