Suomalainen modernismi musiikissa

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä vapaata konstruktiivista atonaalisuutta, dodekafoniaa ja sarjallisuutta ovat monet muutkin suomalaiset säveltäjät viljelleet kuin ainoastaan Rautavaara esim. dodekafonisessa Kaivos oopperassa tai sarjallisessa 4. sinfoniassaan Arabescata kuten esim. jo sulho Ranta 1920 luvun varhaisissa kamarimusiikkiteoksissaan kuten pianotriossa, pianokvartetossa ja viulusonaatissa atonaalisuutta, Aarre Merikanto 20 luvun tuotannossaan esim. Sinfonisessa harjoitelmassa ellei se ole vapaatonaalinen, Ahti Sonninen Sinfonisissa tuokioissaan ja dodekafonisessa Rapsodiassaan, Nils-Erik Fougstedt dodekafonisessa Angosciassa, Trittico sinfonicossa ja Aurea Dictassa, Usko Meriläinen sarjallisuutta ja jälkisarjallisuutta, Tauno marttinen dodekafoniaa ja vapaasti käytettyä dodekafonista tekniikkaa, Joonas Kokkonen varhaisten kamarimusiikkiteosten jälkeen kääntyi kohti dodekafoniaa. Dodekafonisen kauden pääteokset olivat kaksi ensimmäistä jousikvartettoa ja sinfoniaa sekä Sinfonia da camera ja Opus sonorum. Festival Strings Lucernen tilaama Sinfonia da camera oli Kokkosen kansainvälinen läpimurto.Edelleen Erik Bergmann dodekafoniaa ja sarjallisuutta, Gottfried Gräsbeck avantgardisti, Pentti Raitio edusti lyyristä dodekafoniaa, Erkki Aaltonen dodekafoninen viulukonsertto, Väinö Raitio Kuutamo Jupiterissa jne. mutta joista useimmat ovat laadukkuudestaan huolimatta valitettavasti kadonneet ohjelmistosta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä