Heinäpellolla ja perunan nostotalkoissa nuoruudessa oltiin

Meikäläisen nuoruudessa oltiin vielä heinäpellolla ja perunan nostotalkoissa vielä, kun vaari ja mummo maata viljelivät, mutta siitä on jo iäisyys, eivätkä enää ole olleet elossa kohta yli 20 vuoteen.
Silloin laitettiin heinät heinäseipäille kuivumaan ja heinäladossa poljettiin heiniä, mutta siinä mielessä ikävää hommaa, kun heinänuha aina tuli ja kauhea pärskiminen koko ajan.
Eväät otettiin heinöpellolle mukaan ja kuumana päivänä paarmat olivat kimpussa, ei olleet paarmat mukavia ja välillä sitten alkoi mahdoton ukkonen.
Heinäpellolle kun mentiin, niin vaarilla oli aina kotikaljapullo mukana ja laittoi sen sitten läheiseen vesiojaan, jossa pysyi viileänä.
Oi että, kyllä se vaan kotikalja on parasta janojuomaa kovalla helteellä, kun on vähän makeaa.
Perunan nostotalkoissa ei kylmää kotikaljaa kaivannut, kun silloin oli yleensä niin viileää ja lämmin siinä tuli, kun perunoita pellolta keräsi ja niitä sitten kymmeniä laatikoita tuli ja piti kellariin ne sitten saada, että selkä oli kyllä kipeä sen jälkeen.
Enää ei ole perunan nostotalkoita ollut yli 6 vuoteen, kun suku on vanhentunut ja pienentynyt ja perunaa ei enää syödä niin paljon, että kaupasta saa ostetta mitä syö, eikä ole edes perunakellaria enää, missä säilyttää.
Sima on myös hyvä janojuoma ja maistui hyvälle, kun näin keväällä metsänharvennus töitä tehtiin ja metsässä oli vielä lumipälviä, vaikka ilma olikin lämmin, niin mukavasti sima pysyi raikkaan kylmänä, kun laittoi sen lumipälveen.