Miehinen vs. naisinen ajattelu

Mä en kyllä oikeen ymmärrä tätä väitettä (lainaus tosta linkistä):

"Miehet haluavat typistää ongelmat mahdollisimman selvärajaisiksi, useimmiten matemaattisiksi tehtäviksi, jotka voidaan ratkaista hyväksikäyttäen omaksuttuja kaavoja. Mikäli tehtävän ratkaisu vaatii täysin uuden aihealueen tai aineksen oppimista, jää tehtävä useimmiten ratkaisematta. Se ohitetaan.

Naiset haluavat pohtia ongelmia mahdollisimman monelta eri kantilta. He ovat valmiita omaksumaan ja oppimaan uusia ratkaisumalleja, usein jo ennen kuin ovat edes kaikkia siihen mennessä osaamiaan menetelmiä kokeilleet."

Miten näiden teorioiden esittäjät selittää sitten sen, että suurinosa IT-alalla esim ohjelmoijina toimivista työntekijöistä on miehiä? Näissä hommissa nimittäin ei todellakan pärjää alkuunkaan, jos ei ole jatkuvasti valmis oppimaan uutta, etsimään ja kokeilemaan uusia ratkasumalleja jne. Itse olen tehnyt ohjelmoijan hommia, ja niissä töissä on todellakin oltava jatkuvasti valmis oppimaan uutta tai sitten on parempi vaihtaa alaa.

Vastaavia esimerkkejä voitas hakea monelta muultakin allalta missä vaaditaan luovuutta ja uuden oppimista.

Eli on kyllä aika rankkoja yleistyksiä tommoset.