Olen nelikymppinen ja asun yksin. Olen aina puhunut paljon yksikseni. Puhelen suurista, filosofisista asioista, saatan esim. argumentoida jonkin tietyn eettisen tai yhteiskunnallisen näkemyksen puolesta, vähän kuin puhuisin vastaväittäjälle. Ketään toista ei vain oikeasti ole läsnä.
Viime aikoina olen havahtunut siihen, että puhun ihan hirveän kovaan ääneen. Äänenvoimakkuus nousee, varsinkin jos puhun minulle tärkeästä aiheesta. Oikeastaan huudan puhuessani asioista, joihin suhtaudun intohimoisesti.
Keskiyöllä muu kerrostalo on hiljaa, mutta itse saatan huutaa asunnossani yksin vaikkapa monikulttuurisuudesta tai sananvapaudesta.
Tähän havahduttuani olen yrittänyt laskea äänenvoimakkuuttani, puhua kuiskaamalla tai hiljaisella äänellä, mutta kun innostun tai raivostun, voimakkuus taas nousee huomaamattani.
Olen ihmeissäni, että naapurini eivät vielä ole valittaneet. Ehkä ääneni ei sittenkään kantaudu naapureitteni asuntoihin, tämä on jykevä kivitalo.
Puhun yksikseni, todella kovaan ääneen!
Anonyymi
0
50
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä392955- 632344
- 1742304
Kukapa se Ämmän Kievarissa yöllä riehui?
En ole utelias, mutta haluaisin tietää, kuka riehui Ämmän Kievarissa viime yönä?331998- 171375
Salilla oli toissapäivänä söpö tumma
Nuori nainen, joka katseli mua. Hymyili kun nähtiin kaupan ovella sen jälkeen411346Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?221343- 101224
- 221201
- 111194