Nainen kumpi tuntuu paremmalta

Ei tulin vaan käymään ja olitkos tänään klo 14-15 pyörällä liikenteessä tänään näin ekaa kertaa miehen joka oli pukeutunut naiseksi ei heti meinannut uskoa silmiään aika rivo ja irstas ja ruma näky vieläkin miettii näinköhän oikein

Anonyymi kirjoitti:

Ei tulin vaan käymään ja olitkos tänään klo 14-15 pyörällä liikenteessä tänään näin ekaa kertaa miehen joka oli pukeutunut naiseksi ei heti meinannut uskoa silmiään aika rivo ja irstas ja ruma näky vieläkin miettii näinköhän oikein

Lue lisää

Heh, en uskalla pyöräillä. Kokeilin tuossa lähteä pyörälenkille ja huippas olin nurin mennä. Kaikki kiva on nyt pannassa tuon kaularangan takia.

Saattaa lääkityskin tehdä lisää huippausta. Jotain ihme pilkkujakin nään. Epilepsialääke hermokipuun, kolmiolääke. 900 mg vrk.

Että EN OLLU MÄ. :)

J-a-n kirjoitti:

Heh, en uskalla pyöräillä. Kokeilin tuossa lähteä pyörälenkille ja huippas olin nurin mennä. Kaikki kiva on nyt pannassa tuon kaularangan takia.

Saattaa lääkityskin tehdä lisää huippausta. Jotain ihme pilkkujakin nään. Epilepsialääke hermokipuun, kolmiolääke. 900 mg vrk.

Että EN OLLU MÄ. :)

Lue lisää

Ajaminen ja koneiden käyttö
"Gabrion voi aiheuttaa heitehuimausta, tokkuraisuutta ja väsymystä. Älä aja, älä käytä monimutkaisia laitteita äläkä ryhdy mihinkään mahdollisesti vaaran aiheuttavaan toimintaan, ennen kuin tiedät, miten tämä lääke vaikuttaa kykyysi suoriutua tällaisista tehtävistä.

Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia tehtäviä. On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana."

-Njuu, hiukan heitättää. :D

J-a-n kirjoitti:

Ajaminen ja koneiden käyttö
"Gabrion voi aiheuttaa heitehuimausta, tokkuraisuutta ja väsymystä. Älä aja, älä käytä monimutkaisia laitteita äläkä ryhdy mihinkään mahdollisesti vaaran aiheuttavaan toimintaan, ennen kuin tiedät, miten tämä lääke vaikuttaa kykyysi suoriutua tällaisista tehtävistä.

Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia tehtäviä. On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana."

-Njuu, hiukan heitättää. :D

Lue lisää

Mulla ei ollut Gabrionista mitään apua kipuun. Aluksi, kun sen aloitin syksyllä, auttoi pieni määrä unenlaatuun, mutta kun siihen 900 milliin nostin, unenlaatu heikkeni. Nyt olen syönyt sitä sen 300 milliä iltaisin juurikin unta parantamaan. Samasta syystä syön noritrenia, sekä lisäksi kipukynnystä nostamaan. Ei myöskään tullut mitään sivuoireita.

Toivottavasti sulla se auttaa hermokipuun, ja eiköhän se huippaaminen ensin helpotu ja lopulta häviä, kun kroppa tottuu lääkkeeseen.

Lauruska kirjoitti:

Mulla ei ollut Gabrionista mitään apua kipuun. Aluksi, kun sen aloitin syksyllä, auttoi pieni määrä unenlaatuun, mutta kun siihen 900 milliin nostin, unenlaatu heikkeni. Nyt olen syönyt sitä sen 300 milliä iltaisin juurikin unta parantamaan. Samasta syystä syön noritrenia, sekä lisäksi kipukynnystä nostamaan. Ei myöskään tullut mitään sivuoireita.

Toivottavasti sulla se auttaa hermokipuun, ja eiköhän se huippaaminen ensin helpotu ja lopulta häviä, kun kroppa tottuu lääkkeeseen.

Lue lisää

Auttaa se. Mukavempi olla, kun jatkuvasti ei revi ja säkenöi. Sähköruoska piiskaa käsivsrtta. Se kipu on nyt sellaista kutinaa, kihelmöintiä ja ihme tunnetta mille en keksi edes kuvausta.

Vielä kun päänsärky lähtis pois ja niskakipu.

Lääkärin magneetti vasta kuun lopulla ja hermoratatutkimus ens kuun lopulla ja lääkärin vastaanotto ei edes aikaa vielä. Tulee pitkä odotus. :(

Sulla on varmaan sen verran massiiviset vammat tullut ja vauriot, että mahtaako auttaa oikeen mikään? :(

J-a-n kirjoitti:

Auttaa se. Mukavempi olla, kun jatkuvasti ei revi ja säkenöi. Sähköruoska piiskaa käsivsrtta. Se kipu on nyt sellaista kutinaa, kihelmöintiä ja ihme tunnetta mille en keksi edes kuvausta.

Vielä kun päänsärky lähtis pois ja niskakipu.

Lääkärin magneetti vasta kuun lopulla ja hermoratatutkimus ens kuun lopulla ja lääkärin vastaanotto ei edes aikaa vielä. Tulee pitkä odotus. :(

Sulla on varmaan sen verran massiiviset vammat tullut ja vauriot, että mahtaako auttaa oikeen mikään? :(

Lue lisää

Kuitenkin sulla on tutkimukset tiedossa. Se on hyvä juttu. Ja selkeesti eteenpäin. Inhottavinta on tietysti odottaa pitkään tuloksia, kun ei tiedä minkä tuomion saa, vai löytyykö ylipäätään mitään.

Se stressin määrä, kun yrittää olla ajattelematta niitä pahimpia vaihtoehtoja, ja yrittää hokea itselleen että ei siellä ole mitään pahaa, vaikka kuitenkin se pahin vaihtoehto pyörii mielessä.

Eipä mulla oikein mikään auta enää. Ainoat mitkä alkuun auttoivat olivat Panacod ja Durogesic, mutta kun niiden toleranssi tuli täyteen, ei nekään enää auttaneet. Gabrion oli viimeinen lääke kokeilemattomien listalla. Lähes joka paikasta on nostettu kädet pystyyn, että no can do. Kaikki tehty mitä voidaan.

Loppujen lopuksi kaikkeen tottuu kun ei ole vaihtoehtoja, ja kun se tilanne on pakko hyväksyä että näillä eväillä mennään, niin niillä sitten mennään.

Eipä se siitä huolimatta aina auta siihen vitutukseen ja ajatukseen joka pyörii välillä takaraivossa. Että miksi muilla auttaa mutta itsellä ei. Vähän samalla tavalla kun DNA:n mainoksissa on se piru ja enkeli ihmisen hartioilla kinaamassa siitä mitä pitää tehdä ja mitä ei.

Lauruska kirjoitti:

Kuitenkin sulla on tutkimukset tiedossa. Se on hyvä juttu. Ja selkeesti eteenpäin. Inhottavinta on tietysti odottaa pitkään tuloksia, kun ei tiedä minkä tuomion saa, vai löytyykö ylipäätään mitään.

Se stressin määrä, kun yrittää olla ajattelematta niitä pahimpia vaihtoehtoja, ja yrittää hokea itselleen että ei siellä ole mitään pahaa, vaikka kuitenkin se pahin vaihtoehto pyörii mielessä.

Eipä mulla oikein mikään auta enää. Ainoat mitkä alkuun auttoivat olivat Panacod ja Durogesic, mutta kun niiden toleranssi tuli täyteen, ei nekään enää auttaneet. Gabrion oli viimeinen lääke kokeilemattomien listalla. Lähes joka paikasta on nostettu kädet pystyyn, että no can do. Kaikki tehty mitä voidaan.

Loppujen lopuksi kaikkeen tottuu kun ei ole vaihtoehtoja, ja kun se tilanne on pakko hyväksyä että näillä eväillä mennään, niin niillä sitten mennään.

Eipä se siitä huolimatta aina auta siihen vitutukseen ja ajatukseen joka pyörii välillä takaraivossa. Että miksi muilla auttaa mutta itsellä ei. Vähän samalla tavalla kun DNA:n mainoksissa on se piru ja enkeli ihmisen hartioilla kinaamassa siitä mitä pitää tehdä ja mitä ei.

Lue lisää

Joo. Vika on jo löydetty joulukuussa kaularangasta yksityisellä magneetissa. Mutta julkisella tekevät tarkastuksen vielä.

Ja onko muutoksia joulukuulta, kun harkitsevat leikkausta sitten tuossa yksikössä. Sillä tavalla jo edennyt. Mutta niin etenee mun oireetkin.

En kykene työhön tällaisessa kunnossa. Kun pyörtyy, jos katsoo ylöspäin tai kääntää tiettyyn kulmaan kaulan. Ja kivut tosiaan alkoi pyörrytyksineen jo vuosi sitten.

Paitsi hermokipu marraskuussa.

Joo. Ymmärrän, ei ole helppo olo sulla. Kipuja on joutunut itsekin sietää jos miten helvetisti. Niihin tottuu jollain tapaa, kun ei ole vaihtoehtoa. Pitää vaan kestää. Tuttua, vaikka eri syistä kipuilenkin.

Fibrokipuihin ei kans auta mikään. Välillä jalkaterät niin kipeet, ettei pysty edes kävelemään, astumaan jalkaterän päälle. Tai kädet niin kipeet ettei saa yksin vaatteita päälle, pysty sormia käyttämään.

Se onneksi elää. Joskus on vaikee ajanjakso, joskus pitkiä aikoja helpompaa. Mut joka päivä särkee jostain.


Hankalaa toi ettei mikään lääke tepsi. Fysiatri puhui kyllä et hermokipuun ei oikeen tehoa kunnolla mikään. :(

Heh, kyllä ymmärrän vitutuksenkin. Kivuista mullakin pinna loppuu, kun loppuu.

J-a-n kirjoitti:

Joo. Vika on jo löydetty joulukuussa kaularangasta yksityisellä magneetissa. Mutta julkisella tekevät tarkastuksen vielä.

Ja onko muutoksia joulukuulta, kun harkitsevat leikkausta sitten tuossa yksikössä. Sillä tavalla jo edennyt. Mutta niin etenee mun oireetkin.

En kykene työhön tällaisessa kunnossa. Kun pyörtyy, jos katsoo ylöspäin tai kääntää tiettyyn kulmaan kaulan. Ja kivut tosiaan alkoi pyörrytyksineen jo vuosi sitten.

Paitsi hermokipu marraskuussa.

Joo. Ymmärrän, ei ole helppo olo sulla. Kipuja on joutunut itsekin sietää jos miten helvetisti. Niihin tottuu jollain tapaa, kun ei ole vaihtoehtoa. Pitää vaan kestää. Tuttua, vaikka eri syistä kipuilenkin.

Fibrokipuihin ei kans auta mikään. Välillä jalkaterät niin kipeet, ettei pysty edes kävelemään, astumaan jalkaterän päälle. Tai kädet niin kipeet ettei saa yksin vaatteita päälle, pysty sormia käyttämään.

Se onneksi elää. Joskus on vaikee ajanjakso, joskus pitkiä aikoja helpompaa. Mut joka päivä särkee jostain.


Hankalaa toi ettei mikään lääke tepsi. Fysiatri puhui kyllä et hermokipuun ei oikeen tehoa kunnolla mikään. :(

Heh, kyllä ymmärrän vitutuksenkin. Kivuista mullakin pinna loppuu, kun loppuu.

Lue lisää

Ja usein vituttaa sekin, kun ns. terveet ihmiset selittää, joo mee ja tee. Kun ei ne monikaan tajua, että ei vaan pysty kaikkeen mihin terveet verrokit pystyy. Haluaa kyllä ja sisulla tekeekin, mutta ei joka päivä kykene kuten terveenä kykenee.

Tulee kipuja, helvetillisiä. Joten neuvoja sataa, mutta usein ne saa suodattaa.

Teen kun pystyn, en tee kun en pysty. Se menee näin.

J-a-n kirjoitti:

Ja usein vituttaa sekin, kun ns. terveet ihmiset selittää, joo mee ja tee. Kun ei ne monikaan tajua, että ei vaan pysty kaikkeen mihin terveet verrokit pystyy. Haluaa kyllä ja sisulla tekeekin, mutta ei joka päivä kykene kuten terveenä kykenee.

Tulee kipuja, helvetillisiä. Joten neuvoja sataa, mutta usein ne saa suodattaa.

Teen kun pystyn, en tee kun en pysty. Se menee näin.

Lue lisää

Emmä enää nykyäön jaksa kaikille edes selittää miksi en tänään teekkään jotain, vaikka eilen puhuin. Kroppaa kuunnellen. Ei muita.

J-a-n kirjoitti:

Emmä enää nykyäön jaksa kaikille edes selittää miksi en tänään teekkään jotain, vaikka eilen puhuin. Kroppaa kuunnellen. Ei muita.

Se se on, et pitää kuunnella kroppaa, ja tehdä sen mitä pystyy. Kivun voimakkuus ja paikka vaihtuu, ja aina jostakin päin kolottaa. Tuttua.

Mikään kipuaistimus ei ole kuitenkaan vähäistä. Jokainen kokee kivun erilailla, ja eri voimakkuuksilla. Eikä sitä myöskään voi verrata kenenkään muun kipuihin. Kipu kun ei näy päälle päin. Siksi sitä myös vähätellään, ja neuvoja tuputetaan.

Mullekin sanotaan jatkuvasti että lähde liikkeelle äläkä vaan istu, mutta kun tilanne on se että liikunta pahentaa kipuja. Just sanoin lauantaina yhdelle tutulle, että jos liikunta auttais, en mä todellakaan istuisi neljän seinän sisällä, vaan olisin jatkuvasti liikkeellä.

Toi että joku kuvittelee tietävänsä jostakin asiasta enemmän kuin se jota se koskee, tulee esiin myös aina välillä terveydenhuollon ammattilaisissa. Eikä millään meinata uskoa että tiedän mistä puhun, ja tiedän sen juuri siksi että olen kokenut sen saman jo aiemmin.

Tätini sanoi viime kesänä, kun pohdin mitä tehdä päivätoiminnan kanssa, että älä lopeta kun et sä voi tietää et vaikka pystyisitkin menemään. Ja että kun hänen kaverit nappaa hänet mukaan, hän huomaakin myöhemmin jotain tehdessään että hän pystyykin tekemään sitä mitä epäili pystyvänsä.

Eli suomennettuna ei tee jotain asiaa siksi, että pelkää tulevansa sitä tehdessään siitä kipeäksi. Totesin vaan hänelle, et jos siitä olisi kyse, en olisi enää vuosiin lähtenyt yhtään minnekään kodista. Tiedän jonkin asian siksi, että olen sen jo kertaalleen elänyt ja käynyt läpi.

Kivut kestää, koska vaihtoehtona on itsensä tappaminen, eikä se lopulta edes ole mikään vaihtoehto.

Se, että on elänyt jonkun vaiheen jo kertaalleen, antaa itselle tietoa siitä mitä pystyy tekemään ja milloin sen pystyy tekemään..Koska on aika antaa kaiken olla ja vain levätä, kun ei muuhun pysty. Sekä olla itselle armollinen näiden huonojen päivien suhteen, ja yrittää olla syyllistämättä itseään siksi ettei jotakin asiaa voi tehdä juuri silloin, vaikka sitä alunperin suunnitteli tekevänsä.

Mä lähden nyt petiin lukemaan, joten palaillaan ja koita jaksaa. Kyllä ne paremmat päivät vielä koittavat.

Lauruska kirjoitti:

Se se on, et pitää kuunnella kroppaa, ja tehdä sen mitä pystyy. Kivun voimakkuus ja paikka vaihtuu, ja aina jostakin päin kolottaa. Tuttua.

Mikään kipuaistimus ei ole kuitenkaan vähäistä. Jokainen kokee kivun erilailla, ja eri voimakkuuksilla. Eikä sitä myöskään voi verrata kenenkään muun kipuihin. Kipu kun ei näy päälle päin. Siksi sitä myös vähätellään, ja neuvoja tuputetaan.

Mullekin sanotaan jatkuvasti että lähde liikkeelle äläkä vaan istu, mutta kun tilanne on se että liikunta pahentaa kipuja. Just sanoin lauantaina yhdelle tutulle, että jos liikunta auttais, en mä todellakaan istuisi neljän seinän sisällä, vaan olisin jatkuvasti liikkeellä.

Toi että joku kuvittelee tietävänsä jostakin asiasta enemmän kuin se jota se koskee, tulee esiin myös aina välillä terveydenhuollon ammattilaisissa. Eikä millään meinata uskoa että tiedän mistä puhun, ja tiedän sen juuri siksi että olen kokenut sen saman jo aiemmin.

Tätini sanoi viime kesänä, kun pohdin mitä tehdä päivätoiminnan kanssa, että älä lopeta kun et sä voi tietää et vaikka pystyisitkin menemään. Ja että kun hänen kaverit nappaa hänet mukaan, hän huomaakin myöhemmin jotain tehdessään että hän pystyykin tekemään sitä mitä epäili pystyvänsä.

Eli suomennettuna ei tee jotain asiaa siksi, että pelkää tulevansa sitä tehdessään siitä kipeäksi. Totesin vaan hänelle, et jos siitä olisi kyse, en olisi enää vuosiin lähtenyt yhtään minnekään kodista. Tiedän jonkin asian siksi, että olen sen jo kertaalleen elänyt ja käynyt läpi.

Kivut kestää, koska vaihtoehtona on itsensä tappaminen, eikä se lopulta edes ole mikään vaihtoehto.

Se, että on elänyt jonkun vaiheen jo kertaalleen, antaa itselle tietoa siitä mitä pystyy tekemään ja milloin sen pystyy tekemään..Koska on aika antaa kaiken olla ja vain levätä, kun ei muuhun pysty. Sekä olla itselle armollinen näiden huonojen päivien suhteen, ja yrittää olla syyllistämättä itseään siksi ettei jotakin asiaa voi tehdä juuri silloin, vaikka sitä alunperin suunnitteli tekevänsä.

Mä lähden nyt petiin lukemaan, joten palaillaan ja koita jaksaa. Kyllä ne paremmat päivät vielä koittavat.

Lue lisää

Puhut asiaa, hyvin tuttua joo. Hyvää yötä ja kiitos Lauruska hyvästä seurasta. :)

Toisaalta vaihtelu vois virkistää. ;D

Jos sen aika on juuri silloin kun istut aurinkotuolissa tai olet sen ansainnut tai olet vaan niin söpö että haluaa antaa sen sinulle

Ja mikä sen jälkeen maistuis kahvi vai jäätelökahvi vai suklaa ja sen jälkeen uudestaan no olis se hienoo tehdä nainen onnelliseksi

Anonyymi kirjoitti:

Ja mikä sen jälkeen maistuis kahvi vai jäätelökahvi vai suklaa ja sen jälkeen uudestaan no olis se hienoo tehdä nainen onnelliseksi

Eli mistä sinä tykkäisit onko kenties jokin muu kuin jäätelökahvi

Anonyymi kirjoitti:

Jos sen aika on juuri silloin kun istut aurinkotuolissa tai olet sen ansainnut tai olet vaan niin söpö että haluaa antaa sen sinulle

Sivusta ...

Sen aika on vain ja ainoastaan silloin, kun se on minulle ok. Jos ei ole ok niin ei ole myöskään aika. Ja piste!