Olenko ainoa joka tuntee mustasukkaisuuden tunnetta kun kuulee, että "paras kaveri" on viettänyt aikaa jonkun toisen kanssa?
Olen nuori aikuinen ja itselläni on kolme ystävää jotka lasken "parhaiksi ystävikseni". He ovat myös ainoat ystäväni, joita näen vapaa-ajalla. Mulla on opiskelukavereita ja muita tuttuja mutta en ole heistä saanut kovinkaan läheisiä. Näille kolmelle avaudun usein asioistani ja hekin avautuvat minulle. Jaamme keskenämme paljon ja pidämme yhteyttä. Olemme kaikki keskenämme erittäin läheisiä ja tunteneet ala-asteelta asti.
Silti huomaan usein kadehtivani heitä heidän muiden ystäviensä takia. Olen ainoa meidän kaveriporukasta, jolla ei ole muita ystäviä kuin he. Tuntuu siltä että erityisesti yksi heistä viettää nykyään enemmän aikaa muiden kuin meidän kaveriporukan kesken. Hän saattaa nähdä monta kertaa viikossa muita ystäviään ja huomaan tuntevani kateutta.
Kateutta siitä, että hän on onnistunut hankkimaan muitakin kavereita ja minulle hän on yksi läheisimpiä ihmisiä.
Tuntuu typerältä pitää ihmistä parhaana ystävänään ja silti en välttämättä ole ensimmäinen, joka kuulee hänen kuulumisiaan ja murheitaan.
Samalla myös hävettää nämä tunteet. En halua olla liian omistushaluinen ja pilata ystäväni vapautta.
Onko muilla samanlaisia tunteita/kokemuksia?
Miten näiden ajatusten kanssa pitäisi toimia?
Olen nuori aikuinen ja itselläni on kolme ystävää jotka lasken "parhaiksi ystävikseni". He ovat myös ainoat ystäväni, joita näen vapaa-ajalla. Mulla on opiskelukavereita ja muita tuttuja mutta en ole heistä saanut kovinkaan läheisiä. Näille kolmelle avaudun usein asioistani ja hekin avautuvat minulle. Jaamme keskenämme paljon ja pidämme yhteyttä. Olemme kaikki keskenämme erittäin läheisiä ja tunteneet ala-asteelta asti.
Silti huomaan usein kadehtivani heitä heidän muiden ystäviensä takia. Olen ainoa meidän kaveriporukasta, jolla ei ole muita ystäviä kuin he. Tuntuu siltä että erityisesti yksi heistä viettää nykyään enemmän aikaa muiden kuin meidän kaveriporukan kesken. Hän saattaa nähdä monta kertaa viikossa muita ystäviään ja huomaan tuntevani kateutta.
Kateutta siitä, että hän on onnistunut hankkimaan muitakin kavereita ja minulle hän on yksi läheisimpiä ihmisiä.
Tuntuu typerältä pitää ihmistä parhaana ystävänään ja silti en välttämättä ole ensimmäinen, joka kuulee hänen kuulumisiaan ja murheitaan.
Samalla myös hävettää nämä tunteet. En halua olla liian omistushaluinen ja pilata ystäväni vapautta.
Onko muilla samanlaisia tunteita/kokemuksia?
Miten näiden ajatusten kanssa pitäisi toimia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.