Koska olet viimeksi

Viikko sitten? Elän kuule ihan omilla rahoillani ja muutan työn perässä toiseen kaupunkiin. Pidä kuule huoli omista asioistasi.

Mitä kenenkään asiat sinulle kuuluu?

Eipä oikein työ maistu juon niin paljon

Jäin tänään ylitöihin.

Viime viikolla 24 tuntia :)

Gubbe 72

Teen töitä keholleni, palvonut kehoani jo viikon joka päivä, jatkuvaa urheilua.

Näin vanha ei enää kelpaa oikein mihinkään töihin, pitänee odotella ett päivät täyttyy palkkatukihommaan, ei järjestöt ota töihin sitten vasta, kun oikeus korkeimpaan tukeen tulee täyteen tai sitten menen jonnekin järjestöön työkokeiluun, työkkäristä sanottiin suoraan ettei näin vanha oikeisiin töihin kelpaa.

Työtä ei kannata tehdä. Huonot palkat eikä naisetkaan arvosta. tein kyllä viime vuonna töitä kuukauden koska satuin saamaan hyvää palkkaa mut sit korona vei työt. Sitä ennen olin työtön 6 vuotta. Työttömänä on mukavaa olla, nykyään ei saa edes töitä kun ulkomaalaiset tulee tänne ja tekee kaikki niin halvalla ettei suomalaisia kannata palkata rakentamaan mitään.

En muista koska EN olisi tehnyt töitä. Ei ole ollut työttömyysjaksoja elämässäni kuin joskus työelämässä opiskelun jälkeen aloittaessani, kun ensi alkuun sai pätkätöitä ja kesälomasijaisuuksia jne. Silloin joutui välillä olemaan ilman työtä mutta aina hain uutta.
En ole koskaan nirsoillut työn suhteen, on tullut oltua jopa lammaspaimenena Norjassa yhden kesän, mikä olikin ikimuistoinen kesä! Olen työskennellyt laitosapulaisen sijaisena, sairaala-apulaisen sijaisena, lasten päiväkodissakin kolme kuukautta mutta se oli kyllä aika kamala työ! Niin ja pankissa olen ollut muutaman kuukauden.
Valmistuttuani pyrin oman alan töihin mutta eihän sitä heti vakityötä saanut. Piti ottaa vastaan se mitä tarjottiin ja näyttää siinä kyntensä ja mihin kykenee.
Koska olen eteenpäin pyrkivä pyrin eteenpäin koko ajan ja vakityö on ollut nyt jo muutaman vuoden tässä firmassa missä olen. Kaksi ylennystä takana ja yhä eteenpäin teen hommia päästäkseni.
Kotonani opin että terve ihminen haluaa ja kykenee töihin. Haluaa kantaa vastuun itsestään niin taloudellisesti kuin muutenkin. Ainakin omalle itsekunnioitukselle työ ja itsensä elättäminen on valtavan tärleää. Jos fyysistä tai niin vaikeaa psyykkistä estettä ei ole ettei mihinkään työhön pysty, totta kai ymmärrän tukien tarpeen.
Työhaluttomuus ja nirsoilu on itselle suuren suuri miinus ihmisessä.
Jos tulot jäävät niin pieniksi ettei niillä mitenkään elä, ymmärrän että yhteiskunta tulee tukemaan, samoin kuin ymmärrän lapsilisät ja elatustuet yms. Niitä ei kuitenkaan saa eikä pidä käyttää hyväksi. Sellaisia ihmisiä halveksin syvästi.
Etusijassa ihmisellä on oma vastuu omasta elämästä. Jos se ei, riitä, on ymmärrettävää ja oikein että apua saa. Ei kuitenkaan saa siis olla ensisijainen elatus.

Kasino kustantaa elämisen.

Kasino kustantaa elämisen, toisten eli uhkapelurien kustannuksella, tietenkin :)

Niin minulle tulee ne rahat uhkapelureilta, kasinon osaomistajana hähhähäää :D
Itse en pelaa ikinä, otan vain uhkapelurien rahat pois omiin taskuihini :D

Ihan yhteiskunnan varoilla elelen. Melkein 3000 e kilahtaa tilille joka kk. En valita.

En mene töihin ennen kun saan pillua. Jaiset on usein haastattelijoina työnhaussa eikä ne palkkaa rumaa ätmiä joten tuskin saisin edes töitä rumuuteni takia. En usein hae töitä edes. Olin töis viimeksi 2010 ja sen jälkeen onkin ollut todella pinnallista meininkiä työhaastatteluissa jossa naiset suorastaan pilkkaa meitä ätmejä.

Yksi nais haastatttelija kysyi muun muasssa että milloin pääsin pois vankilasta. Luuli että olen siis tappanut jonkun ja hain töitä sen takia vaikka en ole koskaan ollut poliisin kanssa edes tekemisissä rikoksen takia koska en ole tehnyt mitään rikoksia.

Kaikkihan alkoi 22 vuotta sitten. Sitten vuosikymmenien jälkeen puoliso kuoli ja minua ärsytti. Toki eläkeyhtiö myönsi vammani ja antoi puolikkaan eläkkeen.

Sittemmin TE-toimistolta soitettiin, josko menisin kuntouttavaan työhön. Kysyin, että kuntouttavatko he paremmin kuin ammattilais kuntouttajat?

Siihen eivät osanneet vastata, niin menin toki opettelemaan kuinka työtä haetaan. Itseasiassa innostunkin ja pääsin haastatteluun.

Kaikki meni hyvin ja työnteettäjä oli valmis jopa kouluttamaan minua. Sitten oli vain pakko kertoa vammaisuudestani. Lääkärin- ja eläkeyhtiön lausunto oli toki mukana.

Jostain syystä se kaatui siihen. Hän olisi tarvinnut ylityöntekijäistä. Mutta kuitenkin hyvä reissu, söin kanttiinissa punaisen pullan.

Kuka pelkää kuolemaa? Minä en pelkää kuolemaa. Pelkuri pelkää kuolemaa.

Vaihdetaan vartalosta, niin pääset sohvalle laiskotteleen, ja mä pääsen sun puolesta töihin.

Tässä on vaan yks juju. Mun kropan mukana tulee helvetillinen yhtäjaksoinen kipu, jota ei pysty mitenkään lievittämään tai poistamaan, ja josta ei sitä aiemmin kokematon selviä sekoamatta.

Niin joo, ja mä en tilanteelleni voi mitään, koskaan mitään ei ole parannettavissa. Jotta tilanne muuttuisi, mun pitäisi palata 16 vuoden, 5 kuukauden, ja 15 päivän takaiseen päivään. Valitettavasti tätä paluuta menneisyyteen ei ole mahdollista toteuttaa.