Mulle laitettiin mirena pari kuukautta sitten, kun on ollut runsaiden kuukautisten vuoksi toistuvasti anemiaa ja jatkuva raudanpuute n. 10 vuoden ajan. Kuukautiset ennen kierukkaa oli tosi säännölliset ja suht kivuttomat, runsaat ja pitkähköt vaan alusta alkaen. Limakalvo on ultrattaessa ollut aina paksu. Muuten oisin tullut normivuotojeni kanssa toimeen tamponeilla ja buranalla, jos ei vaan olis tuota monin tavoin oireilevaa raudanpuutetta.
Kierukka on tähän mennessä aiheuttanut pitkittynyttä vuotoa ja arkuutta & kipua kohdun seudulla. Alkaa tuntua aika keljulta joutua syömään kipulääkkeitä aivan liian pitkään (kuukausitolkulla) tämän vuoksi. Mietin kuinka kauan on järkevää vielä näin jatkaa. Toisaalta tahtoisin lopulta päästä eroon raudanpuuteesta, mihin olen lopen uupunut, enkä siksi haluaisi luovuttaa liian aikaisin tän kierukan kanssa, jos tää lopulta alkais auttaa. Rautainfuusiota kun en hb 109 ferritiini 7 arvoista huolimatta ole saanut.
Kävin noin kuukauden vuodettuani tarkistuttaan ja kierukka on hyvin paikoillaan. Mitään muutakaan ongelmaa ei kohdusta löytynyt eikä mitään tulehduksia/tauteja tms. ole.
Kuinkahan kauan kantsis jaksaa vielä kärvistellä näin ja mitähän vaihtoehtoja vois olla..? Caprilon ei itselläni ole raudanpuutteeseen auttanut eivätkä rauta-arvot ole kahden ja puolen vuoden jatkuvalla raudan popsimisella kunnolla nousseet. Talvella aina painuvat alemmas ja kesän myötä vähän nousevat. Minipillerit oon myös kokeillut ja niidenkin kanssa vuoto vain runsastui. E-pillereitä eivät suosittele, kun on aurallista migreeniä joskus ollut.
Pitäiskö alkaa jotain pysyvämpiä ratkaisuja lääkäreiltä anomaan (esim. kohdun poisto), kun muuten ongelma tuskin poistuu kuvioista vielä pariinkymmeneen vuoteen? Olen ymmärtänyt, että tällaiselle, jolla kohdun limakalvo on paksu, ei limakalvon polttaminen välttämättä tuota hyvää lopputulosta ennen 40 vuoden ikää, ja siihen on vielä kymmenisen vuotta matkaa. Onko kellään ehdottaa mitään, kun tilanne alkaa käydä nätisti ilmaisten voimille?
Kierukka on tähän mennessä aiheuttanut pitkittynyttä vuotoa ja arkuutta & kipua kohdun seudulla. Alkaa tuntua aika keljulta joutua syömään kipulääkkeitä aivan liian pitkään (kuukausitolkulla) tämän vuoksi. Mietin kuinka kauan on järkevää vielä näin jatkaa. Toisaalta tahtoisin lopulta päästä eroon raudanpuuteesta, mihin olen lopen uupunut, enkä siksi haluaisi luovuttaa liian aikaisin tän kierukan kanssa, jos tää lopulta alkais auttaa. Rautainfuusiota kun en hb 109 ferritiini 7 arvoista huolimatta ole saanut.
Kävin noin kuukauden vuodettuani tarkistuttaan ja kierukka on hyvin paikoillaan. Mitään muutakaan ongelmaa ei kohdusta löytynyt eikä mitään tulehduksia/tauteja tms. ole.
Kuinkahan kauan kantsis jaksaa vielä kärvistellä näin ja mitähän vaihtoehtoja vois olla..? Caprilon ei itselläni ole raudanpuutteeseen auttanut eivätkä rauta-arvot ole kahden ja puolen vuoden jatkuvalla raudan popsimisella kunnolla nousseet. Talvella aina painuvat alemmas ja kesän myötä vähän nousevat. Minipillerit oon myös kokeillut ja niidenkin kanssa vuoto vain runsastui. E-pillereitä eivät suosittele, kun on aurallista migreeniä joskus ollut.
Pitäiskö alkaa jotain pysyvämpiä ratkaisuja lääkäreiltä anomaan (esim. kohdun poisto), kun muuten ongelma tuskin poistuu kuvioista vielä pariinkymmeneen vuoteen? Olen ymmärtänyt, että tällaiselle, jolla kohdun limakalvo on paksu, ei limakalvon polttaminen välttämättä tuota hyvää lopputulosta ennen 40 vuoden ikää, ja siihen on vielä kymmenisen vuotta matkaa. Onko kellään ehdottaa mitään, kun tilanne alkaa käydä nätisti ilmaisten voimille?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.