Olenko ainoa joka tuntee mustasukkaisuuden tunnetta kun kuulee, että "paras kaveri" on viettänyt aikaa jonkun toisen kanssa?
Olen nuori aikuinen ja itselläni on kolme ystävää jotka lasken "parhaiksi ystävikseni". He ovat myös ainoat ystäväni, joita näen vapaa-ajalla. Mulla on opiskelukavereita ja muita tuttuja mutta en ole heistä saanut kovinkaan läheisiä. Näille kolmelle avaudun usein asioistani ja hekin avautuvat minulle. Jaamme keskenämme paljon ja pidämme yhteyttä. Olemme kaikki keskenämme erittäin läheisiä ja tunteneet ala-asteelta asti.
Silti huomaan usein kadehtivani heitä heidän muiden ystäviensä takia. Olen ainoa meidän kaveriporukasta, jolla ei ole muita ystäviä kuin he. Tuntuu siltä että erityisesti yksi heistä viettää nykyään enemmän aikaa muiden kuin meidän kaveriporukan kesken. Hän saattaa nähdä monta kertaa viikossa muita ystäviään ja huomaan tuntevani kateutta.
Kateutta siitä, että hän on onnistunut hankkimaan muitakin kavereita ja minulle hän on yksi läheisimpiä ihmisiä.
Tuntuu typerältä pitää ihmistä parhaana ystävänään ja silti en välttämättä ole ensimmäinen, joka kuulee hänen kuulumisiaan ja murheitaan.
Samalla myös hävettää nämä tunteet. En halua olla liian omistushaluinen ja pilata ystäväni vapautta.
Onko muilla samanlaisia tunteita/kokemuksia?
Miten näiden ajatusten kanssa pitäisi toimia?
Olen nuori aikuinen ja itselläni on kolme ystävää jotka lasken "parhaiksi ystävikseni". He ovat myös ainoat ystäväni, joita näen vapaa-ajalla. Mulla on opiskelukavereita ja muita tuttuja mutta en ole heistä saanut kovinkaan läheisiä. Näille kolmelle avaudun usein asioistani ja hekin avautuvat minulle. Jaamme keskenämme paljon ja pidämme yhteyttä. Olemme kaikki keskenämme erittäin läheisiä ja tunteneet ala-asteelta asti.
Silti huomaan usein kadehtivani heitä heidän muiden ystäviensä takia. Olen ainoa meidän kaveriporukasta, jolla ei ole muita ystäviä kuin he. Tuntuu siltä että erityisesti yksi heistä viettää nykyään enemmän aikaa muiden kuin meidän kaveriporukan kesken. Hän saattaa nähdä monta kertaa viikossa muita ystäviään ja huomaan tuntevani kateutta.
Kateutta siitä, että hän on onnistunut hankkimaan muitakin kavereita ja minulle hän on yksi läheisimpiä ihmisiä.
Tuntuu typerältä pitää ihmistä parhaana ystävänään ja silti en välttämättä ole ensimmäinen, joka kuulee hänen kuulumisiaan ja murheitaan.
Samalla myös hävettää nämä tunteet. En halua olla liian omistushaluinen ja pilata ystäväni vapautta.
Onko muilla samanlaisia tunteita/kokemuksia?
Miten näiden ajatusten kanssa pitäisi toimia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko ajatellut kertoa ystävillesi suoraan sinun tunteistasi ja siitä että olisit halukas viettämään heidän kanssaan enemmän aikaa? Jos he ovat sinun todellisia ystäviäsi niin he ymmärtävät kyllä ja muuttavat toimintamalliansa.
Moikka! Et ole ainoa, ymmärrän oikein hyvin tuntemuksesi. Itse olen ollut lapsesta asti mustasukkainen kavereistani. Myöhemmin ymmärsin, että kavereilta en tietenkään voi odottaa, että olisin heidän paras kaveri. Niinpä katseeni kääntyi seurustelukumppaniin ja nyt koen mustasukkaisuutta enimmäkseen hänestä. Kumppaniltani voin odottaa sitä, että olen hänelle tärkein, niin kuin hän minulle.
Kannattaa ihmeessä koittaa etsiä lisää uusia kavereita, jos vain mahdollista. Minulla ei myöskään kovin montaa ole, ja moni heistä on ainakin väliaikaisesti muuttanut kauemmas. Onneksi ei sentään kaikki samaan aikaan
Mä olen oikeastaan kateellinen siitä, ett jotkut valitaan suoraan parhaaksi ystäväksi, mua ei ikinä ole kukaan pitänyt parhaana ystävänä tai edes ystävänä ollenkaan. Lähinnä olen joku tuttava ollut, tehty aina selväksi etten ole tärkeä, eikä mua lueta kuuluvaksi ystävien joukkoon, olen ollut hätävara, tukihenkilö, se johon on purettu pahaa oloa, kun ei niitä voi purkaa oikeisiin ystäviin. Kaikki mun tuttavat ovat viettäneet aikaansa parhaiden ystävien kanssa mieluummin kuin mun kanssa ja ovat hehkuttaneet mitä kaikkea hauskaa ovat bestiksiensä kanssa tehneet. Mä en ole tarpeeksi täydellinen ulkoisesti kelvatakseni kenenkään ystäväksi, kuka nyt näin ruman kans kehtaa missään liikkua ja näyttäytyä.