Niin siis missä vaiheessa on "sopivaa" kertoa miehelle entisestä,hieman vaikeastakin suhteesta. Oon tuntenu tän miehen viime kesästä, ja hetkeä aiemmin olin eronnut vuoden seurustelusuhteesta. Tarkoitus ei siis ole haukkua tai kehua eksää, haluaisin vain että tämä mies johon olen nyt tutustunut, tietäisi menneestä vaikeasta suhteestani. Yli olen päässyt täydellisesti, joten ei voi sanoa edes että roikun entisessä suhteessa.
Onko siis jotenkin moka alkaa kertoa menneisyydestä, josta itse ainakin haluan kertoa, koska olen myös oppinut siitä todella paljon. Haluaisin jakaa tuttavuudelleni tämän asian. En noudata orjallisesti kenenkään mielipidettä,haluaisin vain tietää näkökulmianne aiheeseen. Naiset:Oletteko kertoneet esim. henkistä väkivaltaa sisältäneestä suhteesta? Miehet: Haluatteko kuulla?
Onko siis jotenkin moka alkaa kertoa menneisyydestä, josta itse ainakin haluan kertoa, koska olen myös oppinut siitä todella paljon. Haluaisin jakaa tuttavuudelleni tämän asian. En noudata orjallisesti kenenkään mielipidettä,haluaisin vain tietää näkökulmianne aiheeseen. Naiset:Oletteko kertoneet esim. henkistä väkivaltaa sisältäneestä suhteesta? Miehet: Haluatteko kuulla?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mielestäni, jos olet kovia kokenut, niin siitähän on saanut elämänkokemusta ja on hyvä puhua myös vaikeista asioista kumppanin kanssa. Jos hän ei osaa ottaa mitään kantaa tai ei halua keskustella, niin miettisin kyllä, miksi niin. EI ole mitenkään hävettävää, että on ollut vaikeuksia elämässä. JOs toisen on sitä vaikea hyväksyä, niin entä kun elämässä vääjäämättä tulee hankalia päiviä ja tuen tarvetta monessa muodossa. Mittaisin henkistä ymmärrystä ja syvyyttä aloittamalla keskustelun ensin vähän varovaisesti ja sitten avoimemmin jos syvällisyyttä kumppanista löytyy. Itse vaadin niin ehdottomasti henkistä yhteisymmärrystä ja sen myötä tunnen saavani jatkossa myös tarvittaessa tukea, että haluaisin vilkaista myös kummankin historiaan.
Minusta menneisyydestä kertominen on yleensä hyvästä. Mitään yksityiskohtia ei kuitenkaan kenenkään tarvitse tietää, vaan pitää olla diplomaattinen.
Meinneisyys on luonut sinusta sen mikä olet nyt. Jos sinulla on ollut vaikea suhde, niin varmasti nykyinen miehesi ymmärtää sinua ja mahd. käyttäytymistä vielä paremmin.
Mitään tiettyä aikaa ei tietenkään ole. Sen kyllä tuntee. Viettäkää rauhallinen koti-ilta ja keskustelkaa rauhassa. Puhuminen tekee suhteessa niin paljon hyvää, että sen voima on uskomaton. Luulen, että lähennytte huomattavasti.
Onnea!
Oli asioita, ja mieheni alkoi kysellä, miksi suhtauduin mihinkin aina siten kuin suhtauduin. Oli sitten pakko kertoa, että oli taustalla sellaisia kokemuksia ja minusta oli tullut aika varoavainen tiettyjen asioiden suhteen. En olisi muuten kertonut, mutta koska hän kyseli ja pyysi kertomaan. Nykyinen mieheni suhtautui tosi ymmärtäväisesti. Hän oivalsi sen jälkeen, miksi käyttäydyin niin varoen tietyissä asioissa. Hän tosin on kannustanut minua olemaan vapaampi, sillä hän ei käytä minuun mitään väkivaltaa ja toivoo, ettei vanhat ikävät muistot kummittelisi alitajunnassani. Tietoisesti olen niistä päässyt yli, mutta jotenkin ne tiedostamatta saattaa tunkeutua jokapäiväiseen elämään.
Oletpa ollutkin kärsivällinen, kun et vielä ole vuodattanut sitä sisältäsi!
Minua ärsytti (anteeksi vaan) kaksi viimeksi treffien kautta tapaamaani miestä, jotka eivät ensimmäisillä treffeillä juuri muusta puhuneet kuin entisen
vaikeudesta! Se oli selvä merkki, että on vielä siinä entisessä kiinni!
Nykyään yritän kautta rantain utsia, että mahdollinen tuleva seurustelukumppani ei ole siinä aikaisemmassa juuttuneena. Saahan siitä kertoa, mutta ei nyt alkajaisiksi kaikkea vuodattaa.
Luulenpa siis, että sinä voit ihan turvallisesti kertoa entisistä.
Jos menneisyys jollain tavalla vaikuttaa nykyiseen käyttäytymiseen ja suhtautumiseesi joihinkin asioihin, niin miehen on syytä tietää.
Aika on sopiva kertoa, kun sinusta tuntuu siltä, että itse haluat kertoa ja että mies on valmis kuulemaan. Onhan tuo myös suuri luottamuksen osoitus miestä kohtaan.
Ilman muuta kerron entisistä suhteistani oleellisia asioita. Toisen on aika vaikea oppia tuntemaan sua ja ymmärtämään esim. käytöstäsi jossakin tilanteessa, ellei tiedä mitään menneisyydestäsi. Jo kesästä asti tunteneena pitäisi olla itsestäänselvää, että voit puhua avoimesti asioistasi!! Mikäs sen paremmin lähentää kumppaneita toisiinsa kuin avoin keskustelu, myös vaikeista asioista.
En ymmärrä, MIKSET voisi jakaa asioitasi. Jos toinen on mustasukkainen menneisyydestäsi, on hänen suhtautumisessaan pahasti jotain vialla.
Itse haluan kertoa ja myös kuulla kumppanini elämään vaikuttaneista/vaikuttavista asioista. Muuten todella vaikea kehittää suhdetta.
Avoimuus kunniaan!
ennen kuin kerrot mitään menneisyydestäsi!!!
Itse olen kertonut kahdelle miehelle että mut raiskattiin nuorena, enkä sen jälkeen heistä kummastakaan ole kuullut yhtään mitään, lukuun ottamatta toisen kommenttia "Ai jaa" kun kerroin ja sen jälkeen en kuullut mitään. Toinen ei vastannut edes sitä. Ja molemmat olivat esittäytyneet olevansa lämpimiä ja välittäviä miehiä joiden seurassa viihdyin niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Itse en kerro enää mitään "vaikeita" asioita menneisyydestäni enkä näe mitään syytä miksi sun pitäisi kertoa kun olet päässyt siitä täysin yli.
mua taasen käytettiin hyväksi lapsena ja varmasti se jollain tavalla vaikuttaa joihinkin ajatuksiini ja tunteisiini edelleen. Kahdelle miehelle olen kertonut, ja toinen reagoi juuri noin. ei kai hän osannut reagoida mitenkään, tai uskaltanut. Lopulta suhde lähti sitten alamäkeen siitä. Tulipa kiva fiilis. Päätin myös että en puhu asiasta enää mitään. Sitten tapasin nykyisen mieheni, ja olin kyllä hiljaa asiasta todella kauan mutta mies arvasi asian kerran. Ja puhuimme, oli niin hyvä puhua asiasta mitä on pitänyt suurimmaksi osaksi omana tietonaan vuosikaudet. Jos on tosirakkautta ja ymmärrystä, niin sitä ei pilaa toisen menneisyys tai traumaattiset tapahtumat.
on kumminkin niin että rehellisyys maan perii(ei tarvitse ottaa ihan vakavasti).Kumminkin,se mies joka ei totuutta ymmärrä ei myöskään ole kovin arvokas.Ethän tietenkään tarvitse kertoa mitään itsestäsi mutta silloin et myöskään voi laskeskella tapaavasi ymmärtäväistä ja älykästä miestä.VALINTA on AINA jätettävä toiselle osapuolelle.
Itselleni ei raiskaus yleensä ole sinun vika mutta jos itse olet toista mieltä,ei meillä luonnollisestikaan ole mitään tulevaisuutta.Sinut on joko raiskattu tai ei.
Itse en tällaisiin asioihin tietysti kiinnittäisi huomiota,vaikka tulisi esille myöhemminkin,koska tärkeintä kumminkin on miten nyt menee.Jos menee hyvin kanssasi,ei menneisydellä ole pienintäkään merkitystä.
Toisaalta en myöskään ota vastuuta toisten tekemisistä.Tarkoitan:Jos menneisyytesi tuottaa ongelmia minulle,sinun ylipääsemättömien ongelmien muodossa(joka ei ole ihan epätavallista),en suinkaan ota vastuuta siitä.
Minua ei kiinnosta sinun menneisyys vaan nykyisyys.
moni ottaa uuden suhteen terapiasuhteeksi edellisen päätyttyä(kestää about vuoden ja sit ei tunne enää mitään tätä uutta kohtaan) mutta hyvä jos sinä et ole tehnyt niin.